ajo ,

KESÄ

5/27/2014 01:58:00 ap. Siri 12 Comments

"Voikukkia silmän kantamattomiin".

Kesä!!
Ihana ihana kesä on täällä! Mä rakastan kesää. Kaikki on silloin iloisempia. Ihmiset nauraa. Hevosetkin nauraa. Sen oikein näkee niistä.
Rohankin joka yleensä kiltisti odottaa tarhassa kun pomohevoset (Lotta ja Bimi) täyttää pihaton suuaukon, on suorastaan henkeään uhmaten tunkenut portille kun näkee et mä tuun.
"Nyt mä pääsen vihreälle" sen pienen pyrstötähtisen pään uumenissa olevat aivot raksuttaa. Portti aukeaa ja näkyy enään vain takkuinen häntä joka vilahtaa pihamaalle.

Se o moro ny!!

Lara huolehtii, että tukka on hyvin myös laitumella.

Sekä siitä, että poni palautetaan takaisin pihaan jos se meinaa lähteä samoilemaan liikaa tielle.

Popi tarkkailun alla.

Joskus harvoin se intoutuu ihan kunnolla juoksemaankin. Ihan omatoimisesti. Ilman sen kummepaa syytä. Se vain nauttii kesästä ja vapaudesta niin paljon ja mä nautin sen katselemisesta.

Popi katsoo mihin korteen kannattaa hampaansa iskeäkään. Liikaa valinnanvaraa.

Maailmankaikkeuden paras paikka hankkia sisäistä mielenrauhaa.

Ja tuiki tärkeä muistutus. Vettä aina saataville poneille ja puudeleille! Näillä helteillä sitä kuluu.

Kyllä vaan, minä päästän kolme vuotiaan ponini pellolle ilman rihman kiertämää ilman sähkölangan hiukkastakaan lähipiirissä. Mihinkä se siitä omalta pellolta lähtisi? Äitimuori laiduntaa vieressä. Kaksi lammaskoiraa on nakuttamassa sen kinttujen juuressa jos se vain kehtaakaan kiihdyttää tahtiaan, mutta ei se kiihdytä. Sen naaman edessä on voikukkia! Silmänkantamattomiin ihania maistuvia voikukkia, omenapuunkukintoja, vihreääkin vihreämpää tuoretta ruohoa. Pää pysyy maassa (tai puussa). Keltainen maha kiittää. Ahne mieli siellä pyrstötähden takana kiittää.
Vain tarkkaavaiset silmät pitkien ripsien takaa pitävät huolen ettei mikään pääse huomaamatta häiritsemään sen sielunrauhaa. Joskus se malttaa tulla kurkkaamaan olisiko kesäshortsieni takataskuihin jäänyt muhimaan pari porkkananpalaa tai sitten se muuten vaan käy tarkistamassa kuka tuo pellolla heinänkorsi suussa makaava pyörivä ihmispalko on. Niin, minä joskus pyörin pellossa. Huvikseni. En minä hullu ole. Se oli vain sellainen testi kun näin Rohanin kyttäävän minua. Normaalisti etenen ihan kävelemällä, mutta tällä kertaa päätin kieriä pellossa. Ei ollut meikäläisen riemulla taas rajaa kun se lähti hiipimään minua kohti. Ken on tuo viidakossa lymyilevä pötkö? Luokse päästyäni suorastaan näin kuinka se huokaisi helpotuksesta tajuttuaan, että sehän olinkin vain minä. Kieriminen oli kuitenkin sen verran kiinnostavaa, että pitipä sen oikein tulla tuuppaamaan turvallaan pari kertaa oikein vauhtiakin. Kai se ajatteli, että kieri nyt nopeampaa niin päästetkin johonkin :)


Kesäisiä hellepäiviä on mahtunut menneeseen viikkoon paljon. Rohan (ja Lottakin) on joutunut milloin Frozen elokuvasta tutun Sitron vuonohevosen esikuvaksi, kun kuningatar Elsa (Lara) vieraili tallilla jäädyttäen koko Hopeavuoren (tämä uppoaa vain Frozen leffan nähneisiin lukijoihin).

Elsa ja Sitron aka Lara ja Lotta.

Zzzzzz.....

Sitten Elsa jäädytti Popin patsaaksi.

Mun mielestä kaikilla pikku prinsessoilla pitäis olla oma Sitron.

Milloin taas se on ollut saippuakuplien hyökkäyksen kohteena tai poseerannut muuten vain Laran päiväkodin kevätjuhlan jälkeisissä tunnelmissa 'kukko ja kana saunassa' biisiä kuunnellen (Lara hoilottaa kyseistä biisiä alituiseen). Ei me siis normaalisti tallilla hengata juhlatamineissa. Tuona päivänä vaan.

Popi poksautteli muutaman jännittävän kuplan nenällään rikki ja seurasi hetken kuplavanaa kuin hypnoosissa.

Tallikoiratkin pääsi pikkutarhan perällä olevan valkovuokkomättään taakse kuplattavaksi.

Kevätjuhlia vietettiin myös tallilla voipullien kesken ykköset päällä.

Mutta on se kaiken söpöilyn ja syömisen ohella ollut ahkerakin. Pitänyt perämiehen virkaa vaunuretkillä ja opiskellut miten tulla entistäkin maasto- ja liikennevarmemmaksi. Olen ollut siitä todella ylpeä. Entisten paikallaan tanssimisliikkeitten sijaan se nykyään korkeintaan vain säpsähtää jos sen ohi syöksähtää pendoliino tai moottoripyörä. Myöskään parinmetrin päässä kivilohkareita jyskyttäneet kaivinkoneet, valkoisia pyöröpaaleja kuljettaneet rekka-autot ja jopa mönkijät (!!) eivät pahemmin ole poikaa hetkauttaneet (eikä muuten Lottaakaan (??)). Mutta auta armias kun vastaantullut sauvakävelijä tikkasi keppejään maahan samalla uhkaavasti meitä lähestyen, niin Popilta meinas vallan mennä pasmat sekaisin. Päätti poni varmuuden vuoksi väistää niin kauas kuin riimunnarut vain antoivat myöten. Hyvä ettei "ohjaamoon" turvaan hypänny.

Maalaismaisemissa kummitytön kuskaamana.

Pitkä keltainen kuljetus.

Lotta reippailee.

Popi löntystää.

Tässä vielä lisäksi video jossa ylitetään jyrisevä mylvivä moottoritie (aikaisemmin tämäkin sain Popin ihokarvat pystyyn. Ei enää). Noin 0.42 sekunnin kohdalla kuullette kuinka Popi tervehtii pientä mustaa shetlanninponia tien varressa. Sillä on niin paljon kavereita ympäri pitäjiä ;)



Olisi niin paljon asiaa, kuvia ja videoita, mutta nyt on KESÄ! Ihana ihana kesä!
Lomaillaan vaan, kieritään pellossa ihmispalkoina ja pelotellaan masujaan kasvattavia kaviokkaitamme puhaltelemalla niitten sieraimet täyteen saippuakuplia ;)

She really loves Bambi. Like we all do.

Lobitsija 22 vuotta. Sydämessäni. Aina.