kapsoni ,

Nemon treenikuulumisia

7/15/2017 11:36:00 ap. marjo 2 Comments


Yövuoroviikko on hyvä päättää 12,5km aamulenkkiin kera hevosen, kaverin ja kahden koiran.
Onneksi löytyy niin hulluja ystäviä, jotka lähtevät lenkille aamukuuden jälkeen :D
Voi kauhea, nyt täytyy tunnustaa, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä kaikkea Nemon kera harrastuksista on viime aikoina tullut jaettua blogiin ja mitä ei! Se olikin helppoa silloin varsan kanssa treenatessa, kun miltei aina minulla oli avustaja mukana ja kamerakin mukana, ja treenikertoja oli sen verran vähän, että oikeastaan kaikki tuli dokumentoitua tänne..
Nykyisellään tekemistä hevoselle järjestetään hivenen tiiviimpään tahtiin, monesti olen yksin liikenteessä (jolloin kuvaaminen yleensä jää), puhumattakaan, ettei blogia tule yhtä tiiviisti päiviteltyä kuin muinoin. 
Mutta onneksi olen kuitenkin ahkera kuvaaja, ja olen taas saanut likipitäen jokaiselle treenikerralle kaverin mukaan, joten todistusaineistoa on kertynyt! Palataan siis niihin muistoihin, joita on tullut kännykällä tai järkkärillä tallennettua..
Tuottajatori-viikko oli kaikkineen Nemolle melko rankka. Tuolloin tuli liikutettua hevosta tavallista enempi, joten Tuottajatorin jälkeen Nemo saikin seuraavan viikon lähes vapaata. Kuitenkin tuolloin, kun ystäväni Sanna oli meillä kylässä ja avustamassa Tuottajatorilla, kävimme heti seuraavana päivänä tapahtumasta pojilla maastolenkin kiertämässä.

Vuohipaimen-Sanna :D 

Patella ja Helmillä lienee tärkeä keskustelu meneillään?

Pate on kyllä hurmannut jokaisen ratsastajansa, ja myös Sanna kovin ihastui poikaan.

Olen ainakin toistaiseksi jaksanut olla hyvin viitseliäs ratsastaja, ja kävelen itse aina osan pidemmistä maastoista :)

Paten ratsastajille tämä homma alkaa olla jo tuttua kauraa :D

Nemo joutui ensimmäistä kertaa kentälle ratsastettavaksi sitten ööö... niiden alkuvuoden kuukausien, kun sitä ylipäätään alettiin ratsastaa? Eipä tässä ole viikkokausiin muutoin selässä käyty kuin maastolenkeillä. Nakitin Virpin satulaan ja pääsin taas itse kuvaamaan menoa.

Pieni Virpi vai iso Nemo?

Nämä tötterönenät on kyllä tismalleen samanlaiset äidillä ja pojalla :D 

Takin riisuminen ja heiluttelua hevosta vasten.

Tämähän on jo miltei kuin working equitationia. 

Lotta totta kai menossa mukana. Ja kas kummaa, sieltä hän koko ajan kuikuilee kentälle, vaikka onkin vapaana syömässä.

Ehkä kuuntelen, ehkä en...

Aina hetkittäin näyttää siltä, kuin takapääkin saisi jotain aikaiseksi.

Löntystely on Nemon moodi..

Ensimmäiset ravit kentällä.

Pääasiassa kipitettiin pää taivaissa.

<3

"Ihan tyhmää", tuumi Nemo. 

Vaan saatiinpa ihana ilta-aurinko sateisen päivän jälkeen.

Lotta seikkaili ratsastuksen aikana kentän taakse ja hävisikin sitten kauemmas pusikkoon kohti naapurin tonttia. Minä kipitin perässä huutelemaan muoria takaisin. Lotta on tosiaan aina läsnä ja kuulolla, ja heti ilmeistyikin näkyviin kun kuuli, että sitä kutsutaan.

Täältä mä tuun.

Vaan muorin mielestä tässä seikkailuretkessä olikin jotain HUI, ja hän syöksyi paikalle kiitoravia korvat tötteröinä päässä pyörien ja niskojaan nakellen! Nemo oli juuri samaan aikaan kentän samaisessa päädyssä, missä Virpi treenasi jotain hyvin keskittyneenä. Kumpikaan ei huomannut puskista syöksyvää mummohevosta, jolloin Nemo yllätyshyökkäyksen uhriksi joutuessaan oli heittänyt pienen pukin ja perään muutaman askeleen laukkalähdöt! Tulipa siis otettua samalla Nemon ensimmäiset laukat kentällä, hih :D 

Järkyttynyt Lotta.

Ja järkyttynyt Nemo toteamassa, että se olikin vaan mutsi, ei sapelihammastiikeri..

Rapsutukset hienolle ratsulle.

Joo rapsuta vaan, vähän lisää kiitos.

Lotta tilan maisemia katselemassa. Ai hitsi, kun tarkennus meni pieleen. Tästä olisi tullut ihana kuva.

Mummojengi matkalla laitumelle.

Aiemminkin moneen kertaan blogista tuttu Emilia on käynyt minun kanssani nyt ahkerasti tallilla. On käyty Nemolla ja Lotalla ajamassa, sekä pariin otteeseen pojilla maastoilemassa. Emilia on samalla vähän tutustunut maastoreitteihin ja tuonut tavaroita valmiiksi paikalle.. Ai minkä tähden? Fantti muuttaa pian meille!

Jatkossa siis Fantin kuvia ja kuulumisia on varmasti luvassa myös tämän blogin kautta. Ja mikä parasta, neiti tulee suoraan orin luota - joten ensi kesänä vauvakuvatulva odottaa... En ehkä kestä ♥ ♥ ♥

Kuolaimettomat ja kengättömät teinihepat maastoon lähdössä.

Kesä ja ötökät. 

Paten suurin kammotus! Kuraiset ojat. Ei pysty. Ei kykene.

Maisemaa Paten selästä.

Tässä päivänä eräänä Emilia teki Nemon kanssa kentällä pienet Straightness trainingin alkeisharjoitukset. Pitäisi kyllä oikeasti aktivoitua myös maastakäsittelyssä. Aina sitä vaan automaattisesti nakkaa valjaat päälle tai satulan selkään, kun hevosen kanssa jotain tekee. Tämä sama ongelma tuntuu olevan ikuisuuskysymys.. Ehkäpä nyt, kun saamme paljon osaavamman Fantin ja aktiivisen maastatreenaajan Emilian säännöllisesti kuvioihin mukaan, innostus voisi herätä myös Nemon kanssa tekemiseen??

Kapsoni onkin jäänyt miltei vaille käyttöä.

Pieni pätkä videolla



Monesti olen lähinnä käynyt tallilla täyttämässä vedet laitumelle ja tarkistamassa, että hevoset ovat kaikilta osin kunnossa. Nämä hellekelit kyllä vaativat veronsa itse kultakin. Tai no ne muutamat päivät, kun sattui olemaan vähän lämpöisempi keli. Nämä meidän otuksemme eivät ainakaan muuta tee, kuin seisovat laitumen perällä puiden suojassa.

Pate ei tykkää.

Toinen lauma päikkäreillä auringossa.

Viileämpinä päivinä onkin lähes aina vastaanottokomitea heti paikalla, kun laitumelle saapuu.

"Me ollaan odotettu täällä jo iäisyys! Mikä taas kesti häh?"

Hevosten elämä on ollut hyvin rauhallisen seesteistä jo pidemmän aikaa. Nemon ruunauksen jälkeen lähes kaikki juokseminen ja leikkiminen on jäänyt pois. Enpä ole kovin montaa juoksuaskelta nähnyt heidän omatoimisesti ottavan, ennen kun leikkiminen ja laukkaspurtit olivat osa jokapäiväistä ohjelmaa. Oikeastaan ainoastaan laitumen portille saapuminen on se hetki, kun tullaan vauhdilla juosten paikalle.

Hellepäivä. Me ei täältä lähdetä!

Kuiva ja ihana keli, kuivat maastot, puhtaat koirat...
Ja jostain tämä onnistuu aina löytämään sen ainoan kuraläven kilometrin säteellä! :'D

Paitsi tässä päivänä eräänä oli pojissa virtaa kuin pienessä kylässä! Nemolla oli ollut useampi vapaa putkeen (joista se tunnetusti kerää virtaa), oli likimain hellepäivä ja olin hakemassa Lottaa laitumelta. Pojilla viirasi ihan totaalisesti päässä, ja menoa laitumella riitti siihen malliin, etten ole aikoihin nähnyt. Hevoset tuttuun tapaan seisoivat laitumen perällä metsässä, mistä piti Lottaa lähteä hakemaan. 

Oli ihan mielenkiintoinen yhtälö saada Lotta pois porukasta, kun se on se, joka väistää molempia poikia, ja nämä kaksi pörräsivät laukkaspurtteja ympärillä. Nemo heitti niin ison pukin, etten ole ikinä nähnyt sen vastaavaa tekevän! Satuin vielä olemaan takaviistossa, jolloin yhtäkkiä silmien edessä vilahti vaan valtava vatsaponkko ja suoraan kohti taivasta osoittavat takajalat. Myöhemmin kotona kahvia juodessani repesin totaalisesti nauramaan, kun tajusin, että aiemmin päivällä pukittava Nemo näytti tismalleen tältä:

Ainoastaan keltaiseksi värjättynä.

Lopulta kun pojat olivat syöksyneet jonnekin kauemmas metsän keskelle, pääsimme Lotan kanssa liikenteeseen laitumelle. Eipä kulunut montaa hetkeä, kun takana alkoi tanner tömistä, ja kaksi teinipoikaa painattivat täysillä ohi minkä kintuista lähtee, ja kiitolaukkaa koko matkan laitumen läpi portille asti! Eli muutaman sata metriä. Olipa heitä hauska katsella, ja varsin harvinainen on tosiaan nykyisin tällainen "kohtaus"!

Yleensä me ollaan ihan vaan että blaah. Ja aina niskassa. Ihan sama mitä tapahtuu. Ei hetken rauhaa.

Yhdessä mennään ja tullaan :)

You Might Also Like

2 kommenttia :

  1. Ihanaa, jos Fantin ja Emilian menoa saa välillä seurailla! Seurasin jo silloin Oodin aikoina aktiivisesti heidän harmonista menoaan ja harmitti, kun ei enää pystynyt seuraamaan Fantin kehitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin :) Täytyy varmaan jossain vaiheessa nakittaa Emiliakin tekemään postausta.. ;)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.