eläinlääkäri ,

Kuulumispostaus

9/08/2014 02:29:00 ap. marjo 2 Comments

Vielä hetken omenapuun katveessa syöpöttelemässä..

Hui kamala miten paljon olisi taas juttuja kerrottavana ja kuvia jaettavana, nyt kun pojat asuvat yhdessä ja tallilla tulee käytyä oikeastaan päivittäin! Joka kerta hevosten kanssa touhutessamme ajattelen, että tästä ja tästä saakin kivan jutun ja mielessäni ja hahmoittelen postaukset - mutta kun ei vaan ole aikaa niitä toteuttaa! Yritetään nyt yön pikkutunteina edes hieman luoda katsausta siihen, mitä kaikkea viime aikoina uudella tallilla on tapahtunut..

Oikeaa maalaisidylliä.

Rousku hymyilee kameralle.

Tää on yhtä paha roikkuhuuli kun äitinsä!

Ihana Popi!

Ja Nemo samaten!

Veikan kans on kiva kuiskutella.

Tuosta vois vaikka vähän puraista..

Missä Neppari kuikuilee?!

Rousku liikenteessä tarhassa.

Facebookin puolella onkin hieman ollut juttuja, joten siellä blogia seurailevat saattavat olla paremmin menossa mukana. Kerrotaan nyt ensiksi, että poikien lantanäytteet kävivät eläinlääkärin analyysissä. Nemon laihtumisen todennäköisimpänä(?) syynä pidettiin jotain ylimääräisiä loisia, joten ensimmäinen ja helpoin askel alkaa tätä selvittämään oli viedä näytteet tutkittavaksi. Rouskun lanta tutkittiin samalla kertaa, muutoinkin syksyllä laidunkauden loppuessa sekä uuteen paikkaan muuton myötä on aiheellista madottaa. Parempi siis "puhdistaa" molemmat pojat samalla kertaa.

Ruokaa ruokaa...

Tulos olikin päinvastainen mitä odotettiin, sillä Nemon näyte oli puhdas muutamia heisimadon munia lukuunottamatta. Rouskulta puolestaan löytyi paljon suolinkaisen(?) munia - eli hyvä että sekin tutkittiin! Rouskun kesäinen matolääke on vissiin ollut liian mieto nämä tappamaan. Molemmat pojat saavat nyt tujumman annoksen lääkettä, mutta annetaan se vasta maanantaina, jotta saadaan klinikalle hoitoon jos jommalle kummalle tulee tukoksia matojen kuolemasta. Eipä tuohon Nemonkaan näytteeseen tietty satavarmasti voi luottaa, vaikka kolmelta päivältä ne onkin, sillä välillä kuulemma tulee enemmän matoja ulos ja välillä vähemmän..

Juttelin eläinlääkärin kanssa enempikin Nemon laihtumisesta, ja hän oli hyvin vakuuttunut siitä, että kyse on vaan laidunloman aiheuttamasta kuihtumisesta. Nuori 1-vuotias suuressa tilassa lauman keskellä elävä ori kuluttaa niin paljon kasvaessaa, että sille ei ole vaan laidunruoka ollut riittävää. Täysin eri tilanne on vanhempien hevosten kanssa, kun ne eivät enää kasva laisinkaan samalla tahdilla. Olen oikeastaan ollut koko ajan samassa uskossa, ja nyt parin viikon jälkeen sekä minun että Sirin mielestä Nemo on jo selvästi pyöristynyt. Ell oli siis sitä mieltä, että seurataan tilannetta, ja jos ei massaa ala kertyä, tutkitaan sitten lisää. Mitään oireita kun mistään muusta ei hevosessa ole ollut. Se on pirteä oma itsensä ollut koko ajan. Hieman väsyneen näköinen se oli tullessaan, mutta miun mielestäni myös sen ilme ja olemus on piristynyt.

Nemo syö nyt vapaan rehevän laitumen lisäksi vapaata kuivaa heinää sekä rehuina kauraa, kivennäistä ja lisävalkuaista. Juttelin laihan nuoren oriin ruokinnasta myös pitkän linjan todellisen vuonisasiantuntijan kanssa, ja sieltä tuli ohjeeksi syöttää kauraa jopa kaksi litraa päivässä. Hui! Kuulostaa hurjalta määrältä, enkä usko että ihan noin suureen annokseen päädytään.. Nemo on nyt aloitellut kauran syömisen kourallisella päivässä, mutta varmaan litran annokseen ainakin lopulta kasvatellaan.

Nemo harjoittelemassa yksin aitassa seisoskelua Popin jäädessä tarhaan.

Varsa oli niin nätisti, että nappasin siitä kuvan riimunvaihdon yhteydessä. Toinen vaan seurasi kiinnostuneena, mitä äippä touhuaa.

Käytiin yksin vähän pidemmällä kävelyllä ja kentällä pyörimässä. Haisteltiin (ja melkein maisteltiin) kärryjä. Olen niiden aisoja nostellut ja siirrellyt kärryjä Nemon seuratessa vieressä.

Nuuskuteltiin lampaita aidan takaa.

Ja seistiin paikoillaan kentällä. Nemo halusi vaan tulla mieluummin mamman luo.

No osasi se paikoillaankin pysyä :)

Nemon palatessa aittaan ilmestyi joku nenäotus ikkunan taa.

Mikä jäniksenkorvavarsa tämä oikein on!?

"Hypättiin" pihassa hurjan esteen yli.

Ja ajeltiin traktorilla. Mie annoin vauhtia, Nemo ohjasi.

Aina pitää tunkea nenät vastakkain suolakiveä lutkuttamaan.

Nemo sai mestaruuksista tuliaisina uudet suitset.

Rousku yksin karsinassa seisoskelemassa. Viimeistä lantanäytettä odotellessa...

Poikien pihatto sai kaivatun laajennuksen, kun äijät kävivät taas duunia painamassa - kiitos! Pihatossa on kaksi kulkuaukkoa, mutta tuo toinen oli sellainen, että siitä pääsee suoraan tuuli ja kurat sisälle sen mitä oviverho sallii. Siihen rakennettiin nyt eteen "tuulikaappi" tuomaan lisää suojaisuutta sekä vähentämään sisälle kulkeutuvan kosteuden määrää. Nyt on kyllä ihan pro myös poikien suoja laitumella :) Vielä on rakentamatta aittaan pari pystypuuta, jotta saadaan jatkossa molemmat pojat vieretysten ja kahdelta puolen aittaan harjauksen ajaksi kiinni.

Pojat ovat alkaneet pärjätä tosi upeasti erillään. Rousku oli tässä jo melkein tunnin verran tarhasta pois, eikä kummallakaan tullut hätä. Molemmat pystyvät toimimaan hyvin rentoina ja rauhallisina yksin pihassa sekä odottelevat rauhassa yksin tarhaan jäädessään. Pientä huutelua on vielä havaittavissa puolin ja toisin, mutta sekin hyvin harvakseltaan ja loppuu heti kun kaveri vastaa. Vielä ei olla kumpaakaan viety niin kauas pois, ettei hirnunta kuuluisi, mutta eiköhän tuokin pian ole edessä. Rouskun viimeistä kakkanäytettä metsästäessäni päädyin lopulta pitkän odottamisen ja muiden keinojen loppumisen jälkeen nyhtämään hevoselta hätäkakkoja. Mikään ei tuntunut auttavan, joten vein sen yksin talliin karsinaan seisomaan. En tiedä kuuluiko Nemon huudot laitumelta, mutta lopulta jälleen pitkän odottelun jälkeen Rouskulla alkoi tulla sen verran hätä yksin karsinassa, että pienet hätäkakat sai aikaiseksi. Taisi tämäkin olla lähinnä hyvä harjoitus erillään olosta..

Aamutunnelmia poikien luota. Nemo suuntasi taas heti vastaan kun huomasi että joku tulee.

Ja lopulta Rouskukin lähti perään.

Muutoin päivät ovatkin kuluneet lähinnä poikien kanssa kävelyillä käyden tai kentällä pyörien. Uusia maisemia riittää tutkittavaksi, joten tekemistä kyllä riittää. Poikien kanssa on kiva käydä lenkkeilemässä, kun molemmat löntystävät löysällä narulla perässä, vähän kuin koiria taluttaisi ;) (vaikka meiän koirat kyllä paahtaakin innoissaan edellä..)

Rouskulla on uuden satulan hankinta edessä ja satula-auto onkin tulossa käymään. Popin liikutus on nyt pudonnut ihan olemattomiin aiempaan verrattuna, kun se juoksi ahkerasti Lotan mukana lenkeillä. Vähitellen (viimeistään satulan hankinnan jälkeen) onkin tarkoitus saada Rouskua jälleen kunnolla lenkkeilyn makuun, ettei pääse ihan kunto romahtamaan lomaa viettäessä. Nemon kanssa olisi tarkoitus aloitella takaa-ajoharjoituksia, ja ehkäpä aisoihin totuttamista ym. pientä kevyttä ajoon valmistelevaa puuhaa otetaan varsan ohjelmistoon.

Pihaton rakennus alkamassa. Pojat tarkistavat työvälineet huolella..

Onkohan nää laudat nyt riittävän hyviä meiän pihattoon??

Perskärpäset mukana. Ja mitäs sitten tehdään?

Tuulikaappi alkaa jo hahmottua..

Evästauko kuuluu tietty kaikkiin raksahommiin olennaisena osana ;)

Nyt on jo kattokin aluillaan.

Luca 4v olisi innokas apumies.

Seinät valmistumassa..

Ja valmis "tuulikaappi"

Nemo sai vastuulleen työnseurannan Popin lähdettyä hommiin. Hyvältä näyttää totesi varsa.

Rousku suuntasi töihin Laran ratsuna.

Nemo kuikuilee pihatosta kaverin perään.

Pieni ratsastaja on aina yhtä onnellinen hevosen selässä.

Pieni ravipätkäkin sujui hienosti!

Lopuksi äiti hyppäsi vielä kyytiin. Ensin keräillään ohjat käteen..

Ja sitten mennään. Uskollinen "lassie" matkassa mukana.

Taitava ponipoika puomien ylityksessä.

Ja ravia! Lassiet lisääntyivät matkalla..

Hetkellisesti myös reipas poni. Veikan huutelut tarhasta saivat Rouskuunkin eloa.

Siellä se Siri istuu oman poninsa selässä, vaikka vastahan sekin oli ihan pikkuvaavi <3

Nemo jäi yksin valvomaan pihaton rakennusta kun Rousku lähti.. Eipä paljon hetkauttanut.

Jälleennäkemisen riemu oli suuri!

Pojilla liikkeet hallussa..

Välillä painatettiin täysiä pitkin laidunta pyllyt heiluen!

Välillä nahisteltiin.

Ja taas juostiin tuulen lailla.

"Hei toihan kuvaa meitä!!"

Kintut ristiin ja suunnanvaihdos lennosta!

Mitäs jos pureskeltaisiin taas..

Tai juostaan välillä metsän läpi.

Kolmas juoksentelija ilmestyi kuvaan mukaan :D

Kuikelovarsa lentää.

Enää ei ole pojilla asiaa omenapuun alle.. Alkuun näyttikin siltä, ettei omput poikia kiinnosta. Vaan jokin muuttui, ja maahan pudonneet omenat alkoivat eksyä kummasti parempiin suihin, bongasinpa Nemon syömässä omenaa jopa suoraan puusta!

Aitassa näyttää nyt aika kivalta, valkoiset matot tosin voivat olla pian muuta kuin valkoisia.. Mutta niiden tehtävä onkin vaan peittää lattian suuria rakoja :)

On noiden kanssa kyllä niin kiva touhuta kaikenlaista, kun hevosista oikein näkee kuinka ne nauttivat tekemisestä ja haluavat olla mukana. Varsinkin Nemo tulee aina innoissaan laitumelta vastaan, seuraa jokaisen liikkeen, haluaa seurustella ihmisen kanssa näyttää hyvin tyytyväiseltä, kun saa tehdä mitä pyydetään. Liekö tämä sitä vuonohevosen perusluonnetta, jota niin tarkoin jalostuksessa vaalitaan ja korostetaan.. Yhteistyökyky ja motivaatio tehdä töitä on mahtava näillä kahdella, kuten myös Lotalla, selvästi on äidiltä tämä taipumus pojille periytynyt!

Tänäpä tallilla riitti vipinää, kun nelisenkymmentä vierasta oli paikalla, lapset pääsivät shettisten kyydissä ratsaille ja ajelemaan pihassa. Pojat saivat seurata menoa aitiopaikalta tarhastaan. Eihän myö muistettu ollenkaan, että tällaista tapahtuu, joten hipsittiin sitten takavasemmalta poikien kanssa kävelylle. Oli kyllä taas hauska huomata, kuinka vuonohevoset herättävät ihmisten mielenkiinnon positiivisella tavalla. Ovat nuo vielä sen verran harvinaisia ilmestyksiä, ettei ihan joka päivä tule vastaan. Suunniteltiinkin jo, että pitäisi vissiin tehdä joku esittelykyltti pojista portinpieleen, niin saavat vierailijat jatkossa siitä lueskella, mitä ihmeen pystytukkia tarhassa vaeltaa :)

Pojat suuntasivat ekaa kertaa "suureen maailmaan" paikkoja katsomaan.

Ylitettiin junaratakin ekaa kertaa.

"Helppo nakki", tuumasivat luottoponit..