Reeniä reeniä!

Nyt näyttää pahasti siltä, että meiltä loppuu aika kesken! Voi itku! Sen näkee ja tuntee Lotasta, että siitä tulisi vielä ihan älyttömän hyvä, kun olisi edes kuukausi lisää treeniaikaa.. Mutta kun mestaruudet on jo kolmen viikon kuluttua! 

Anna ja ihana Loppakorva
Anna kävi taas alkuviikosta Lotan kanssa vääntämässä, ja kyllä myö nyt se päätös tehtiin, että mestaruuksiin lähdetään - kävi miten kävi. Mitalitoiveita lienee turha edes elätellä, Suomen vuonohevosratsukoiden tason tuntien, mutta jos saataisiin Lotan tasolla hyvä ja onnistunut suoritus, siihen voi jo olla tyytyväinen. Osallistuminen on tärkeintä! :) (ja kyllähän me jo "voitettiin" koko näyttely, vaikkei mitään voitettukaan...) Naapuritallille tilattiin heti lisää kakkua, joten täytyy nyt saada sellainen suoritus alle, että on syytä kaffetella uudemman kerran vuonisherkuilla :D

Melkoisen suuren lisäongelman tässä tuo se, ettei Anna enää ehdi juurikaan ennen mestaruuksia käydä Lotalla ratsastamassa. Ja kaiken huipuksi mie olen opiskelujen takia toisella puolen Suomea juuri kaksi mestaruuksia edeltävää viikkoa! Tamman treenimahdollisuudet siis hupenevat entisestään, ja nyt heitetäänkin suuri painolasti Sirin niskaan, kun tuon pitäisi käydä Lotan kanssa hyvin ahkerasti kaksi viikkoa kentällä jumppailemassa. Tiukkaa kyllä tekee tämä tamman kuosiin saaminen. 

Mie kävin tänäpä Lottaa kentällä ratsastamassa - näin yli kahden kuukauden tauon jälkeen. Melkein voisin todeta, ettei eroa huomaa edelliseen, ilmeisesti rouva on jo sen verran taas palautunut laidunloman jälkeen. Olen aina ihmetellyt, miten kukaan jaksaa jatkuvasti treenata koulua hevosensa kanssa??! Aina vaan kentällä tai maneesissa ratsastusta, minusta ei ikinä olisi siihen! Nytkin mietin jo etukäteen, miten saan yhden vaivasen tunnin kentällä kulutettua, mitä siellä voi ja viitsii tehdä paitsi pyöriä ympyrää..?

Jossain kohti sitten kentällä vääntäessäni tajusin, että mie olen aivan puhki ja hiestä litimärkä, ja niin on muuten hevonenkin korvanpäistä hännäntyveen hionnut (muttei yhtä väsynyt kuin kuski ;)), ja meillä on vielä vaikka mitä treenaamatta! Pakko oli siinä vaiheessa lopetella, kun ei vaan enää jaksanut. Keskityttiin koko treeni takapään aktivointiin sekä hevosen taipumiseen. Tein paljon asetuksia ulos ja sisälle sekä suoralla että kaarevalla uralla. Välillä yritin tulla "sivuttain" etu- ja takapää eri urilla suoralla linjalla (juu en tiedä nimiä näille ratsastustermeille, joku asetus??) ja toiseen suuntaan toimikin hyvin, mutta toiseen ei sitten millään. Sama ongelma on pohkeenväistöjen kanssa; toinen puoli menee lähes jopa hyvin, ja toinen takkuaa aivan kympillä. Ylipäätään Lotta on todella vino, ja oikea puoli jumittaa miltei kaikessa, kuten jo aiemmin olen kirjoitellut samasta ongelmasta.. Kyllä se siitä varmasti jatkuvalla jumpalla ja taivuttelulla paranee, kun vaan olisi enempi aikaa :(

Doh, heti huomenna jatketaan kenttähommia, nähtäväksi jää mikä on päivän teemana huomisessa kouluväännössä! :)

Töppöjalkainen möhömaha kenttähommiin lähdössä.

Vai hetkinen, se taisikin olla loistokas kouluratsu!

Mummolla pörhöilyenergiaa??

Tuomaristo seuraa hyvin tiukkana kentän reunalla.

Lotalla kyllä laukka toimii kauniisti. Vielä kun saataisiin
jotenkin kadotettua omituinen tapa nykäistä pää kohti
taivasta nostoissa. En ymmärrä, mistä sellainen on edes tullut??

Lotan mielipide pohkeenväistöstä.... Ja tämä on vielä helpompi suunta!
*huokaus*

Lisäykset sen sijaan sujuu :)

Vuonisyhdistyksen kesätreffeillä

Lara valmiina halaamaan suoraan syliin kävelevää ponia.

Viime viikonloppuna käytiin "pitkästä" aikaa katsomassa ROUSKUA! Kerran kuussa on nyt suunnilleen poitsun luona piipahdettu sen orilaitumille lähdön jälkeen. Nopeasti kesä vaan menee, kohta saadaankin jo hakea pojankloppi takaisin kotio. Se tulee olemaan pikkumiehelle kova paikka, kun Rousku on niin rakastunut nykyiseen laumaansa.. Onneksi hevoset sopeutuvat nopeasti, ja pääseehän jätkä sitten takaisin äipän hellään(??) hoivaan :)

Rouskun moikkaamisen lisäksi vietettiin päivä Vuonohevostila Yli-Tokolla Suomen Vuonohevosyhdistyksen kesätreffeillä. Kesätreffit on jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut tapahtuma. Uutuutena on nyt muutaman vuoden ajan järjestetty käyttöajo- ja käyttöratsastuskilpailut kesätreffien yhteydessä. Nämä ovat avoimet kaikille hevosille rotuun katsomatta, joten lajeista kiinnostuneet ensi vuonna reippaasti mukaan!

Myö olimme paikalla pelkästään lauantaina, eli seurasimme vain käyttöajokisan. Ratsastus kisattiin treffien toisena päivänä sunnuntaina. Olisin hurjasti halunnut osallistua Lotan kanssa näihin molempiin, mutta orin luona vietetty kuukausi hieman sotki suunnitelmia. JOS Lotta ei ole kantavana, ensi kesänä meidät nähdään sekä jossain valjakkoajokisoissa että kesätreffien käyttökisoissa!! (ja nythän tämän on oltava virallista, kun se on blogissa luvattu, hih)

Kuvakimaraa kesätreffeiltä:

Mansikoista, sokerista, kermasta, marsipaanista - niistä on vuonohevoset tehty!


Tai näin oli ainakin meidän vuoniksemme tänään! Lupasin jo Kiljavan rotunäyttelyn jälkeen, että vien naapuritallille kakkukahvit Lotan menestyksen ja sittemmin myös tiineyden kunniaksi. Eipä vaan olla vielä aiemmin päästy kentällä käymään, kun tamma tosiaan lähti kuukaudeksi orin luo laitumelle ja sitten oli hetkisen ilman kenkiä kotona. Joten kyllä on jo korkea aika aloittaa tehotreenit!

Ja nyt, vihdoin ja viimein Lotan suomennettu arvostelu näyttelystä:

Vuonohevosten rotunäyttely, Kiljava, 16.6.2012. Tuomari Kari-Anne Indrebö, Norja
II palkinto. Pisteet 8-8-8-7-8. Hieman matalajalkainen, kookas tamma. Ilmeikäs ja hyvä tammaleima. Keskipitkä kaula, pystylapa. Hyväasentoinen säkä, hyvä lautanen. Hyvät jalat ja hyvät liikkeet. Hyvä kestävyys. 

Voiko tähän nyt muuta olla kuin tyytyväinen?! Lottahan tosiaan on hieman vanhahtavaa tyyppiä ja liian matalajalkainen. Onneksi se on kuitenkin kookas ja linjakas, eikä "perinteinen" vanha pieni töppöjalkainen palleroponi :) Ei sillä, että näissäkään mitään vikaa olisi, jalostus on vaan menossa hivenen eri suuntaan. Ja siitä olen täysin samaa mieltä, että Lotalla on ilmeikäs ja hyvä tammaleima. Sen pää on edelleen yksi kauneimmista koskaan vuonolla näkemistäni ♥ Toivottavasti vauvasta tulee yhtä kaunis kuin äitensä..

Tänään Anna kävi pitkästä aikaa Lottaa vääntelemässä. Täytyypä todeta, että kuukauden seisominen tosiaan vaikuttaa hevoseen, ei ollut ihan sama ratsu alla kuin edellisellä kerralla Annan ratsastaessa alkukesästä. Yllättävän hyvin Lotta kuitenkin liikkui. Joten eipä tästä kovin pitkä matka ole palata aiempaan tasoon ja toivottavasti siitä vielä reippaasti eteenpäin! Jos meinataan vuonismestaruuksiin ehtiä, niin kiirettä pitää.. Miten voisi taikoa vuorokauteen lisää tunteja, jotta ehtisi paremmin treenaamaan??

Hieman on tammalla maha päässyt kasvaamaan kuukauden laidunlomalla.

Mutta kunto on onneksi pysynyt kohdillaan.


Napattiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun samalla reissulla vietiin myös Bimi kentälle ratsutukseen. Tämä oli nyt herran kolmas kerta ratsuttajalla. Bimin onneksi ollaan saatu tallijengiin vahvistuksena nuori tyttö, joka on alkanut käymään Bimillä ratsastamassa, sekä kentällä että maastoilemassa. Bimin kunto onkin kasvanut kohisten ja poni on laihtunut silmissä - ihanaa!! 

Nyt on vaan ongelmana löytää tuolle sopiva satula. Bimi kun on todella pieni (alta 130cm) ja todella pyöreä. Jostain siis täytyisi keksiä kooltaan pieni, mutta rungoltaan hyvin leveä malli. Muutama satula on jo käynyt kokeilussa, mutta etsinnät jatkuvat.. Jos jollain on vinkata hyvää mallia, tai vaikka itse myytävää satulaa, ehdotukset otetaan vastaan :)


Pieni sporttiponi!

Bimi niin keskittyneenä hommissa.

Kurvit suoriksi, vroooom.

Vaikea uskoa näistä kuvista, että tässä oikeesti on meitin Bimi.....
On se vaan hieno, vaikka voissa paistais :)

Ratsastelujen jälkeen päästiinkin itse asiaan, eli kakun kimppuun! Vaikka tämä kakku olikin alunperin Lotan näyttelymenestyksen kunniaksi, olihan Bimilläkin syytä juhlaan. Ehkä hivenen enempikin, onhan champion-ruunan titteli ja I-palkinto nyt jotain... Lotalta jäikin oma kakkunsa maistamatta, mutta Bimi piti herkuistaan huolen. Ihanan sosiaalisia poneja, kun saivat vapaana pihassa mennä, mutta varsinkin Bimin oli pakko tunkea nenänsä jatkuvasti herkkuapajille. On se kumma, kun koirat ajetaan pois kerjäämästä, mutta hevoset kyllä saavat norkoilla pöydän ääressä ;D


Virallinen valvoja seuraamassa kakunleikkuuta.
Heei kummas keksi se olikaan..!

Siis mitä, eiks teillä hevoset syö pöydän äärestä lautaselta??


...meillä ne syö suoraan tarjottimeltakin. Bimi huomasi tilaisuutensa
tulleen ja nappasi kakku-vuonon suussa olleen marsipaaniruusun :D

Ja pitihän Lotankin käydä kuikuilemassa omat herkkunsa :)

No olihan miulla tietysti hevosille mukana porkkanaa ja omenoita, joten ihan tarkotuksella ne saivat liittyä mukaan herkuttelemaan :)

Miehet.

Nuo ihanat raivostuttavat kolmijalkaiset olennot. Eipä vaan oltais taas pärjätty ilman ihania vapaaehtoisia avustajiamme tallihommissa. Joskus jopa miehistä siis voi ihan oikeasti olla hyötyä! Tähän pätee ehkä sama kuin hevosteluun tai lapsiin; ne on niin kauan kivoja, kun ei ole omia :D (tästä eivät varmaan kaikki ole samaa mieltä...?)

Otetaanpa ensin pieni katsaus parin päivän takaiseen. Käytiin Sirin kanssa ahertamassa tallilla niskat limassa. Viisi tuntia painettiin täysillä, ja koko tämä aika pelkästään siivottiin! Tyhjennettiin kaikki karsinat pohjia myöden. Hetkeen ei olla tätä taas tehty, ja kyllä oli jo aikakin. Voi järkytys sitä purua, mikä pohjilta ylös kaivettiin. Yök.

Sama homma seurasi "pihaton" kanssa, ja myös täältä lähti toista kymmentä kärryllistä tavaraa pihalle. Mutta kylläpä oli hyvä mieli (ja rakot käsissä) urakan jälkeen, kun ponit pääsivät täysin puhtaisiin mökkeihin yöksi! Ja itse asiassa myös päiväksi, koska näillä heltellä nuo hengaavat lähes tyystin katoksen suojassa - kaikki muut paitsi Hiltsu, joka ei pahnan pohjimmaisena enää mahdu suojaan.. Lotan ego vie ehdottomasti suurimman tilan.

Pihaton siivoaminen olis huomattavasti helpompaa, jos jaloissa ei
pyöris lauma hevosia ja koiria...

Uutta purua siistissä karsinassa

Tallin siivouksen jälkeen otettiin käsittelyyn "kärryvarasto", eli pieni tila täpötäyden rojukasan keskellä, juuri ja juuri sinne kärryt mahtuvat. Halusin putsata senkin ennen kuin haetaan lainakärryt sinne säilytettäväksi. Aivan järkyttävää, mikä määrä rojua kaivettiin ylös lattialta. Kaikennäköistä pientä sälää aina jäätelöpapereista metalliromuun ja tyhjiin pulloihin (pullonkorkeista puhumattakaan!) lensi roskikseen. Isommat roinat viskottiin vaan kauemmas pois tieltä. Kun lopulta päästiin "lattiaan" käsiksi, sieltä vasta kiva ylläri paljastuikin. Moneen kertaan uudelleen rakennettu lattia oli jälleen lahonnut ja mädäntynyt, tosi kiva.

Kuin luojan lykkynä juuri tällä hetkellä Sirin lapsuudenystävä sattui tulemaan tallilla käymään. Tuo kun on muuttanut siihen naapuriin. Saatiin näin nostoapua isompien tavaroiden kanssa ja vielä suurempana pelastuksena uusi lattia! Foto kävi hakemassa meille kotoaan vanerilevyjä ja niistä saatiinkin oikein mallikelpoinen ja siisti alusta kärryjen säilytykselle. Kiitos!! Kyllä nyt kelpaa lainavaunutkin sinne sijoittaa suojaan. Eipä myö oltaisi ilman miehen apua saatu mitään järkevää ratkaisua aikaiseksi lattian virkaa toimittamaan.

Ai täältäkö sitä heinää saa??
Malta Lotta pieni hetki, tulossa on..
Tyytyväiset hepat puhtaassa katoksessa Rouskuttelemassa.
Lillin mielipide tallihommista :D
Omat kärryt ja uusi, jokseenkin hyvin vino, lattia.

Vaikka saatiinpa taas huomata, että naisvoimin tällaiset jutut on totuttu tekemään. Myöhän on näiden samaisten kärryjen (ja muiden systeemien kanssa) reissattu ties missä kisoissa ja kissanristiäisissä hevosten kanssa. Eikä ikinä ole ollut yhtäkään miestä mukana. Hyvin on pärjätty akkaporukalla, joten varsin itsenäisiksi tässä on opittu. Eilen käytiin sitten kaverimiehen avustuksella ja autolla hakemassa vaunut. Mie tunsin oloni niin tyhmäksi, kun piti vaan seurata vierestä, kun mies haluaa itse tehdä asiat omalla tavallaan ja omaan tahtiin. Vaikka mikäpä siinä, kivahan se vaan on, kun joku muu hoitaa, eikä tarvitse kuin ihailla ja ihmetellä, hih.

Tallille päästyämme vielä pesaistiin vaunut läpi, öljyttiin saranoita ja kiinnitettiin penkki, joka piti ottaa irti kuljetuksen ajaksi. Jäi senteistä kiinni, että kärryt mahtuivat kyytiin, mitä tuuria! Vaunujen takajarrut eivät toimi, ja niitä tuskin ihan helposti saa korjattuakaan. Onneksi etujarrut pelittävät, joten niillä mennään. Mie pääsin jo heti kyytiinkin testaamaan kierroksen pihaa ympäri, mutta en Lotan vetämänä suinkaan :D - ne miehet..

Siri käväisi eilen Lotan kanssa kentällä tuuppailemassa. Vähän on tamma ruosteessä tämän heilastelu-lomansa jälkeen! Alkuun koko hevonen oli ollut ihan pihalla ja jäykkä kuin rautakanki. Kyllä se siitä treenin edetessä oli vetrennyt, mutta on meillä taas tekemistä, että päästään takaisin siihen mihin jäätiin. Mutta uskon kyllä vakaasti, että nopeasti sieltä löytyy taas sama oikein päin liikkuva ja kuuliainen hevonen, kun muutama kerta käydään kentällä vääntämässä. Täytyy tässä muutenkin aloittaa tehokoulutreenit, jos vielä vuonismestaruuksiin aiotaan ehtiä! 

Tänään sitten päästiin itse tositoimiin, eli vaunuilla ajelemaan, jei!! Ihmetystä tosin riitti, kun ei meinattu ensin saada koko vaunuja liikkeelle. Vähän oli siis niissäkin säätämistä ja virittelemistä. Tällä kertaa ei ollutkaan miehiä mukana, joten ihan itte taas saatiin pärjätä. Tajusin kyllä kotoa lähtiessä ottaa isältäni räikän lainaan, joten ihan omin avuin ei kuitenkaan selvitty, hitsi vie ;) Mutta kylläpä oli kivaa, tätä niin lisää!!


Aina on omin voimin pärjätty!

Möhömahat lenkille lähdössä. Harmillisesti tässä
lenkkeilyssä kutistuu vain toinen masuista..

Aaaaw.... <3

Nyt kuvitellaan, että ollaan maratonilla! Laukka, laukka, laukka.
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )