kuljetus ,

Ponit biitsillä

8/13/2014 04:01:00 ip. marjo 2 Comments

Jippiajee, nyt se on kokeiltu, sekä Lotta että Roppe pääsivät elämänsä ensimmäisen kerran järveen kahlaamaan! Tai ponien kohdalla ei voi kyllä puhua pääsemisestä, joutuivat on ennemminkin oikea sana.. Keltuaiset eivät olleet touhusta järin innoissaan, mutta kyllä niiltä molemmilta lopulta kaviot kastuivat ja Lotalta vähän enemmänkin.

Kertokaa miten voi olla mahdollista, että ensin ei viikkokausiin ole mitään kirjoiteltavaa ja kerrottavaa blogiin, ja nyt yhtäkkiä jutunjuurta löytyisi niin etten edes itse ehdi kaikkea ajattelemaan. Kuvia on pilvin pimein ja haluaisin kertoa teille vaikka mistä. Pahoittelen siis näitä pääasiassa kuvilla varustettuja tynkäpostauksia, aikaa ei vaan meinaa kirjoittamiselle löytyä, niin kivaa kuin tämä onkin. Yritän nyt kuitenkin saada edes näitä kuvia alta pois, sillä mitä enemmän niitä kertyy sitä varmemmin jäävät vanhat kuvat julkaisematta.. Tiedätte varmaan tunteen? Viikonloppuna on taas uusi satsi vuonisjuttuja ja kuvia luvassa kesätreffien myötä!

Mutta sen pidemmittä puheitta lähdetäänpä palleroisten kanssa matkalle kohti uittopaikkaa!

Lotta mittaili koppia hyvin arvioivin katsein ennen lastausta..

Rouva päätti jälleen heittäytyä hankalaksi. Otettiin saman tien liina pyllyn taa ja kiskottiin siitä kaikin voimin. Raipan lisääminen kuvioon sai Lotan nöyrtymään ja kävelemään koppiin. Joskus muinoin senkin on voinut vapaana lastata. Popi meni tuttuun tapaansa pitkään tuumaillen ja hengaillen perässä..

Keltainen kuljetus liikenteeseen lähdössä.

Ensitunnelmat rannalta. Lotan mielestä tässä hommassa on jotain pahasti pielessä!

Rouskulla taas oli fiilikset ihan jees. Vesipeto-Larasta puhumattakaan.

Ensin ihmeteltiin näkymää maastakäsin. Eipä tullut Lotta lähellekään vettä..

Uusi yritys siis lähestyä vesirajaa selästä käsin. Ja näin se sujui :D

Lottaa oli täysin turha yrittää saada millään keinoin nenä edellä veteen. Joten me käännyttiin ja mentiin pylly edellä!

Popi tyytyi (tuttuun tapaansa) tuumailemaan ja katselemaan haaveillen kaukaisuuteen.

Lotan käytös oli taas juuri tätä mitä kuva kertoo. Olipa ainakin muori hereillä ja terhakkaana.

Syödäkö vai eikö syödä.. Kastuako vai eikö kastua..

Lotta peruutti hienosti veteen. Ja joka kerta piti vettä ihmetellä kovasti sitä kuopsuttamalla. Porukan ainoa innokas uimari sukeltelee taustalla.

Välillä ihmeteltiin moottoriveneitä..

Popi ei ihan käsitä mitä äiti tuolla duunaa.

Eikä Lotta itsekään tainnut tietää mikä oli homman nimi.

Yritettiin muoria veteen vielä taluttajan sekä raipankin kera etuperin kävellen..

Lotan mielipide asiaan!

Rousku puolestaan sai työntöapua..

Ihan kun ponit olis tästä touhusta eri mieltä kuin me kaksijalkaiset? :D

Peruutin Lottaa aina vähitellen kauemmas ja välillä jopa käveltiin rantaviivan suuntaisesti tai käännyttiin ulapalle päin.. Mutta aina vaan tämä kuopsutus jatkui.

Muutaman kerran Lotta päätti että mää muuten lähen nyt! Taisipa se kiikuttaakin minut rantaan kuin märän rätin selässään.. Nahkaohjat olivat huono valinta ja kastuessaan niin liukkaat ettei minulla ollut mitään toiveita enää pidellä hevosta. Lopussa pyysin siis Heidin raipan kanssa rantaveteen, jottei Lotta pääse painelemaan omatoimisesti ihan miten sattuu,

Eipä ole tainnut tämä hevonen koskaan eläessään nostella jalkojaan yhtä korkealle kuin tällä reissulla? Lotta päätti siis hoitaa kerralla kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana väliin jääneet jumppatuokiot alta pois :)

Lotan paras saavutus vedessä. Ei olisi ollut enää pitkä matka uimaan..

Veneen takana piilossa seikkailemassa.

Perhe rannalla.

Kun Lotta on niin suloisena niin kuski tietty säätää ihan omiaan.

Lopulta Rouskukin luovutti ja päätti astella veteen, jee!

Popin paras saavutus.

Ja meikäläisen paras saavutus..