koirat ,

Fyysikko vierailulla

6/13/2014 03:38:00 ip. marjo 9 Comments

Laavulla lenkillä.

Jyväskylässä asuessani tutustuin koiraharrastuksen kautta Lauraan, ja nyt minulla onkin Lauran koiran tyttärentytär itselläni. Olen itse asiassa saanut uskomattoman määrän ihania ystäviä ympäri Suomen juurikin koira- ja hevosharrastuksen kautta ja monet näistä vielä nettituttavuudesta lähtöisin. Suosittelen siis lämpimästi sosiaalisen median käyttöä - niin paljon kuin siitä voi olla haittaakin, on se samalla erittäin antoisa..

Vaikka myö tapasimmekin koirien kautta, löytyi pian muutakin yhteistä, sillä Laura tekee väitöskirjaa Fysiikan laitoksella ja mie puolestani opiskelin Bilsan laitoksella, jotka sattumoisin ovat vieri vieressä yliopistolla. Ei siis ollut kerta eikä kaksi, kun eksyin päivän aikana Lauran työhuoneeseen koirajuttuja rupatteleman (sori Lauran työkaverit! ;)) Muutaman kerran roudasinkin Lauran myös Kalinolla ratsastamaan, ja tottahan myö nytkin tallilla piipahdettiin. Vaikkei Laura yhtä hurahtanut hevosiin olekaan kuin meikäläiset, kyllä tuo selässä on jonkunverran pyörinyt ja viihtyy hyvin hevosten seurassa sekä pärjää omillaan. Senpä takia olikin kiva lähteä yhdessä maastoilemaan.

Laura ja Lotta. Loppis näyttää hirmu pitkärunkoiselta ja notkoselkäiseltä, seisoo vissiin jotenkin oudosti..? Mutta niin upeassa kunnossa taas pitkästä aikaa!

Mie päädyin siis ensimmäisen kerran elämässäni Skellan selkään. Muistutuksena tässä vaiheessa lukijoille, että Skella on 10v issikkatamma. Skellan emällä Hildurilla ratsastin aikoinaan hyvin paljon, samoin Skellan enolla toisinaan ennen tämän poisnukkumista 2006. Skellaa ei ole varsinaisesti "koulutettu" ollenkaan. Sillä on vaan alettu maastoilla, ensin taluttajan kanssa ja pian ilman. Ratsastuskertoja ei ole ehtinyt kertyä mitenkään hirmuisen paljon..

Omituinen näky vuonoon tottuneelle!

Ja sen mukaista oli menokin! Mie hihittelin kyydissä lähes koko matkan. Skellalla oli aivan älyttömän hauska ratsastaa. Poni on superreipas ja sen käynnissä tuntuu kuin mummun vanhan Singerin kyydissä istuisi. Kuten olen aiemminkin maininnut, Lotta jää tästä vauhdista kuus nolla jälkeen. Skellan osaamistaso rajoittuu siihen, että pohje (millä tahansa tavoin käytettynä) tarkoittaa aina vauhdin lisäämistä ja ohja joko kääntymistä tai hidastamista. Ihan maastomopolle toimiva paketti siis. Skella on myös äärimmäisen herkkä, joten paljon ei tarvitse pyytää kun jo tapahtuu.

Suurimman huvituksen selässä aiheutti kuitenkin askellajien sekamelska! Hyvin saatiin sotkettua yhteen kaikki variaatiot ravi-laukka-töltti-passi akselilta. Tosiaan kun ponilla on äärimmäisen hyvä eteenpäinpyrkimys, on sieltä myös hyvä pyytää askellajeja. Ei ponilla tietty tässä vaiheessa lihakset riitä esim. töltin ylläpitämiseen kauaa, joten pienen pätkän jälkeen tuli aina jotain muuta. Hienosti se kuitenkin jaksoi yrittää ja vaihtoi töltille tai passille - en aina tiedä kumpaa tuli - parhaiten suoraan käynnistä tai laukan kautta. Laukka nousee myös ponilla kuin automaatista. Tästä tammasta saisi vielä huippukivan ratsun pienellä treenillä, tai ohan se sitä jo nytkin. Äitinsä tapaan Skella on myös täysin maastovarma. Hiltsu on aina ollut jopa Lottaa varmempi maastoillessa, siinä missä Lotta saattaa kytätä postilaatikoita tai alkaa teputtaa tien vieressä pellolla pauhaavan puimurin kohdalla, paineli Hiltsu aina aasinkorvat ympäri päätä hölskyen huuli tötteröllä eteenpäin mitään ylimääräistä näkemättä tai kuulematta. On noi issikat vaan hauskoja otuksia omalla tavallaan :)

Skella-maitoparta kymmenen vuotta sitten <3

Lenkin jälkeen taas perinteisesti pihassa syöpöttelemässä.

Herkkuja naamaan lenkin päätteeksi - olit hieno ratsu!

Lotan ilme kun sitä huutaa. Mamma malttaa nostaa päänsä jopa ruohomättäistä :)

Tarvis vissiin ostaa uudet ratsastushousut..? Kertokaa minulle, miten ihmeessä ne ovat voineet kulua rikki tästä kohtaa! Onko joku hiiri käynyt kaapissa syömässä miun housuni??

Ohjelmaan kuului myös aksatreenit heti perjantai-iltana. Laura kävi kouluttamassa miun lisäkseni paria muuta oman seuramme koirakkoa. Ja mielettömän hyvät treenit vetikin! Tässä muutama kuva myös agility-harrastajien riemuksi:

Vauhdikkaan belgin keppitreenejä.

Utu on opetellut kepit kaks-kakkosilla, hatunnostot ^^ (agilityslangia, sorry)

Kuva: Riikka Alfors

Hyppyetäisyys hyvin suhteutettuna estekorkeuteen..? Kuva: Riikka Alfors

Zelda 10,5v onnensa kukkuloilla <3

Viikonlopun kohokohta(?) oli kuitenkin meikäläisen tuparit. Kuten todettu, muutin tuossa muutama kuukausi sitten. Ja nyt vasta löytyi ensimmäinen vapaa viikonloppu tupareiden järjestämiseen, ei tässä mitenkään kiireistä elämää vietetä.. Ihme kyllä lähes kaikki kaverit jopa pääsivät paikalle. Tupareiden kunniaksi napsin myös muutaman sisustuskuvan kodistani ja jaan niitä nyt teillekin, pääasiassa heppajuttuja näin heppablogin kunniaksi.

Juustokakku valmistumassa, njam njam!

"Jos sää syöt jotain niin ps, mekin ollaan hei täällä.." Että näin meillä ;) Kuva: Siri

Olen aina väittänyt, ettemme ole yhtään samannäköisiä siskoni kanssa. Mutta nyt kun molemmilla on vaalea tukka, niin tämän kuvan nähtyäni voisin jopa hieman syödä sanojani..? Apua.

Olkkarin antiikkipeili.

Vuosia vanhat heppapatsaat. Yksi näistä on kalkkikiveä ja Turkista kotoisin, kahdesta muusta en edes tiedä mistä olen ne saanut, mutta mukana ne vaan aina kulkevat. Lapsuuden ajoilta lähtien.

Vähän erilaiset heppapatsaat. Tämän vuoniksen sain Siriltä, kiitos!

Tanskasta vuonisten PM-kisoista mukaan tarttuneet vuonismukit.

Terassikalusteetkin tuli hankittua uuteen kotiin, vaikkeivat ne nyt tässä kauheasti näykään..

Kukkia ei voi koskaan olla liikaa.

Tuunasin itselleni keinuhepasta vuonohepan! En ole muutoin tippaakaan käsityöihminen, mutta näin tärkeän asian edessä jopa mie tartuin neulaan ja lankaan (hmm, langan tilalla Lotan jouhiin).  Kovasti houkuttaisi väkerrellä otsapantoja tai koruja hevosen jouhista, kuten muutamissa blogeissa onkin ollut juttua! Vielä ei vaan ole aika ja into riittänyt siihen hommaan. Teettekö työ lukijat käsin jotain heppajuttuja? Olisiko heittää helppoja ja kivoja vinkkejä? Lauran piti muuten joskus taiteilla Lotalle pinkki bling-bling otsapanta?! Vieläkö on suunnitelma voimassa? ;)

Heppa ennen tuunausta..

Heppa tuunauksen jälkeen! Eikö siitä tullutkin aika suloinen? Otsaharjan sekä hännän jouhet ovat aitoa Lottaa, harjaan ompelin Sinooperista tekokarvaa, nostin harjan lakalla pystyyn ja leikkasin vuonon malliin ja selkään piirsin kangastussilla mustan siiman.

Sunnuntaina raahauduimme vielä shelttiporukalla laavulle makkaraa paistamaan. Melko heikoksi tuo paistaminen lopulta jäi, ja ainoan lämpimän nakin taisi Zelda varastaa tikunnokasta :D Mutta tulipahan koirille kunnon riehulenkki yön yli valvomisesta väsyneiden omistajiensa kanssa.

Lenkkiporukka.

Kaikki juoksuttavat toisiaan. Tai Fiona se hulluin pikakiitäjä taitaa olla..

Tänne laavulle saatetaan tosiaan päästä joskus vielä hevosilla ratsain, huisia. Näen jo unelmissani, kuinka Sirin kanssa pakataan eväät mukaan, hypätään Lotan ja Rouskun selkään ja maastoillaan tänne paistamaan makkarat. Ehkä ensi kesänä?!

Kiitos Laura kyläilystä! <3