Mamman kultahiput liikenteessä


Rohan ekaa kertaa valjaat päällä häntäremmeineen kaikkineen (vähän oli varusteet vielä hieman isohkot :D). Herra pääsi myös ulos testaamaan niitten "paikallaan" pysymistä. Eipä ollut varsa ylläripylläri moksiskaan koko remeleistä joten uskaltauduin kuvaamaankin herran menoa. Kaikki täytyy aina yrittää saada tallennettua!
Tunne oli vähän kuin oma lapsi nousee ensi kerran pystyyn ja lähtee ite käveleen :) "Mun" vauvanihan se onkin!!
Hienosti meni käyntiä ja ravia ympyrällä ne päällä. Mitä nyt välillä piti hirnahdella äitille, koska kaikenhuipuksi poika oli myös ekaa kertaa yksin "töissä" kun mamma tosiaan odotti vuoroaan tallissa.


Sitten olikin seuraavien kultahippujen vuoro. Laran kanssa tehtiin puolentunnin maastolenkki lähi teillä ja metsässä. Likka olis kyllä ollut kauemminkin, mutta äiti ei jaksanut kävellä (taas pukkais jtn flunssan poikasta). Tää pari on kyllä niin mainio. Ptruu-Ptruu-Smach-smach-hihi-hihi- sitä se melkein oli koko lenkin ja Lotta tekee mitä pyydetään. On se kumma kun on pieniä kyydissä niin Lotan korvat toimii ihan toisella tasolla :) Otin videookin, mutten saa sitä jostain syystä ladattua tänne :(


"Istuntaharjoituksia" piti jatkaa vielä tallin käytävällä Yllärin selässä notkumalla. Ylle-Bylle näyttää ihan siltä, että en nyt oikein diggaa tästä jutusta, paitsi sitten kun Lara sai harjan käteen ja molemmat rapsuteltiin poni "sileeks" niin meinasi tammuska nukahtaa narujen väliin :)


Lopuksi tehtiin iltatalli ja hyvästeltiin ponipalleroiset kukin tyylillään. 
No jos totta puhutaan äitikin tais hyvästellä samalla tyylillä :)

Liinailua ala Rousku - hiihtoratsastusta ala Lotta

Pikainen kuvapäivitys lauantailta jolloin Rousku pääsi liinan päähän ja Lotta minareiden vetäjäksi :

Ensin Roppe ihmettelee hangen päällä liukuvaa muovipussia.
Seuraavaksi piti tietyti vähän Rouskutella :)
Sitten lähdettiinkin hommiin.
Tosin Rousku oli ensin sitä mieltä,
että täällä vaan pällistellään ja näytetään söpöltä.
Mammanpoika luikki aina välillä antaan mamille nenätönäsyjä.
Ja toisinaan se nenä piti töniä lumihankeen...
..ja työntuloksia piti tietysti esitellä muillekin.
"Jaa niin mutta täällä piti siis juostakin vai?"
Roppe kuntoilee ja...
..ravaa monta kertaa ympäri...
..ja ympäri..
..kunnes väsy tuli eikä jaksanut enää muuta kuin kävellä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
*                       Sitten olikin Lotan ja tyttöjen vuoro päästä kuntoilemaan:                  *
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vauhtia piisas ja tytöt pysy kyytissä.
Tiet oli just passelit, suksi luisti ja poni kulki.
JiiiHaa -Täältä me tullaan!
Toinenkin kummityttö pääsi hepan selkään pyrähtään palkkioksi siitä,
että sen kiltti isi suostu kuvaan meitä!
Ja meikäläinenkin uskalsi minareitten päälle :D
Muitakin heposia nähtiin  ja jotkut uteliaammat tapaukset
jäivät oikein epäkohteliaasti ihan tuijottamaankin :)
Kiitos kiltille hepalle oli hauskaa!

Osa Rousku kuvista: Meri Juomoja
Hiihtoratsatus kuvat: Timo Haavisto

Kiitos kuvaajille ja mukana olijoille!
Hiihtoratsastuksesta tuli selkeesti mun uus hobi ;)

Talvipäiviä :)

Skellaa on kiva kiusia!
Eilen vietettiin Sirin kanssa lähes koko päivä tallilla. Sen suuremmitta puheitta:



(video vaihdettu parempilaatuiseen. muokkaus on valitettavan onnetonta, kun ei editointiohjelma jaksa videoita kunnolla pyörittää, jo pelkkä pätkien leikkaus on tuskien takana..)


Tänäpä mie suuntasin heti aamusta aikaisin Lotan lenkkeilyttämään. Ei taas voi muuta kuin ihmetellä, kuinka mahtava hevonen meillä onkaan, ja kuinka ihanaa maastoilu on lumisen metsän keskellä. Oltiin nimittäin toden teolla metsän keskellä!

Lähdin täysin umpimähkää rämpimään metsätien päästä ryteikköön. Kartasta katsoin kotona, että jos edetään 300m suoraan, tullaan toisen tien päähän. Ei siinä kyllä ihan niin käynyt... Lotta porhalsi tyytyväisenä ja varovasti eteenpäin umpihangessa, välillä seurattiin peuran polkuja ja välillä ehkä vanhoja metsäkoneen jälkiä. Mie vaan vääntelin ohjista ja pyyhin lunta sylistäni. Vietiin varmaan puolet metsän lumista mukana, ei mikään ihme että meikäläisellä peppu paleli :)

Piirsin taas kartan, jos Siri tai Minna
haluaa käydä testaamassa? En kyllä
oikeasti tiedä, mistä mentiin tuo metsäpätkä,
mutta suunnilleen näin.. Lotan jälkiä umpihangesta
EI voi olla löytämättä :D
Lopulta pitkän ja epämääräisen taipaleen jälkeen löydettiin moottorikelkan ura. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, missä mahdetaan olla, mutta lähdettiin siitä sitten oikeaksi veikkaamaani suuntaan. Lotta sai jostain turbovaihteen päälle rämpimisen jälkeen tasaisella maalla, ja johan tultiin oikeaa raviponivauhtia pitkin metsää. Pian bongasin tutut maisemat, ja oltiin juuri sillä tiellä missä pitkin, huisia!

En taas ihan äkkiä keksi mitään upeampaa kuin antaa hevosen mennä täysillä pienellä metsätiellä. Sen oikein tuntee, kuinka poni nauttii, kun saa korvat hörössä venyttää itsestään kaiken irti ja lumi vaan pöllyää jalkojen alla. Tutulla pehmeällä tiellä uskalsin antaa Lotankin juosta sen, mitä itse halusi. Sen kanssa kun ei tarvitse miettiä, pysyykö poni käsissä tai lentääkö kyydistä, muutoin mie olisinkin enempi tai vähempi kuset housuissa kyytiläisenä.. ;)

Kylläpä jäi taas kolmen päivän heppatouhuista niin ihanat ja hyvät fiilikset, ettei mitään muuta voisi toivoa! On nuo vaan täydellisiä karvakasoja ♥

Tästä se ura urkenee!

Lotta joutui suoraan karsinasta
hommiin, joten aamuheinät
nautiskeltiin käytävällä
kuntoon laiton ohessa.
Vihdoin tämä ykkösluokan puskaratsastaja on toteuttanut wannabe-haaveensa ja siirtynyt tuntiratsastajien kastiin! Tai ei ihan vielä, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai mitä? Viimeiseen yhdeksään vuoteen meillä ei ole ollut kenttää käytössä, vaan aina on maastoiltu. Mie en myöskään ole käynyt ratsastuskoululla ikinä eläessäni. Joskus satunnaisesti on kaveri ollut vieressä neuvomassa, ja muutaman tunnin olen jopa ihka oikealta opettajalta ottanut, mutta se siitä. Lotan kanssa meitä kävi kaveri pari vuotta sitten maneesilla opastamassa kahteen otteeseen.

Mutta nyt, vihdoinkin mie otin itseäni niskasta kiinni ja asiaan tulkoon muutos! Kiitos suuresti tälle uudelle paikalle, jossa hevoset ovat, nyt meillä on jopa kaksi kenttää käytössä noin kilometrin matkan päässä. Kysyin tallinpitäjältä, jos tuo voisi pitää meille jotain tunnintynkää, kun tullaan kentälle tamman kanssa vääntämään. Ei tuo uskaltanut luvata, kun ei ole ratsastuksenopettaja, ei oikein pysty pidemmälle edenneitä opastamaan. Onneksi meidän kohdalla ei ole sitä "ongelmaa" :D

Innokkaana lenkille lähdössä!
Tänäpä siis heti aamusta käpsyteltiin Loppakorvan kanssa kentälle. Lotta näytti hieman hoo moilaselta, kun en kiivennytkään pihassa selkään, vaan lähdin taluttamaan pollea. Kyllä, yritän pitää kiinni siitä, että käveltäisiin matkat kentälle, ihan oman kuntoilun ja alkulämmittelyn kannalta! (takaisin päin ei kyllä jaksa kävellä, ei sitten millään...) Lotta oli ihan super ihana kentällä. Kyllähän se osaa vaikka mitä, mutta tällä hetkellä se on niin jäykkä ja jumiutunut pökkylä, että mitään ihmeitä ei voi vaatia.

Enkä pelkästään minä ollut tyytyväinen, vaan myös tallinpitäjä ihastui Lottaan aivan täysillä :) Meinasi alaleuka pudota, kun kerroin, että Lotta on kakskyt vee. Mitään ihmeempiä tavoitteita meillä ei siis enää ole, muuta kuin saada lihaskuntoa ja etenkin vetreyttä lisää, jotta Lotta säilyisi hyväkuntoisena ja onnellisena käyttöhevosena vielä monen monituista vuotta. Saatiinkin sitten opastusta koko treenin ajan, oikeastaan lähinnä Loppakorvan kannalta katsoen.

Mihinköhän se ratsastaja unohtui..?
Ohjeistusta tuli tehdä paljon isoja voltteja. Sekä myös maastoillessa paljon taivutuksia ja asetuksia, vaikka sitten suoralla metsätiellä. Laukat nousi molempiin suuntiin suoraan käynnistä, eikä Lotalla ollut aikomuksiakaan pudottaa itse laukkaa. Tosi reippaasti ja innoissaan painatti menemään, vaikka muutoin vähän laiskanpulskea tuppasikin olemaan. Itse asiassa koko tunnin ajan tamma vaan heräsi, rentoutui ja alkoi liikkua paremmin. Reilu puolisen tuntia vaan väännettiin, sillä vaikka tuolla kuntoa riittäisi selvästi pidempään, on kentällä työskentely tietty taas erilaista lihastreeniä kuin maastoilu. Parempi siis aloitella rauhassa, ettei vedä vielä pahemmin juntturaan koko poni. Nyt vaan paljon taivuttelua, päätä ylös ja etuosaa kevyemmäksi, niin ehkä joku päivä saadaan myös takaosa liikkeeseen mukaan.

Erittäin väsynyt ratsukko treenin
jälkeen! Ei ole tuo kenttävääntö
kuntoilua pelkästään hevoselle...
Lottaa on selästä käsin niin vaikea saada taipumaan, että mie olen aloittanut sen taivuttelun joka lenkin jälkeen leipien avulla. Samalla tavoin kuin venyttelen koiriani, venytän nyt Lottaa: vien leipäpalan pitkälle tamman kylkeen kiinni, jolloin se joutuu taivuttamaan taakse saadakseen herkun. Taivutukset tehdään tietty hitaasti ja useina toistoina. Toimii tosi hyvin tallin käytävällä, koska hevonen ei pääse pyörimään saadakseen herkun. Suosittelen!

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Kuten totesin, ei tallinpitäjä itse halua tunteja meille pitää, mutta kyseisessä paikassa käy valmentaja kerran viikossa. Voidaan kuulemma tulla hänen tunneilleen mukaan! Aivan huisia, hyvä etten pomppinut innoasta ilmaan Lotan selässä :D Nyt siis tähdätään siihen, että aina kun tulen kotikunnalle käymään, päästäisiin Lotan kanssa tunteilemaan. Ja tietty heti Sirillekin vinkkasin, että voisi kanssa käydä tunneilla, niin että Lotta ainakin pääsisi joka viikko kenttätreeniin, jos mie en ole maisemissa. Tekee varmasti tammalle aivan älyttömän hyvää!

-------------

Illalla palailtiin vielä uudemman kerran tallille, kun lähdettiin Sirin kanssa tekemään iltatallia. Molempien koiratkin olivat tällä reissulla mukana. Toki Rouskun piti päästä liikkumaan, kun ollaan molemmat paikalla, joten toteutettiin jo pitkään ajatuksissa ollut suunnitelma, ja lähdettiin varsaa taluttamaan jonkun muun hevosen kuin oman äipän seurana. Mie nappasin Bimin narun päähän ja Siri otti Rohanin. Täytyy myös mainita, että ipanalla oli päällään tyylikäs ratsastus-heijastusloimi! Se meni sille kyllä ihan normaalina loimena..

Tuttuun tapaansa Rousku yllätti meidät jälleen kerran ja mennä tallusti koko lenkin muina miehinä. Alkuun vähän piti vinkuilla äiten perään, mutta pian unohtui mamman olemassaolo, ja pikkumies tepasteli reippaana etunenässä menemään. Täytyy nyt muutaman kerran käydä "väärän" kaverin kanssa lenkkeilemässä, ja piakkoin toivottavasti myös yksinään.

Huomenna suunnataan aamutallille Sirin kanssa, ja tietty varsa täytyy taas saada lenkille, joten kuulumisia seuraa ja pian! Öitä :)

Mamin "Ratsuponit"

Hi-hii, pikkuveijari sai tänään ekaa kertaa jalkoihinsa suojat ja selkäänsä satulahuovan mahavöineen. Läpsyttelin huopaa sen kylkiin ja laitoin sitä sen kaulalle ja päähän ja lähes tulkoon kaikkialle minne keksin. Roppe olla möllötti mitään moisesta "typerästä" huovasta välittämättä tai ehkä ennemminkin typerästä akasta välittämättä. Kuka nyt päässä satulahuopaa käyttää? Kaulalle se nyt sentään joskus saattaa valahtaa ;)

Rousku esittelee säärystimiään :)
Sopii ku nenä päähän :)
Pieni "ratsuponi"
Rousku on iloinen poni!
Vähän suurempi ratsuponi.
Lotan kanssa tehtiin eilinen uusi metsälenkki toiseen suuntaan -tällä kertaa pimeällä. Suoraansanottuna mua vähän siellä tukkipinojen keskellä alkoi pelottamaan, kun menin sitten unohtamaan otsalampunkin kotio. Metsänelikoita pelottaakseni aloin laulaa koko päivän päässäni pyörinyttä Robin-pojan joka tuutista tulevaa Frontside Ollieta -keksin siihen omia sanoja ja itsekseni sitten hykertelin kun mietin, että millaiset frontside olliet me mahdettais Lotan kanssa saada aikaiseksi jos vaikka mesikämmen olis pälähtäny nassun eteen. Poni oli tavalleen uskollisesti erittäin reipas -ehkä vähän liiankin :) Tänään juuri Heidin kanssa tekstailtiin, että kun välillä keksii ihme tempauksia maastoillessa, että johtuneeko se Lotan kasvaneesta kunnosta, että mummu kuvittelee olevansa vielä nuori tyttönen ja täytyy välillä vähän pörhistellä. Normaalisti kun mikään ei häntä hetkauta.
Eipähän ainakaan pääse vajoon täysin omiin ajatuksiinsa, kun Lotta pitää virikkeet yllä ja vauhtia piisaa :)

Marjokin tulossa viikonloppuna talleileen joten josko sitä Rousku Matonenkin pääsisi välillä vähän ulkoilemaan mamman kyljessä. JEI!

Karkulaisia ja pikku Roppe 8kk

Hyvä ettei tunkenu lumista nenäänsä kokonaan mun vastavalosuojaan :)
Skella jaYlläri ovat tämän viikon aikana lyöneet viisaat issikka-risteytysponi päänsä yhteen ja keplotelleet itsensä sähköpaimenten takaa vapauteen. Siitä asti kun minä Skellan olen tuntenut (n 5vuotta) se on ollut karkailun mestari joten ei liene yllätys, että hän on opettanut pahan tapansa tyttärelleenkin. Kovat pakkaset ilmeisesti tekivät sen, että karkailu muuttui vasta nyt jokapäiväiseksi ilmiöksi, koska sähkö ei langoissa kulje. Tosin eipä se sähkön kulkeminenkaan ole tota kaksikkoa aiemminkaan estänyt. Olisi kiva nähdä miten he suunnitelmansa toteuttavat, koska kerran on käynyt niin että n 5 -6 lankarivin aidassa vain pari lankaa oli hitusen löystyneet, mutta muuten ehjiä ja ponit nököttivät aidan ulkopuolella??
-LANGAT MAASSA-
Roppe ei tajua
tilaisuutensa tulleen
Se vaan hirnuu
ihmeissään gimmakavereittensa
perään, kun ne vietiin talliin.
Äiti ja tytär ovatkin saaneet ulkoilla vain sen ajan kun joku on tallilla kunnes joku ratkaisu tuohon karkailuun keksitään. Eilen mennessäni tallille laitoin kaikki ponit pihalle ja aloin siivota karsinoita. Kolmannella kottariviennillä aloin epäillä mahtavatko ponit ollakaan enää tarhassa, koska vain Lotta, Bambi ja Hildur seisoivat pihaton edustalla. Kiersin tallin taakse ja siellähän ne pönttöpäät seisoivat etuoven edustalla jonottamassa, että joku tulisi päästämään heidät sisälle. Tällä kertaa olivat täräyttäneet aidasta läpi niin, että vain ylälanka oli paikallaan. Kaikista hauskinta oli, että Rousku ja Bimi seisoivat karkupaikan kohdalla ja olivat sangen ihmeissään miten heidän tyttöystävänsä tuolla aidan toisella puolella tekevät? Rouskun ei olisi tarvinnut kuin päätä hieman laskea ja kävellä vapauteen.

Kaihoisia katseita Hildurin suuntaan.
Hiltsulla vaan ei tunteet taida
olla ihan samaa tasoa :)
Mr Rohan iskee kaikille
tyttöponeille silmää ;)
Rohan täytti toissapäivänä kahdeksan kuukautta ja selvästi on alkanut likat pikkumiestä kiinnostaa. Tämän tästä se hyppää Lotan selkään toisen juostessa edellä karkuun kun oma poika on selässä "kaksin käsin kiinni". Yrittänyt tätä jopa muille tammoille, mutta sieltä tulee hanakammin potkuja ottalohkoon. Nostelee ylähuultaan tammojen jätöksille ja hajuille ja on selvästi iskenyt silmänsä Hilduriin. Tätä se liehittelee ja tunkee samalle ruokalautaselle imeskelmään sen kanssa heinäspaghettia ;)

Kahdeksan kuukautisenakin se on vielä melkonen vauvanassu <3
Heidi oli löytänyt Lotan kanssa alkuviikosta uuden metsäpolun joka piti päästä heti kans testaamaan. Olen melko suuntavaistoton tapaus joten fiksuna likkana seurasinkin Lotan edellisen päivän kengän jälkiä löytääkseni oikean reitin. Kyllä kannatti! Se oli ihan paras lenkki pitkään aikaan. Metsätyökoneen painaumia pitkin oli tosi mukava taivaltaa Lotankin mielestä. Peurojen syöttöpaikalta me vähän "eksyttiin" ja lähdettiin tutkimaan uusia reittejä. Löysin aivan ihanan metsäpolkulenkin. Aurinko kimmelsi puhtaanvalkoisilla hangilla ja parinkymmenen asteen pakkasesta huolimatta lämmittikin mukavasti. Ei ole parempaa kuin maaseuturatsastaminen sillä takaisinpäin tultiin pientä pikkutietä jota vierusti peltoja silmänkantamattomiin, mukavia laukkapätkiä etten sanois. Hirvikin oli selvästi porhaltanut tien poikki pellolta toiselle ja tämän tästä näki pupujukan jälkiä tai peuran papanoita. 
Tässähän alkaa kesäihminenkin jopa nauttia talvesta.. hui kauheeta ;)

Vuonisuutiset

Onko sinulla kuvia vuonohevosista? Haluatko omia kirjoituksiasi julkaistavan lehdessä? Tai olisiko sinulla muita ideoita lehteen? Vuonisuutisiin otetaan mieluusti vastaan vuonisaiheista materiaalia lehden sivuille!

Kuvia ja juttuja voi lähettää suoraan minulle osoitteeseen marjouimi(a)hotmail.com. Lisätietoa lehdestä ja ohjeita tarkemmin yhdistyksen sivuilla.

Jos et ole vielä jäsen, mutta haluaisit myös saada tämän jokaisen vuonisfanin ykköslehden, käypä liittymässä Suomen Vuonohevosyhdistyksen jäseneksi. Tämä taas hoituu suoraan Sirin kautta :)

Uusi lehti on tekeillään parasta aikaa, ja muutaman viikon kuluttua kolahtaa jäsenten postiluukkuun!

Huurtuneista poneista, varpaittenlämmitimistä ja kuumasta kaakaosta...

...niistä on -30asteen tallipäivät tehty.


N I R S K - N A R SK kuului Lotan popoista kun lähdettiin uhmaamaan pakkasukkoa puoleksitoista tunniksi pellolle ja metsiin. Saatiin matkalla kommentteja lumimiehistä ja epäilyä meidän kylmänkestävyydestä. Jos jostain kylmää tunsin niin poskista ja sitäkin todella vähän, (olen karaistunut näköjään). Varpaanlämmittimet on ihan paras keksintö, samoin kunnon villavuorella olevat ajohanskat jossa vain peukulle ja pikkusormelle on omat "kotinsa" puhumattakaan väljästä kerrospukeutumisesta. Ei kangistunut edes puhe -minä kun tuppaan pulisemaan hevoselle tein niitten kanssa sitten mitä tahansa, että saattanee joku pitää vähän tärähtäneenäkin jos sattuu kuulemaan niille juoruamistani ;)
Lotan etuna tietysti oli hänen nallekarhuturkkinsa (joka tosin on viimeaikoina alkanut tippuilla ennen aikojaan).

Kuva: Timo Haavisto
Tallille päästyä olimme molemmat kietoutuneet valkoiseen jääharsoon silmänripsistä hännäntypykkään asti.
Samanlainen näky minua odotti aitauksessa, viedessäni Lottaa toppaloimessaan hetkeksi tarhailemaan. Hetken jo ajattelin kuka oli lenkkimme aikana vaihtanut meidän ponit ;) kun jokainen oli saanut ylleen uuden karvapeitteen. Minä joka olen aina ollut jostain syystä ihastunut valkoisiin eläimiin näin niitä nyt tarhassa silmän kantamattomiin (no ainakin sähköpaimeneeseen asti ne kuusi ponia) ;)

Siivosin karsinat, poistin näivettyneet jouluhavut tallinseiniltä jotka olivatkin jo reilussa kuukaudessa saaneet mukavan pölykerroksen harteilleen ja nautiskelin uudesta muumi-termaristani kupposen kuumaa kaakaota ennenkuin läksin hakemaan yksitellen noita "kimoja" ja "valkohallakoita" ponskeja sisälle. Jokainen pääsi vuorollaan harjattavaksi ja hieman sulettuaan sierainten- ja partakarvojenpuhdistukseen. Taisivat ponit olla ihmeissään, että mitä toi täti nyt meidän neniä rääpii, mutta jokainen silminnähden nautti saamastaan hieronnasta (jokunen jopa siitä "nenähieronnasta)", ennen lämpöisille puhtaille pahnoille pääsyään.

Vas. kuva: Timo Haavisto, oik. kuva: Siri

3-kuukautiskuvat

Vähän myöhässä ollaan, sekä kuvien liittämisen että itse kuvauksen kanssa.. Jälleen on siis aika luoda katsaus Lotassa tapahtuneeseen muutokseen. Tamma on nyt ollut kolme kuukautta kotona (tammikuun 19.pvä). Kuntoutukseen johtanut tilanne selviää tarkemmin täältä postauksesta: Taustatarinaa

Kuten todettu, muutoksia on alkanut näkyä hurjalla vauhdilla! Paljon nopeammin, mitä olisin villeimmissä unelmissanikaan uskaltanut odottaa. Lotta imettää edelleen, ja jossain kohtaahan sen kehityksenkin on hidastuttava, nyt taidetaan olla siinä pisteessä..? Ainakin kuvista katsottuna. Lihaksia varmasti syntyy edelleen, ja maha toivottavasti pienenee, mutta kaikki vaatii aikaa. Paljon aikaa. Ja onneksi sitä meillä on, koko tamman loppuelämä :) Mihinkään ei ole kiirus. Lotta on henkisesti mitä parhaimmassa kunnossa ja myös fyysinen kunto on kasvanut kohisten. Vaikka mie en nyt olekaan säännöllisesti tammaa liikuttelemassa, on se edelleen päässyt lenkille noin viisi kertaa viikossa, joten homma etenee ja hyvin.

Rakennekuvassa vasemmalla ylhäällä on Lotta juuri kotiutuneena lokakuussa. Oikealla ylhäällä tamma on kuvattuna ensimmäisen kuukauden jälkeen ja vasemmalla alhaalla kahden kuukauden jälkeen. Tuo kaksikuukautiskuva on jopa häiritsevän hyvännäköinen. Livenä katsellessa  tamma ei kyllä näytä noin nätiltä.. Asento on kuvassa juuri kohdillaan, eikä kuvasta oikeastaan edes huomaa, kuinka lihasköyhä hevonen onkaan?

Tuorein kuva oikealla alhaalla kertoo paremmin totuutta. Maha roikkuu edelleen pallona, mutta on selvästi "noussut ylöspäin" kolmen kuukauden aikana. Olen mitannut Lotan mahanympäryksen pari kertaa, olikohan mittauksissa reilu kuukausi väliä. Kaksi senttiä oli kadonnut :D Eli ei hurjasti, vaikka silmämääräisesti näyttää, että maha olisi pienentynyt paljonkin! Se on vaan noussut, kun keskivartaloon on kertynyt lihasta.. Vasemman alanurkan kuva näyttää varmaan osittain talviturkin takia myös niin hyvältä. Lotta on pudottanut karvaa joulukuun alusta saakka - ja sitähän muuten lähtee! Edellisessä kuvassa on siis paljon paksumpi karva kuin nyt, se tietty pyöristää hevosta..


Tästä peppukuvastakin voisi kyllä todeta, että edellinen kuva näyttää paremmalta kuin uusin. Selityksiä? Edelleen se turkki, kuukausi sitten talvikarvaa oli selvästi enempi kuin nyt. Ja ehkä myös kuvakulma. Uusin kuva on otettu tosi läheltä hevosen pyllyn takaa, koska Rousku seisoi käytävällä, ja pakitin jo sen etujalkoihin kiinni kyykkyyn, jotta mahtui koko Lotta kuvaan. Tästä johtuen näyttää pylly kulmikkaammalta.

On näitä kuvia kyllä kiva vertailla. Mielenkiinnolla odottelen, millaisia kuvia saadaan esim. vuoden kuluttua..   Toivottavasti silloin alkaa jo lihakset reisissä pullistella :D
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )