Hugs and Kisses

















































Ja vielä kaikille teille ihanille siellä ruudun takana! Pus ♥

Klinikalla

Pahoittelen jo alkuun sekavaa postausta.. Minun oli tarkoitus tehdä perusteellinen pitkä postaus kuvin ja videoin varustettuna reissusta eläinsairaalaan. Olin aikeissa laittaa näytille röntgenkuvat sekä kirjoittaa koko eläinlääkärin lausunnon käynnistä ja hoidoista. Mutta en halua tehdä sitä.

Nettimaailma on oikeasti todella julma. Jokainen koskaan mitään (varsinkaan negatiivista) netissä itsestään tai eläimistään jakanut tietää, kuinka ilkeitä ja satuttavia kommentteja sosiaalisen median kautta voi saada. Oli kyseessä sitten facebook, blogi, keskustelupalsta tai mikä tahansa useamman käyttäjän yhteisö. Etenkin jos kirjoittaa voi nimettömästi. Netissä on myös äärimmäisen helppoa vääristellä todellisuutta! Voin laittaa likimain henkeni pantiksi siitä, että kukaan bloggaaja ei kerro täyttä todellisuutta blogissaan. Tai Facebookissa hevosistaan kuvia ja juttuja jakava henkilö valikoi hyvin tarkasti mitä haluaa jakaa.

Teen tätä itsekin ihan tarkoituksella. Kun julkaisen Lotasta ratsastuskuvia, totta kai otan sellaiset kuvat, joissa hevonen kulkee nätisti ja itse istun edes jotenkin oikein päin kyydissä. Julkaisematta jäävät pää taivaissa kaahottamiset tai kuvakulmat, joissa hevonen on erittäin epäedustavan näköinen. Tämä lienee varsin normaalia.. En myöskään jakanut esimerkiksi Nemosta kuvia, joissa sen kylkiluut paistoivat kesällä. Olen kuitenkin yrittänyt olla hyvin rehellinen postauksissani. Kertoa niin hyvistä kuin huonoista hetkistä. Voin vannoa senkin, että paljon jää bloggaajilla sanomatta.. Se on vaan niin helppoa. Ja syy on täysin se, ettei kukaan jaksa kuunnella kommentteja "pieleen menneistä" asioista. Niitä kuitenkin sattuu aivan jokaiselle!! Tällä hetkellä jopa itse ensimmäistä kertaa toivon, etten olisi koskaan kertonutkaan Nemon ontuvan.

Myönnän olevani täysin aloitteleva ja tunari hevosenomistaja. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa tuntunut siltä, etten ansaitse hevosta, en osaa hoitaa sitä riittävän hyvin. Kaikkien kannalta olisi parempi, jos myisin sen osaavalle omistajalle, muuttaisin Saharaan ja hautautuisin siellä hiekkaan, jolloin en olisi pilaamassa kenenkään elämää. Olen vain inhimillinen olento, joka tekee virheitä, ja toivottavasti oppii niistä. Yritän parhaani - todellakin, enkä muuhun pysty.

Jokainen hevosenomistaja tietää, kuinka nuoralla tanssimista hevosten kanssa elämä on. Eläinlääkäri juuri kertoi minulle, kuinka hänen oma hevosensa - eläinlääkärin omistama siis - on seissyt kuukausia klinikalla hoidossa kaviopaiseesta. Ihmisiä ne ovat näemmä muutkin ja hevoset sairastavat. Se on ihan täysi fakta. Muutaman viikon sisään tiedän menehtyneen kolme nuorta tervettä hevosta. Kaksi ähkyyn ja yksi halvaukseen. Tätä on elämä. Kuolemaan johtavien sairauksien lisäksi on loputon liuta lievempiä ongelmia, joita lähes jokainen hevonen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Mikä tahansa päivä hevonen saattaa vaikka katkaista jalkansa kävellessään tarhassa ja joutua sen takia lopetettavaksi. Hei sekin on elämää!

Minä olen saanut taas niin valtavan informaatiotulvan, että olen henkisesti aivan loppu. En siis halua jakaa mitään lisää Nemon tilanteesta, koska en pysty vastaanottamaan enempää keskustelua aiheesta. Tässä vaiheessa ainoat, joilta haluan hevoseni jalasta kuulla, ovat henkilöt joilla on esittää ammattitutkinto, vuosien työkokemus, sekä jotka ovat paikanpäällä henkilökohtaisesti arvioimassa sen jalkaa. Eli kengittäjä ja eläinlääkäri. Jo näiden kahden ihmisen jakamat asiat menevät osittain ristiin, joten minulla todellakin riittää pureskeltavaa ja sisäistettävää aivan riittämiin. Muuta en voi kuin luottaa siihen, mitä viisaammat minulle kertovat. Ja uskon että oikein tässä on toimittukin. Mitä muutakaan olisi voitu tehdä? Toki olisin voinut viedä varsan klinikalle heti sen alettua ontua, mutta koska erittäin todennäköinen syy ontumaan oli ohut antura, vakuutti kengittäjä ettei klinikalla käynnissä tuntunut siihen saumaan olevan tarvetta. Toki hän sanoi, että siellä saattaa olla paise, mikä selviää pian kengän laittamisen jälkeen, kun nähdään miten jalka reagoi.

Voitte kaikki aivan vapaasti ajatella mitä haluatte 1-vuotiaan kenkään laittamisesta, mutta luultavasti tekisin sen uudestaan. Ja edelleen varsa saa olla hetken aikaa kengässä, jotta sen anturat vahvistuvat, vaikka ontumisessa ei ollutkaan ohuista anturoista kyse. (tarkoitus sitä ei kuitenkaan ole pysyvästi kengittää aikapäiviin, ja jos ei ole pakko niin ei koskaan) Kengitys paransi jalan tilannetta dramaattisesti, ja siis auttoi selvästi. Varsa ei ole kengityksen jälkeen ontunut käynnissä laisinkaan. Ravissa se oli kuitenkin epäpuhdas, joten katsoin parhaaksi viedä sen kuviin.

Odottelua, odottelua ja odottelua.. Nemo tuumasi että kaikkea pitää haistaa ja maistaa.

Ja klinikalla löytyikin paise jalasta. Helpotus on suuri, kun kyseessä oli näin pieni vaiva. Kaviopaise on yksi hevosten yleisimpiä ongelmia, ja nyt kun se on löydetty ja hoidettu, on edessä enää tarkka ja pitkä jälkihoito. Antibiootteja ja kipulääkkeitä varsa syö kuurin määräämän ajan. Lisäksi haava huuhdellaan ja haude vaihdetaan päivittäin.

Rauhoitettu potilas valmiina kuviin.

Faktat ovat siis nämä
1) varsalla on ohuet anturat kaikissa kavioissa
2) sillä oli paise oikeassa etukaviossa

Molemmat seikat ovat tiedossa, molempiin kiinnitetään huomiota ja hevosta hoidetaan ammattilaisten toimesta. Paise syntyy silloin, kun kavioon pääsee bakteeri sisälle ja alkaa itää siellä. Reikä kavionpohjassa voi olla siis olemattoman pieni, mutta jostain se bakteeri on kavioon päässyt. Tämä on saattanut olla Nemollakin jo kuukausien ajan.

Jos joku haluaa kyseenalaistaa kengittäjän tai eläinlääkärin tekemiä valintoja ja hoitaja, älkää kiitos tehkö sitä minulle, en pysty enkä halua kuulla. Voin antaa molempien henkilöiden puhelinnumerot, uskon kyllä, että he ovat halukkaita selittämään mistä on kyse ja miksi jalkaa hoidetaan kuten hoidetaan.

Ehkä olen taas hetkeen itkenyt tarpeeksi, taidan lähteä tallille vaihtamaan haudetta hevoseni jalkaan ja upottaa murheeni sen pehmeään, pörröiseen turkkiin ja sametinpehmeän turvan silittelyyn ♥

Täytyykö edes kertoa, kuinka ylpeä taas olin varsastani!
Ell ihmetteli moneen otteeseen sitä, kuinka se voi olla niin kiltti ja
hyvin koulutettu. Ei vissiin mikään perinteinen 1v potilas :)

ps. En yleensä halua jakaa mitään musiikkeja postauksissa, mutta tämä kappale tiivistää tunnelmat melko hyvin…

Vastauksia kysymyksiin osa 3.

Pahoittelut kun tässä kesti näin kauan, vihdoin ja viimein sain aikaiseksi vastailla loppuihinkin kysymyksiin! :) Kiitos vielä kaikille teille, jotka kysymyksiä jätitte!


Mikä on sinun pahin tapaturmasi hevosten kanssa? 


Tähänkin vastaan hyvin tylsästi kopioimalla luukun edellisestä joulukalenterista.. http://jauhokuono.blogspot.fi/2013/12/luukku-5.html

Kuinka kauan olette harrastaneet ratsastusta/hevosia?


Mie aloitin hevostelun “oikeasti” 2000-luvun alussa. Olin vissiin vuoden verran harrastanut tallilla pyörimistä ennen kuin tutustuin Lottaan talvella 2001-2002. Tai ainakin näin muistelisin..? Siri harrasti pikkutyttönä hevosia vuosikausia, kunnes teininä harrastus jäi. Minun mukanani tuo lähti tallille vuosien tauon jälkeen 2005 ja siitä lähtien ei ole sieltä poissa pystynyt pysymäänkään ;)

Sirin ensitapaaminen Lotan kanssa ja ensimmäinen kerta hevosen selässä
vuosikausiin. Eiköhän tää ilme sen jo kertonut, että se on menoa nyt...

Mikä on omasta mielestäsi halpa tallivuokra? Entä kuinka paljon on mielestäsi kallis tallivuokra?


Tämäkin riippuu ihan tallista ja sen tarjoamista puitteista.. Sekä siitä onko tallinpitäjä hevosilla tienaava yrittäjä vai kotitallin pyörittäjä. Satasta pidän halpana ja yli kolmensadan kalliina.

Mikä on mielestäsi hyvä hinta kiltille 2 vuotiaalle hyväsukuiselle vuonistammavarsalle, jota on suht paljon käsitelty, mutta ei ajo-opetettu tmv. 

Kääk, tätä melkein kannattaisi kysyä kasvattajilta Suomessa, monet myyvät juuri kuvailemiasi nuoria.. Mututuntumalla ajattelisin noin 2500-3000e?



Millä perusteilla valitsit juuri Rollen Nemolle isäksi?
 Kerro kaikista suomen vuonisoreista omat kokemuksesi ja mikset valinnut niitä Nemon isäksi :) 

Tähän en kovin kattavasti voi vastata, sillä en halua alkaa mollata mitään oria. Ne ovat upeita oreja kaikki ja paikkansa jalostuskäytössä ansainneet. Tiedän kuitenkin oreista suhteellisen paljon, tunnen suurimman osan niistä paremmin kuin pelkästään oripäivillä tai kisakentillä nähdyn perusteella. Olen jutellut niitä omistavien/kouluttavien/muuten tekemisissä olevien ihmisten kanssa ja kuullut oreista tarinoita. Sekä olen toki itse nähnyt monet oreista koti- tai treeniolosuhteissa. Mielikuvat oreista ovat siis muodostuneet monien eri tekijöiden summana.. Toisista paremmin kuin toisista. Nämä ovat kuitenkin niin mielipideasioita tai kuulopuheita, etten koe oikeaksi jakaa niitä blogissa :)

Lotalle minulla oli valittavanani seitsemän eri oria, mikä on varsin hyvä saldo Suomessa astuvista vuonohevosoreista. Yhden orin hylkäsin heti kättelyssä sen luonteen vuoksi. Toisen hylkäsin sen aiempien jälkeläisnäyttöjen perusteella. Ja yhden puutteellisten tietojen vuoksi. Jäljelle jäi siis oikeastaan neljä vaihtoehtoa, joista jokainen olisi voinut olla ihan ok valinta..

Tietenkin aina oria valitessa tärkeimmässä roolissa on tamma. Täytyy tarkoin miettiä tamman vahvuudet ja heikkoudet sekä kompensoida niitä orivalinnalla. Näitä viittä oria vertailin keskenään niin luonteen, rakenteen (näyttelypisteet ja arvostelut) sekä aiempien jälkeläisten perusteella. Lopulta oli oikeastaan täysin selvää, että ori tulee olemaan Rolle. Se vei kirkkaan ykköspaikan. Kaikilla muilla jokin asia oli esteenä, jokin seikka johon en ollut riittävän tyytyväinen. Ja se seikka vaihteli kaikkien kolmen edellä mainitun tekijän osalta. Rollessa kaikki oli kohdillaan. Toki sillä ei ollut näyttöä aiemmista jälkeläisistä, mutta nuoreja oreja tuliskin käyttää viemässä jalostusta eteenpäin.

Juttelin myös muutaman pitkän linjan kasvattajan ja todellisen asiantuntijan kanssa orivalinnasta. Näiden keskustelujen jälkeen olin entistä varmempi siitä, että Rolle on oikea valinta Lotalle. Ja hetkeäkään en ole katunut!

Rolle <3

Kerro, miksi haluat Nemon pihattoon ja ylipäätään suosit pihattoja? :) 

Olen aloittanut tekemään perusteellisemman postauksen pihattoelämään liittyen, joten jätän tämän tällä erää vastaamatta. Kannattaa sen sijaan lukea aiempi postaus Miksi valintani olisi pihatto?

Popi pihatossa.


Luettele kaikki vuonispaikat/tallit missä on vuoniksia?
 

Vuonohevosia on nykyään niin paljon, että enhän mina mitenkään voi tietää niistä kuin pienen murto-osan! Vuonohevosiin erikoistuneista tällä hetkellä toimivista talleista - joissa on jotain yleisölle suunnattua toimintaa hevosilla ja/tai kasvatusta - ensimmäisenä tulee mieleen

Vuonotalli Solsikke
Yli-Tokon Vuonohevostila
Hepojoen Vuonohevoset
Vuonohevostalli Rajavaellus
RideNorth (Vaellustalli Inarissa)
Kivihaudan talli
Aitotalli

Listaa saa vapaasti täydentää, jos unohdin jonkun.. :)

Yli-Tokolla pusuttelemassa tammaa, joka hurmasi minut ihan täysin maitovarsana,
ja jonka esitin näyttelyissä vuosi sitten. Ensi kesänä tamma saa ensimmäisen oman varsansa <3

Eikö hän ollutkin kaunis varsa?!

Mikä on teidän korkein hyppäämänne este?
 

En tiedä onko Siri hypännyt pieniä pystyjä kummempaa? Tuskin ainakaan aikuisena, rohkeana pikkutyttönä ehkä! :) Miun korkein taitaa olla noin 70cm, mikä kyllä sai sekin niskavillat nousemaan pystyyn.

Kalinon kanssa pelottavan korkeita hyppyjä.

Oletteko kummatkaan kisanneet mitään? Jos olette niin mitä, missä, milloin, miten meni jne? :)

Tästäkin veikkaan, että Sirin kisat ovat olleet kaikennäköisiä taitoratsastuksia ym. pikkulikkana? Näistä olisi kieltämättä kiva kuulla lisää! Mie olen käynyt tasan kahdet kisat, molemmat esteitä ja molemmat ristikkoluokassa. Issikka-Mapen kanssa kiellettiin kolme kertaa ja Lotan kanssa painatettiin vikasta(?) esteestä ohi toisella suunnalla seisoskelevien kavereiden luo.. Nämä molemmat tapahtuivat yli kymmenen vuotta sitten!

Minä estekisoissa, jiihaa. Mape oli tykki, sitä piti vaan ohjata ja jarrutaa :)
(joten en ymmärrä miten onnistuttiinkin kieltämään itsemme ulos, höh..)

ps. Miten unohdinkin, kisattiinhan me Lotan kanssa vuonohevosten käyttöajomestaruuksissa hopealle, siitä on kuitenkin blogissa jo niin monta postausta, etten enää viitsi kisoista kirjoitella ;)

Syyskuvia

Päivän pikakuvausten saldo. Ei se aurinko sitten paistanutkaan, vaikka oli tarkoitus.. 

Mikä on suosikkisi?

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Tämä kuva edustaa lähinnä Nemon suhtautumista vieressä seisovaan
vieraaseen tammaan.. jaa niin mihin tammaan? ;)
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )