fantti ,

Näillä keleillä on pakko kuvata!

2/23/2018 11:04:00 ip. marjo 4 Comments


Tätä on kunnon talvi! Ihan mahtavat kelit ovat hellineet (vai piinanneet?) Suomea jo pidemmän aikaa, mutta minä en ainakaan voi sanoa muuta kuin ihanaa! En yhtään ihmettele, kuinka monet ihmiset vihaavat pakkasia. Aiheuttavathan ne haastetta: putket jäätyvät, auto jäätyy, piha jäätyy, kaikki jäätyy, mutta onneksi melko lailla kaikesta on opittu selviämään. Hevoset onneksi eivät jäädy - täällä ainakaan.

Ei ole vielä käynyt mielessäkään loimittaa hevosia. En tosin tiedä, kuinka kylmä pahimmillaan on ollut? Yli parikymmentä astetta varmastikin, mutta tuskin lähempänäkään kolmeakymmentä. Pohjoisessa taitaa olla vähän toinen tilanne. Olen aikanaan ollut yli kolmen tunnin hiihtoretkellä yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa, joten tiedän kyllä, ettei sekään ole mikään mahdottomuus. Itse asiassa vaatetusta piti pysähtyä vähentämään alkumatkasta useaan otteeseen. Tauolla ei tosin pystynyt olemaan edes kymmentä minuuttia, kun alkoi hiki jäätyä ja kylmyys iski saman tien. Mutta ei siitä sen enempää.

Hevoset tuntuvat vaan nauttivan näistä keleistä! Ja mikäs niillä onkaan auringossa päivää paistatellessa paksuissa pörröturkeissaan. Aurinko lämmittää päivällä jo hurjasti. Hevosten heinäpaali on oikeastaan koko vuorokauden täydessä auringonpaisteessa, joten he kyllä nauttivat olostaan. Tänäänkin kun menin tallille, kukaan ei edes syönyt; kaikki seisoivat silmät puoliummessa kyljet vasten aurinkoa jalkojaan lepuutellen. Ihana elämä ja ihanat päivänokoset!

Nokoset kuitenkin keskeytyivät ikävästi, kun omistaja halusi action-kuvia! Napattiin Pate kaveriksi ja vietiin pojat laitumelle juoksemaan. Fantti ja Lotta jätettiin aluksi leikeistä pois ja suljettiin porttien toiselle puolen. Pojilla oli meno melko rauhaisaa. Hädin tuskin he suostuivat muutamat laukkaspurtit juoksemaan, mutta sellainen omatoiminen jiihaa-nyt-hanat-auki-ja-täysii -meno puuttui ihan tyystin.

Kaverukset. Nemo taitaa edelleen olla Paten ihan ykkös bff.

Vähemmän tulee myötävaloon kuvattua, jos myös vastavalo on tarjolla..

Liian kirkas vastavalo toisin aina välillä.

Pate ja Paten muskelit.

Ai luoja kun taas nauroin tätä hevosta! Se vaan nakkelee niskojaan puolelta toiselle, pää pyörii väkkäränä
ja korvat pyörii väkkäränä ja silmät pyörii väkkäränä. Oikea Drama Queen!

No osaa se laukata ihan nätistikin ilman draamailuja.

Pitkillä kintuilla pääsee lujaa!

Monilla vuonoilla on ihana arabityylinen kovera pää. Nemollakin vähän, muttei läheskään niin selvästi kuin esim. Lotalla.

Pukki päivässä piristää!

Koottua laukkaa voi aina treenata.
ps. Jos tästä ei voi käyttää nimitystä voipulla niin mistä sitten?

Ihmetteleeköhän Pate ollenkaan, miksei Nemo enää riehaannu leikkeihin samalla tavoin kuin ennen?
(siis silloin kun nämä asuivat kimpassa ja Nemo oli vielä ori)

Poikien meno vaikutti sen verran tylsältä, että päätin hakea tammatkin menoon mukaan (lue: kuvattaviksi). Vähän epäilytti, miten Lotta ja Pate toisiinsa reagoivat. Niillä on kyllä oudot välit. Kuten ehkä muistatte, Pate jahtasi Lottaa kuin yleinen syyttäjä näiden yhdistämisen jälkeen, eikä meno loppunut täysin edes muutaman kuukauden yhdessäelon jälkeen. Viimeisinä päivinä ennen eri laumoihin muuttamista Pate ehti vielä monottaa ihan huolella vanhaa muoria, joka jäi aidan ja Paten väliin eikä päässyt tilannetta karkuun.

Silti Lotta on ihan totaalisen sekaisin aina Paten nähdessään. Se hörisee höröttämistään, ja sen on pakko päästä Paten luo! Haistelemisen aikana muori alkaa aina kiljua, paukuttaa jalkaansa tai heittää kipakan potkun Patea päin. Pate vaan pyörittelee silmiään ja ihmettelee, mitä Lotta touhuaa. En tiedä siis, mitä näiden kahden välillä on meneillään. Mutta kovasti kuitenkin jotain.

Pate ja Fantti puolestaan ovat asuneet samalla laitumella viime kesänä sen ajan, kun vuonot olivat tien päällä reissaamassa käyttöajokisojen merkeissä. Nuo kaksi taisivat tulla varsin hyvin juttuun keskenään. Viime kesän jälkeen Pate ei kuitenkaan ole ollut vapaana samassa tilassa niin Lotan kuin Fantinkaan kanssa.

"Ei kiinnosta. Rapsuta mua tisseistä kerta valmiiks siellä maassa kyykit." T. Lotta

Fantti ryntäsi heti Nemon ja Paten luo, kun päästettiin tammat samalle lohkolle. Lotta jäi seisomaan paikoilleen korvat tiiviisti luimussa ja oli juuri sen näköinen, että olisi mieluummin missä tahansa muualla. Kyllä muorikin aikansa tuumailtuaan liittyi porukkaan, ja kovasti taas piti Patea nuuskuttaa ja kiljua. Ja kiljua ja kiljua ja paukuttaa jalkaa. Mahtaako tuo olla jotain kiimakäytöstäkin? Lotta ei pahemmin kiimojaan näytä, mutta ehkä "vieraan" ruunan nuuskuttelu tuo kiimat esiin..

Hyvin alkaa Fantissakin tiineys näkyä.

Yritä nyt saada kolme hevosta samaan kuvaan.. Yhdeltä puuttuu pää ja yhdeltä puolet takamusta. Keskimäärin hyvin?

Melkein sinne päin. Hamittaa tuo puhki palanut hanki, mutta en jaksanut alkaa korjaamaan. Enkä edes poistamaan aitoja.

Terhakka mamma!

Vantti yritti leikkiä arabia. Vähän heikoin lopputuloksin.

Lotta nuuskutti halulla hartaalla. Välillä nakkeli niskojaan ja vinkui ja taas nuuskutti uudestaan. 

Niin kaunis ettei voi ollakaan!! <3 

Ehkä Nemonkin tukan olisi voinut leikata ennen kuvia, köh köh..

Muorikin vähän laukkaili nuorison mukana.

Nemolla on oikeasti aika hieno ravi. Se vaan ei pahemmin sitä esittele. Eikä ainakaan siten, että saisin kuvia tuosta ravista.
Eikö ole muuten tyylikäs tuo itsekseen kuvan sivussa roikkuva luimukorva? :D 

Vauhdikkaat viisveet.

Pate näyttää, kuinka hankilaukka kulkee!

Toistan taas itseäni, mutta menkää nyt hyvät ihmiset ulos! Ei ole edes pakko kuvata, jos ei kameraa omista tai muutoin siitä tykkää, mutta pelkkä tuolla auringonpaisteessa ja luonnossa liikkuminen saa energiat ihan uusille tasoille. Eikä taatusti tule kylmä, kun laittaa tarpeeksi päälle ja pysyy liikkeessä! Ihanaa ulkoiluviikonloppua kaikille! 

4 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

erikoispostaus ,

The alphabet game l. maastakäsittelyhaaste

2/20/2018 12:02:00 ip. marjo 3 Comments




No nyt on kivaa ja uutta tekemistä tarjolla kaikille! Kuten mainitsin, päätimme yhdessä Fantin omistajan kanssa toteuttaa maastakäsittelyhaasteen kera kaikkien kolmen hevosen. Tämän haasteen bongasin Muuliblogista, mutta alkujaan se on lähtöisin englantilaisesta Horsemanship Magazinesta. Kiitos siis meidän muidenkin puolesta Kaisa, kun tilaat ko. lehteä!

Haasteen idea on yksinkertainen. Siinä on kerätty yhteen kasa tehtäviä aakkosten kirjainten mukaan. Jokaiselle kirjaimelle on siis oma tehtävänsä. Haasteeseen osuvat tehtävät määräytyvät oman tai hevosen nimen mukaan. Käytännössä siis lähes kaikille meille tulee eri haaste, vaikka osa tehtävistä saattaakin olla samoja. Eikä kukaan pysty vaikuttamaan siihen, mitkä tehtävät omalle kohdalle napsahtavat!

Kuva: Horsemanship Magazine

Mikä minua niin suuresti tässä haasteessa kiehtoi? Se, että tehtävät ovat oikeasti hauskasti laadittuja! Näin suomalaisesta näkökulmasta osa ehkä oli vähän outoja (en edes ajatuksella lukenut kyllä kaikkia), ja olisiko tekijällä ollut enempi omat intressit jossain lännenratsastuksen suunnalla? Silti nämä ovat kaikki tasoltaan sellaisia, että minkä tahansa peruskoulutetun hevosen pitäisi pystyä tekemään ne kaikki tuosta noin vaan. Kerrasta poikki ja pinoon.

Ja sehän tässä juuri onkin jännää. Mitä jos jokin tehtävä ei onnistukaan?? Ehkä ja toivottavasti tämä herättää omistajaa/hevosen käsittelijää hieman miettimään, että hetkonen, miksei tämä onnistu? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Pitäisikö minun hevoseni osata suorittaa tämä yksinkertainen asia? Kyllä pitäisi!

Jos jaksaisi olla oikein viitseliäs, tästä voisi ottaa vaikka projektin itselleen, ja käydä ajatuksella läpi kaikki nämä tehtävät. Jos jokin niistä ei onnistu kerrasta, siinä olisikin hyvä valmis tehtävä, mitä pitää harjoitella ja mitä tehdä maastakäsin hevosen kanssa. Monella kun tuntuu "maastakäsittelyn" ongelmana olevan se, ettei keksi mitä tekisi. Ja maastakäsittely sen tähden lainausmerkeissä, että kaikkihan me käsittelemme hevosia maasta joka ikinen kerta. Harva sinne satulaan suoraan tarhassa hyppää. Toki aina erikseen järjestetyt maastakäsintreenit ovat myös erittäin suositeltavia, mutta ei niitäkään välttämättä ole tarvinnut harrastaa näitä tehtäviä tehdäkseen.

Ehkä tiivistetysti näistä voisi todeta, että tehtävät kuvaavat sitä, kuinka hyvin hevosen ja ihmisen yhteistyö toimii. Kuinka helposti ja tarkasti hevonen on ohjailtavissa. Kuinka hyvin se luottaa ihmiseen erikoisemmissa tilanteissa. Minä aina arvostan sitä, kun hevosen kanssa pystyy niin sanotusti tekemään mitä tahansa, ja se toimii kaikenlaisessa käytössä. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joiden pitäisi sujua kaikkien hevosten kanssa.

Eli menkääpä testaamaan, ja jos ei suju, niin harjoitelkaa!

-------------------------------------

Ja sitten meidän suorituksiimme. Aloitetaan vanhasta veteraanista eli Lotasta. Lotan tehtävät olivat seuraavat:

L - ask you horse to take exactly three steps back (pyydä hevostasi peruuttamaan tasan kolme askelta)
O - from a halt, ask your horse to move their right front foot only (pysähdyksestä, pyydä hevostasi liikuttamaan ainoastaan oikeaa etujalkaa) 
T - lead your horse from behind their shoulder - ohjaa/taluta hevostasi sen lavan takaa 
T - lead your horse from behind their shoulder - ohjaa/taluta hevostasi sen lavan takaa 
A - cross an unusual surface (ylitä epätavallinen alusta)

Sopii ehkä arvatakin, ettei näissä ole Lotalle mitään omituista. Kesti ehkä kaksi minuuttia kuvata tämä suoritus, ja kaikki menivät kerrasta purkkiin. Minä tosin en tiedä, miten lasketaan hevosen askelista tasan kolme askelta?? Mutta sovittiin sitten, että lasketaan etujalkojen liikkeistä. Pääasia kuitenkin, että hevonen peruutti tasan sen verran, mitä pyydettiin.

Pelkän etujalan liikuttamisessa ei mainittu sen tarkemmin, miten sitä pitää liikuttaa, joten pyysin Lottaa sanomaan päivää. Sekin näissä tehtävissä on hauskaa, että useita niistä voi tulkita hieman eri tavoin, jolloin suorituksetkin ovat hieman erilaisia.

Lotan suoritukset videolla:


Nemon kohdalla jouduimme vaihtamaan hevosen nimen minun nimeeni. Ei sen tähden, että emme olisi pystyneet tekemään Nemon kirjaimia, vaan siksi, ettemme päässeet kentälle. Oikeastaan jopa kaksi Nemon kirjaimista olisivat vaatineet ratsastuskentän käyttöä, ja vaikka mietimmekin, pystyisikö ne soveltamaan jossain muualla omalla tavallaan, niin eipä tuo tuntunut toimivalta..

Eikä taas raaskinut jättää videon kuvaamista odottamaan uutta ajankohtaa, koska lie tuo olisi onnistunut. Mutta onneksi alkuperäisessä haasteessa sai tehdä joko oman tai hevosen nimen mukaan, ja onneksi tajusimme, että minun nimestäni pystyy kaikki kohdat toteuttamaan myös ilman kentän käyttöä! Tässä siis Nemon tehtävät:

M - drag a rope while leading/riding your horse (vedä mukanasi köyttä samalla kun talutat/ratsastat hevosta) 
A - cross an unusual surface (ylitä epätavallinen alusta) 
R - ask your horse to back up without moving your feet (pyydä hevosta peruuttamaan liikuttamatta omia jalkojasi) 
J - ask your horse to back a few strides up a hill ( pyydä hevostasi peruuttamaan ylämäkeen) 
O - from a halt, ask your horse to move their right front foot only (pysähdyksestä, pyydä hevostasi liikuttamaan ainoastaan oikeaa etujalkaa)

Eipä ollut näissä Nemon tehtävissäkään mitään haastavaa suoritusta. Köyttä vedin tarkoituksella ympäri siten, että se osuu hevosen takajalkoihin. Tämä on ajohevosen ihan alkeistason koulutusta, joten sen ei pitäisi aiheuttaa pienintäkään reaktiota hevosessa. Kuten ei tietenkään myöskään vieressä raahattavan köyden.

Nemon suoritukset videolla:




Ja vielä vieraileva tähti eli Fantti. Kuten Emilian blogia aikanaan lukeneet varsinkin tiedätte, ovat Emilia ja Fantti ahkeria maastakäsin treenaajia. Tämä oli siis myös heille helppoa kuin heinänteko. Fantin tehtävät olivat seuraavat:

F - side-pass over a pole (väistöä puomin yli) 
A - cross an unusual surface (ylitä epätavallinen alusta)  
N - do a walk-trots dressage test in-hand (suorita kouluratsastuksen raviohjelma taluttaen) 
T - lead your horse from behind their shoulder - ohjaa/taluta hevostasi sen lavan takaa 
T - lead your horse from behind their shoulder - ohjaa/taluta hevostasi sen lavan takaa 
I - ask you horse to place one forefoot inside a hola-hoop on the ground (pyydä hevostasi asettamaan toinen etujalka maassa olevan hulavanteen sisään)
Näissäkään ei ollut muuta ihmeellistä, mutta raviohjelman suorittaminen hieman ihmetytti. Ensinnäkin kuka jaksaa juosta lumimöhröisellä kentällä hevosta taluttaen koko kouluohjelman? Ja toisekseen menee ikä ja terveys kuvata se, ja videosta tulee pelkkää hevosen taluttamista ympäri kenttää.. Muutoinhan tämä on ajatukseltaan samanlainen kuin hevostaitoliiton maastakäsin suoritettavat radat (mikä Nemon kanssakin on suoritettu), mutta pituutta vaan turhan paljon. Sovelsimme siis tätä tehtävää ja Emilia teki oman lyhennetyn version raviohjelmasta. Tai itse asiassa käyntiohjelmasta, sillä sattuneesta syystä hän ei itse pystynyt juurikaan juoksemaan. No mutta onneksi näitä sääntöjä ei ole kiveen hakattu.

Fantin suoritukset videolla:




Heräsikö kiinnostus? Vai joko olet suorittanutkin haasteen? Kaisan Muuliblogista löytyy vapaat suomennokset tehtäville, sekä lisäksi omat tehtävänsä skandinaavisille kirjaimille, jotka alkuperäisestä haasteesta puuttuvat. Käykää siis sieltä kurkkimassa tehtävien kuvaukset, mikäli englannin kieli tuottaa hankaluuksia. 

Haluan erityisesti haastaa mukaan kaikki vuonohevosten omistajat/vuokraajat/hoitajat/liikuttajat, sekä kaikki hevosblogien kirjoittajat!

Käy kuvaamassa kohdallesi osuvat tehtävät ja liitä video omaan blogiisi, mikäli sellaista kirjoitat. Muutoin lataa video youtubeen ja käy lisäämässä se tänne kommentteihin. Innolla odottelen näkeväni myös muiden suorituksia! 

3 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

ajo ,

Heinähommia talvisessa ihmemaassa

2/17/2018 04:32:00 ip. marjo 2 Comments


Mitäpä tähän enää lisäämään - video kertoo kaiken! Huikean ihana keli ja ihanat hevoset!

 

Linkki videoon tässä.

Meillä oli tänään muutoinkin kuvauspäivä Emilian kanssa. Nemo, Lotta ja Fantti ottivat kaikki osaa maastakäsittelyhaasteeseen, ja kaikkien hevosten suoritukset ovatkin pian tulossa tänne esiin videoilla!

Tämä oli superkiva haaste sekä erittäin helppo ja nopea toteuttaa. Haasteesta on luvassa juttua lisää seuraavassa postauksessa. Muuliblogista voittekin jo innokkaimmat käydä kurkkimassa, mistä mahtoi olla kyse. Ja lähteä toki itse toteuttamaan samaa haastetta omien hevostenne kanssa - suosittelen lämpimästi!

Vuoden 2017 parhaimpien hevosblogien äänestys on käynnissä! Käykääpä antamassa äänenne, mikäli ette sitä vielä ole tehneet.

Vuonopallerot ja minä kiitämme <3 

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

fantti ,

Onneksi on elukat! (nyt pylly ylös sohvalta)

2/13/2018 06:21:00 ip. marjo 0 Comments


Töiden jälkeisillä loppukäynneillä alkukuusta. Yhdessä hevosen kanssa tehdessä "työtkään" eivät tunnu töiltä!
Kuva: Tiia Paasikangas

Teetkö sinä vuorotöitä? Osaatko nukkua normaalisti ensimmäistä aamuvuoroa edeltävän yön? Minä en. Lähes poikkeuksetta sunnuntain ja maanantain välinen yö ennen aamuvuoroa kuluu ensin muutaman tunnin ajan sängyssä pyöriskellen, jonka jälkeen muutaman tunnin epämääräisesti nukkuen/heräillen ja alitajuisesti ennen viittä pirahtavaa kellonsoittoa odotellen.

Tällä viikolla kävikin vielä niin, että lopulta nukahdettuani missasin lahjakkaasti molempien kellojen soitot ja sen sijaan heräsin puhelimen soittoääneen. Se on kyllä mukava fiilis tajuta jo äänen kuullessaan, että on nukkunut pommiin, kello on kuusi ja työkaveri soittaa. Onneksi meillä on sovittuna, että perään soitellaan, ja minä kun normaalisti olen aina hyvissä ajoin töissä, tietävät he soittaa jo tasan kuudelta. En oikeastaan varmaan eläessäni ole ollut töistä myöhässä? (muuten kuin nukkumalla pommiin)

Joka tapauksessa voitte uskoa, että töiden jälkeen väsytti. Teki niin syvästi mieli vaan vajota sohvalle ja jäädä siihen. Napata koirat kainaloon, kiskoa viltti niskaan ja sulkea silmät jos siltä tuntuu. (Oikeasti en kyllä ikinä nuku päikkäreitä).

Vaan eihän sellainen ole mahdollista! Koska hevoset. Ja koska koirat. Edellispäivän vierailu laitumella kertoi karua totuutta heinätilanteesta, joten pakko oli lähteä viemään hevosille uusi paali heinää. Voin kyllä suoraan sanoa, ettei olisi tippaakaan kiinnostanut. Ulkona satoi jotain märkää vaakatasossa, taivas oli harmaa ja pelkkä toppavaatteiden pukeminen tuntui ylivoimaiselta. Kylmäkin oli jo valmiiksi.

Asiasta toiseen: luin äsken Katja Ståhlin kirjoittaman jutun "Tosielämän selviytyjät". Kai sinäkin olet katsonut vasta alkanutta kotimaista Selviytyjät-sarjaa? Minä olen ainakin! Ja mielessäni olenkin tässä ajatellut Katjan menoa seuratessa, että heppatyttö kyllä selviää mistä vaan! Katjan blogia lukiessani pystyn samaistumaan lähes täysin hänen mietteisiinsä hevosharrastuksesta ja meistä hevosihmisistä, ja sama pätee tähän artikkeliin.

Juuri näitä vastaavia asioita taas eilen pohdin, kun näpit jäässä kiristelin koppuraista kuormaliinaa lumisen pyöröpaalin ympärille. Mihin meistä heppatytöistä ei olisi? (alkaa muuten sujua tuo kuormaliinan käyttökin kuin vettä vaan!) Sellaista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, että voisi jäädä sohvalle makaamaan - ei ainakaan ennen kuin pää on puoliksi kainalossa. Eikä ainakaan niillä, joilla hevoset asuvat omassa pihassa. Onneksi minulla ei näin ole. Mutta silti: eläimet aina ensin.

Videolla tunnelmia menomatkalta heinäpaalia viedessä:


Mutta tiedättekö mitä? Tämä on oikeastaan ihan mielettömän hienoa! Niin paljon kuin minua ottikin päähän hakata jäisiä kakkakasoja maasta irti, seistä polviani myöden lantakärryssä ja viskoa sitä raivolla tiiviimmäksi että uudet shaisset mahtuvat perään, tarpoa lumihangessa hakemassa hevosta jostain kilometrin (noeiihan) päästä, roudata aisoja ja valjaita ja pressuja ja mitälie pitkin tienoita, jotta saa hevosen valjaisiin ja reen eteen ja pääsee viemään heinäpaalia. Kaikki oli taas sen arvoista!

Luojan kiitos en voinut jäädä sohvalle!

Nuoriso uuden paalin kimpussa ja muori aidan toisella puolen reki perässään omaa pientä heinäkasaansa mutustelemassa.
Kaikki niin onnellisen tyytyväisinä <3

Siinä vaiheessa, kun olin saanut uuden paalin laitumelle ja lähdin vielä ajelemaan Lotalla lenkkiä ympäri peltoa, ei voinut välttää sitä valtaisaa iloa ja hyvää fiilistä, joka kuin ihmeen kaupalla nousi jostain esiin. Nuorempi koira juosta viipotti reen edellä/takana/lumipenkoissa vierellä pomppien pitkän lenkin hangessa, vanhempi koira pääsi syliin reen kyytiin siinä vaiheessa, kun aloin ottaa ravia hevosella. Lotta hölkötteli rennon tyytyväisenä, ja minä vaan nauroin pikkukoiraa, joka rakastaa juoksemista enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä! Se sai painattaa kieli pitkällä roikkuen ympäri peltoa niin paljon kuin sielu sietää.

Olisi ollut ihana napsia kuvia ja videoita, niin mahtava tunnelma oli istuskella yksinään reen kyydissä ja katsella Lotan jalkojen liikettä. Ympärillä vain valkoista hankea ja täysi hiljaisuus. Lotan kanssa kaikki on niin uskomattoman helppoa ja vaivatonta. Sen seurassa ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle, koska tuon kiltimpää ja varmempaa hevosta ei voi ollakaan. Se kuin ystävä ja perheenjäsen suurella sydämellä varustettuna. Toki Nemokin on hyvää vauhtia matkalla kohti äitinsä asemaa, mutta on sillä omat teinipojan kotkotuksensa, eikä sitä vanhaan mammaan voi rinnastaa vielä moniltakaan osin. Minulla on vaan Lotan kanssa joku niin syvä yhteys - ollut jo vuosikausia - ettei tuon paremmin minun käteeni sopivaa hevosta voisi ollakaan!

Mitä vain näiden murupalleroiden tähden.

Mutta mitä tässä yritän sanoa; on meissä hevosnaisissa voimaa! Ja erityisesti kuuluisaa suomalaista sisua. Ei sitä aina itsekään meinaa tajuta, millaisiin suorituksiin välillä venyy hevosten takia. Kuten Katja jutussaan kirjoitti, meille kuumuus, kaatosade, nälkä, fyysinen kuormitus ja mikä lie ovat täysin normaaleja jokapäiväisiä asioita! Huomaan välillä itse ihmetteleväni muiden ihmisten käytöstä, kun heille jokin asia on aivan mahdoton, vaikka se minulle tuntuu täysin normaalilta - ja vasta sitten tajua, että niin nämä ihmiset eivät muuten harrastakaan hevosia.. Ehkä me hevosihmiset olemme todellisuudessa vähän päästämme vinksallaan, mutta emme vaan itse tajua sitä? Enkä kyllä haluakaan tajuta!

Ja kun aloitin tämän postauksen työjutulla, niin palataanpa vielä samaan aiheeseen. Meillä oli jokunen vuosi sitten töissä hiljaisesti tarjolla muutama kesätyöpaikka, ja vinkkasin tästä eteenpäin tutuilleni, joiden tiesin kaipaavan kesäksi töitä. Jonkin ajan kuluttua myöhemmin esimieheni tuli minun juttusilleni ja kertoi, että hänelle on soittanut henkilö X joka haluaisi tulla töihin, on kuulemma sinun kauttasi saanut tietää paikasta. Mikäs tää tyyppi oikein on ja kannattaako se palkata??

Taisinpa siinä esimiehelleni todeta, että hän on minun lapsuudenaikainen tallikaverini ja harrastanut hevosia koko ikänsä. Kova likka tekemään ja pärjää varmasti tilanteessa missä hyvänsä! Ehdottomasti kannattaa ottaa töihin!! Eikä varmasti esimies katunut sitä päätöstä. Kerrottakoon vielä, että tämä sama esimies on itse nuorena miehenä ajanut hevosella enemmänkin metsätöitä! Hän siis taatusti ymmärsi heti.  

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

fantti ,

Kaikki hepat yhdessä pöllyttämässä!

2/12/2018 07:51:00 ip. marjo 2 Comments



Välillä täytyy tarttua tilaisuuteen, kun sellainen eteen tarjotaan! Emilialla oli viime sunnuntaina kuvauspäivä yhdessä ystävänsä Lotan kanssa. Houkuttelin Emiliaa maastokaveriksi kuvien jälkeen, ja tarjosin sitten, josko Lotta haluaisi lähteä Lotalla mukaan (hih!), niin saataisiin kaikki hepat samalle reissulle liikkeelle - ja tämähän heille sopi!

Minulla oli itse asiassa ajatus, että otan Nemon kanssa laukannostoja pellolla. Luulin, että myös Emilian on aikomus laukata Fantin kanssa ja kamerakin lähtee matkaan, joten miksipä ei samalla Nemolla? Kaikki ainekset oli kutakuinkin täydellisesti valmiina Nemon kanssa laukkavetoihin. Se oli liikkunut edelliset päivät raskaasti hikeen (enimmät menohalut hukattu!), pohjalla oli paksu lumihanki (ei satu kuskia kun mätkähtää pukkihypyistä kinoksiin!) ja kavereina tylsät tutut tammat (kuka nyt niitten perään jaksaa vouhkata?). Uskoin siis, että Nemo olisi todennäköisesti melkoisen kiltti - ehkä jopa löysä - laukkakaveri.

Kysyin sitten Lotalta, josko hän haluaisi lähteä Nemolla laukkaamaan?? Ja kun kerran oli vauhtihirmu kuski tarjolla, ja tämä ilmoitti saman tein että miksipäs ei, niin mitäpä minä siihen muuta lisäämään kuin tervemenoa! Minä lähden vallan mieluusti Lotalla ilman satulaa ja otan mieluummin kuvia Nemon laukkatreeneistä kuin olen itse siellä kyydissä.


Lotan selästä napattu kuva nuorisosta. Mitäköhän tuo mun hevoseni touhuaa??

Nemo "yksinään" pellolla liikenteessä.

Tunnen kyllä tuon hevoseni sen verran hyvin, että arvasin ihan oikein: Nemo oli ennemmin pungerrettavaa kuin pideltävää mallia. Eikä peräkään tainnut lentää kuin pienesti kaksi kertaa? Taisipa kyllä nuori herra olla hyvin ihmeissään, kun joutui ihan yksin kulkemaan pitkin peltoa ties mihin suuntiin, ja tammat vaan nököttivät sivussa odottamassa. Eikä sekään edes riittänyt, vaan vielä pakotettiin ravaamaan ja laukkaamaan siellä kinoksissa! Kaikki respektit kyllä sinnikkäälle ratsastajalle, joka ylipäätään sai nuoren herran liikkumaan yksinään haluttuun suuntaan ja vauhtiin. 

Fantilla olisi menohaluja piisannut!

Nemo ihmetteli, kuinka täältä lumesta pitäis saada jalat nousemaan.

Fantti näyttää, että näin helposti se käy! No jokainen voi mielessään kuvitella, kuinka jalat ovat ilmassa tuolla
lumipöllyn takana ;)

Ensimmäisissä parissa laukkavedossa Fantti sai kyllä toimia edessä apulaisena. Näiden tammojen perässä on kiva laukata, kun niillä säilyy vauhti ja kontrolli, eikä Nemo ota niistä kierroksia. Kaikkien hevosten perässä kun ei taitaisi käydä ihan samoin..

Tämän jälkeen Fantti kuitenkin jättäytyi matkasta (ei Emilian ollut edes tarkoitus laukata ilman satulaa) ja Nemo sai jatkaa menoa yksikseen. Tässäpä siis kasapäin kuvia Nemosta ja Lotasta pellolla painattamassa. Me vaan Emilian ja tammojen kanssa keskityimme katselemaan ja naureskelemaan Nemon menolle. Sen verran, mitä kaikelta puuskutukselta hangessa kävelyn lomassa muuta jaksoi..

Kovasti vaihtelee lumimäärä, puiden läheisyydessä on jopa melkein maa näkyvissä.

Samaa ei voi sanoa keskellä peltoa!

Suu aukeaa kun kiinni joutuu ottamaan, mutta eipä tulisi mieleenkään sitoa turpaa kiinni siten, ettei
hevonen pystyisi suutaan aukomaan. Onneksi Nemolla on hyvät (ääni)jarrut,
joten harvemmin sitä kovemmin joutuu suusta vetämään. Toki joskus sitäkin.

Nouseeko vai eikö nouse?

No kyllä lähti!

Pahoittelen kuvien vähän huonoa laatua. Minun ikivanha tietokoneeni ei ymmärrä nykyisten Mark II -kameroiden raw-kuvia. En tiedä miksi. En saa näitä uusien kameroiden kuvia auki millään kuvien katseluohjelmalla tai kuvankäsittelyohjelmalla. Sama ongelma tuli esille aiemminkin, kun yritin käsitellä muiden ottamia kuvia. Nämä ovat nyt siis suoraan kameran tallentamia alkuperäistiedostoja! Kuvasin Lotan kameralla, kun hän oli ollut Emiliaa kuvaamassa, eikä minulla omaa kameraa ollut mukanakaan. 

Enpä muista, koska viimeksi olisin julkaissut ainuttakaan kuvaa ilman, että se kulkisi ensin photarin läpi? Valitettavasti myös Photoshoppini on niin vanha versio, ettei sillä saa näitä uusia kuvia auki. Enkä ole raaskinut sijoittaa uudempaan ohjelmaan - en edes Lightroomiin, vaikka se varsin unelma olisikin. Aloin ensin käsitellä kuvien jpg-versioita, mutta totesin sen enemmän häiritseväksi kuin hyödylliseksi, joten olkoon. 

Tammamammat pääsivät helpolla!

Tötterönenä!

Kyllä jaksaa.

Täysillä sano Nemo!

Välillä vähän innostutaankin.

Ja taas mennään.

Hyvin sieltä nousi laukat moneen kertaan. 

Kiitos pätevälle kuskille, joka sai ne ponille perille. 

Kaikkensa antaneet. Oli se taas pätevä pieni mies! 

Lotta ei päässyt helpolla Nemon kanssa, eikä kyllä Nemokaan kuskinsa kanssa. Toivottavasti tämä pari nähdään jatkossakin yhdessä lenkkeilemässä! Nemolle tekee varsin hyvää, kun joku laittaa sen kerrankin kunnolla duuniin. Minä taidan olla aina vähän liiankin kiltti ja lepsu kakaraani kohtaan??

Minä keskityn päästelemään Lotan selässä, ainakin vielä hetken, jos ja kun Nemon selkään halukkaita hurjapäitä löytyy. Onneksi sellainen nyt yllättäen ilmestyi kohdalle ja lupasi tulla toistekin! Kiitos vielä Lotta, odotan jo innolla!

Toinen Lotta-hurjapää kyselee, joko saa lähteä!?

Tää mummohevo on niin hauska, ettei sen selässä voi kun repeillä totaalisesti!!

Tää on niin Lotan juttu.

Nemolla oli hirrrrrmu kiire kotiin. Hädin tuskin tammat mukana pysyivät.

...jotekin se kiire kummasti katosi, kun kysyttiin, vieläkö haluat laukata.

Kaikkensa antanut pieni mies totesi, jos enää vaan ravataan kiitos.

Tällä menolla voisivat kilotkin joskus alkaa karista. 

Tämä oli muuten ensimmäinen kaikkien näiden kolmen yhteinen lenkki!

Niin ja vielä näitä Lotta Heinosen ottamia kuvia Emiliasta ja Fantista - aivan ihania eikö!!

Kuin jostain fantasiasadusta!

Tuleva mamma on niin kaunis <3 

Ja edelleen vauhtia riittää!

2 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.

Tilaa: Kommentit ( Atom )