Toivotaan siis aurinkoista keliä ja iloisia ihmisiä paikalle Teivoon! Tulkaahan moikkaamaan ja napsimaan Bimistä kuvia, miekin haluan niitä nähdä sitten näyttelyn jälkeen. Kyllä tuo aina niin hyvältä näyttää, vaikka ponille "muutama" ylimääräinen kilo onkin kertynyt... ;)

Ehdin jo ennen kehää pelätä sitäkin, miten saan tamman ravissa pysymään käsissä ja hiljentämään käyntiin. Lotta kun meinasi jo tutulla kentällä treenatessakin innostua juoksemisesta, ja sain tosissaan nykiä sen pysähtymään. Saati sitten nyt, kun oltiin vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä ja tammalla pää täynnä pönttöilyenergiaa. Otettiin muutama ravipätkä ennen kehää, ja Lottahan lähti kerran niin vauhdilla kiitämään, että ampaisi laukalle. Siis Lotta?! Ennen kehää tuli kyllä niin mahtavaa ravia paikoitellen, että sen itsekin vieressä juostessa huomasi, kuinka tamma venytti ja leijui upeaa askelta. Vaan eipä sitten saatu tätä kehään...

Juoksemiset eivät enää niin onnistuneetkaan. Mie olin jo todennut, että Lotta liikkuu ihan nätisti ja rennosti kehässä, ei mitään sinkoiluja, joten ajoin sitä reippaasti raviin lähdössä. Silti tamma liikkui todella nihkeästi ja haluttomasti ensimmäisen pätkän. Ehkä johtuen siitäkin, että juostiin poispäin muista hevosista kohti kentän aitaa. Toiseen suuntaan saatiinkin sitten reippaampaa liikettä. Silti vaan tuntui, että juoksin tosi hitaasti ja koko ajan hevosta hoputtaen, ei tietoakaan siitä, että olisi itse saanut pinkoa täysillä.. Pöh.

Tuomari vaikutti jo siinä arvostellessaan Lottaan tyytyväiseltä. Kävi kokeilmassa selkää ja jalkoja, ja kuulin tietysti mitä niistä höpisi. Hyvää oli kaikki. Arvostelun jälkeen tuomari hymyili vielä minulle oikein leveästi, kun kiitti ja siirryttiin sivuun odottelemaan. Loputtomalta tuntuneen kehän laidassa seisoskelun jälkeen oli kaikki tammat arvosteltu ja meitä alettiin sijoittaa järjestykseen kehässä. Heti alkuun pari tammaa käskettiin meidän edellemme kävelemään, ja ajattelin vaan siinä, että älkää nyt ihan hännille pudottako! Yllätys olikin suuri, kun jäätiin porukan keskimmäisiksi (4/7), kun sijoitettiin lopulta riviin seisomaan.

Tuomari ihastui vanhaan tammaan ikihyväksi. Erityisesti siihen, että se on vielä näin upeassa kunnossa kaksikymppisenä, ei olisi ikäisekseen uskonut! En voi edes sanoin kuvailla, kuinka suuresti mieltä lämmittää Lotan upea menestys kehässä ja tuomarin kehut. Juurikin sen takia, kuinka kamalassa kunnossa se oli vielä puoli vuotta sitten. Viime syksynä meinasin puhjeta itkuun nähdessäni Lotan ensi kertaa kahden vuoden jälkeen kopissa seisomassa, kun haettiin se kotiin ylläpidosta. Tämä kammottava näky on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Ja nyt ollaan tässä. Pitkä kahdeksan kuukautta on takana, töitä on tehty kauan ja hartaasti. Kyllä se vaan niin on, että työn tulos palkitaan! Vaikka kuka olisi ikinä uskonut :') 

Hyvä etten tosiaan alkanut itkeä kehässä, kun kuuntelin Lotan pisteitä ja tuomari vielä niin iloisena minulle hymyili ja kehui tammaa sitä palkitessaan. Saati kehän jälkeen, kun Siri juoksi luoksemme onnellisen liikuttuneena.

Koko päivä oli suorastaan täydellinen, kiitos kaikki ihanat ihmiset, jotka olitte paikalla. Miten minusta tuntuukin, että kaikki Lotan tapaavat ja tuntevat ihmiset ihastuvat tammaan ja ovat vilpittömän onnellisia sen puolesta, tällä mummolla on maaginen kyky hurmata kaikki :) 

Pidempi raportti kuvien kera seuraa perässä, kun itse toivun eilisestä ja ymmärrän koko näyttelyn tapahtumat...!

Tänään käytiin Lotan kanssa taas tunteilemassa, nyt jo reilun viikon tauon jälkeen. Väännettiin paljon pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja sitten epätoivoisesti ravissa. Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun mie edes yritän raviväistöjä ratsastaa, ja sen taisi olla näköistäkin tämä touhu ;D Lotta oli kyllä taas niin reipas ja yritteliäs, ettei voi kuin tammaa kehua. Kaverikin totesi kentänlaidalta, että ihan kuin Lotta käyttäisi takaosaansa paremmin kuin ennen. Jee! Onhan tässä tehtykin paljon pyllyn aktivointia - asetuksia, taivutuksia, väistätyksiä ja puomitreenejä, johan on kummakin, jos ei ala takajalat liikkua ;)