Louhoksella leikkimässä

Löysin loppukesästä kivan uuden paikan, mihin heti halusinkin päästä Lotan kanssa käymään. Noh, tämä ei järin nopeasti toteutunut, vaan nyt vasta päästiin kyseinen mesta hevosen kera tsekkaamaan. Pettymys oli suuri, kun saavuin paikalle! Tarkoitus oli päästä Lotan kanssa kahlailemaan ihan hyvänkokoiseen, vajaa polven asti syvään kirkasvetiseen lammikkoon. Vaan tämäpä olikin kuivunut!! Pöh. Jäljellä oli vain useita metrejä syvä toinen pieni "lätäkkö", ja siihen ei jostain kumman syystä edes yritetty.. Eli ensi kesää odotellessa.

Vaikka olipa meillä silti kivaa! En tiedä kuvittelenko, mutta Lotallakin tuntui olevan hauskaa. Sanoinkin siinä, että saataisiin pikkusen mageita kuvia, kun antaisin tän laukata täysillä koko louhoksen halki. Se meinaan pikkusen lähtis. Oma kantti ei kuitenkaan riittänyt kokeilla, sen verran terhakkaa oli meno muutenkin, että mieluummin pidin hevosen edes jotenkin näpeissä.. Eikä tuo pohjakaan ollut kovin täydellinen täysillä vedettyihin laukkaspurtteihin.

Käytiin myö vähän kiipeilemässäkin. Patavuoren päälle pääsisi huipulle saakka, mutta pieni hiekkainen polku menee loppumatkan niin kalliojyrkänteen reunalla, etten uskaltanut sitä enää lähteä kapuamaan. Tai ylöspäin olisi varmasti mennytkin hyvin, mutta alastulo on ihan toinen juttu..

Vino pino kuvia meitin hauskanpidostamme, kiitos isukille jälleen kuvauksesta. Saipa tuokin hyvän lenkkeilyn, kun matka louhokselle kesti tunnin per suunta.

Mestaruustunnelmia videolla

Kaks kertaa eka - väärästä päästä luettuna!

Ihana symppis möhömaha-muori mestaruusradalla
Huh, pitkä päivä ja kisareissu takana. Nyt on kyllä pakko sanoa, että kivaa oli ja tyytyväinen olen, vaikka Lotan sijoitus oli molemmissa luokissa viimeinen. Onkohan tuo hevonen vähän liian fiksu, kun se tietää, että ilman raippaa ei tarvi tehdä töitä? Sekä verkassa että radan jälkeen Lotta liikkui todella hienosti ja reippaasti. Mutta ei todellakaan radalla, Anna sai tehdä hirmuisesti selässä töitä, että sai hevosen ylipäätään liikkumaan eteenpäin.. Oikeastaan kaikki tuomareiden kommentit keskittyvätkin siihen, että hevoselle tarvitaan lisää tarmoa ja oma moottori tekemiseen. Ratsastaminen on vaikeaa, kun koko ajan joutuu tekemään töitä pelkän eteenpäinpyrkimyksen kanssa..

Jos siis vielä haluaisi jatkaa kisauraa Lotan kanssa, tärkeintä olisikin saada se toimimaan ilman raippaa. Mitään kisatavoitteita ei kuitenkaan enää oikeastaan ole. Nyt keskitytään vaan kunnon kohottamiseen/ylläpitoon, mahan kutistamiseen sekä ensi kesänä koittavaan varsomiseen. Sen jälkeen tamman kisakuntoon saaminen taitaisi olla jo liian suuri pala purtavaksi. Tulipahan osallistuttua, ja se on tärkeintä, hyvä fiilis jäi!

Oikeastaan ihan hyväkin juttu, että Lotta oli viimeinen, koska meitä tämä seikka ei häiritse :) Paljon ikävämpää olisi, jos monta vuotta hevosensa kanssa treenannut olisi jäänyt hännille, ja itku kurkussa lähtisi kotio ei-enää-ikinä-asenteella. Lotan viime vuosien kokemukset, treenin määrän ja Annan ratsastuskerrat tietäen, eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen. Ja vielä kun tietää Lotan "todellisen" tason - siis mihin se pystyisi jos liikkuisi samoin kuin kotona - olisi huomattavasti paremmat pisteet ollut varma juttu. Tietty kisatilanne on aina eri, joten ei näitä suoraan voi verrata.. Tiedä sitten, miksi tamma lössähti niin täysin radalla. Halusiko se oikeasti vain laiskotella, kun ei ollut pelkoa raipan saamisesta? (Lotta kunnioittaa raippaa todella hyvin) Vai oliko se jo niin väsynyt? Kolmen päivän koulutreenit ja kaksi rataa oli kyllä paljon 20-vuotiaalle hevoselle, myönnetään. Ehdottomasti paras ratkaisu olisi ollut vapaapäivä kisoja edeltävänä päivänä, mutta olosuhteiden pakosta käytettiin vihoviimeinen mahdollisuus treenaamiseen. Ja tiedä sitten olisiko se vaapaakaan mitään muuttanut..

Lotta käyttäytyi ja toimi tosi nätisti reissussa, hieno mummo se on. Huomattavasti rauhallisempaa oli meininki kuin kesäkuun näyttelyissä. Lisäilen enempi kuvia ja videonkin väkerrän sekä kisapäivästä että molemmista radoista, kun vaan suinkin jaksan näihin tarttua. Nyt on jo sen verran väsy päällä, että ei vaan kykene. Huomenna olisi vielä tarkoitus lähteä estemestaruuksia kuvaamaan, ja Siri käy palauttelemassa Lottaa kevyellä kävelylenkillä. Kiitos vielä Anna kaikesta panoksesta kisoihin ja upeasta tsemppauksesta Lotan kanssa!

Vuonohevosten koulumestarit 2012: Haavanesko & Jonathan Silfver
Onnea kaikille koulumestaruuksissa menestyneille! Aivan mielettömän upeita suorituksia radalla ja todella kovatasoinen oli koko luokka!! Kyllä saa taas olla ylpeä suomalaisista vuonohevosista ♥

Kaikki valmiina - tai sitten ei!

Huomenna sitä mennään! Kauheeta. En osaa yhtään asennoitua, että huomenna oikeasti on vuonohevosten mestaruudet ja Lotta on oikeasti siellä mukana. Kaksi viikkoa kun on asunut muilla mailla ja viettänyt päivät rämpimällä ympäri Keski-Suomen soita, ajatukset tuppaavat harhailemaan jossain ihan muualla..

Palailin juuri tallilta. Anna kävi tekemässä Lotan kanssa vihoviimeisen treenin. Näitä treenikertoja olisi saanut olla huomattavan paljon enemmän, mutta näillä mennään, enempään ei pysty. Vai voisiko kisoja siirtää kuukauden pari eteenpäin?! Lotta toimi taas peruskivasti, mutta ottaa suorastaan pattiin, kun sen tietää ja näkee, että siitä pystyisi saamaan vielä huomattavasti paljon kivemmankin. Tällä hetkellä minua ehkä eniten häiritsee sen valtava roikkuvatsa, sekä pelkään jalkojen puolesta, edelleen ne tuntuivat paksuilta. Kisojen jälkeen täytyykin sitten suunnitella taas uudemman kerran tamman liikutuksia..

Viimeksi valmistauduttiin reissuun kesäkuun alkupuolella, päämäärä oli sama mutta tarkoitus eri. Ei ihan saanut samaa fiilistä, nyt pimenevässä syysillassa vesisateessa tavaroita kerätessä, kesäkuun ihanaan aurinkoiseen päivään verrattuna. Kaiken huipuksi kaivosta on tänään loppunut vesi! En siis pessyt hevosta, enkä pessyt mitään muutakaan. Hieno homma... Huomenna aamulla täytyy vielä vähän yrittää enimpiä epäsiisteyksiä korjailla, mutta eipä Lotasta mitään järin näyttävää kouluratsua saa tekemälläkään. Oli muuten pienoinen järkytys havaita, kuinka paljon tamman karva on kasvanut kahdessa viikossa! Nyt tosiaan on syksy..

Muistakaahan kaikki paikalle tulevat varautua kunnon sadevarustein sekä lämpimin vaatetuksin, voi olla erittäin kolea päivä tiedossa. Huomenna toivottavasti nähdään!

Lotta treenaamassa kisoihin

Tänään kävin taas ihastelemassa kun joku osaa ratsastaa. 
Anna tuli tekeen viime hetken hienosäätöjä Lotan kanssa lauantaisia kisoja ajatellen! 
Lotta oli reipas ja niin oli Annakin :)

Hevospassi - sekä varoituksen sana hevoskaupoista

Miten jostain pienestä kirjasesta voikin tulla niin onnelliseksi. Tänään oli postilaatikkoon tipahtanut mieluisa kirje Hippokselta, Rouskun oma hevospassi :)


Normaalistihan tässä ei mitään ihmeellistä olisikaan, mutta kun kyseisen kirjasen saaminen on ollut työn ja tuskan, eli lukuisien puheluiden, sähköpostien, kirjeiden ja melkein rikosilmoituksen takana. Heidin ostaessa Rouskun, hän ei ollut tietoinen, että varsaa ei alunperinkään oltu rekisteröity. Vasta minun liittyessäni Rouskun toiseksi omistajaksi, Hippoksesta ilmoitettiin, että Rohanin rekisteröintiä ei voida saattaa päätökseen. Sen tunnistusmaksu ja astututusmaksu oriinpitäjälle oli maksamatta. Käytännössä ori oli siis vielä oriinpitäjien omaisuutta.

Soitin kasvattajalle kysyäkseni asiasta. Hän lupasi suorittaa rästissä olevat maksut ja toimittaa vaaditut paperit Hippokseen. Näin ei ikävä kyllä koskaan käynyt. Heidin kanssa kyselimme kasvattajalta viestein ja puheluin asian etenemistä kerta toisensa jälkeen, mutta hän ei koskaan vastannut meille millään tavalla.
Olin yhteydessä oriinpitäjiin, jotka kertoivat vihdoin saaneensa myös sieltä päästä useiden puheluiden ja pyyntöjen jälkeen astutusmaksut ja täten heidän velvollisuutensa oli lähettää astutustodistus kasvattajalle.

Tässä vaiheessa jo tiesimme, ettemme tule saamaan todistusta ikinä Hippokseen asti, koska kasvattaja on kaikilla toimillaan osoittanut yhteistyökyvyttömyytensä asiassa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä en kyseistä henkilöä tunne lainkaan ja kaikesta olisi varmasti päästy sopimukseen jos hän olisi edes vaivautunut vastaamaan. Soitin jälleen Hippoksen rekisteröintivastaavalle, mitä tällaisessa tilanteessa voimme tehdä, kun kasvattaja pimittää todistuksia eikä maksa hänelle kuuluvia maksuja. Eihän yhden hevosen rekisteröinnin saattaminen loppuun voi olla kiinni vain siitä, ettei kasvattaja syystä tai toisesta lähetä todistusta eteenpäin!!

Sain neuvon maksaa tunnistusmaksun itse ja pyytää oriinpitäjiltä uuden vapaamuotoisen todistuksen siitä, että Lotta on joskus käynyt heidän oriinsa luona. Olenkin ikuisesti kiitollinen näille ihanille oriinomistajille, jotka lähettivät minulle ensin kopion alkuperäisestä astutustodistuksesta (joka ei siis käynyt Hippokselle, koska oli kopio) ja sitten vielä uudestaan tämän vapaamuotoisen todistuksen ja olivat muutenkin niin ihanan ymmärtäväisiä ja ystävällisiä tässä meitä kaihertaneessa asiassa!

Maksoin tunnistusmaksun ja Heidi maksoi rekisteröintimaksun. Saatiin tarvittavat laput hoidettua Hippokseen, vaikkakin välikäsien kautta ja vaikkakin nämä maksut eivät meille käytännössä olisi edes kuuluneet.

Pääasia on, että poni on vihdoin - yli puolen vuoden taistelun jälkeen - rekisteröity, sen omistajina komeilevat minun ja Heidin nimet, eikä sitä voi kukaan meiltä koskaan pois ottaa!!

Se, miksi halusin tämän kanssanne jakaa, johtunee ihan siitä, että meitä hevosihmisiä on niin moneen junaan. Tämän tapauksen johdosta törmäsin hevosmaailman ihmisissä kahteen ääripäähän. Mielummin olisin ollut "törmäämättä" tähän toiseen, mutta ainakin olen taas yhtä kokemusta rikkaampi! Hevosta hankkiessanne kannattaa siis varmistaa, että poni on myös rekisteröity, tai muuten maksut lankeavat teidän niskaanne!!

Vuonohevosten koulu- ja estemestaruudet 8.-9.9.2012

Lähtölistat on julkaistu ja löytyvät täältä: http://www.vuonohevoset.com/mestaruus2012koulujaeste.htm


Uskomattoman paljon ratsukoita koulupuolella, mestaruusluokassa jopa 19 lähtijää, hui! Ja olipa kiva bongata listalta täysin uusia nimiä, joita ei aiemmin ole kisoissa näkynyt. Kuten esimerkiksi meitin Loppakorva.. Vielä pitäisi raapustaa Lotasta esittely kuuluttajalle luettavaksi radan aikana. Kauhean vaikea miettiä, mitä tuosta nyt haluaisi kertoa. Pian täytyy kuitenkin pähkäillä!

Anna käy vielä tänään ja huomenna Lotalla treenaamassa. Parin viime viikon treenit on nyt tosiaan menneet täysin penkin alle noiden jalkaongelmien vuoksi, mutta ainakin tällä haavaa näyttää, että kestäisi kisaamisen. Jännitetään nyt vielä pari päivää, alkaako oireilla raskaammasta koulutuuppauksesta..

Toivottavasti kisoihin on tulossa paljon myös yleisöä! Iloista kisamieltä ja tsemppiä kaikille osallistujille, niin saadaan aikaiseksi yhtä mukavat kisat kuin aina aiemminkin :)

(ps. Kaipailen kisojen jälkeen kuvia myös yhdistyksen käyttöön, sillä en itse pysty lauantaina kuvaamaan juuri laisinkaan... Tulkaapa siis kuvaajat kameroinenne paikalle. Kuvia viime vuoden mestaruuksista voi katsella täältä: http://jauhokuono.kuvat.fi/kuvat/Kuvat+2011/Vuonohevosten+mestaruuskilpailut/)

Kaxpäällä

Heinät on ajeltu "hurmureilla" (Lara sanoo puimureita hurmureiks) vihdoinkin tallin vieressä olevalta pellolta joten ollaan siellä Lotan kanssa kasvatettu kuntoamme, niin minä kuin poni nyt parina päivänä. Tänään meitä kekkuloi pellolla kolmin kappalein. Ensin Lara ratsasti itsekseen ilman satulaa, mutta hetken päästä totesi, että Lotan säkä alkoi sattua joten käytiin hakemassa romaani pepun alle, tässä vaiheessa hyppäsin itse takaritsille ja lähdettiin köpsöttelemään pellolle kakspäällä. Meillä oli niin hauskaa. Kiitos Raisa-tätille kamerasta jonka se antoi Laralle niin saatiin ikuistettua ei nyt kovin laadukkaita, mutta kuvia kuitenkin meidän  lenkistä. Lopuksi tein pihassa taivutusharjoituksia ja tämä onnistui huomattavasti helpommin kovalla pohjalla. Vähän joutuu aina säätämään kun Laran kanssa tallilla touhuaa joten ei voi ihan täysillä keskittyä tekemisiinsä, mutta melkonen heppatyttö siitä on kehkeytynyt ja oon niin ylpee siitä kuinka ahkera, rohkea ja yritteliäs hän on. Kotimatkalla hän alkoi yhtäkkiä itkeä ja kun kysyin mikäs nyt tuli niin toinen siihen, että kun hän ei kerinnyt antamaan Bambi-ponille hyvänyönsuukkoa :)
Ne on tärkeitä juttuja tällasille "pienille" heppatytöille kuin me, köh-köh.

Kehitellään tasapainoa. Ilman kauhukahvaa ja satulaa.
Lotta just sen näkösenä et kohta muuten hyökätään ruohonkorsien kimppuun.
Onnelliset äiti ja tytär.
Melkoista pulinaa korvien takana, mutta Lotta taittaa matkaa korvat hörössä eteenpäin.
Kiitos Timolle tästä kuvasta!

Ponit syyslaitumille

Lara perjantaina lähdössä iltalenkille.
Ollaan oltu Laran kanssa tällä viikolla melkonen parivaljakko. Molemmat ratsasteltu ja ajeltu, hoidettu poneja, siivottu tallia ja ehkä parhain kaikista tehty poneille uutta laitsaa koirien kera. Ponit olivat kynineet nykyisen tarhansa syömäkelvottomaksi ja kaikenhuipuksi lantalantyhjentäjä traktorinrenkaillaan mylläsi koko tarhan sellaiseksi mutavelliksi, että hevoset tuppasivat seistä vain pihatossa heiniä narskutellen. Tästä näystä intoutuneena nappasin vasaran ja lankarullan ja lähdin paukuttelemaan aitatolppia pitemmälle metsikköön. Seuraavana päivänä päästäessäni ponit ulos ajoin ne peremmälle uuteen osaan tarhaa ja voi sitä intoilun ja ihmettelyn määrää. Ensin tuntui, että kaikkien piti hyökätä samaan ruohotupsuun sitten uskallettiin vähän jo lähteä tutkimaan, mutta pitkät heinänkorret pysäyttivät ponilauman kuin seinään:
" Missä ne eiliset aitanauhat tästä kohtaa on?""Uskalletaanko me nyt mennä eteenpäin?""Jospa tuolta vähän varovasti kurotan jotain suuhun pantavaa?""Siis mitä ihmettä?! Hildur kävelee suoraan surman suuhun.. ei mutta hänhän on vielä hengissä!" ..ja eikun perään. Sitten raksahti puunoksa tassun alla!
WRooOOooom... ja vauhdilla pomon selän taakse turvaan. "Mikä se oli?"Parempi nyhtää taas porukalla hetki tätä samaa kortta :)
Niiden katseleminen oli niin huvittavaa ja lämmitti mieltä kun oikein näki kuinka innoissaan ne olivat. Bimi kellahti piehtaroimaan monen monta kertaa ja ylös noustuaan heitti sellaisetkin pukkipieru pyrähdykset, että Ylläri ja Skella intoutuivat mukaan, mutta vielä pysyttiin turvallisuus syistä vanhalla puolen aitausta.
Kiipesin sitten tarhassa olevaan mäntyyn yrittäessäni saada kunnon maisema kuvaa, mutta keskityinkin kuvaamisen sijasta enemmän puussa pysymiseen :)
Tämäkin oli poneista vallan kummallista ja vaikka he huomioivat minun heilumiseni puun"latvassa" silti alastullessani piti vähän säpsyä ja pyrähdellä. Tiedä mitä apinoita sieltä puusta voi niskaan hypätä :)

Kaula venyy ja venyy.. missä ne turvalliset aitanauhat on?
Mitä me aitanauhoista täällähän voi syödä suoraan puustakin.
Uskaltaisko hypätä tuntemattomaan?
Jos tästä ensin vähän kurotan ja nappaan parhaat korret.
Mun vuoro.. jaa tonne vai? Ei kyllä millään pysty.
Ylläri miettii.. mennäkö vai eikö mennä?
No jos mäki vaan nappaan tässä pari kortta ja....
....meen sit siliteltäväks tonne vanhalle puolelle.
Miks mennä merta edemmäs kalaan kun ruoka tuodaan suoraan suuhun.
Hildur otti ensimmäisen ratkaisevan askeleen.
Skellakin uskaltautui vähän lähemmäksi.
No kai määki si kehtaan.
Piilosilla.
Bambi katsoi parhaaksi syödä vain heiniä etupihalla.
Nam, nam ja aaww..ihana poni.
Pus-pus.. lähdetäänkö lenkille mussu?
Lara nappasi Lotan kärrylenkille, muitten jäädessä nauttimaan uudesta tarhastaan.
Ylpeä ajuri :) 
Lotan jalka on kestänyt hyvin viikon liikutuksia, ontumista en ole huomannut viime sunnuntain jälkeen lainkaan joten Marjo uskalsi ilmoittaa Lotan ensi viikonloppuna kisattaviin Vuonohevosten mestaruuskilpailuihin!! Kaikki joukolla kannustamaan keltiäisiä ja tietysti meitin Lotta-Pottaa!! ;)
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )