ajo
,
No nyt olen ainakin ajan hermoilla, sillä tämä postaus on pyhitetty tämänpäiväiselle rekiajelulle! Sen kerran kun jaksaa ottaa kameran matkaan, täytyyhän kuvatkin saada esille. Kuten totesin, saimme luvan ajaa reellä naapureiden pelloilla, joten pakkohan se oli heti lähteä testaamaan, minkämoisen lenkin peltoja pitkin saa heitettyä!
Nemo oli alkuun taas niin löysä oma itsensä. Se on kyllä kumma, miten tuon hevosen tekeminen on täysin kiinni siitä, minkä verran sille saa rakennettua motivaatiota. Nemo ei viitsi sitten mitään ylimääräistä, jos siltä ei tunnu. Se on muutenkin niin uskomattoman hidas hämäläinen ihan kaikissa liikkeissään, ei pelkästään ajossa, vaan kaikessa mitä ikinä tekeekään, että välillä toivoisi kyllä hivenen nopeampaa toimintaa hevoselta. No onhan se todistanut osaavansa toimia myös vauhdikkaasti, kuten ajossa viimeksi, mutta nämä hetket ovat miltei yhden käden sormilla laskettavissa.
Totesinkin siis jo alkumatkasta Tanjalle, mahdetaanko tässä mitään kunnon lenkkiä saadakaan, kun ei hevonen liiku mihinkään. Vaan kas kummaa, kun muutama ravipätkä oli otettu ja lenkkiä jatkettiin kauemmas uusiin maisemiin, johan rupesi löytymään Nemosta vauhtia! On se kyllä kumma, kun ensin toinen matelee "emmmääää viitti, onko pakko jos ei haluu?" -asenteella, ja hetken kuluttua "joo mennään mennään, voidaanko juosta nyt?!". Ota tuosta sitten selvää.. Mutta onhan se nyt kivempi ajaa hevosta, jolla selvästi on menohaluja ja joka etenee reippaasti omalla moottorillaan. Se on sanomattakin selvää, että pitkä heinä ja vähäinen suojalumi ei ole helppo alusta edetä, eikä kevyt vetää rekeä. Kummasti se reki vaan kevenee aina välillä, mistä sitten ikinä mahtaakaan johtua!?
Saimmepa siis kuitenkin hevoselle hien pintaan ja varsin tehokkaat seitsemän kilometriä matkaa alle! Ja mikä parasta, nyt on maastoja missä ajella pidempääkin lenkkiä reellä. Mieluummin minä rekeä ajan kuin työkärryjä, joten tämä talvi ehdottomasti käytetään hyödyksi niin tehokkaasti kuin mahdollista rekitreenien muodossa.
Rekiajelulla
No nyt olen ainakin ajan hermoilla, sillä tämä postaus on pyhitetty tämänpäiväiselle rekiajelulle! Sen kerran kun jaksaa ottaa kameran matkaan, täytyyhän kuvatkin saada esille. Kuten totesin, saimme luvan ajaa reellä naapureiden pelloilla, joten pakkohan se oli heti lähteä testaamaan, minkämoisen lenkin peltoja pitkin saa heitettyä!
 |
| Lähtötunnelmissa. |
Nemo oli alkuun taas niin löysä oma itsensä. Se on kyllä kumma, miten tuon hevosen tekeminen on täysin kiinni siitä, minkä verran sille saa rakennettua motivaatiota. Nemo ei viitsi sitten mitään ylimääräistä, jos siltä ei tunnu. Se on muutenkin niin uskomattoman hidas hämäläinen ihan kaikissa liikkeissään, ei pelkästään ajossa, vaan kaikessa mitä ikinä tekeekään, että välillä toivoisi kyllä hivenen nopeampaa toimintaa hevoselta. No onhan se todistanut osaavansa toimia myös vauhdikkaasti, kuten ajossa viimeksi, mutta nämä hetket ovat miltei yhden käden sormilla laskettavissa.
 |
| Mitä sitä turhia hötkyilemään.. |
 |
| Ahnas pitkä nenä valmiina nappaamaan ruohonkorteen kiinni! |
Totesinkin siis jo alkumatkasta Tanjalle, mahdetaanko tässä mitään kunnon lenkkiä saadakaan, kun ei hevonen liiku mihinkään. Vaan kas kummaa, kun muutama ravipätkä oli otettu ja lenkkiä jatkettiin kauemmas uusiin maisemiin, johan rupesi löytymään Nemosta vauhtia! On se kyllä kumma, kun ensin toinen matelee "emmmääää viitti, onko pakko jos ei haluu?" -asenteella, ja hetken kuluttua "joo mennään mennään, voidaanko juosta nyt?!". Ota tuosta sitten selvää.. Mutta onhan se nyt kivempi ajaa hevosta, jolla selvästi on menohaluja ja joka etenee reippaasti omalla moottorillaan. Se on sanomattakin selvää, että pitkä heinä ja vähäinen suojalumi ei ole helppo alusta edetä, eikä kevyt vetää rekeä. Kummasti se reki vaan kevenee aina välillä, mistä sitten ikinä mahtaakaan johtua!?
 |
| Taas tämä ei-toivottu ravi, mitä Nemo esittelee laiskana/jännittyneenä tai muuten vaan huonosti liikkuvana. Pää taivaassa ja selkä notkolla pientä köpötystä. |
 |
| Työraakki duunissa? |
Saimmepa siis kuitenkin hevoselle hien pintaan ja varsin tehokkaat seitsemän kilometriä matkaa alle! Ja mikä parasta, nyt on maastoja missä ajella pidempääkin lenkkiä reellä. Mieluummin minä rekeä ajan kuin työkärryjä, joten tämä talvi ehdottomasti käytetään hyödyksi niin tehokkaasti kuin mahdollista rekitreenien muodossa.
 |
| Kyllä vaan pitkäkin askel löytyy, kun käynti lähtee vetämään. |
 |
| Zelda kurkkii, mihin mamma jäi matkasta. |
 |
| Suloisin kyytiläinen <3 Ylihuomenna 13-vuotias Zelda! <3 |
 |
| Kiitos Tanjalle, joka mahdollisti nämäkin kuvat... |
 |
| ...tarttumalla sekä Nemon ohjaksiin että kuvaajan rooliin! Vaikkakin varsin epäröivästi molempiin :'D |
 |
| Valmista uraa pitkin reki luistaa vallan mainiosti. |
 |
| Kun Nemolla into liikkua kasvoi, alkoi raviinkin löytyä se "draivi", mikä on viime aikoina näyttäytynyt jo varsin usein maastossakin kärrytellessä! Sen oikein näkee, kuinka toinen työntää pepusta vauhtia, selkä nousee ja häntäkin nousee, kun hevonen liikkuu pitkällä ja rennolla askeleella. |
 |
| Näistä ravipätkistä ei vaan ole kuvia, kun jätettiin Tanja matkasta ja juostiin pitkin peltoa. |
 |
| Sanoinkin Tanjalle pellon yli ravattuamme, että hevonen oli vähän menossa, mihin tämä vastaamaan: "joo mie huomasin, te vaan hävisitte!" :D |
 |
| Ja lenkin jälkeisissä tunnelmissa. Takatossujen tarrat on ainakin auki, jos ei muuta eroa ole havaittavissa..? |
 |
| Piti käydä vielä maastossa loppukäynneillä, Nemo hikosi sen verran hyvin ajossa. |
 |
| Tää heppa on niiiin söpö ruskeassa loimessaan ja ruskeassa pörröriimussaan, että mää en kestä! *syrämiä* |
 |
| Nemo katselee kaihoisasti kentällä juoksevaa velipoikaa. |
 |
| Ja entäs kuinka ihania nämä kaksi ovat yhdessä??! Ei enää sanat riitä.. |
 |
| Katse kohti tulevaisuutta! |
 |
| Ja vielä reissun tiedot ylhäällä. Kivaa sik sakkia onkin tullut pyörittyä, hih. |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.