Yksi etappi saavutettu!

Kyllä nyt täytyy myöntää, että Lotta alkaa olla kunnossa. Noin jaksamisen kannalta. Ulkoinen olemus saa vielä kehittyä, mutta kyllä hevosessa voimia riittää..

Silloin aikana ennen ylläpitoa käytiin joskus harvakseltaan kiertämässä hevosten kanssa (meidän mittakaavallamme) pitkä Hopeavuoren lenkki. Mittaa tällä reissulla on melko tarkalleen 15km. Muutoinhan tuo olisi aivan ihana matka ratsastaa useamminkin, mutta piiiiitkää viivasuoraa metsätietä (mitä on suuri osa reissusta) on äärettömän tylsä ratsastaa, etenkin nyt, kun se on ajettu täyteen isoa soramurskaa. Puhumattakaan, että Hopeavuoressa on tuo joku soranlouhimis-paikka, ja sieltä kulkee paljon rekkoja yhdellä etapilla (parin kilsan matka). Tai voi niitä kyllä kulkea koko reitin ajan.. Sekä kolmanneksi, osa matkasta kulkee junaradan varressa.

Maastoreissu
Joka tapauksessa, ajattelin jo Lotan palatessa, että jos ikinä pystytään kiertämään Hopeavuoren lenkki, alkaa Lotta olla kunnossa! Alkuaikoina ei olisi tullut mieleenkään lähteä sinne tarpomaan.. Mutta tänään sitten repäisin, ja päätin tämän rinksan heittää. Kerrankin, kun oli edes vähän lunta maassa ja pikkupakkanen, oli jopa lähes mukava keli ratsastella :) (ainaisen vesisateen sijasta..)

Eikä mitenkään päin voi sanoa, että Lotalta olisi loppunut kunto kesken. Meillä on aina ennen Lotan kanssa ollut tapana, että maastossa alamäet kävellään, sileällä ravataan ja ylämäet laukataan. Nyt muutin tätä konseptia siten, että ylämäetkin kävellään tai ehkä ravataan. Lotalla ei ollut tietoakaan tästä uudistuksesta, ja etenkin kotiopäin tultiin vallan mielenkiintoista askellajia muutamat mäet..

Tuo reitti kulkee ohi Lotan vanhan kotitallin, Puromaan. Lotta ehti asua Puromaalla seitsemän vuotta, ja sieltä se lähti ylläpitoon aikanaan. Nyt se siis palasi eri talliin, muutaman kilometrin päähän vanhasta kodistaan. Kun Puromaa ilmestyi näkyviin metsänreunan takaa, alkoi Lotta hirnua ja tuijotteli kaihoisasti "kotio päin". Pihatien kohdalla meille tuli melkein taistelu, käännytäänkö tästä nyt Puromaalle vai jatketaanko matkaa. Ja kun tamma ei saanut tahtoaan läpi, hirnui se vielä toistamiseen "kodin" jäädessä taakse.. Niin vaan se olisi jättänyt oman varsansa ja muuttanut vanhaan talliin ;) (Ollaan kyllä kuljettu Puromaan ohi muutamat kerrat tässä parin kuukauden aikana, muttei Lotta ikinä ole hirnunut, vaikka joka kerta onkin Puromaalle kääntymässä)

Ja taas yllätyin, kun lähestyttiin nykyistä kotia, ja Lotta näki muut hevoset ulkona tarhassa. Jälleen alkoi huuto ja hörinä, sekä hirmuinen kaahotus varsaa kohti. Hyvä ettei menty tarhan langoista sisälle. Vielä tallin pihassa ja sisällä käytävällä Lotta hörisi ja pörisiRouskulle. Ei se ikinä näinkään tee, hyvä jos yhden hörähdyksen päästää varsan lenkin jälkeen nähdessään..

Kummasti voi mennä pienen ponin pää sekaisin, kun ensin käydään hurrrjan pitkä lenkki, ja vielä melkein pääsee vanhaan kotiin, eihän tässä maailman menossa pysy fiksumpikaan mukana :)

Ensimmäinen (ja viimeinen kerta?) talven ykkösharrastusta

Jeeeee, mie pääsin hiihtoratsastaan! Lunta oli vähänlaisesti ja vettä satoi suoraan linssiin, mutta on tuo silti vaan niin parasta. Yhtään kivaa ei kyllä ollut se, että vähän väliä meinasi sukset tökkiä, mutta pystyssä pysyin kuitenkin.

Pitkästä aikaa otin koiratkin mukaan tallille, saivatpa nekin kunnon lenkin. Ennen hiihtistä kävin yksinäni pellolla ratsastamassa, koirat saivat juosta siellä vapaina mukana. Niukasti lumisella, pehmeällä ja epätasaisella pellolla oli vaan niin älyttömän huono ratsastaa, ettei siellä kauaa viitsinyt rämpiä.. Soitinkin siis Heidin Lotalle kuskiksi, ja siirryin itse suksille ;) Koirien kanssa en pysty selästä käsin maastoon lähtemään, kun ei Fionaa uskalla pitää vapaana tässä asutuksen lähellä. Enkä taitaisi Zeldaakaan pitää, jos tulee koiria tai autoja tai mitä vaan vastaan, parempi se on kuitenkin ottaa hanskaan. Suksilta tämä onnistuu, ja osan matkasta Fiona oli miun vyötärölläni kiinni.

Rouskukin siellä vilahtaa videon lopussa :) Ihmettelemässä pitkin tallin käytävää kipitteleviä mustia karvakasasoja..

Hevoskuvausta

Blogia pitäessä itse aiheessa pysyminen on hurjan vaikeaa. Väkisinkin tulee mielitekoja höpötellä kaikesta ihan muusta maan ja taivaan välillä. Ennen tämän blogin starttaamista ovatkin heppajutut kuuluneet vähän turhan tiiviinä osana koirieni kuulumisiin.. Pahoittelut koirablogin lukijoille, ongelma on nyt poistettu ;)

Nyt alan rikkoa linjaa myös täällä, ja tungettelen Lotan ja Rouskun elämään omia valokuvausjuttujani. Pysytään sentään aiheessa, eli hevosissa. Joku ehkä on saattanut ottamiani hevoskuvia netistä bongatakin? Muun muassa täältä niitä löytyy: http://jauhokuono.kuvat.fi

Kävin tänään kuvaamassa kaverini Annan hevosta. Valitettavasti jouduttiin maneesissa kuvat räpsimään, joten mitään maailmaa mullistavia koulukuvia ei saatu aikaiseksi. Kyllä noista nyt ehkä hevosen erottaa ;) Kuvasin myös videolle tämän parin työskentelyä, ja jaksaessani aion siitä kyllä jonkinmoisen koosteen muokkailla. Oli sen verran kaunista kuvattavaa!


Itse asiassa Anna kävi juuri viime viikolla Lotallakin ratsastamassa. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että sen olisi hyvä liikkua aina peräänannossa, mutta eihän meillä riitä taito sen oikein päin liikkumiseen, ja itse asiassa en usko, että hevosellakaan kunto tällä hetkellä.. Anna on käynyt kerran aiemmin (syksyllä 2009) Lotan kanssa koulua tuuppaamassa, ja se sujui aivan uskomattoman hienosti! En olisi ikinä uskonut, että Lotta osaa ja pystyy liikkumaan siihen malliin.. (tässä ensimmäisessä kuvassa on Anna kuskina)

Tällä kertaa meno ei ollut ihan samanmoista. Kyllä huomaa, että kaksi kulunutta vuotta ovat vaatineet veronsa.  Lotasta selvästi näki, että se joutui hommiin uudella tavalla, ja yritteli vastustella tätä. Se vaan yrittää punkea lapa edellä ja välttää taipumista kaikin keinoin. Ravissa pää nousee taivaaseen ja takajalat laahaavat perässä.. Ei hyvä. Todettiinkin tämän ratsastuskerran toimivan toivottavasti tulevana vertailumateriaalina ehkä esim. ensi kesää silmällä pitäen?  Toivottavasti Anna pääsee vielä jatkossakin Lotan kanssa hommia tekemään :)

Käynnissä se kulki todella nätisti ja keskittyneesti :)
Ja kuskilla oli kivaa!

Rousku kasvaa

Kun Lotta sai oman postauksensa kahden kuukauden muutoksesta, niin suodaan nyt Rohanille samanmoinen. Onhan sekin muuttunut hurjasti tänä lyhyenä aikana. Sekin on muuten jännä juttu, että ei varsan kasvua itse tajua, kun sen niin usein näkee. Kuvista vasta huomaa, että onpas se ollut pikkuinen.. :) Ja toki voi muistella, kuinka joskus vielä pystyi käden vaan laskemaan sen selän päälle. Nyt sen käden joutuu nostamaan.

Uskoisin kyllä, että Rohanista tulee suht kookas vuonis, vaikka Lotan edellinen varsa jäi selvästi Lottaa pienemmäksi, ja orit ovat olleet suunnilleen samankokoiset. Rousku on nyt jo lähes tätinsä Yllärin kokoinen, eikä ikää oli kuin reilu puoli vuotta. Melkein kivempi kyllä, että kasvaa isoksi, kuin jos jäisi alle 140-senttiseksi. Katsellaan mitä tuleman pitää :) Lotalle mittaa on kertynyt 147cm verran.

Tältä Rousku näytti heti saavuttuaan lokakuun 19. päivänä. 
Äitinsä tavoin ipana joutui myös parturiin. Johan muuttui heti aikuisemman näköiseksi, ei voi muuta sanoa. Pienoisen oritupsunkin sille jätin, tosin nyt harja on taas niin kasvanut, ja onhan se muutoinkin sellainen paksu pehko, ettei koko tupsua meinaa huomata ;)


Joulukuun alussa otetussa kuvassa koko olemus on jo paljon miehisempi!
Rousku on lenkkeillyt myös noin kerran - pari viikossa. Alkuun pelkästään taluttaen, mutta viime aikoina myös  Lottaan kiinni sidottuna, kun Lottaa takaa-ajetaan. Ja ihan vikoilla kerroilla on Lotalla ollut kärryt perässä. Nämä takaa otetut kuvat on napattu 31.10. ja 21.11., eli noin kuukauden välein. Vähän on pikkumiehen pylly kasvanut.



Jouluaattona kävin tallilla perinteisellä joulureissulla viemässä hevosille piparkakut. Rouskua homma vallan huvitti, ja kamerallekin piti vähän ilmeillä. Tällä reissulla otin myös ensimmäistä kertaa varsan mukaan ratsastuslenkille. Istuin siis itse Lotan kyydissä ja Rohan tuli narun päässä. Vallan hienosti sekin sujui, vaikkei tietenkään pitkää reissua tehty. Tätä täytyy harrastaa jatkossa useamminkin :)






Nyt Rousku on jo näin iso mies äitinsä rinnalla seistessä. 
Vielä loppuun vertailukuva, kuinka pikkuherran nassu on muuttunut. Ensimmäinen kuva on napattu 19.10. ja jälkimmäinen itsenäisyyspäivänä 6.12., eli puolitoista kuukautta on näissä eroa. Oli se vaan pikkuvauva vielä tullessaan :) Vaikka valloittavan ihana pikkunapero se on edelleen!

Vuoden viimeinen lenkki

Ihanaa, lunta!! Uudenvuodenaattona sitä vihdoin saatiin ja maa muuttui valkoiseksi.Olipa kivaa käydä tallillakin, kun maa oli jäässä sekä hevoset kuivia ja puhtaita. Oltiin jälleen Sirin kanssa liikenteessä, ja juuri kerettiin lenkille ennen pimeyden (ja rakettien) saapumista.

Rousku pääsi nyt kolmatta kertaa kärryjen vierelle juoksemaan. Ekalla kerralla käppäiltiin vaan edes takaisin tallin ohi menevää tietä pitkin. Toisella kerralla lähdettiin jo pidemmälle, ja suunnattiin myös ensimmäistä kertaa maantien reunaan. Tallilta on tosi ikävä lähteä maastoon, kun metsään - tai oikeastaan mihinkään - päästäkseen on pakko kulkea joko a) junaradan ali, b) junaradan vartta useita satoja metrejä tai c) autotien reunaa (80km/h). Varsan kanssa lähteminen on siis aina pienoinen jännitysmomentti..

Aattolenkille lähdettiin sitten junaradan varteen. Tulostin netistä etukäteen aikataulut, jotta suunnilleen tiedetään, koska on junia tulossa. Ja miten sopivasti kävikään; seuraavaan puoleen tuntiin ei pitänyt tulla yhtäkään junaa, ei siis muuta kuin radan varteen.

Vaan kuinkas kävikään.. Rauhassa käppäiltiin eteenpäin, kun yhtäkkiä valot edessä vaihtuivat vihreiksi. Juna oli siis tulossa takaa hetkenä minä hyvänsä! Meillä oli vielä noin sadan metrin matka risteykseen, mistä pääsisi pois junaradan vierestä. Tajusin vielä sen, että takaa oli tulossa tavarajuna, koska niitä ei näy tuossa aikataulussa. Eipä siinä muu auttanut, kuin kiitää täyttä ravia junaa karkuun. Rousku kipitti nätisti vierellä ja hyvin ehdittiin pois radanvarresta ennen kuin tavarajuna tulla puksutti takana.

Ja saman tien edessä oli seuraava dilemma - traktori! Se oli tosin melko paikallaan, kun pellonreunassa jotain heinäpaaleja siirteli. Nätisti mentiin siitäkin ohitse, Rohan seuraa äitinsä esimerkkiä :) Jouduttiin vielä palaamaan takaisin radanvarteen, jotta päästäisiin kotio. Ja seuraava juna tulisi muutaman minuutin päästä...

Täyttä vauhtia lähdettiin taas kiitämään kotia kohti. Siri kyttäili taakse, että ehdin hiljentää ajoissa, jos juna tulee. Vaan niinhän siinä kävi, että kesken ravin sujahti juna takaa. Onneksi se oli vain pikkupossujuna, joten eihän siinä meinannut edes keritä tajuta, että juna meni ;) Rousku vähän säpsähti, mutta hyvin pienesti reagoi junaan. Täytyy nyt seuraavillakin reissuilla lähteä tarkoituksella radanvarteen ja juniin tutustumaan, koska niihin tullaan varmasti törmäämään jatkossa ja paljon. Onneksi Lotta ei välitä junista, joten sen rinnalla kulkiessa on varsankin hyvä opetella nämä kohtaamaan :) Kaikkien hevosten kanssa on kyllä radanvarressa käyty, ja kaikki varsat ovat juniin tottuneet, joten eiköhän Rouskustakin tule täysin junavarma kaveri!

Videomatskua reissulta:



PS. Raketit paukkuivat pitkin matkaa, vaikka iltapäivällä oltiin liikenteessä.. Onneksi jossain hyvin kaukana kuitenkin. Jopa Lotta vähän kummasteli niitä, ja kotiopäin tultiinkin melko haipakkaa kyytiä. Varsa ei kyllä välittänyt mitään :)

Kahden kuukauden saldo

Kuten aiemmin totesin, yritän hyvin tiivistetysti kertoilla, mitä on saatu aikaiseksi kuluneen parin kuukauden aikana.

Heti alkuun lähti ponilta harja veks. Teetätin muuten jouhista kaksi ihanaa rannekorua. Nyt meillä on Sirin kanssa aina Loppakorva mukana :)


Liikuntaa Lotta on nyt saanut säännöllisesti kolmesta seitsemään kertaan viikossa. On käyty paljon kärryttelemässä, mutta myös ratsasteltu pellolla ja maastossa. Alkuun Rohan kulki mukana jokaisella lenkillä (tai juoksi vapaana pellolla pari kertaa), mutta jo pian jätettiin varsa karsinaan ja lopulta tarhaan lenkkien ajaksi. Mitään vastaväitteitä ei kuulunut puolin eikä toisin, vaan Rousku jää vallan nätisti muun lauman seuraan Lotan lähtiessä hommiin.

Liikutus aloitettiin toki hitaasti ja varovasti. Eläinlääkärin konsultaation perusteella ensimmäisen viikon aikana pelkästään käveltiin. Seuraavalla viikolla mukaan otettiin pienet ravipätkät ja kolmannella viikolla varovasti myös laukkaa. Lotan kunto oli alkuun todella huono, ja se puuskutti selvästi jo lyhyen ravin jälkeen. Yhtä lailla ulkoisen olemuksen kanssa myös kunto on kohentunut huimasti parissa kuukaudessa! Nyt tehdään jo lähes normaalia lenkkiä, eli noin tunnin verran kerrallaan. Lotta liikkuu mielellään ja jaksaisi juosta ties kuinka kauan, mutta toki edelleen kävellään paljon ja varsinkin laukkapätkät pidetään lyhyinä.




Ja sitten nämä itse asiaan liittyvät kuvat. Aiotaan nyt jatkossakin ottaa Lotasta kuvat kuukauden välein. Kuvista vertaamalla pystyy itsekin paremmin näkemään, mihin suuntaan on tamma muuttunut, jos ylipäätään mihinkään. Kyllä siitä huomaa muutoksen livenäkin, mutta kun lähes päivittäin hevosta katselee, niin ei sitä hahmota enää samaan malliin.. Kuvista on siis paras vertailla edistystä ;)

Ensimmäinen kuva on otettu seuraavana päivänä Lotan kotiutumisesta, keskimmäinen kuva neljän viikon ja oikeanpuoleinen kahden kuukauden kuluttua. Huomaatteko eron?!


Tässä rakennekuvassa on sama homma, ensimmäinen kotiutumishetkellä ja alimmainen kahden kuukauden jälkeen. Eipä tuo vielä näytä lähellekään siltä, miltä hevosen kuuluisi näyttää, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Vielä kun joskus saadaan varsa pois alta ja maidontuotanto lakkaamaan, voisi uskoa kuntoutumisen etenevän vielä paremmin..


Eikä pelkästään lihasten kasvusta ja pyöreistä muodoista huomaa eroa tammassa, vaan myös sen ilme on muuttunut. Lotta oli kotiutuessaan jotenkin vanhan ja väsyneen näköinen, mutta jo pian sille palasi sama tuttu pilke silmäkulmaan :)


Vielä loppuun kiva kuva Siristä ja Lotasta :) Voi sitä heppaa näinkin liikuttaa..

Taustatarinaa...

Tämä blogi on perustettu vuoden 2011 viimeisinä päivinä. Toki ponien tarina ulottuu vuosia kauemmas (paitsi Rouskulla), mutta taustatarina alkakoon varsinaisesti lokakuusta 2011...

Pari vuotta sitten, keväällä 2010, ponien tallista romahti katto paksun lumimassan alta. Hevosia piti saada pian evakkoon, sillä kaikki eivät mahtuneet majoittumaan turvallisesti talliin. Näin ollen Lotta ja Ylläri lähtivät yhdessä ylläpitoon toiselle puolen Suomea.

Ylläpitäjä halusi teettää Lotasta itselleen vuonisvarsan, asiasta tehtiin paperit ja Lotta vieraili orin luona kesällä 2010. Seuraavana kesänä syntyi maailmaan Lotan toinen varsa, pieni tähtipäinen ori. Kaipasimme Lottaa jo kovasti kotiin, mutta vielä piti jaksaa odotella, että varsan saisi vieroitettua. Monen mutkan kautta varsa päätyi kuitenkin matkaamaan Lotan mukana uuteen-vanhaan kotiin, ja on nyt myös Heidin omistuksessa.

Lotta saapui puolentoista vuoden ylläpitoreissultaan lokakuussa 2011, eli reilu pari kuukautta sitten. Varsomisen jälkeen Lotan kunto oli romahtanut huimasti. Saimme kyllä kuulla sen laihtuneen, mutta silti oli suuri järkytys nähdä, millainen hevonen kotiin palasi.. 

Lotta oli ennen ylläpitoon lähtöä sairaalloisen lihava. Sitä ei ollut pariin vuoteen liikutettu säännöllisesti, johtuen muun muassa Marjon muuttamisesta opintojen perässä parinsadan kilometrin päähän. Tällöin Lotta oli kuitenkin pyöreä, lihaksikas ja hyvässä kunnossa.

Tältä Lotta näytti kotiuduttuaan 19.10.2011:



Tein vielä vertailukuvan tasan kahden vuoden takaiseen. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu lokakuussa 2009 ja oikeanpuoleinen lokakuussa 2011. Kuten näette, meillä on edessämme pitkä ja hidas urakka palauttaa tamma samaan kuntoon, missä se aikoinaan oli.. Asiaa vielä vaikeuttaa se, että ikää Lotalla on jo yhdeksäntoista vuotta ja nyt vielä varsa imetettävänä. Mutta ajan kanssa, säännöllisellä liikunnalla ja oikealla ruokinnalla tuloksia alkaa varmasti syntyä.

2009       //       2011

Yritän tulevissa postauksissa tiivistää kuluneen kahden kuukauden tapahtumia, mutta voin nyt jo valaista, että edistystä on tapahtunut :)

Tämä blogi on perustettu ennen kaikkea hevosten päiväkirjaksi, jotta toivottavasti voimme itse vuosien kuluttua palata ajassa taaksepäin muistelemaan Rohanin lapsuutta kuvien ja videoiden kera!
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )