Takaisin töihin - siis hevonen kans

8/28/2016 12:07:00 ap. marjo 0 Comments

Johan oli korkea aikakin! Oli pakko tarkistaa kalenterista, ja Nemon edellisestä treenistä on tosiaan yli kuukausi aikaa! Hui. Suunnittelin sille kyllä jonkinnäköistä kesälomaa tälle kesälle, mutta koska koko alkukesä meni enemmän ja vähemmän laiskoissa merkeissä, oli treenejä kuitenkin tarkoitus jatkaa suht säännöllisesti läpi kesän. Toisin kävi. Ensin tuli minun reissuni ja sitten tuli kolmijalkainen hevonen ja pitkä kesäloma oli siinä.

Olen kyllä jo aiemmin huomannut, ettei tekemättömänä seisominen sovi Nemolle. Vaikka se onkin vasta kolmivuotias. Se on kuitenkin niin aktiivinen, seurallinen, utelias ja ihmisläheinen otus, että se haluaa aina olla mukana. Ja nyt kun sen kanssa on toki tehtykin jo melko säännöllisesti ja välillä selvästi rankempaakin treeniä, alkaa tämä muuttua vähän pakolliseksi jatkossakin. Hevosen pää vaatii päästä töihin. Jo pitkän aikaa on selvästi ollut havaittavissa, että Nemo muuttuu sitä mukaa paremmaksi, kun alle saa useat treenit lyhyen ajan sisään ja vaatimustasoa on tällöin hyvä kasvattaa. Muutamankin päivän tai viikon tauon jälkeen saa taas hieman pudottaa vaatimustasoa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Tämä yli kuukauden tauko oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa, ja jo laitumelta hakiessa Nemo yritti ravailla vierellä, hih! Harjauksessa aitassa seisoi kireä, kauttaaltaan pinkeä ja hivenen hermostunut hevonen, joka nakkeli niskojaan sijaistoiminto-haukotuksen muodossa. Ei siis tietoakaan mistään rentoutumisesta, kuten sillä yleensä on tapana harjauksessa nautiskella.

Paluu hommiin aloitettiin hyvin helposti ja kevyesti. Vähän kuin "vauva-ajoa" olisi tehnyt, en edes muista, koska viimeksi olisi palattu näinkin yksinkertaisen ajotehtävän pariin. Vaan kertaus on opintojen äiti! Aina pitäisi joskus tarkoituksella ottaa muutama askel taaksepäin ja kerrata vanhoja tuttuja asioita. Hyvä treeni ja ennen kaikkea hyvä hevonen saatiin näinkin kaivettua esiin.

Vaan olipa hauska huomata (taas vaihteeksi), että Nemostakin löytyy vauhtia! Olimme menossa kentälle, kun yhtäkkiä herra otti pienen sinkouksen eteenpäin. En edes ehtinyt tajuta, että se lähti, kun se jo pysähtyi. On tuo kuolaimen voima niin suuri suussa, että ne muutamat kerrat, kun Nemo on singonnut eteenpäin, on se jo pysähtynyt ennen kuin ehdin edes tajuta sen lähteneen. Sen verran voimakas oli kuitenkin ryntäys, että vetokarttukin irtosi puoliksi kyydistä. 

Kentälläkin minulla oli alkuun hermostunut ja kiireinen hevonen, joka suoritti muutamia ylimääräisiä liikkeitä kävelyn ohella. Sekä yritti mennä piehtaroimaan! Onneksi oli raippa mukana, joten pystyi pyytämään vaan täysillä eteen kun näki, että maahan tekisi mieli kellahtaa. Se nyt vielä puuttuisi, että ajokamppeiden edessä kaatuisi hevonen kyljelleen. Tai itse asiassa olen kyllä ollut koppakärryjen kyydissä, kun hevonen kesken maastolenkin heitti piehtaroimaan kärryjen edessä - ei kivaa!

Vaan eipä tainnut mennä viittä minuuttia, kun sama vanha pystyynkuollut Nemo kuoriutui esiin. On tuo kyllä kumma! Siis se työhevosen moodi, joka vaan puskee esiin aina työajossa. Aivan salamana katosi kaikki kireys, kiirehtiminen, hermostuneisuus jamitänäitänyton, sen sijaan aisojen keskellä talsi löysä, laiska, rento ja täysin kiireetön hevonen vailla huolen häivää. Ainoa huoli taisi olla se, koska täältä pääsee pois ;) 

Nemon ikäisen Fantin omistaja Emilia (Tähtisafiiri) oli minun mukanani tallilla ja virittelikin meille pienoisia tehtäviä kentälle. Itse asiassa hauskat tehtävät Emilia keksikin, sillä kaikki olivat erilaisia. Yhdessä pujoteltiin kolmen merkin eri puolilta, yhdessä ajettiin portista läpi ja yhdessä tähdättiin kahden puomin keskelle. Kaikkia näitä pystyy helposti helpottamaan tai vaikeuttamaan säätämällä leveyksiä sekä ajolinjoja, joilla tehtäviin täytyy tulla. Tämän yhdistelmän kanssa ei pysty kovin jyrkästi kääntymään, joten vain suuria linjoja pystyi ajamaan. Ja pidettiin kyllä tarkoituksellakin tehtävät helppoina.

Kun olin aikani Nemolla ajanut ja todennut, että tämä on taas täysin oma itsensä laiska pötkylä, totesin Emilialle, että tuutkos ohjastamaan?! Tämä oli siis nyt Nemon toinen kerta joku muu sen ohjaksissa kuin minä. Melko kivasti tuolta yhteinen sävel löytyi, vaikka Nemoa selvästi enempi kiinnostikin, mitä varten mamma yhtäkkiä nököttääkin tuolla keskellä kenttää kyykkimässä :D

Kiitos Emilialle kuvista ja ajosta!