Eläinlääkäripäivä

6/19/2014 10:13:00 ip. marjo 1 Comments

Elkää suotta pelästykö otsikkoa, jokaisen hevosen elämään kuuluu treffit eläinlääkärin kanssa aina silloin tällöin. Hassua kyllä, onnistuttiin Sirin kanssa varaamaan rokotukset velipojille samalle päivälle täysin toisistamme tietämättä! (hevoset siis asuvat eri talleissa..) Edellisen kerran Nemo ja Rousku rokotettiin tammikuun alussa, ja nyt uudelleen. Seuraavan piikin ne saavatkin vasta ensi kesänä. Oman tallin poneilla oli rokotukset edessä vissiin kaikilla, samoin niiden hampaat raspattiin. Sirillä vierähtikin tallilla koko päivä, tästä saapi Siri postailla lisää niin halutessaan :)

Mie puolestani kävin siis Nemon luona orilaitumilla, joten seuraavat kuulumiset ovat sieltä suunnalta..

Nemon hoitotoimi olikin huomattavasti nopeampi laatuaan. Mie en huomannut mitään eikä hevonen huomannut mitään. Mutta kai tässä täytyy uskoa sen piikin niskaansa saaneen, kun ell on omalla allekirjoituksellaan sen varmistanut?! Nemo oli minulla riimussa laitumella ja yritin syöttää sille omenan palaa (jota se edelleenkään ei huolinut) kaikkien muiden poikien tunkiessa iholle kuka mistäkin suunnasta. Edes partakarva ei pojalla vilahtanut rokotuksen annossa. Vaikka näinhän se on ollut aiemminkin.

Leikkasin Nemolta harjan ja yritin myös harjailla sitä laitumella. Niin tosiaan yritin. Minulla todella harvoin menevät hermot, varsinkaan kun eläimistä on kyse, mutta nyt alkoi mittari uhkaavasti lähestyä punaista. Ei Nemon takia, ei todellakaan, vaan noiden kaikkien muihin yltiöuteliaiden pikkumiesten ansiosta..!

Ihan joka hetki niiden on pakko olla kartalla mitä tapahtuu. Laitat Nemolle riimun päähän, ja heti kun käännät selkäsi, on kaksi turpaa kiinni kiskomassa sitä riimusta ja kaksi muuta vetämässä riimusta roikkuvasta narusta. Lasket harjan tai minkä tahansa tavaran maahan, niin jälleen on liuta hevosia kuopimassa ja tökkimässä harjaa sekä viskomassa sitä pitkin mantuja. Yrität keskittyä Nemon harjan leikkaamiseen, niin johan joku mutustaa omaa housunlahjetta ja toinen nenä yrittää haistella saksia. Jokaisen näistä joutuu vuorollaan ajamaan pois, ja joo, kyllähän ne väistävät, mutta kun pois ajettavia on kuusi kappaletta ja sivuun siirtyminen säilyy muistissa max viisi sekuntia… En mie ehdi edes koskea siihen omaan hevoseeni :D Nemo onneksi seistä nököttää pää roikkuen paikoillaan ja ottaa vastaan kaikki riimusta repimiset ym. Se ei hievahdakaan vaikka mie riehun narun kanssa ympäriinsä ja pojat pomppivat alta pois. Korkeintaan siinä vaiheessa saattaa siirtyä syömään, kun huomaa että miun huomioni ei ole siinä eikä häneltä siis pyydetä juuri nyt mitään.

Hyvin pian päädyin siis ottamaan Nemon laitumen portin toiselle puolen. Tämä oli siltäkin kannalta hyvä ratkaisu, että varsin paljon laihtunut pikkumies pääsi herkuttelemaan oikein olan takaa. Hirmuista vauhtia voikin poni kiskoa ruokaa suuhunsa. Mietin siinä varsaa katsellessani, että se on tismalleen samanlainen kuin Lotta ja Rousku. Käytökseltään siis. Eikä tuo ulkomuotokaan tietty kauaksi osu. 

Hoitotoimenpiteiden jälkeen käytiin vielä ihmettelemässä ohi kulkevaa maantietä. Autot posottavat kahdeksaakymppiä suoralla tiellä, joten hieman mietin miten varsa tähän suhtautuu. Olin aikeissa syöttää sille hieman rehua, joten mentiin sitten syömään tien viereen. Siinä tuo naposteli tyytyväisenä pää kipossa, sen verran reagoi ohi porhaltaviin autoihin, että pää nousi ja jopa ilmekin hieman terästäytyi, mutta eipä sen kummemmin jaksanut kiinnostaa.

Laiska löntys se on eikä sille mitään mahda - mun 1v oripoikani - ihanaa! ;)