koirat ,

Tervehdys aamutiimiltä

12/29/2012 06:54:00 ip. Siri 6 Comments

Minä ja Britney (koirani) lähdettiin taas tuttuun tapaan tekemään aamutallia. Tai no minähän sen aina yksin sitten lopulta teen kun Riitu vaan tyytyy tonkimaan jäätyneitä kikkareita tai haistelemaan jäniksen jälkiä niin ja tietysti aina välillä komentamaan vähän hevosia, mutta mukava seuraneiti hän on. Juoksee vierellä ja pitää huolen ettei mitään jää siltä näkemättä. Olikohan Riitulla ansionsa siihenkin asiaan, että tallissa majaileva hiiri (jonka Lara on ristinyt Siiriksi) ei näyttänyt söpöä nassuaan ja suuria korviaan tällä kertaa lainkaan. Viime aikoina kun se hiirenretale on kesyyntynytkin jo sen verran, että hakee häikäilemättä leivänkänttyä metrinkin päästä jos sattuu sellaista tyrkyllä olemaan. Mietinkin kuinka järkevää sen on antaa tallissa majailla? Kohta Siiri-hiirejä on liuta enemmän ja tie mitä tauteja ne pikkutöppösissään kantavat. Mutta voi.. eihän sitä voi tappaa!!!! En minä ainakaan ja jos joku sen tekeekin tehköön salassa niin voin antaa itseni kuvitella hiiren vain löytäneen paremman tallin.

Riitu tärkeässä tehtävässään heinien painona.

Mutta se hiiristä. Aamutiimimme talikoi irti jäätynyttä tuoreheinää kottikärryllisen jos toisenkin. Koira heinien painoksi ettei korret lentele ja matkaan. Kärräsin takatarhalle kottarillisen myös kuusen ja männynoksia jotka eilinen lantalan tyhjentäjä katkoi kuorma-autollaan pihatiellämme lumisohjossa runnoessaan. Hetken jo näytti siltä, että koko kontti kaatuu mun auton päälle. Mitä olisi pienestä Ka:asta ollut enää jäljelläkään sen jälkeen.


Aamutallin teon jälkeen Rouskuttimen kanssa harjoiteltiin pihassa vähän naruriimulla touhuamista. Siedättelin sitä paukuttelemalla jääpaloja muovikanisterissa sen korvan juuressa sekä heiluttelemalla rapisevia paperinpaloja sen jaloissa raipan avulla. Takaset huitoivat pari kertaa, että hus sieltä senkin siivousmoppi, mutta äkkiä se niihinkin tottui varsinkin kun sai syödä samalla. Lopuksi lähdimme kävelylle koko aamutiimi, Rousku toiseen käteen, Riitu toiseen. Tällä kertaa molemmat jolkottelivat niin rauhallisina löysillä naruilla, kun yleensä ollaan menty niin, että Riitu vetää ja Rousku raahautuu :)

Mamman kultapallo -Aamutiimin kolmas jäsen tyhjensi kanssani pihattoa,
tai no sekin taisi mennä niin, että minä siivosin niin Rousku teki lisää siivottavaa.
Pyöritteli tyhjiä kanistereita turvallaan ja nakerteli talikon vartta.
Eipä käy aika pitkäksi sen touhuja seuratessa.
Jokaisella tytöllä pitäis olla yks Rousku ;)

Nyt näyttää pahasti siltä, että kuumetta pukkaa ja kurkku on tulessa. Se tietää taukoa talleilusta..yhyy! No onneksi pojalla on taas paljon sulateltavaa tämän viikon jäljiltä. On tärkeää muistaa antaa vauvahevosille lepopäiviä niin ne seuraavan kerran tekee taas parhaansa. Luulenpa etten tänä vuonna enää tänne turinoi kun Marjo on niiiiin paljon parempi tässä :) joten hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille mun puolesta!! Pus Pus :X

-Siri, Rohan ja Britney-

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

irtohypytys ,

Menneen ja tulevan estetähdet

12/26/2012 04:44:00 ip. marjo 6 Comments

Onks tää teiän mielestä joku este vai??

Suunniteltiin Sirin kanssa jo aikoja sitten, että joulunpyhät käytetään tehokkaasti hyödyksi, ja tehdään valoisan aikaan jotain fiksua ponien kanssa, kun kerrankin on hyvin aikaa. Melko pian tämä suunnitelma muotoutui kenttäreissuksi Rouskun kanssa. Roppe on käynyt kentällä kerran lähes vuosi sitten Lotan kanssa irtojuoksemassa. Tämä oli siis jätkän toinen reissu kentälle, ja nyt oikeastaan ensimmäinen kerta kauemmas kotitallilta sitten orilaitumilta paluun. 

Hienosti Rousku käyttäytyi, ei siinä mitään. Sehän on ihan kuin Lotta. Kentällä riittikin jätkälle heti ihmeteltävää, kun samaan aikaan paikalle sattuivat lämppäri kärryjen kanssa, sekä issikka, joka valjastettiin kentällä. Issikalla oli kolmatta kertaa kärryt perässä, ja tuo kävi pellolla lämppärikaverin kanssa ajamassa. Lisäksi kentän aidan takana suokkitamma ja viime kesän varsa vetelivät välillä varsin vauhdikkaita laukkapyrähdyksiä. Hieman siis Rohanillakin häntä kohoili ja pää pyöri suuntaan jos toiseen. 

Kaunis kaunis Lotta.
Issikan ja lämpöisen poistuttua kentältä mie hyppäsin Lotan selkään ilman satulaa riimu päässä, ja Siri talutteli Rouskua kentällä. Rohanilla oli ajovermeet niskassa, kun ajatuksena oli hieman takaa-ajaa jätkää kentällä. Sille kuitenkin oli jo sen verran outoa ja uutta ohjelmaa, että jätettiin suosiolla takaa-ajo seuraavaan kertaan. Lotan ratsastin pikaisesti pääasiassa ravissa ja hieman laukaten molempiin suuntiin. Lotta toimii ihan älyttömän hyvin myös riimulla. Ei oikeastaan huomaa mitään eroa suitsiin. Hivenen ehkä vaikeampaan kierrokseen sai tehdä enempi töitä, jotta saisi sen taipumaan lavasta, eikä puskemaan ympyrällä "ongelmalapa" edellä. Vaan tulipa ainakin itselle selässä lämmin.. 

Tallin hevosten palailtua ajoreissultaan saimme kentän vapaaseen käyttöön, jolloin päästettiin ponit irti. Purettiin Rousku valjaista minun pitäessä sitä kiinni ja Sirin riisuessa. Ihan älyttömän hyvin tuo osaa seistä paikallaan! Sama homma valjaiden pukemisessa. Onhan sen kanssa paljon tehty ja treenattu, ei siinä mitään, mutta eipä ole aiemmin taidettu ulkosalla hoitaa valjastuksia, ja vielä "vieraassa" paikassa vieraiden hevosten keskellä.. (joita Rousku olisi ihan välttämättä halunnut päästä moikkaamaan!)

Itse irtojuoksutuksessa oli tarkoituksena hypyttää Rouskua. Jos kaikki nyt menee yhtään suunnitelmien mukaan, ollaan viemässä poitsu ensi syksynä laatuponikisaan. Siellä yhtenä osiona on irtohypytys, ja sitä on varsin hyvä treenata etukäteen. Puomeja Rousku on ylitellyt aiemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen varsinainen hypytyskerta. Lotan uskalsin ottaa mukaan irtona juoksemaan sillä verukkeella, että ei se muutamaan pieneen hyppyyn kuole, jos nyt vahingossa sattuu esteelle eksymään. Lottaa ei millään muotoa ollut tarkoituksena hypyttää, ja harvemmin nuo hevoset tuppaavat omasta ajatuksestaan esteelle suuntaamaan...

Yllättävästi Lotastakin löytyy liikettä ja vauhtia, kun esteille pääsee.
...paitsi Lotta! Olen tainnut muutamaan otteeseen mainita, kuinka paljon Lotta pitää hyppäämisestä. Ja sen tosiaan näki! Meillä ei ollut minkään sortin kujaa esteelle, ainoastaan yksi puomi esteen sivulla "kujana". Ennen estettä oli kaksi maapuomia, ensimmäisessä kolmen metrin ja toisessa viiden metrin väli. Nämä olivat siis Rouskun mukaan mitoitettuja, ensimmäiseen yksi laukka-askel ja toiseen kaksi. Lotalle väli oli selvästi liian lyhyt.. Vaan siitä viis, Lottahan hyppäsi ja innoissaan! Aina se vaan uudestaan ja uudestaan suuntasi kentän ympäri ja esteille. Ala siinä sitten hevosta estellä, kun toinen haluaa mennä. Ja Rouskun sai helposti aina perässä esteille. Lotan mielestä homma oli niin kivaa, että se hyppäsi välillä estettä vääräänkin suuntaan. Ilman pienintäkään vihjettä edes vauhdin lisäyksestä.

Lotta hyppäsi edelleen todella nätisti ja hyvällä tekniikalla, kuten aina. Siitä olisi saanut niin mainion esteponin, että oikein harmittaa. Rousku sen sijaan... Noh, sanotaanko, että sillä on vielä hieman treenattavaa! Kuten monet muutkin nuoret hevoset, pieniä esteitä se ei meinannut edes tajuta hypätä. Samoin vauhti ja ponnistuspaikka oli ihan hakusessa. Hauskaa jätkällä kyllä näytti olevan, ja selvästi silläkin oli imua esteille, ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Seuraavalla kerralla tarvii varmaan laittaa pari estettä ja ponnistuspuomi, jospa pikkumieskin joutuisi hieman katsomaan jalkoihinsa ja kasailemaan itseään esteiden välissä. Kun nyt vaan saataisiin aikaiseksi käydä treenaamassa :)

Kuvailin hieman juoksutusta ja hyppyjä myös videolle, laitan pätkän myöhemmin esille sen editoituani. Tässä sen sijaan pitkä liuta kuvamateriaalia!

Maapuomien ylitystä.

Ja ensimmäinen hyppy "esteen" yli.

Lotta nautti hommasta täysin rinnoin, ja halusi aina vaan ylittää puomeja!
Järkyttävät tikkujalat tässä kuvassa :D

Pienimmät esteet Loppis tyytyi vaan ravailemaan innoissaan yli.

Muori kiihdyttelee kentällä.

Rouskulla on selvästi jo mielessä estesuora...

Ensimmäinen puomi, toinen puomi, kaksi laukkaa ja hyppy!

...ai siis mikä hyppy?? Laukkaa vaan yli!

Miun sydämeni sulaa tähän katseeseen..

Touhu oli niin kivaa, että välillä piti hypätä väärästäkin suunnasta.

Ja mitä äiti edellä, sitä poika perässä.

Rouskun mahtava taidonnäyte.. Öh. 

Lotalta sen sijaan homma sujuu vuosien ammattitaidolla.

Laakamato yrittää keplotella itsensä puomien yli ;)

Vauhdinlisäystä esteiden lähestyessä.

Tässä on ikuistettuna Rouskun ehkä ainoa onnistunut hyppy ;D
Tämän enempää ei estettä korotettu, vaikka se olisi kyllä saattanut auttaa hyppyjen parantamiseen.

Samaiselta hypyltä esteen ylitys. Näin se sujuu!

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

bambi ,

Joulufiilistelyä

12/24/2012 10:01:00 ip. marjo 1 Comments

Tonttuponi valmiina kuvauksiin
23.12.2012
Kuinkas teidän aattonne sujui? Minä ainakin nautin koko päivästä. Meillä oli taas hieman erilainen joulu, kun väkimäärä kasvoi kahdella viime vuoteen verrattuna. Siskollani on kahdeksan kuukauden ikäiset kaksoset sekä reilu parivuotias poika, joten härdelliä välillä riitti. Silti kaikki sujui rennoissa ja jouhevissa merkeissä, jopa pukin vierailu oli mitä loistavin kokemus. Eipä meillä olekaan pukkia käynyt lähes pariinkymmeneen vuoteen!

Tarkoituksenani oli julkaista eilen nasittuja joulupotretteja vasta myöhemmin, mutta nyt talon hiljennyttyä löytyikin hyvä aika istahtaa koneen ääreen, ja täältähän saman tien löysin itseni näpyttelemästä. Tuntuupa hassulta, kun blogin joulukalenterikin on loppu... Tässä voisin oikeastaan samalla kysyä, mitä olette olleet mieltä näin tiheästä postaustahdista? Onko ärsyttävää ja raskasta lukea joka päivä uusia juttuja, vai päin vastoin kivaa käydä kurkkimassa, mitä blogiin tällä kertaa on ilmaantunut? Sen voin luvata, että kerran päivässä ei jatkossa voi postauksia tulla, mutta voisin kyllä yrittää parantaa tahtia. Ja näin joulukalenterin myötä olen senkin tajunnut, että kirjoitella voi tosiaan muistakin aiheista, kuin aina omien ponien touhuiluista..

Tällä kertaa pysytään kuitenkin oman tallin otuksissa. Kävin jo vuosia jatkuneen perinteen mukaan aattoaamuna tallilla ja samalla päästämässä ponit ulos. Taisivatpa nuo olla hieman ihmeissään saamastaan vastaanotosta. Ponit kun ovat tottuneet siihen, että niiden karsinoiden ovi vaan avataan, ja he saavat kävellä vapaina tarhaan. Tällä kertaa vastassa olivatkin kamera, tonttulakki ja jouluherkkuja! Napsaisin siis jokaisesta ponista tonttukuvat ennen karsinasta ulos kävelyä. Voin kertoa, että oli varsin mielenkiintoista touhua. Etenkin kun tallissa on melko hämärää, ja halusin ilman salamaa kuvata.. Ja tässä kohden Sirille tiedoksi, että Rousku oli ehdottomasti vaikein kuvattava :D Se ei digannut yhtään lakista, ja ulos oli kiire. Senpä takia jätkästä onkin vähän onneton otos, en viitsinyt sitä turhaan kiusata. Lotta taas yllättäen poseerasi kaikkein parhaiten.



Lotan kanssa käytiin puolen tunnin aattokäppäily lähimaastoissa. Mietin siinä Lotan selässä istuessani - jälleen kerran - kuinka mahtava poni tuo onkaan. Ratsastin koko matkan riimu päässä ohjat löysällä roikkuen. Ravailtiin jopa kotiin päin ja pellolla kävin ottamassa yhden hankilaukan. Tällä hetkellä luotan Lottaan ehkä eniten, mitä ikinä tässä lähes kymmenen vuoden aikana, mitä olen sen tuntenut. Toki olen tehnyt sen kanssa paljon enemmän ja ehkä eri tavoin kuin ennen. Mutta nykyään voin tietää lähes aina ja kaikista tilanteista, miten Lotta tulee toimimaan, ja harrastaa sen mukaan. Enpä olisi joskus vuosia sitten lähtenyt maastoilemaan pelkällä riimulla. Saati laukannut ilman satulaa (tosin suitset päässä) radanvarressa. Tuo poni on vaan niin tasaisen varma ja toimii kuin ajatus. Jos ikinä tulevaisuudessa tulen saamaan näin upean hevosen ja luottamuksen meidän välillemme, voin olla ikinonnellinen.

Aattoaamuna lenkille lähdössä.
Eilen tosiaan hieman tonttuiltiin Lotan kanssa ennen rekiajelua. Järin suurta panostusta näiden kuvien eteen ei tehty, mutta ihan kivoja otoksia saatiin silti. Lottakin jopa laukkaili mielellään lumisella pellolla, joten kuvia oli kiva napsia. Tässä hieman eilisen saldoa. Siri toimi tietty kuvaajana :)

PS. Sain Siriltä aivan mahtavan (Lottaan liittyvän) joululahjan, kiiiiitos Siri rakas, oot niin ihana ♥ Siitä lisää myöhemmin.. ;)

...ja taas yksi joulukortti ;)

Molemmilla tontuilla pipot vinksallaan.

Näemmä kuski on itsekin hivenen vinksahtanut..

Pääasia kuitenkin, että mummolla vielä kinttu nousee reippaasti!

1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Luukku 24 - Hauskaa Joulua!

12/24/2012 11:55:00 ap. marjo 1 Comments


1 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Luukku 23 - aatonaaton rekiretki

12/23/2012 06:53:00 ip. marjo 6 Comments

"Elää saa niin riemullisen hetken, se ken tekee reippaan rekiretken..."


Noh, tästä voidaan vissiin olla montaa mieltä... Pakkanen pureskelee varpaita ja sormenpäitä. Reen jalakset kirskuvat ja narisevat nuolten auratulla tiellä. Uppohangessa reki vajoaa puolelta toiselle, ja lopulta toinen kyytiläinen katsoo parhaaksi hypätä itse kahlaamaan polviaan myöden hankeen. Elämä on. Onneksi kuvissa tämäkin touhu näyttää kivalta ;)

Tontut ovat lähteneet liikkeelle...

Siri kirjoittelikin aiemmin postauksen noista tallin kätköistä löytämistämme "aarteista", eli vanhasta reestä ja kärryistä. Saatiin tallinomistaja-papoilta lupa käyttää rekeä, jee! Kunhan ei rikota.. Sen saisi kuulemma maalatakin, niin tulisi vielä hienompi. Mehän siis laitoimme heti tuumasta toimeen ja kaivoimme reen esiin. Nyt on vaan yksi suuri ongelma. Eihän meillä ole länkivaljaita! Voi ärsytyksen tuska, pitkästä aikaa kun on reki käytössä, niin milläs sitä vedät.

Ei ole laisinkaan kiva vedättää hevosta siloilla, mitä se nyt joutui tekemään. Jos tiet olisivatkin siinä kunnossa, että niitä pitkin olisi hyvä ja kevyt rekeillä, voisin vielä harkita, mutta pellolla en kyllä enää viitsisi moista harrastaa. Eikä kyllä taideta enää reki perässä pellolle mennäkään, sen verran extreme-kokemus tuo oli. Reki on juuri sen verran kapea, että se uppoaa Lotan kahlaamiin jälkiin, ja välillä oli tosiaan lähellä, ettei ollut koko reki nurin hangessa. Tuossa läheisellä pienen ravitallin pitäjällä olisi kyllä länkivaljaat, kun kerran tuli kaupungin keskustassakin reellä ajellen vastaan, hmm... Ei muuta kun naapurin oven taa visiitille vai??

Huomenna onkin jo jouluaatto. Ihan käsittämätöntä. Onko muilla sama fiilis, että taas koko joulun aika meni yhdessä hujauksessa? Ei se määränpää, vaan matka.. Joulua on kiva fiilistellä jo kauan etukäteen, vaikka tietty joulutunnelma vaan kohoaa, mitä lähemmäs aattoa päästään. Mie yritän selvitä huomenna tallille käymään, täytyyhän hevosille toivottaa hyvää joulua. Ja jos vaan aika riittää, käydään Loppakorvan kanssa jonkinnäköinen kevyt joululenkki, kuten joka vuosi on ollut tapana.

Lotta on muuten (minun muistaakseni) ratsastuksessa pukittanut tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen näistä tapahtui vuosia sitten jouluaattona, kun oltiin ponien omistajien kanssa kolmisin maastossa. Laukattiin ylämäkeen lumen pöllytessä, mie tulin keskimmäisenä, ja Lottahan oikein innostui. Repesin täysin kyydissä, ja samoin takana tuleva Krista nauraa ihmetteli, että pukittiko Lotta ihan oikeasti. Taisi olla muorillakin joulutunnelmaa rinnassa :)

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Luukku 22 - hankilaukkaa kuutamossa

12/22/2012 09:07:00 ip. marjo 3 Comments

Vuonisorivarsojen leikkipainia pari talvea sitten. Pikkujätkä ei ihan helpolla lannistukaan.
Kuva ei nyt liity mitenkään tämän päiväisen höpinän aiheeseen, mutta eipä tänään olisi mitään saumoja ollut kuvia saadakaan. Pääsin tallille vasta illasta pimeällä, kun koko päivä meni joulusiivojen parissa. Jälleen kerran. Siri kävi aamusta kengittäjän seuralaisena, ja nyt on taas hienot siistit kaviot ponilaumalla. Lottaa tuo ei kuitenkaan liikutellut, joten minä katsoin parhaaksi raahautua ulos pakkaseen ja tallia kohti vielä illemmallakin.

Lotalla on tosiaan ollut taas järkyttävän paljon vapaata. Ei sitä nyt oikeastaan kukaan muu liikuta kuin minä, Siri aina välillä, joten jos mie olen poissa, Lotta seisoo ne viikot. Aaargh!! Tarkoituksenani oli käydä vaan rennosti kävelemässä lähiteitä pitkin sekä tsekkaamassa tallin lähipellon lumitilanne. Hevosen harjauksen jälkeen heitin sille vaan pinkin heijastinriimun ohjineen päähän ja hyppäsin selkään. Mitä sitä nyt turhaan suitsia virittelemään paksussa lumihangessa rämpimiseen tai pelkkään rentoon käppäilyyn..

Kannatti tosiaan tarkastaa tuo pelto, meillä kun on tarkoituksena ottaa siellä vähän erilaisia kuvia tässä joskus , odotelkaa vaan mitä kehitellään ;) En ymmärrä miten voikin olla mahdollista, että paikoitellen lumi on pakkautunut todella syviksi äkkijyrkiksi painanteiksi, ja välillä tuntuu kuin tietä pitkin kävelisi. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun Lotta "putosi" hankeen, ja kerran jo tosissaan pelästyin, että nyt se ei pääse ylös! Yhtäkkiä vaan hevonen katosi alta.. Onneksi tuo pelto on sen verran tuttu, että hyvin pystyy itse hahmottamaan nämä notkelmat ja pahat paikat, missä tulee todella äkillisesti syvä lumipudotus. Täytyy siis vähän sen mukaan katsella, missä uskaltaa päästellä.

Lotta oli yllättävän reippaalla tuulella, ja lähti jo itse ravailemaan pellolla, kun vähän otin ohjia käteen. Joten eihän me mitään kävelemään tyydytty, vaan ravailtiin reippaasti uppohangessa. Hiukkasen oli alkuun tekemistä ravissa kyydissä pysymisessä, etenkin toppahousut jalassa, ja pari kertaa sain jo tarrata tiiviisti pystyharjasta kiinni. Kotia kohti tamma jopa melkein lähti viemään! Siis Lotta!? Tuli niin äkillinen lähtö mammalle, kun vaan otin ohjia käteen, että hyvä kun ehdin tajuta mitä tapahtui. No ei se oikeasti mihinkään varsinaisesti lähtenyt, saati että kiikuttamaan rupeaisi, mutta selvästi mielessä kävi. Tehtiin sitten vielä pienoinen "kouluvääntö" samalla pellon toisesta päästä kotia kohti valuessamme.

Ei ollut edes tarkoituksena ottaa mitään vauhdikasta laukkaa, juurikin Lotan seisomisen ja pellon epätasaisuuden vuoksi. Kävelin siis ohjat roikkuen kotia kohti ja Lotta pärisytteli huuliaan tyytyväisenä. Vaan näköjään tuolle otukselle on hivenen liian hyvin iskostunut mieleen tämä samainen "laukkasuora" pellolla, missä lähes aina päästellään. En sitten edes viitsinyt kerätä ohjia ja yrittää pidätellä rouvaa, koska silloin se vasta olisikin halunnut juosta. (Lotta on yhdistänyt, että ohjien lyhentäminen tarkoittaa vauhdin lisäämistä) Sen sijaan istuin tyytyväisenä kyydissä, ja annoin mamman spurttailla pienen pätkän pellolla juuri sitä vauhtia kun hän itse haluaa. Kylläpä oli kivaa! Lotallakin taisi olla huippuhauskaa. En tosiaan muista, koska se viimeksi olisi ihan itse ja noin innoissaan laukkaillut, saati vielä valtaisan hangen keskellä. Tämä lupailee kyllä varsin hyvää toivottavasti pian koittavia kuvauksia kohtaan... 

Lotan maha on muuten valtava! Tajusin taas kerran, kuinka se on kasvanut, kun sitä karsinassa kyyläsin ja halailin. Kokeilin laittaa Lotalle sen ikioman vanhan 145 senttisen fleeceloimen, vaan eipä mahtuneet vatsavyöt kiinni! Täytyykin ottaa teille masukuva jossain vaiheessa näytille. Ja synnytykseen on kuitenkin vielä viisi kuukautta, aaaapuvaa...

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hevoskuvaus ,

Luukku 21 - pulkkaratsastusta

12/21/2012 09:59:00 ip. marjo 0 Comments

Siri ja Lara Kalinon perässä pulkkailemassa, marraskuu 2010.

Lotta on päässyt tänä talvena jo pulkkahevosen hommiin. Siri kävi kahta pientä lasta kävelyttämässä, toinen istui pulkassa ja toinen selässä. Kuka hevonen voisikaan sopia tähän touhuun Lottaa paremmin.. Valitettavasti tästä ei ole pimeän kelin vuoksi juurikaan kuvatodisteita. Varmasti tässä talven mittaa tulee vielä Lotan kanssa harrastettua sekä pulkkailua että hiihtoratsastusta, joten eiköhän niitäkin kuvia vielä saada!

Sen sijaan kaivoin esiin parin talven takaa kuvan Kalinon pulkkatouhuista. Mie kävin perässä suksilla ja Siri Laran kanssa pulkassa. Pakkanen paukkui, mutta kivaa oli. Laralla oli erityisen hauskaa, kun laukassa pulkka kaatui ja nuo lensivät Sirin kanssa kyydistä. Tällä reissulla kävikin niin, että mie olin ainoa, joka ei tavalla tai toisella lennellyt ;)

Kalino innostui pellolla päästellessä hieman pukittelemaan... :D
Nyt mie taidan siirtyä lahjoja paketoimaan. Viimeisen paketin hain juuri postista, hieman meinasi jo tulla paniikki, ehitiikö jouluksi perille. Ja youtubesta kaivelin tietty tämän päivän joululaulun esille!

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

hiltsu ,

Luukku 20 - kuusivarkaissa!

12/20/2012 10:13:00 ip. marjo 6 Comments


Joulu lähenee, enää muutama päivä.. Huomenna saadaankin jo laulella erästä kaikkien tuntemaa joululaulua kolmesta yöstä. Kuinka nopeasti tämä aika oikein menee?! Tontut liikkuvat ahkerasti varsinkin näin joulun alla, ja niin vierähti myös meillä tämä ilta Sirin kanssa tallitonttujen hommia puuhaillessa..

Mutta mitä olisi joulu ilman kuusta! Kotiin kuusi kannetaan vasta aatonaattona, mutta talli sai jo jouluisen harson ylleen kuusenoksien muodossa. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä muistuttaa, että kaiken puuaineksen vieminen metsästä on laitonta, joten älkää ottako meistä oppia ja hakeko havuja metsästä. Ja lienee myös hyvä mainita, että myö haimme kaikki kuuset maanomistajan luvalla. Ei siis käyty varkaissa, vaikka aina oksia katkoessa sellainen fiilis tuleekin. Vähintään (näin biologina) käy sääliksi puita, joilta oksat viedään..

Miettii ja tutkii, oiskos tässä meiän tallikuusi...?
Päädyttiin kuitenkin pienempään. Kuusenkaataja iloisena saaliinsa kanssa. 
Tunnelmia metsän ja lumen keskeltä.

Muuta ei tänään ehdittykään tehdä kuin koristella talli ja pihaton puoli. Satulahuone jäi siivoamatta, samoin tallin olisi voinut perusteellisemmin puunata. Mutta ehkä ne voi sitten siivoilla vaikka kesällä hivenen lämpöisemmässä kelissä. Sormet joutuivat kyllä koville piikikkäitä kuusenoksia kiinni sitoessa, varsinkin kun pakkanen huiteli varsin kiperissä lukemissa, eikä meidän tallimme todellakaan ole lämmin.

Vaan kylläpä tuli ihana jouluinen tunnelma, kun saatiin koristelut valmiiksi! Suosittelen lämpimästi samaa :)

Tallin tylsä perusulkoasu... ENNEN
...ja sama mesta tonttujen ahkeroinnin JÄLKEEN.
"Pihaton" puolelle tallia pystytettiin joulukuusi. Rouskun karsina on tuossa
oikealla vieressä, ja ovessa roikkuu jätkän oma kranssi. Rousku sai siis
ikään kuin ihan oman kuusen. (josta meinasi jo viedä pallot sisään tullessan..)

Loppis kurkistelee oman nimikylttinsä takaa. Siri väkersi jo viime jouluna kaikille
poneille omat jouluiset ovikoristeet. 

Nappasinpa samalla kuvan issikoiden asumuksesta. Rousku ja issikat majoittuvat
siis tavallaan tallin ulkopuolella. Rouskulla on vielä tavallinen karsina, mutta issikoilla
on käytössä tämä suurempi pihatto. Ovet on toki olemassa, mutta lämpötila varmaan hyvin
lähellä samaa kuin ulkona..

Aah, kyllä on kiva mennä seuraavan kerran tallille :)

6 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

joulu ,

Luukku 19 - linkitä blogisi

12/19/2012 06:09:00 ip. marjo 26 Comments

Lotan luminen jauhokuono ♥
Kiitos Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogin ylläpitäjälle, joka mainitsi meidät yhtenä suosikkiblogeistaan joulukalenteripostauksessaan. Aina lämmittää mieltä kuulla kehuja ja tietää, että joku viitsii näitä loputtomia vuonisjuttuja myös lueskella.

Tästä innostuneena haluan myös jakaa hyvää joulumieltä, ja tehdä tulevina päivinä joulukalenterin omista suosikkiblogeistani! Mutta koska olisi aivan liian tylsää ja vaikeaa valita muutama jo valmiiksi tänne linkittämistäni ja seuraamistani blogeista, pyydänkin myös teitä lukijoita tarjoamaan omaa blogianne esiteltäväksi. Samalla haluaisin löytää itselleni uusia mielenkiintoisia blogeja seurattavaksi.

Linkitä siis blogisi tämän kirjoituksen kommentteihin, mieluusti lyhyen esittelyn kera. Valitsen näistä blogeista mielestäni neljä parasta ja kirjoitan niistä arvostelut jonain lähipäivänä. Aika blogien linkittämiseen on siis määräämätön, mitä pikemmin sen parempi :)

26 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

blakke ,

Luukku 18 - fjord horse collection

12/18/2012 10:40:00 ip. marjo 2 Comments


Siivousta, siivousta, siivousta.. Siitä oli tämä päivä tehty. Paljon tarkemminkin voisi varmasti asuntonsa jynssätä näin joulun kunniaksi, mutta minä tein jo omassa mittakaavassani suursiivouksen. Vielä huomenna pitäisi jatkaa, kun ihan kaikkea ei tänään jaksanut.

Mikä siinä onkin, että juuri jouluksi pitää kuurata kaikki viimeistä piirtoa myöden? Muisteltiin juuri töissä, kuinka ennen vanhaa vaihdettiin jopa keittiökaappien hyllypaperit jouluna! Jokainen kippo ja kappo kaivettiin kaapista ulos ja putsattiin. Huh. Ihan tähän en kyllä lähtisi.. Juhannus on toinen samanlainen siivousjuhla. Toisaalta ihan hyvä, että edes joskus tulee tämäkin tehtyä, tarkempi siivous kun kuitenkin on paikallaan aina välillä.

Ja kyllä tässä joulusiivottavaa vielä riittää. Kunhan täältä selviän kotikulmille, on joulusiivo edessä sekä vanhempieni että mummoni luona. Ja tietty tallilla pitää suorittaa jonkinnäköinen jouluun valmistautuminen! Ollaan jo sovittu Sirin kanssa, että torstaina laitetaan tuulemaan, joten loppuviikosta luvassa onkin jouluisia kuvia tallilta..

Rätin kanssa hullun raivolla riehuessani aloin pohtia blogin joulukalenteria, ja päätinkin esitellä teille tänään, millaisia vuonohevosia löytyy miun sisustuksestani. Näitä on vielä melko vähän, kun olen niin laiska ja saamaton kaikessa, uusia ideoita on kyllä kehitteillä.. Jos teillä on vinkata jotain kivaa helposti tehtävää tai jostain tilattavaa mukavaa sisustusideaa, johon saa vuonohevosen istutettua mukaan, niin kertokaa ihmeessä. Postauksen otsikkokin tuli englanniksi, kun tässä on hivenen kansainvälistä meininkiä luvassa.

Aloitetaan heti tanskalaisilla ihanuuksilla! Nämä kaksi mukia ovat kuvitukseltaan samanlaisia, mutta kuvissa näkyy eri puolet. Aivan käsittämättömän ihania, eikö? Todella kauniita hevosia ja aivan upeasti maalattu, sekä ihana värimaailma. Hyllyn reunalla ne komeilevat, kuka nyt niitä käyttää uskaltaisi, ettei kuva vaan haalistu.. Nämä tarttuivat mukaan vuonohevosten PM-kilpailuista Tanskasta vuonna 2007.


Seuraava esine onkin puhtaasti kotimaista tekoa ja vielä oman Suomen Vuonohevosyhdistyksemme kunniaksi, nimittäin yhdistyksen 20-vuotisjuhlapeili vuodelta 2008. Alkava vuosi 2013 on muuten yhdistyksen 25-vuotisjuhlavuosi, ja sen myötä on luvassa jos jonkinnäköistä juhlallisuutta, sekä myös uusi juhlavuoden myyntiesine. Tämä ihana yhdistyksen logolla ja juhlalaatalla koristettu peili roikkuu eteisen seinällä.


Olen väkertänyt yhdistyksen nimissä vuoniskalenteria muutaman vuoden. Kuvia metsästän aina lehden ja nettisivujen kautta, mutta valitettavasti niitä tulee vuosi vuodelta vähemmän.. Ensi vuodelle en siis tehnyt kalenteria, katsotaan tilannetta uudestaan vuodelle 2014. Tämä kuva on hivenen vanha, mutta tämän vuoden kalenteri roikkuu kyllä seinällä. 



Tämä ryijy on minulle monella tapaa todella arvokas! Se on käsityönä tehty ja kooltaan noin eteismaton luokkaa. Kuvasta voi jo paljon päätelläkin. Tekijä on Janice Lee Yhdysvalloista, ja se on minulle osoitettu. Sain sen joululahjaksi vuonna 2004. Kuvassa on ori Säthersblakken tarhassaan. Kaikki vuonohevosia tuntevat varmasti muistavat Säthersblakkenin, toisen Suomessa kantakirjatun vuonohevosorin. Tämä upea I-palkinnon ori saapui Suomeen kotimaastaan Norjasta vuonna 1998 ja myytiin Jenkkeihin 2002. Lotta oli viimeinen tamma Suomessa, jonka ori astui. Ja meitin Blakkeni siis Säthersblakkenin viimeinen varsa. 

Lähetin sähköpostia joskus Blaken syntymän jälkeen orin uudelle omistajalle Janice Leelle, ja meistä tulikin pian hyvin ahkerat sähköpostikamut. Sain paljon kuvia Säthersblakkenista sekä Janicen muista vuonoista Jenkeissä, sekä paperikuvia, digikuvia cd:llä että sähköpostilla. Muitakin lahjoja läheteltiin puolin ja toisin. Mutta tämä ryijy kyllä yllätti! Janice omistaa antiikkiliikkeen Nebraskassa ja tekee myös näitä ryijyjä myyntiin. Ihan tajuton työ tuon tekemisessä on ollut, ja kuulemma koko perheen voimin sitä väännettiinkin. 

Vuosien myötä yhteydenpitomme on kuitenkin kuivunut, jossain kohti sähköpostitkin muuttuivat, eikä saatu viestejä perille.. Sen verran olen netistä bongaillut, että ori on myyty eteenpäin ja vissiin muutkin "Little farm fjordsin" vuonohevoset. Norjassa oripäivillä ollessani tapasin amerikkalaisen naisen, jonka mukana lähetin terveisiä Janicelle, toivottavasti ovat menneet perille.


Vaikka harrastankin valokuvausta, ja suht onnistuneita ja tärkeitä kuvia olisi vaikka kuinka paljon... en ikinä saa niitä paperille. Kuinka kukaan voikaan olla näin laiska tulostamaan kuvia ja laittamaan niitä esille?! Tämä valokuva on ainoa kotoa löytyvä vuoniskuva, siinä on äsken mainittu Blakke yhden päivän iässä vuonna 2003. Ja tämäkin on kehyksissä vaan sen takia, että se on filmikameralla kuvattu ja siis jo kehityksen myötä valmiiksi paperikuva.


Mistä löytyy tällaisia joulukortteja?! Hieman meinasin revetä innostuksesta, kun joku vuosi joulun alla postilaatikosta löytyi vuoniskortti! Kiitos salapoliisikaverille, joka on moisen bongannut. Yllättäen tämä kortti on edelleen jääkaapin ovessa.


Tämä naulakko on aivan ihana! Siri keksii aina kaikkea kivaa, varsinainen sisustusnero kun on.. Tämä olikin siis joululahja Siriltä muutaman vuoden takaa <3


Ja tässä toisen kaverin neronleimaus-joululahja jokunen vuosi takaperin. Sovittiin vaan ihan pienistä ja halvoista lahjoista, ja minulla todella oli tarvetta kastelukannulle. Enpä vaan arvannut, että voisin saada näin upean ja yksilöllisen kannun! Toinen kaveri on maalannut vuonon kuvan. Se on edelleen yhtä siisti, hyvin on siis kestänyt. Loistava idea, ei voi muuta sanoa. On miulla aika kivoja kavereita :)


2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.