Nyt täytyy oikeasti ehkä vähän häpeäksenikin myöntää etten ole koskaan aiemmin Lotan kanssa harrastanut pitkäkestoista (tarkoittaen nyt kokonaista tuntia -saati edes puoltatuntia yhteen pötköön) kouluratsastusta. Tämä oikeastaan vain siksi, että käyn ratsastustunneilla muualla ja kentän omalta tallilta puuttuessa on aina tyytynyt vain maastoilemaan ja siellä hetkittäin jotain vääntämään. Nyt Marjon patistamana :) yritin kahtena päivänä peräkkäin tavoittaa tallimme naapurissa olevan kentän omistajaa siinä onnistumatta joten mä tein sitten meille kentän itse. No myönnettäköön, että paikka ei ollut kouluratsastusta ajatellen kovinkaan ihanteellinen, koska se sijaitsi keskellä kuraista vetistä peltoa, mutta pelto on onneksi yllättävänkin tasainen joten uskalsin alkaa siinä vääntämään.

Ensin tietysti piti "kunnostaa" hieno kouluponi, ehkä nuo valkoiset varusteet eivät olleet päivän paras valinta, mutta ainakin hän näytti ensimmäisen viisi minuuttia puhtaalta ja täydelliseltä alkavaan tehtäväänsä.

Sain oikein kuningasajatuksenkin, että kuvaanpas meitä vähän videollekin -mukana kamerassa macroputki (ei siis paras vaihtoehto, kun pitäisi saada kuvattua laajalta alueelta). Aluksi ajattelin, että tämä tulee ihan kotikäyttöön ja kotona sitä katsellessa tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että tätä ei todellakaan julkaista missään. Vilahdettiin reunalta toiselle sellaista tahtia ettei ainakaan mun silmäni iirikset pysyneet menossa mukana. Päätin siis hidastuttaa liikkeet jotta siitä kerkiäisi näkemään edes jotakin. Harmittaa kyllä hieman kun kamerasta loppui akku, koska omasta mielestäni siedettävimmät osat jäivät tallentumatta, koska Lotta alkoi lämmittyään taipua mukavasti ja tuntui ajoittain kevyemmältä eteen. Toisinaan kun sen pää on niin raskas, että tuntuu kuin saisit kannatella kivirekeä. 

Kaikkinensa video on kehnosti toteutettu, ratsastaja könöttää ja pönöttöö ja Lotta juoksee pitkänä kun nälkävuosi, mutta ehkäpä juuri siksi päätinkin olla rohkea ja julkaistakin videon. Se saattanee olla mielenkiintoinen vertauskappale vuosien päästä jos sitä meinaa Lotalla oikein kunnolla aloitella kouluratsastajan uraansa :) Köh-köh-tuota en sitten sanonut ääneen!! 

Sitä paitsi eihän mulla olis aikaakaan kun syksyllä se mun oma keltainen pieni palloni eli Rohan palaa takaisin ja sen jälkeen aikani ei riitä muuhun kuin sen kouluttamiseen.

Mulla on niin hirveä ikävä poikaa, tämän tästä se tulee mieleen ja oikein sormissa syyhyää, että voi kunpa pääsisin sen kanssa touhumaan, mutta on vain maltettava odottaa. Onneksi voin ajella häntä katsomaan koska haluan -se vain kun aika on niin rajallista, mutta pian menen siitä voitte olla varmoja!!

Oli niin ihanaa kuulla oripäivillä pojan kuulumisia. Siellä hän on vienyt tallityttöjen sydämet kiltteydellään ja helppoudellaan. Voiko sitä ponistaan enää parempaa palautetta saadakaan <3 

Muut toivovat kesää saapuvaksi -mä toivon syksyä! :)

No mutta takaisin Lottailuun, tässä siis video meidän peltopakerruksesta. Lupaan tehdä paremman version, kun pääsen sinne ihan oikealle ratsastuskentälle ja jos vaikka saisi sitten kuvausapuakin.

Tallille päästyämme vein Lotan kaivolle ja letkuttelin ponin takaisin ruskeasta keltaiseksi. Saipahan kätevän jalkojen kylmäyksen samalla.

Suihkun jälkeen kiskaisin ponin päälle vielä takin ja päästin sen pihaan vapaaksi mutustelemaan sillä välin kun siivosin karsinoita. Kesken lannan luonnin ulkoa alkoi kuulua mönkijän järkyttävä putputus ja kaasuttelu. Päätin lähteä katsomaan Lotan reaktioita (koska se tuppaa vähän säikkymään noita pienempiä moottoriajoneuvoja) niin tää juoksee mua tallin eteisessä vastaan kuin sanoen; Apua auta, taivas tippuu ihan just mun päähän :) Hah- on se hassu ja ihana <3