kouluratsastus ,

Riimu päähän ja menoks!

2/28/2012 10:17:00 ip. marjo 1 Comments

Vihdoin löysin aikaa väkerrellä videon Siristä ja Lotasta tammikuun alussa kuvatuista pätkistä. Kuvat onkin olleet blogissa jo esillä :)

Selästä käsin riimulla ja maasta käsin vapaana. Lotta saa toisinaan hieman omia oikeuksia ♥

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

lotta ,

Ei menny ihan kun Strömsössä..

2/28/2012 08:46:00 ip. marjo 2 Comments

Voi jukra mikä keli! Tänäpä kaikki ulkona liikuskelleet lienevät huomanneet, miten järkyttävä lumimyrsky ja tuuli siellä oli aamusta. Ponit seisoskelivatkin sisällä, kun iltapäivästä menin tallille. Päästin porukan pihalle siksi aikaa, kun käydään Lotan kanssa lenkkeilemässä. Ja lopulta ne ehtivätkin ulkoilla nelisen tuntia..

Itsevarmana ja uteliaana päätin lähteä pitkälle lenkille uutta reittiä etsimään - vaikka sitten keliä uhmaten. Tyhmä mikä tyhmä, kun en taaskaan tajunnut tulostaa kartaa mukaan. Eilen vaan katsoin netistä, että ihan helpostihan tuosta pääsee.. Jostain kumman syystä paikan päällä mikään ei ikinä näytä samalta kuin kotona koneelta katsellessa.

Tiedätkö sen tunteen, kun olet kahlannut uppohangessa loputtomalta tuntuvan ajan. Hevonen on käynyt korvia myöden "uimassa" pariin kertaan. Välissä olet tullut alas taluttamaan, kun näyttää niin epäilyttävältä maasto edessä, ettei vahingossa pudota ojaan tai ties mihin hangen alla. Kaiken huipuksi olet totaalisen tietämätön siitä, missä mahdat olla! Päässä soi vaan ajatus "kohta me tullaan sille tielle, kohta me tullaan sille tielle..."

Näin siis tänään. Ja koska meillä oli takana loputtoman tuntuinen taival koskemattomassa hangessa pitkin metsiä ja peltoja (oikeesti vain 1,5km), en taaskaan voinut kääntyä takaisin. Pakko oli vaan taivaltaa eteenpäin, joka hetki toivoen jostain tulevan tien tai polun vastaan. Hyvä etten kiljunut riemusta, kun näin metsän keskellä metsätyökoneen. Siellä on pakko olla jäljet, joita pitkin kävellä ja tie lähellä, jes! Pian löydettiinkin metsätie, josta tuurilla arvottiin toinen suunta. Ja pian tultiin uudelle tielle. Siinä vaiheessa meinasi meikäläiseltä usko loppua, kunnes näin pelastuksen: Lotan kavion jäljet tiessä! Jotenkin onnistuttiin kiertämään ympäri, ja onneksi jäljistä vielä näki, kumpaan suuntaan oltiin menty, joten koti löytyi tietty vastakkaisesta suunnasta. Huh :) Melkein pari tuntia tähän seikkailuun meni, ja näin jälkikäteen ajateltuna oli oikeastaan aika hauskaa!

Tallille saapuessamme olikin pihassa tallinomistaja traktorin kera tuomassa heiniä hevosille. Purin Lottaa tallin käytävällä, kun aloin kuunnella, että nyt kuulostaa kyllä tooosi pahalta. Kipaisin katsomaan, mitä tapahtuu, ja siellähän tuo työnsi traktorilla uutta paalia sisään - ja samalla pihaton seinää pois paikaltaan paalien toisella puolen. Siinäpä olikin kiva projekti kiskoa seinä takaisin paikoilleen (eihän tarhan ovea saanut enää auki) ja mahduttaa kaikki heinäpaalit pihaton viereen. Pienellä suunnittelulla ja säätämisellä siitä selvittiin, ja nyt on seinä kohdallaan ja ovikin taas aukeaa :)

Pihaton seinä ja heiniä edessä.
Huvittavinta tuossa pihaton seinänsiirrossa oli kuitenkin Roppe-romulainen. Sillä oli tietty kiirus äiten luo, ja Lottakin hirnui karsinassa, kun ei päässytkään ulos, vaan joutui siellä odottamaan. Rousku oli hirmu kiinnostunut koko touhusta, ja vähän väliä yritti käydä syömässä seinän ympäri viriteltyä kiskomiseen tarkoitettua köyttä. Kun traktori pärähti käymään, ja seinä varsan edessä alkoi liikkua, niin mitä tekee hän? Ei mitään. Seistä nököttää silmät pyöreinä ja tuijottaa liikkuvaa seinää. Ei ainakaan traktori pelota, tai näemmä mikään muukaan ;)

Nyt kun katson kartasta tuota meidän suunniteltua reittiämme, niin heti sen huomaa, missä mentiin vibaan.. Ehkä seuraavalla "suunnistusretkellä" ihan suosiolla tulostan kartan mukaan, ehkä vielä kompassinkin! Voi kuinka monesti olen haaveillut kännykästä, jossa olisi jokin gps-karttasovellus. Olisi niin mahtavaa, kun voisi huoletta lähteä etsimään uusia reittejä ja aina olisi edes suunnilleen varmuus siitä, missä kulkee. Jostain syystä mie tykkään aina lähteä uusille poluille ja teille - tai näemmä keskelle metsääkin :D

Vinkkinä muuten kaikille hevosen kanssa tai muuten maastossa kulkijoille, vihdoin toukokuun alussa toteutuu kauan kaivattu uudistus, ja Maanmittauslaitos avaa maastotietoaineistoja ilmaiseksi kaikkien käyttöön! Mahtavaa! http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bimi ,

Lumessakahlaajat

2/27/2012 11:12:00 ip. marjo 0 Comments

Vautsi mikä päivä, käytiin jälleen kolmen ponin voimin lenkillä - tällä kertaa kaikki vielä selästä käsin liikutettuina! Yllärillä on ratsastettu hyvin vähän, ja edellisestä kerrasta on jo luvattoman kauan aikaa, mutta huisin hienosti nuori neito taapersi hangessa mummon ja Bimin perässä (ja edellä). Aika pätevää nuorisoa meiltä tallista löytyykin, siis jopa Rouskun lisäksi ;)

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bimi ,

Pikku-Bimin ura jatkuu

2/26/2012 02:10:00 ip. marjo 2 Comments

Lenkille lähdössä kolmen ponin voimin! Innokkaan näköistä porukkaa...
Voi kun Bimi-palleroinen oli taas niin hieno :) Bimi ja Minna lenkkeilivät tänäpä ensimmäistä kertaa yhdessä. Mie ja Siri ajettiin Lotalla ja Rouskulla, Minna lähti mukaan Bimin kanssa testaamaan ponia. Taisipa ilmassa olla pientä ihastumista, Bimi kun hurmasi uuden ratsastattarensa täysin..

Tuttu näky kärryiltä. Rouskun hieno käytös alkaa olla jo itsestään selvyys
tilanteesta riippumatta. On se aika pähee miäs :)

Käytiin noin puolen tunnin lenkki hyvin lumista metsätietä pitkin, Lotta sai tehdä tosissaan töitä kärryjä kiskoessa. Suurin osa käveltiin, vähän ravailtiin ja mahtui pieni laukkapätkäkin mukaan. Bimillä riitti intoa, taisi olla poni fiiliksissä, kun pääsi metsään juoksemaan. Tai ainkin siltä sen röhinä korvan juuressa kuulosti.. :D

Kuten Minna totesi, Bimi on tosi kiva ja herkkä ratsastaa, kuuntelee hyvin ja liikkuu reippaasti. Saataisiinkohan me tästä uusi tulevaisuuden tähtipari?? Ainakin Bimille laitetaan popot jalkaan ja tulevaisuudessa toivottavasti pääsee pikkuponi useasti sekä kentälle treeniin että maastoon irrottelemaan. Vähän oli jo puhetta matkaratsastuskisoista vuoden päähän, niin kivaa tuon kanssa oli maastoilla, heh... :)

Pikkuponi kuuntelee keskittyneenä.
Minnan kanssa oli kiva lenkkeillä :)

Ja ei, tämä poni ei todellakaan ole pienissäkään määrin vaikea tai "hullu". Päin vastoin kiltti, kultainen, äärettömän helppo käsitellä ja rauhallinen luonteeltaan. En ymmärrä, miten joku on saanut ongelmia sen kanssa aikaiseksi...

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bimi ,

Viisikko kenttähommissa

2/26/2012 12:04:00 ap. marjo 3 Comments

Marjo täällä näppiksen takana jälleen hei. Olipa kiva päästä parin viikon tauon jälkeen heppailemaan! Meidän piti tänäpä mennä Lotan kanssa ekalle tunnille, mutta valitettavasti se peruuntui. Päätin joka tapauksessa suunnata kentälle, jotta tulisi vaihteeksi sitäkin treeniä tammalle. Sirillä oli myös vapaapäivä, joten Siri ja Lara lähtivät mukaan talleilemaan.

Bimi 4-vuotiaana kuikelona pikkuorina.    
Lotan seuraksi napattiin Laralle Bimi ratsuksi! Aika huisia, sillä Bimillä on vallan mielenkiintoinen ratsastushistoria.. Ikää sillä on nyt yhdeksän vuotta, mutta ratsukoulutus vähän niin ja näin. Ekoja kertoja selkään kiipeiltiin muistaakseni kolmen - neljän vuoden iässä. Bimi oli tuolloin vielä niin pieni ja kehittymätön, ja kun säkää on ehkä 130cm, tunnuttiin kaikki vähän isoilta selkään.. Muistan kun joskus muinoin käytiin maastossa lenkkeilemässä siten, että mie ratsasin Blakella (samanikäinen vuonisori) ja Bimin omistaja talutti Bimiä. Sen kanssa ei siis edetty koulutuksessa ihan samaa tahtia kuin Blakkenin.

Skella ensimmäistä kertaa
elämässään ilman taluttajaa
lenkillä. Mie Lotalla ja
Krista Bimillä mukana.
Joka tapauksessa myös Bimi opetteli ratsun alkeet, enempi kyllä ruunauksen jälkeen, kun pääsi tammojen kanssa helposti maastoon. Maastossa sillä oikeastaan on vain mentykin, kun ei kenttää ollut käytössä. Muutama kerta käytiin maneesilla pyörähtämässä. Kaikki askellajit kuitenkin sujuivat sekä maastossa että maneesilla.

Samaan aikaan, kun Lotta ja Ylläri lähtivät ylläpitoon kaksi vuotta sitten, myös Skella ja Bimi muuttivat toiselle puolen Suomea ylläpidon merkeissä. Jos Lotan ylläpidosta jäi kehno fiilis, niin pikkuponit laittoivat melkein vielä paremmaksi. Tarkkaa tietoa ei ole, mitä niillä on tehty tai mitä siellä on tapahtunut, mutta eräs touhua paikan päällä seurannut laittoi vähän huolestuttavaa viestiä.. Lopputulema oli se, että kukaan ei pystynyt ratsastamaan Skellalla ja Bimillä, koska nämä hullut ponit pukittelivat, hyppivät pystyyn ja viskoivat kaikki selästä alas. What???! Onneksi saatiin pian ponit takaisin, ja taisivat ylläpitäjätkin ne riemusta kiljuen luovuttaa..

Lara ja Bimi kentällä.
Tämän jälkeen Bimillä on taas harvakseltaan joskus maastoiltu, ja nätisti on sujunut. Kenttätyöskentely puolestaan on ottanut takapakkia. Ylläpidon jälkeen Siri kerran testasi Bimillä pellolla ratsastaa, ja ponista suorastaan näki, kuinka epämukava sen olo oli. Pohkeista tuli saman tien protestia, korvat luimussa se punki apuja vastaan, raippaa ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä.. Että näin. En suosittele antamaan poneja ylläpitoon, ainakaan kun ne ovat todella keskeneräisiä ja vähän ratsastettuja!

Nyt Bimi pääsi siis pitkän tauon jälkeen kenttähommiin. Ensin tosin vain Laran ratsuna, mutta tarkoituksella Sirikin kokeili selästä, mitä poni tuumaa ja miten toimii. Itse asiassa se sujui todella hyvin, Bimi suorastaan yllätti! Laran kanssa se kulki rauhassa ja nätisti, mutta myös Siriä kuunteli mainiosti. Välillä jumitettiin, ja tarvi vähän reippaammin muistuttaa pohkeilla ja raipalla, mutta liikkui kuitenkin pyydettyyn suuntaan :) Laukkoja ei vielä nostettu, mutta jos nyt useammin saisi Bimin kenttähommiin ja eteenpäinpyrkimystä lisää, eiköhän sieltä pian pysty jotain oikeasti vaatimaankin..

Olen kyllä tosi ylpeä siitä, miten kiva ja helppo hevonen Bimistäkin on kasvanut :) Silloin nuorena poikana se oli niin herkkis ja "lentävä varsa". Etenkin kun vertailukohtana oli samanikäinen vuonisori, joka olisi mennyt tahdonvoimalla läpi vaikka harmaan kiven ja oli muutoinkin erittäin jääräpäinen jyrä, jonka mieltä ei järisyttänyt sitten mikään. Varsat olivat täydellisiä vastakohtia keskenään. Nyt Bimin uskaltaa laskea 3-vuotiaan käsiteltäväksi ja ratsuksi. Bimistä saisi äärettömän hienon kisaponin pienelle junnulle, kun vaan jollain olisi aikaa ja intoa alkaa sitä laittelemaan! Ehkäpä Lara pääsee joskus ihan oikeasti Bimin kanssa treenaamaan, katsotaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan sekä ponille että tytölle :)

Hirmuisen taustatarinan jälkeen itse tämän päivän tohinoihin videon merkeissä:

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

lara ,

Sainpas ladattua...

2/24/2012 10:47:00 ip. Siri 4 Comments

Meinaan tuon likan ratsastusvideon -en tänne, mutta juutuuppiin!
Klikkaa alla olevaa linkkiä :)


PS. Käykäähän kurkkaamassa arvonta: http://workingwithmaster.blogspot.com/2012/02/arvonta.html

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo-opetus ,

Mamman kultahiput liikenteessä

2/24/2012 12:22:00 ip. Siri 3 Comments


Rohan ekaa kertaa valjaat päällä häntäremmeineen kaikkineen (vähän oli varusteet vielä hieman isohkot :D). Herra pääsi myös ulos testaamaan niitten "paikallaan" pysymistä. Eipä ollut varsa ylläripylläri moksiskaan koko remeleistä joten uskaltauduin kuvaamaankin herran menoa. Kaikki täytyy aina yrittää saada tallennettua!
Tunne oli vähän kuin oma lapsi nousee ensi kerran pystyyn ja lähtee ite käveleen :) "Mun" vauvanihan se onkin!!
Hienosti meni käyntiä ja ravia ympyrällä ne päällä. Mitä nyt välillä piti hirnahdella äitille, koska kaikenhuipuksi poika oli myös ekaa kertaa yksin "töissä" kun mamma tosiaan odotti vuoroaan tallissa.


Sitten olikin seuraavien kultahippujen vuoro. Laran kanssa tehtiin puolentunnin maastolenkki lähi teillä ja metsässä. Likka olis kyllä ollut kauemminkin, mutta äiti ei jaksanut kävellä (taas pukkais jtn flunssan poikasta). Tää pari on kyllä niin mainio. Ptruu-Ptruu-Smach-smach-hihi-hihi- sitä se melkein oli koko lenkin ja Lotta tekee mitä pyydetään. On se kumma kun on pieniä kyydissä niin Lotan korvat toimii ihan toisella tasolla :) Otin videookin, mutten saa sitä jostain syystä ladattua tänne :(


"Istuntaharjoituksia" piti jatkaa vielä tallin käytävällä Yllärin selässä notkumalla. Ylle-Bylle näyttää ihan siltä, että en nyt oikein diggaa tästä jutusta, paitsi sitten kun Lara sai harjan käteen ja molemmat rapsuteltiin poni "sileeks" niin meinasi tammuska nukahtaa narujen väliin :)


Lopuksi tehtiin iltatalli ja hyvästeltiin ponipalleroiset kukin tyylillään. 
No jos totta puhutaan äitikin tais hyvästellä samalla tyylillä :)

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hiihtoratsastus ,

Liinailua ala Rousku - hiihtoratsastusta ala Lotta

2/22/2012 10:31:00 ap. Siri 5 Comments

Pikainen kuvapäivitys lauantailta jolloin Rousku pääsi liinan päähän ja Lotta minareiden vetäjäksi :

Ensin Roppe ihmettelee hangen päällä liukuvaa muovipussia.
Seuraavaksi piti tietyti vähän Rouskutella :)
Sitten lähdettiinkin hommiin.
Tosin Rousku oli ensin sitä mieltä,
että täällä vaan pällistellään ja näytetään söpöltä.
Mammanpoika luikki aina välillä antaan mamille nenätönäsyjä.
Ja toisinaan se nenä piti töniä lumihankeen...
..ja työntuloksia piti tietysti esitellä muillekin.
"Jaa niin mutta täällä piti siis juostakin vai?"
Roppe kuntoilee ja...
..ravaa monta kertaa ympäri...
..ja ympäri..
..kunnes väsy tuli eikä jaksanut enää muuta kuin kävellä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
*                       Sitten olikin Lotan ja tyttöjen vuoro päästä kuntoilemaan:                  *
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vauhtia piisas ja tytöt pysy kyytissä.
Tiet oli just passelit, suksi luisti ja poni kulki.
JiiiHaa -Täältä me tullaan!
Toinenkin kummityttö pääsi hepan selkään pyrähtään palkkioksi siitä,
että sen kiltti isi suostu kuvaan meitä!
Ja meikäläinenkin uskalsi minareitten päälle :D
Muitakin heposia nähtiin  ja jotkut uteliaammat tapaukset
jäivät oikein epäkohteliaasti ihan tuijottamaankin :)
Kiitos kiltille hepalle oli hauskaa!

Osa Rousku kuvista: Meri Juomoja
Hiihtoratsatus kuvat: Timo Haavisto

Kiitos kuvaajille ja mukana olijoille!
Hiihtoratsastuksesta tuli selkeesti mun uus hobi ;)

5 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Talvipäiviä :)

2/13/2012 11:59:00 ap. marjo 6 Comments

Skellaa on kiva kiusia!
Eilen vietettiin Sirin kanssa lähes koko päivä tallilla. Sen suuremmitta puheitta:



(video vaihdettu parempilaatuiseen. muokkaus on valitettavan onnetonta, kun ei editointiohjelma jaksa videoita kunnolla pyörittää, jo pelkkä pätkien leikkaus on tuskien takana..)


Tänäpä mie suuntasin heti aamusta aikaisin Lotan lenkkeilyttämään. Ei taas voi muuta kuin ihmetellä, kuinka mahtava hevonen meillä onkaan, ja kuinka ihanaa maastoilu on lumisen metsän keskellä. Oltiin nimittäin toden teolla metsän keskellä!

Lähdin täysin umpimähkää rämpimään metsätien päästä ryteikköön. Kartasta katsoin kotona, että jos edetään 300m suoraan, tullaan toisen tien päähän. Ei siinä kyllä ihan niin käynyt... Lotta porhalsi tyytyväisenä ja varovasti eteenpäin umpihangessa, välillä seurattiin peuran polkuja ja välillä ehkä vanhoja metsäkoneen jälkiä. Mie vaan vääntelin ohjista ja pyyhin lunta sylistäni. Vietiin varmaan puolet metsän lumista mukana, ei mikään ihme että meikäläisellä peppu paleli :)

Piirsin taas kartan, jos Siri tai Minna
haluaa käydä testaamassa? En kyllä
oikeasti tiedä, mistä mentiin tuo metsäpätkä,
mutta suunnilleen näin.. Lotan jälkiä umpihangesta
EI voi olla löytämättä :D
Lopulta pitkän ja epämääräisen taipaleen jälkeen löydettiin moottorikelkan ura. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, missä mahdetaan olla, mutta lähdettiin siitä sitten oikeaksi veikkaamaani suuntaan. Lotta sai jostain turbovaihteen päälle rämpimisen jälkeen tasaisella maalla, ja johan tultiin oikeaa raviponivauhtia pitkin metsää. Pian bongasin tutut maisemat, ja oltiin juuri sillä tiellä missä pitkin, huisia!

En taas ihan äkkiä keksi mitään upeampaa kuin antaa hevosen mennä täysillä pienellä metsätiellä. Sen oikein tuntee, kuinka poni nauttii, kun saa korvat hörössä venyttää itsestään kaiken irti ja lumi vaan pöllyää jalkojen alla. Tutulla pehmeällä tiellä uskalsin antaa Lotankin juosta sen, mitä itse halusi. Sen kanssa kun ei tarvitse miettiä, pysyykö poni käsissä tai lentääkö kyydistä, muutoin mie olisinkin enempi tai vähempi kuset housuissa kyytiläisenä.. ;)

Kylläpä jäi taas kolmen päivän heppatouhuista niin ihanat ja hyvät fiilikset, ettei mitään muuta voisi toivoa! On nuo vaan täydellisiä karvakasoja ♥

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kouluratsastus ,

Tästä se ura urkenee!

2/11/2012 08:31:00 ip. marjo 0 Comments

Lotta joutui suoraan karsinasta
hommiin, joten aamuheinät
nautiskeltiin käytävällä
kuntoon laiton ohessa.
Vihdoin tämä ykkösluokan puskaratsastaja on toteuttanut wannabe-haaveensa ja siirtynyt tuntiratsastajien kastiin! Tai ei ihan vielä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai mitä? Viimeiseen yhdeksään vuoteen meillä ei ole ollut kenttää käytössä, vaan aina on maastoiltu. Mie en myöskään ole käynyt ratsastuskoululla ikinä eläessäni. Joskus satunnaisesti on kaveri ollut vieressä neuvomassa, ja muutaman tunnin olen jopa ihka oikealta opettajalta ottanut, mutta se siitä. Lotan kanssa meitä kävi kaveri pari vuotta sitten maneesilla opastamassa kahteen otteeseen.

Mutta nyt, vihdoinkin mie otin itseäni niskasta kiinni ja asiaan tulkoon muutos! Kiitos suuresti tälle uudelle paikalle, jossa hevoset ovat, nyt meillä on jopa kaksi kenttää käytössä noin kilometrin matkan päässä. Kysyin tallinpitäjältä, jos tuo voisi pitää meille jotain tunnintynkää, kun tullaan kentälle tamman kanssa vääntämään. Ei tuo uskaltanut luvata, kun ei ole ratsastuksenopettaja, ei oikein pysty pidemmälle edenneitä opastamaan. Onneksi meidän kohdalla ei ole sitä "ongelmaa" :D

Innokkaana lenkille lähdössä!
Tänäpä siis heti aamusta käpsyteltiin Loppakorvan kanssa kentälle. Lotta näytti hieman hoo moilaselta, kun en kiivennytkään pihassa selkään, vaan lähdin taluttamaan pollea. Kyllä, yritän pitää kiinni siitä, että käveltäisiin matkat kentälle, ihan oman kuntoilun ja alkulämmittelyn kannalta! (takaisin päin ei kyllä jaksa kävellä, ei sitten millään...) Lotta oli ihan super ihana kentällä. Kyllähän se osaa vaikka mitä, mutta tällä hetkellä se on niin jäykkä ja jumiutunut pökkylä, että mitään ihmeitä ei voi vaatia.

Enkä pelkästään minä ollut tyytyväinen, vaan myös tallinpitäjä ihastui Lottaan aivan täysillä :) Meinasi alaleuka pudota, kun kerroin, että Lotta on kakskyt vee. Mitään ihmeempiä tavoitteita meillä ei siis enää ole, muuta kuin saada lihaskuntoa ja etenkin vetreyttä lisää, jotta Lotta säilyisi hyväkuntoisena ja onnellisena käyttöhevosena vielä monen monituista vuotta. Saatiinkin sitten opastusta koko treenin ajan, oikeastaan lähinnä Loppakorvan kannalta katsoen.

Mihinköhän se ratsastaja unohtui..?
Ohjeistusta tuli tehdä paljon isoja voltteja. Sekä myös maastoillessa paljon taivutuksia ja asetuksia, vaikka sitten suoralla metsätiellä. Laukat nousi molempiin suuntiin suoraan käynnistä, eikä Lotalla ollut aikomuksiakaan pudottaa itse laukkaa. Tosi reippaasti ja innoissaan painatti menemään, vaikka muutoin vähän laiskanpulskea tuppasikin olemaan. Itse asiassa koko tunnin ajan tamma vaan heräsi, rentoutui ja alkoi liikkua paremmin. Reilu puolisen tuntia vaan väännettiin, sillä vaikka tuolla kuntoa riittäisi selvästi pidempään, on kentällä työskentely tietty taas erilaista lihastreeniä kuin maastoilu. Parempi siis aloitella rauhassa, ettei vedä vielä pahemmin juntturaan koko poni. Nyt vaan paljon taivuttelua, päätä ylös ja etuosaa kevyemmäksi, niin ehkä joku päivä saadaan myös takaosa liikkeeseen mukaan.

Erittäin väsynyt ratsukko treenin
jälkeen! Ei ole tuo kenttävääntö
kuntoilua pelkästään hevoselle...
Lottaa on selästä käsin niin vaikea saada taipumaan, että mie olen aloittanut sen taivuttelun joka lenkin jälkeen leipien avulla. Samalla tavoin kuin venyttelen koiriani, venytän nyt Lottaa: vien leipäpalan pitkälle tamman kylkeen kiinni, jolloin se joutuu taivuttamaan taakse saadakseen herkun. Taivutukset tehdään tietty hitaasti ja useina toistoina. Toimii tosi hyvin tallin käytävällä, koska hevonen ei pääse pyörimään saadakseen herkun. Suosittelen!

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Kuten totesin, ei tallinpitäjä itse halua tunteja meille pitää, mutta kyseisessä paikassa käy valmentaja kerran viikossa. Voidaan kuulemma tulla hänen tunneilleen mukaan! Aivan huisia, hyvä etten pomppinut innoasta ilmaan Lotan selässä :D Nyt siis tähdätään siihen, että aina kun tulen kotikunnalle käymään, päästäisiin Lotan kanssa tunteilemaan. Ja tietty heti Sirillekin vinkkasin, että voisi kanssa käydä tunneilla, niin että Lotta ainakin pääsisi joka viikko kenttätreeniin, jos mie en ole maisemissa. Tekee varmasti tammalle aivan älyttömän hyvää!

-------------

Illalla palailtiin vielä uudemman kerran tallille, kun lähdettiin Sirin kanssa tekemään iltatallia. Molempien koiratkin olivat tällä reissulla mukana. Toki Rouskun piti päästä liikkumaan, kun ollaan molemmat paikalla, joten toteutettiin jo pitkään ajatuksissa ollut suunnitelma, ja lähdettiin varsaa taluttamaan jonkun muun hevosen kuin oman äipän seurana. Mie nappasin Bimin narun päähän ja Siri otti Rohanin. Täytyy myös mainita, että ipanalla oli päällään tyylikäs ratsastus-heijastusloimi! Se meni sille kyllä ihan normaalina loimena..

Tuttuun tapaansa Rousku yllätti meidät jälleen kerran ja mennä tallusti koko lenkin muina miehinä. Alkuun vähän piti vinkuilla äiten perään, mutta pian unohtui mamman olemassaolo, ja pikkumies tepasteli reippaana etunenässä menemään. Täytyy nyt muutaman kerran käydä "väärän" kaverin kanssa lenkkeilemässä, ja piakkoin toivottavasti myös yksinään.

Huomenna suunnataan aamutallille Sirin kanssa, ja tietty varsa täytyy taas saada lenkille, joten kuulumisia seuraa ja pian! Öitä :)

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Mamin "Ratsuponit"

2/10/2012 11:50:00 ip. Siri 0 Comments

Hi-hii, pikkuveijari sai tänään ekaa kertaa jalkoihinsa suojat ja selkäänsä satulahuovan mahavöineen. Läpsyttelin huopaa sen kylkiin ja laitoin sitä sen kaulalle ja päähän ja lähes tulkoon kaikkialle minne keksin. Roppe olla möllötti mitään moisesta "typerästä" huovasta välittämättä tai ehkä ennemminkin typerästä akasta välittämättä. Kuka nyt päässä satulahuopaa käyttää? Kaulalle se nyt sentään joskus saattaa valahtaa ;)

Rousku esittelee säärystimiään :)
Sopii ku nenä päähän :)
Pieni "ratsuponi"
Rousku on iloinen poni!
Vähän suurempi ratsuponi.
Lotan kanssa tehtiin eilinen uusi metsälenkki toiseen suuntaan -tällä kertaa pimeällä. Suoraansanottuna mua vähän siellä tukkipinojen keskellä alkoi pelottamaan, kun menin sitten unohtamaan otsalampunkin kotio. Metsänelikoita pelottaakseni aloin laulaa koko päivän päässäni pyörinyttä Robin-pojan joka tuutista tulevaa Frontside Ollieta -keksin siihen omia sanoja ja itsekseni sitten hykertelin kun mietin, että millaiset frontside olliet me mahdettais Lotan kanssa saada aikaiseksi jos vaikka mesikämmen olis pälähtäny nassun eteen. Poni oli tavalleen uskollisesti erittäin reipas -ehkä vähän liiankin :) Tänään juuri Heidin kanssa tekstailtiin, että kun välillä keksii ihme tempauksia maastoillessa, että johtuneeko se Lotan kasvaneesta kunnosta, että mummu kuvittelee olevansa vielä nuori tyttönen ja täytyy välillä vähän pörhistellä. Normaalisti kun mikään ei häntä hetkauta.
Eipähän ainakaan pääse vajoon täysin omiin ajatuksiinsa, kun Lotta pitää virikkeet yllä ja vauhtia piisaa :)

Marjokin tulossa viikonloppuna talleileen joten josko sitä Rousku Matonenkin pääsisi välillä vähän ulkoilemaan mamman kyljessä. JEI!

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hiltsu ,

Karkulaisia ja pikku Roppe 8kk

2/10/2012 03:27:00 ip. Siri 0 Comments

Hyvä ettei tunkenu lumista nenäänsä kokonaan mun vastavalosuojaan :)
Skella jaYlläri ovat tämän viikon aikana lyöneet viisaat issikka-risteytysponi päänsä yhteen ja keplotelleet itsensä sähköpaimenten takaa vapauteen. Siitä asti kun minä Skellan olen tuntenut (n 5vuotta) se on ollut karkailun mestari joten ei liene yllätys, että hän on opettanut pahan tapansa tyttärelleenkin. Kovat pakkaset ilmeisesti tekivät sen, että karkailu muuttui vasta nyt jokapäiväiseksi ilmiöksi, koska sähkö ei langoissa kulje. Tosin eipä se sähkön kulkeminenkaan ole tota kaksikkoa aiemminkaan estänyt. Olisi kiva nähdä miten he suunnitelmansa toteuttavat, koska kerran on käynyt niin että n 5 -6 lankarivin aidassa vain pari lankaa oli hitusen löystyneet, mutta muuten ehjiä ja ponit nököttivät aidan ulkopuolella??
-LANGAT MAASSA-
Roppe ei tajua
tilaisuutensa tulleen
Se vaan hirnuu
ihmeissään gimmakavereittensa
perään, kun ne vietiin talliin.
Äiti ja tytär ovatkin saaneet ulkoilla vain sen ajan kun joku on tallilla kunnes joku ratkaisu tuohon karkailuun keksitään. Eilen mennessäni tallille laitoin kaikki ponit pihalle ja aloin siivota karsinoita. Kolmannella kottariviennillä aloin epäillä mahtavatko ponit ollakaan enää tarhassa, koska vain Lotta, Bambi ja Hildur seisoivat pihaton edustalla. Kiersin tallin taakse ja siellähän ne pönttöpäät seisoivat etuoven edustalla jonottamassa, että joku tulisi päästämään heidät sisälle. Tällä kertaa olivat täräyttäneet aidasta läpi niin, että vain ylälanka oli paikallaan. Kaikista hauskinta oli, että Rousku ja Bimi seisoivat karkupaikan kohdalla ja olivat sangen ihmeissään miten heidän tyttöystävänsä tuolla aidan toisella puolella tekevät? Rouskun ei olisi tarvinnut kuin päätä hieman laskea ja kävellä vapauteen.

Kaihoisia katseita Hildurin suuntaan.
Hiltsulla vaan ei tunteet taida
olla ihan samaa tasoa :)
Mr Rohan iskee kaikille
tyttöponeille silmää ;)
Rohan täytti toissapäivänä kahdeksan kuukautta ja selvästi on alkanut likat pikkumiestä kiinnostaa. Tämän tästä se hyppää Lotan selkään toisen juostessa edellä karkuun kun oma poika on selässä "kaksin käsin kiinni". Yrittänyt tätä jopa muille tammoille, mutta sieltä tulee hanakammin potkuja ottalohkoon. Nostelee ylähuultaan tammojen jätöksille ja hajuille ja on selvästi iskenyt silmänsä Hilduriin. Tätä se liehittelee ja tunkee samalle ruokalautaselle imeskelmään sen kanssa heinäspaghettia ;)

Kahdeksan kuukautisenakin se on vielä melkonen vauvanassu <3
Heidi oli löytänyt Lotan kanssa alkuviikosta uuden metsäpolun joka piti päästä heti kans testaamaan. Olen melko suuntavaistoton tapaus joten fiksuna likkana seurasinkin Lotan edellisen päivän kengän jälkiä löytääkseni oikean reitin. Kyllä kannatti! Se oli ihan paras lenkki pitkään aikaan. Metsätyökoneen painaumia pitkin oli tosi mukava taivaltaa Lotankin mielestä. Peurojen syöttöpaikalta me vähän "eksyttiin" ja lähdettiin tutkimaan uusia reittejä. Löysin aivan ihanan metsäpolkulenkin. Aurinko kimmelsi puhtaanvalkoisilla hangilla ja parinkymmenen asteen pakkasesta huolimatta lämmittikin mukavasti. Ei ole parempaa kuin maaseuturatsastaminen sillä takaisinpäin tultiin pientä pikkutietä jota vierusti peltoja silmänkantamattomiin, mukavia laukkapätkiä etten sanois. Hirvikin oli selvästi porhaltanut tien poikki pellolta toiselle ja tämän tästä näki pupujukan jälkiä tai peuran papanoita. 
Tässähän alkaa kesäihminenkin jopa nauttia talvesta.. hui kauheeta ;)

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

Vuonisuutiset

2/09/2012 11:18:00 ap. marjo 0 Comments

Onko sinulla kuvia vuonohevosista? Haluatko omia kirjoituksiasi julkaistavan lehdessä? Tai olisiko sinulla muita ideoita lehteen? Vuonisuutisiin otetaan mieluusti vastaan vuonisaiheista materiaalia lehden sivuille!

Kuvia ja juttuja voi lähettää suoraan minulle osoitteeseen marjouimi(a)hotmail.com. Lisätietoa lehdestä ja ohjeita tarkemmin yhdistyksen sivuilla.

Jos et ole vielä jäsen, mutta haluaisit myös saada tämän jokaisen vuonisfanin ykköslehden, käypä liittymässä Suomen Vuonohevosyhdistyksen jäseneksi. Tämä taas hoituu suoraan Sirin kautta :)

Uusi lehti on tekeillään parasta aikaa, ja muutaman viikon kuluttua kolahtaa jäsenten postiluukkuun!

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

kuvia ,

Huurtuneista poneista, varpaittenlämmitimistä ja kuumasta kaakaosta...

2/04/2012 11:39:00 ip. Siri 4 Comments

...niistä on -30asteen tallipäivät tehty.


N I R S K - N A R SK kuului Lotan popoista kun lähdettiin uhmaamaan pakkasukkoa puoleksitoista tunniksi pellolle ja metsiin. Saatiin matkalla kommentteja lumimiehistä ja epäilyä meidän kylmänkestävyydestä. Jos jostain kylmää tunsin niin poskista ja sitäkin todella vähän, (olen karaistunut näköjään). Varpaanlämmittimet on ihan paras keksintö, samoin kunnon villavuorella olevat ajohanskat jossa vain peukulle ja pikkusormelle on omat "kotinsa" puhumattakaan väljästä kerrospukeutumisesta. Ei kangistunut edes puhe -minä kun tuppaan pulisemaan hevoselle tein niitten kanssa sitten mitä tahansa, että saattanee joku pitää vähän tärähtäneenäkin jos sattuu kuulemaan niille juoruamistani ;)
Lotan etuna tietysti oli hänen nallekarhuturkkinsa (joka tosin on viimeaikoina alkanut tippuilla ennen aikojaan).

Kuva: Timo Haavisto
Tallille päästyä olimme molemmat kietoutuneet valkoiseen jääharsoon silmänripsistä hännäntypykkään asti.
Samanlainen näky minua odotti aitauksessa, viedessäni Lottaa toppaloimessaan hetkeksi tarhailemaan. Hetken jo ajattelin kuka oli lenkkimme aikana vaihtanut meidän ponit ;) kun jokainen oli saanut ylleen uuden karvapeitteen. Minä joka olen aina ollut jostain syystä ihastunut valkoisiin eläimiin näin niitä nyt tarhassa silmän kantamattomiin (no ainakin sähköpaimeneeseen asti ne kuusi ponia) ;)

Siivosin karsinat, poistin näivettyneet jouluhavut tallinseiniltä jotka olivatkin jo reilussa kuukaudessa saaneet mukavan pölykerroksen harteilleen ja nautiskelin uudesta muumi-termaristani kupposen kuumaa kaakaota ennenkuin läksin hakemaan yksitellen noita "kimoja" ja "valkohallakoita" ponskeja sisälle. Jokainen pääsi vuorollaan harjattavaksi ja hieman sulettuaan sierainten- ja partakarvojenpuhdistukseen. Taisivat ponit olla ihmeissään, että mitä toi täti nyt meidän neniä rääpii, mutta jokainen silminnähden nautti saamastaan hieronnasta (jokunen jopa siitä "nenähieronnasta)", ennen lämpöisille puhtaille pahnoille pääsyään.

Vas. kuva: Timo Haavisto, oik. kuva: Siri

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.