ajo-opetus ,

Popino eskarissa

2/19/2013 10:45:00 ip. Siri 2 Comments

Ensin tarvitsee varmaan hieman tarkentaa, että Popino on siis Rohan. Rakkaalla lapsella kun pitää olla monta nimeä. Jatkossa tiedoksi, että Ropsu, Popsu, Roppis, Voppis, Noppa, Rousku, Roppe, Poppe, Rompula, Pompula, Romuluinen (muutaman mainitakseni) tarkoittavat meitin Rohania.

Popinon kanssa siis ollaan oltu ahkeria esikoululaisia ja tänään tuli kaikkinensa kolmas kerta kun hevosNAIStaitoja opettava Sari (http://www.vilesar.fi/) kävi taas tökkimässä jotain meikäläisen ja Popinon kaaliin. Täytyy heti alkutöikseen mainita, että se mun kaaliin tökkiminen on huomattavasti haastavampaa. Välillä kun tuntuu ymmärränkö suomea ollenkaan :)

Ekalla kerralla oltiin kentällä takaa-ajoharjoituksissa. Koulutuksen saalina muun muassa, että Roppe seuraakin mun jalkojani eikä osaa lainkaan ääniapuja. Mistäs tollasenkin nyt taas ittekseen sen kanssa touhutessa olis tajunnu. Kuvitellu vaan et onpa se taitava kun osaa lähteä käveleen ja pysähtyä ja juostakin kun maiskuttaa.. totuus oli se et mun jalat on sen liikkeelle aina laittaneet. Nimittäin kun pysyin paikallani ja maiskutin niin Ropsu seisoo vaan tiiviisti neljällä jalallaan hievahtamatta senttiäkään. Aloitettiinkin keskittymällä ääniapujen opettamiseen (tästä lisää Marjon tekemällä videolla). Toinen asia mistä sain noottia oli se kun Rousku räplää huulillaan mun taskujani ja käsiä ja jalkoja aina paikalla ollessaan.
 >Eihän se kunnioita sun omaa tilaa ollenkaan<
 öö tota no ku mää niin tykkään siitä kun me kiehnätään toisissamme.
>Kuinka kivaa mahtaakaan olla se kiehnääminen siinä vaiheessa kun se pelästyy jotain ja hyppää sun syliin kun on tottunut et sun luokse pääsee koska vaan?<
öö tota ei varmaan kauheen kivaa.

Kyllähän mä sen sisäistän ja ymmärrän ja toki haluan sen niin olevankin, mutta mä oon vähän lälly näissä asioissa. En mä haluis työntää sitä pois, mutta kun on kerta apua hevosen käsittelyyn pyydetty niin tehdään sitten niin kuin käsketään. Tästä lähtien yritän olla tiukempi etten anna sen lompsia mun tilaan ja tunkea nenäänsä joka paikkaan. At least I Try :)



Tokalla kerralla Sari tulikin sitten tallin pihaan jossa ympäristö on sille tuttua ja keskittyminen parempaa. Nenää edelleen siirrelttiin aina kun se tuli tielle ja sen siirtelyn lomassa keskityttiin naruriimun avulla kouluttamiseen. Harjoiteltiin peruutuksia ja ympyrällä kävelemistä, lähtömerkkejä ja pysätysmerkkejä köyden avulla. Mulle köyden käsitteleminen on vähän hankalanlaista ja tuntuu että tarvin vähintään kymmenen toistoa ennenkuin alkaa mennä jakeluun. Rousku puolestaan tuntui sisäistävän asiat paljon nopeammin. Ollaanhan me tietysti hieman jotain oma toimisia räpellys köysikokeiluja tehtykin ettei se nyt ihan uutta sille ole. Tästäkin koulutuskerrasta saa varmaan enemmän irti Heikin kuvaamilta videoilta. Kiitos Hessulle :) (video tulossa lähipäivinä!)

Toisella oppitunnilla tallin pihassa - video seuraa perässä.

Sari sanoi mulle toistamiseen ehkä ihanimman kohteliaisuuden ikinä, että meistä näkee, että me ollaan parhaat kaverit, et luottamus toimii -poni on rohkea ja rauhallinen kun mä oon siinä ja me kuulemma näytetäänkin vähän samalta -- aaawww.

Kolmannella kerralla treffattiin taas tallin pihassa. Otettiin nyt mukaan suunnanvaihdot ympyrällä ja vahvistettiin edelliskerran juttuja. Tehtiin säkityksiä (joista taas videota), taluttelua pitkällä narulla ja riimunlaittoonkin saatiin uusia oppeja. Koulutuksen päätyttyä vietiin Popino pihattoon ja Sarin piti näyttää vielä oikeaoppinen riimun riisuminen kun olin ottanut riimun jo pois päästä. Siitäkös poni innostui.. Se pyrähteli pihaton päätystä päätyyn, viskoi päätään, vinkui ja rynnisteli pihaton lauta-aitausta päin yrittäen etsiä ulospääsyä kavereiden joukkoon. Se oli sitä mieltä et tää oli nyt tässä, että preeriaponin vaistot kutsuvat jo. Hetken jo luulin, että se yrittää hypätä lautaseinän yli toiselle puolelle. Se ei koskaan ennen ole käyttäytynyt noin. Piti laittaa postauksen otsikoksikin Popinon pimeä puoli ;), mutta totesin, että eiköhän tuo aika normaalia varsan käyttäytymistä taida kuitenkin olla - harvinaista Ropsulta, mutta normaalia. Hän kun oli jo kaikkensa antanut äskettäin pihassa ja nyt oli kiire päästä frendien luokse ja olihan se ymmärrettävääkin, kun tähän mennessä koulutuksien loppuminen on päättynyt parhaaseen mahdolliseen palkintoon= tarhaan pääsyyn ja nyt sitten ei heti päässytkään. Meneehän siinä herne vähemmästäkin pikku ponin sieraimiin.

Sari kuitenkin fiksuna likkana laittoin Rouskulle riimun uudestaan päähän, avattiin pihaton portti ja poni meinasi jo tässä vaiheessa rynnistää ulos pihaton ovista kaasu pohjassa. Ulos asti päästessään sehän lähti rynnimään takatarhaa kohti apinanraivolla. Sarin nopeat ja oikeanlaiset otteet kuitenkin pysäyttivät sen lähes täydestä vauhdista. Meikäläinen hihkuu pihaton ovella, että Jee hyvä Sari sä sait sen pideltyä!!!

Poni kiertää Saria laukalla ympäri ympäri ja vielä kerran ympäri kunnes pysähtyy siksi hetkeksi, että riimu saadaan rauhassa pois sen päästä. Lumi vain pöllysi kun se kiisi tuulen nopeudella takaisin "vapauteen". Niin että kyllä siitä herrastakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita näköjään löytyy. En voinut kuin ihailla Sarin rauhallisuutta ja määrätietoisuutta tilanteessa ja sitä, että se sai ponin pideltyä hyppysissään. Well done Sari :)