kouluratsastus ,

Hiljaista on...

5/15/2014 12:59:00 ip. marjo 2 Comments

…niin miun tallilla käymiseni kuin blogin päivittämisen suhteen, näemmä. Mitäpä sitä kirjoittelemaan, kun ei ole hevosia aikoihin nähnytkään? Hieman harmillista tämä hevosettomuus taas on, mutta nyt eletään vaihteeksi sellaista aikaa elämässä, etten pääse tallille oikein mitenkään muuten kuin Sirin kyydillä. Siihenkin ajan löytäminen on haasteellista. Nemon luo pääseminen on vielä vaikeampaa, kun Siri ei sinne ehdi lähteä ajelemaan, ja minulla ei tosiaan ole nyt mitään autoa mistään käytössä :( Onneksi hätä aina jostain ne keinot keksii.

Ja onneksi pian on luvassa helpotusta! Lotta ja koko muu ponilauma muuttaa kesän aikana omistajansa uuteen kotiin ja upouuteen talliin. Tallin palaset ovat jo pihassa odottamassa kasausta. Huippua! Vielä makeampaa tästä tekee tietenkin sen, että miun nykyinen noin 15km tallimatkani lyhenee alle neljään kilometriin. Pyörällä siis alta kymmenen minuuttia, jei. Muuton jälkeen tuleekin varmasti huomattavasti useammin käytyä tallilla. Meillä on myös uusia huippuja maastoja luvassa uudella tallilla - jos vaan löydetään reittejä metsän läpi suuntaan jos toiseen. Itse asun ihan metsän ja upeiden ulkolureittien varressa, ja näihin samoihin maastoihin pääsee sitten sekä kotoa koirien kanssa että tallilta hevosten kanssa, aika hauskaa. Ponit muuttavat oman vanhan tallinsa naapuriin, joten vanhoihin tuttuihinkin maastoihin niiden kanssa sitten suunnataan - näin 11 vuoden tauon jälkeen. Vieläköhän Lotta muistaa paikat?!

Nemon näyttelyihin osallistuminen on hieman vaakalaudalla.. Ilmeisesti sen 1v orikaveri ei nyt ole lähdössä kehään, joten Nemon kyyti meni harkinnan alle. Ihmetellään ja selvitellään ketä hevosia lähtee mukaan ja millä kokoonpanolla ne kyyditään, sen jälkeen sitten pystyykö pikkuorin tunkemaan tähän kuvioon mukaan. Ei miun maailmani siihen kaadu, jos se kotiin jää, tuleehan noita näyttelyitä. Vaikka olisi se kiva ollut näyttää nyt 1-vuotiaana rumiluksenakin :D Myö olemme Sirin kanssa joka tapauksessa paikalla ja kehässä nuorten tammojen kanssa, sekä tietty kehän laidalla kuvaamassa.

Yksiä pikkupossuja kaikki.

Nemo oli edellisellä visiitilläni taas aikamoinen viikari. Melkein tuntuu, että mitä pidempi aika on edellisestä käynnistä, sitä huonommin se käyttäytyy. Jos käyn lyhyen ajan sisään pari kertaa on varsa oikea enkeli. Käytävällä neljä jalkaa maassa seisominen tuntui olevan taas aivan vieras käsite, ja meinasin jo heittää ponin takaisin tarhaan ja jättää sinne. Mutta eipä antaneet omat hermot periksi, lähinnä sen takia, että poni oli kuorruttanut itsensä paksulla mutakerroksella, ja pakkohan se oli saada puhtaaksi..  Harjaus tapahtui siis lopulta osittain naruriimun päässä varsan syödessä ruohoa ja loppuviimeistely tallin käytävällä iltaruokia nautiskellessa. Kyllä muuten pysyi varsa paikoillaan ja joka ikinen kinttu käytävään liimattuina. Käytiin käppäilemässä pieni rundi maastossa sekä tallinpihassa. Nemo rauhoittui kyllä saman tien kun pääsi liikkeelle ja joutui hommiin. Peruuttelin sen taas aisojen väliinkin ja toinen oli niin hienosti ja rauhassa. Esittelin Nemolle myös ekaa kertaa jätesäkin. En ainakaan muista, että olisin sille koskaan aiemmin mitään rapisevia pessuja, säkkejä tai muuta vastaavaa siedättänyt.
Päätin heti kättelyssä kokeilla varsan rajoja, nappasin jätesäkin käteeni ja aloin heiluttaa sitä isolla liikkeellä varsan pään vieressä. Ja pyh, Nemo oli löytänyt jotain haisteltavaa ja keskittyi vaan omaan juttuunsa. Hädin tuskin korva käännähti kohti miun touhujani. Hyvin pikaiseen kävin siis varsan läpi säkillä sitä samalla rapisutellen ja heilutellen. Lopulta heitin jätesäkin Nemon selkään, jolloin se ekan kerran käänsi päänsä sitä haistaakseen. Käveltiin vielä pariin kertaan maassa jätesäkin yli. Ei tuo otus kyllä pelkää sitten mitään. Ihme tyyppi kerrassaan. Ainoa asia mitä se todella inhoaa on vesi ja vesilätäköt. En voi sanoa että se niitäkään pelkäisi, mutta ihan hevillä hän ei kinttujaan kastele, jos on pienikin mahdollisuus selvitä kuivin jaloin - ja tämä sama on ollut jo ihan pikkuvauvasta saakka. Pian pitäisikin kokeilla, mitä varsa tuumaa pesulle joutumisesta, ainakin jos päästään lähtemään näyttelyihin.. Kääk :)

Ei paljon jätesäkki varsaa kiinnostanut..