Ratsastusvideoita kertaa kaks


Nemo-videon lisäksi Lottakin pääsi pätkittäin videoille mukaan. Kuten mainitsin, käväisin ponin selässä naruriimu päässä pellolla pari päivää sitten, eikä touhusta tosiaan tullut tuon taivaallista. Oli pakko käydä vaihtamassa suitset päähän, ettei ponille jää ihan sitä fiilistä, että se saa viedä meikäläistä miten tykkää ja kuski vaan vikisee kyydissä. Mutta kyllä se silti paikoitellen kaahotti ajatukset muissa maailmoissa.. Päätin nyt koostaa nämäkin kuitenkin videolle, kun materiaalia kerrankin oli.

Videolta ja kuvista katsottuna Lotan meno on kyllä ihan onnetonta.. Normaali Lotta on niin yltiölaiska ja rauhallinen ratsastaa, että "normaaliin" hevoseen verrattuna se on kuin mikäkin etana - vanha ja kömpelö laiskimus? Selästä sen menoon on totta kai itse tottunut ja sen tunteekin aivan toisella tavoin, kun muorilla on virtaa. Jälkimmäisessä ilman satulaa -videossa Lotta oli todella reipas ratsastaa, liikkui kivantuntoisesti ja halusi oikeastaan koko ajan mennä kovempaa. Videolta se näyttää kuitenkin jopa hyvin rauhalliselta menolta? Siis noin yleistettynä. Lotan kaahottamiset ja sekoilut ovatkin oikeastaan vain Lotan mittakaavassa vauhdikkaita, mutta kyllä mie silti mieluusti vaihtaisin sen vanhan normaalin Lotan takaisin!

Tänään piti ikuistaa kuvin Lotan kaahotus kiitolaukassa pellolla, vaan eipä tuo enää kiitänytkään.. Tai kyllä me ihan reippaasti laukattiin, muttei ollenkaan samanlainen hullunkiilto silmissä kuin pari päivää sitten. Ehkä se sai jo purettua enimmät turhaumansa pellolla spurttailun ja ehkä tarpeeksi tehokkaan koulutreenin muodossa? Tai sitten ei, sillä poni huuteli pellon toisessa päässä "hädissään" kavereilleen, yritti vähän väliä lähteä kotia kohti ja tuntui käsiin siltä, että saattaisi taas ottaa omat pukkilähdöt hetkenä minä hyvänsä. Voi huokaus. Se hyvä puoli tuossa Lotan hitaudessa kuitenkin on, että eipä 22-vuotiaalta jättimahaiselta 600-kiloiselta töppöjalkaiselta ponilta mitään järin raflaavia tekoja voi odottaa, vaikka kuinka nupissa keittäisi :D



Pahoittelut huonosta laadusta videolla, hämärässä järjestelmäkameralla otettu video ei enää ihan jaksa tarkentaa sinne mihin pitäisi..


Ja pahoittelut myös tästä tylsästä kuvamoodista, yksin ilman kuvaajaa on paha mitään kovin ihmeellistä jälkeä saada aikaiseksi.

Tasan vuosi sitten me maastoiltiin ilman satulaa pelkkä riimu päässä kaikessa rauhassa.. Tällä hetkellä en lähtisi maastoon edes suitset päässä ilman satulaa, sillä se on aivan varma, että kotiin tultaisiin kiitolaukkaa ilman mitään tsäänssejä hidastaa ponin vauhtia!

Aika huljimuksia nää pienet olipojat

Vai kuinka se olikaan..? ♥



(vaihda rataspyörästä laatu paremmaksi :))

Täyskahjo muari

Nemo on aina niin kiltti ja rauhallinen - toisin kuin äitinsä tällä hetkellä..

Lotasta on tullut ihan pöpipää! Kirjoittelin jo aiemmin, että Lotta on ollut viime aikoina kireä ja kiireinen niin tallissa kuin liikutuksessa johtuen ilmeisesti vieroituksen aiheuttamista muutoksista. Nyt tähän päälle tammalla on ollut pari kevyempää viikkoa, kun en ole ehtinyt sitä liikuttamaan, jonka lisäksi alkoivat vielä nämä paukkuvat pakkaset. Ja se näkyy!!

Lotalle ei todellakaan tämä toimettomuus sovi, ei sitten yhtään. Jo tallissa käsiteltäessäkin Lotta näyttää erittäin nyrpeää naamaa, mutta kaiken huippu se on liikutuksessa. Eilen käytiin ajamassa kaikkien vuonojen kanssa, ja Lotta yritti ottaa raville jo lähestulkoon kotipihasta lähdettyämme. Normaalisti Lotta laahustaa etanan vauhtia hädintuskin jalkojaan siirtäen pari ensimmäistä kilometriä. Lähes koko pienen ajoreissun ajan Lotta kulki niska taivaissa, korvat luimussa ja nakkeli päätään ylös alas - se olisi vaan halunnut juosta!

Tämä kuva ei ihan vastaa tekstiä, mutta pelkkää käyntiä löysin ohjin varsa mukana
Lottakin maltaa jopa kulkea rennosti :)

Tänään sitten päästin ponin vauhtiin pellolla. Yritin epätoivoisesti ratsastaa sillä koulua naruriimu päässä, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään. Yhtäkkiä yllättäen poni jopa heitti pukin ja yritti kiikuttaa minut kotiin pellolta. Siis Lotta?! Maailman kiltein ja rauhallisin poni, jolla Larakin on itsenäisesti ravaillut pitkin peltoa.. Annoin sitten Lotan tarkoituksella tulla pellon toisesta päästä niin lujaa kotia kohti kun sielu sietää, ja silloin lensi toinen pukki. Minulla ei naruriimu päässä ollut tosiaan pienintäkään kontrollia tuohon hevoseen, ja se veti taatusti niin lujaa, kun ikinä jaloistaan sai irti. Tuntui kyllä hassulta olla kyydissä, sillä harvemmin Lotta niin sanotusti lähtee viemään. Tai siis ei ole varmaan ikinä lähtenyt, ja itsehän sen nytkin annoin juosta seuraukset jo valmiiksi arvaten..




Kävin kuitenkin vaihtamassa Lotalle vielä suitset päähän, jotta sain edes hetkeksi tammaan enempi kontrollia ja sen myötämään niskastaan. Otin jopa muutamat rauhalliset laukat ympyrällä, vaikka siinäkin oli riskinsä, että poni olisi päättänyt poistua kiitolaukkaa kotiin. Suitsien kanssa vedettiin vielä toinen täyskiitolaukkaspurtti pellolla, ja tällä kertaa varmistelin välillä, että kontrolli toimii suussa.

Lotan mielentila.. Kuski säätää jotain ihan omaansa ja riimukin hassusti.

Just näin..

Lotta on todellakin nyt pitkien ja raskaiden lenkkien tarpeessa, ei tästä elämästä tule muuten yhtikäs mitään..! Vielä kun itse tarkenisi sillä ratsastaa tai vielä mieluummin ajaa mittarin huidellessa parinkympin nurkilla. Yritetään, yritetään..

Nemosta saatiin vihdoin uudet rakennekuvat, nyt miehellä on ikää siis kahdeksan kuukautta ja muutama päivä päälle. Parilla tallin tammalla taitaa olla kiimat meneillään, mutta onneksi vauvaponi ei tajua niistä vielä tuon taivaallista. Kun taas Rousku-velipoika oli astunut yhtä tammoista tässä jokin aika sitten! Onneksi näin päin :D

Suloinen, suloisempi, Nemo

Me ollaan kehitytty tässä pusuttelussa! 

"Siis luuleeks toi oikeesti et mä viittisin poseerata näihin kuviin, häh?!"

My Love <3

Nemo 8kk

Jengi jälleen yhdessä lenkille lähdössä - viimeisiä kertoja tähän malliin..
Sunnuntaina tuli täyteen kaksi kolmannesta varsan ensimmäisestä vuodesta. Aika huisia, missä välissä tämäkin aika on mennyt..? Vielä ei ehditty varsinaisia poseerauskuvia ottaa, mutta toivottavasti ensi viikonloppuna vielä aurinkoinen pakkaskeli jatkuisi, silloin täytyy Neppariponista napata taas liuta uusia posekuvia - ikään kuin niitä ei vielä olisi tarpeeksi. No ei ole! ;)


Nemo ja Lotta ovat viime viikon olleet enää tunnin verran aamuisin yhdessä ja muuten koko vuorokauden erillään. Mikään varsinainen ikävä kummallakaan ei ole, mutta onhan se silti aina yhtä riemuisa hetki taas päästä mamman tissille. Siinä se koko juttu ja "yhteys" taitaa enää äidin ja pojan välillä ollakin.. Eli vieroituksen ainoa homma on enää lopettaa maidon juominen, henkinen puoli alkaa olla jo selätetty? Ensi viikolla on tarkoitus alkaa pitää tamma ja varsa kokonaan erillään, eli pian meillä ei enää ole mammanpoikaa tallissa. Snif. Eikä pian enää voida lenkkeilläkään mamman vierellä (paitsi jos onnistuu jotenkin pitämään Nemon poissa äitin jalkojen välistä), kärryjen perässä ehkä helpommin.. 


Velipoikia kävi eläinlääkärikin morjestamassa viime viikolla - rokotuksia laitettiin taas molemmille. Rouskulta homma meni ehkä hivenen edellistä kertaa paremmin: nenä tiukasti ruokaämpärissä pieni kaulan ravistelu ei touhua haitannut. Nemo seisoi rennosti leipää mutustaen, pari senttiä taisivat etujalat siirtyä toimituksen aikana, mutta hädintuskin se huomasi koko pistosta. Seuraavien rokotusten aika onkin sitten kesäkuussa eli laidunkaudella.


Tänään on vietetty toisiankin synttäreitä, kun meikäläiselle napsahti taas vuosi mittariin. Kääk… Kolmekymppiä alkaa lähestyä uhkaavasti, en oikeasti tunnusta olevani näin vanha?! Onneksi joka heti kun "kolmenkympinkriisi" meinaa iskeä, lohduttaudun sillä, että ennen miun joskus koittavia kolmikymppisiä juhlitaan vielä Sirin nelikymppisiä, joten pakko mun on tästä selvitä, hih! Sori Siri :D

Yliannostus Ropsukkaa


Jos aiemmin tuli yliannostus Neppariponia niin nyt tulee sitten yliannostus Sukkaponia eli Ropsukkaponia (Rohan on taas saanut uuden nimen). Tein uuden vuoden lupauksen, että annan enemmän aikaa perheelleni ja eläimilleni ja siksi en kauheasti ole koneella istuskellut (mutta en suinkaan ole unohtanut teitä ja rakasta blogiamme. Marjon tekstejä ja kuvia on vaan niiiiin paljon mukavempia lukea kuin omiaan). Nyt tuli rauhallisempi hetki ja aionkin päivittää tänne nyt metritolkulla kuvaa ja sainpa tänään aikaiseksi myös yhden videonkin.

Tännekö se nyt mut toi seisoskeleen? Mitäköhän mun nyt niinku kuuluis tehdä?

Popi yksin keskellä synkkää metsää.

Aina silloin kun Marjo liikuttelee Lottaa enkä pysty sitä käyttämään apuna Rohanin liikutuksessa teen sen maastakäsin. Käydään tosi usein metsässä samoilemassa ja maistelemassa varpuja.

Juoksukisa koirien kanssa menossa ;)

Vika tallilla on mätämuna.

Hii´o hop!

Koikkaloikka.

Partners in crime.


Juoksennellaan tiellä ja hypitään ojia ja tietysti pyöritellään pihassa narua eli taituroidaan tai tunaroidaan naruriimulla miten sen nyt ottaa (koska olen siinä vaan aina ja yhä ihan mahdottoman surkea).
Onneksi Marjo kuitenkin usein pääsee tallille samaan aikaan kuin minä joten sitten me ajellaan porukalla ja kaikki kolme ponia saavat kuntoilua samanaikaisesti.

Keltainen kuljetus.

On se Popikin siellä Nepparin takana.

Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa Rohanin ja lastaussiltalaahan kanssa lähimaastossa pyörimässä. Valjastin Rohanin siis irtoaisojen väliin, kiinnitin irtoaisat lastaussiltaan ja sitten vain ohjasajamaan. Juuri sinä päivänä oli taas pitkästä aikaa satanut lunta tännekin joten silta keräsi eteensä kauheat lumiröykkiöt joten me käytännössä aurattiin Popin kanssa lähitiet (mulla ei tästä keikasta ikävä kyllä ole yhden ainokaista kuvaa kun kännykkäkin jäi kotiin). Kävipä siinä touhutessa pieni aksidentinpoikanenkin. Tein liian jyrkän käännöksen (omaa syytäni koska ensin mietin käännynkö oikean vai vasemman kautta ja kun lopulta päätin oli jo liian myöhäistä ja ahdasta joten vanha aisa ei kestänyt Popin kyljestä tullutta painetta ja räsähti katki. Popin reaktio tähän oli pieni käännähdys sivulle päin. Samassa kuitenkin alkoi kuulua auton ääntä. Lastaussilta oli keskellä pikkutietä (tällä tiellä siis hädin tuskin autoja kulkee), Rohan siis kiinni aisalla vain toiselta puolelta ja minä tyyliin että nyt tää pakka hajoo mun käsiin, että poni juoksee paniikin vallassa puoliksi kiinni oleva laaha perässään metsään ja katkoo kinttunsa sillä välin kun mä katkon päästäni verisuonet samaisesta syystä (paniikista siis)!!
Irrotin nopeasti toisen aisan ja aloin vetää siltaa yhdellä kädellä pitäen toisessa kädessä Popia. Enhän mä sitä mihinkään saanut kun sen edessä oli se kauhea lumikasa ja koko silta tuntui takertuneen kiinni maantiehen. Autoilija olikin nokkelampi kuin minä ja käänsi koslansa kohti ojaa, kieppasi sen kautta juuri ja juuri mahtuen mun "rekeni" ohi. Rohan seisoi kokoajan kiltisti tien sivussa johon sen asetin ja minä pyyhin hikikarpaloita otsalohkostani. Ei muuta kuin aisan pätkä kyytiin ja kotia kohti, mutta miten? Ensin koitin vetää sitä jälleen epätoivoisesti itse kunnes tajusin, että mitä ihmettä mä touhuan, mullahan on oikeasti se hevonen siinä sitä varten. Ei muuta kuin koko hökötys kiinni poniin vain toiselta puolelta ja vetoooo...
Rohan kiskoi lastaussillan ja aisanpalat kotiin toispuoleisesti, mutta aivan kuin kunnon työhevosen kuuluukin. Ai että mä olin niin ylpee siitä. Sinä hetkenä kun mä panikoin, Rohan toimi kuin vanha viisas hevonen, seisoi kiltisti paikoillaan, käyttäytyi tyynen rauhallisesti, odotti kiltisti kun valjastin sitä uudelleen ja sitten vielä veti kuorman mukisematta kotiin asti. Taas olisi voinut käydä hassusti, mutta ei me näitä lasketa. Niin kauan kuin selvitään niin loppuaika koputetaan vaan puuta.

Tietysti silloin kun Rohan ei tee "töitä" se toimii pullaponina, kuvausmallina ja Laran ratsuna ja syö.. sitä se tekee kaikkein mieluiten :)





 Tänään me sitten käytiin jo toistamiseen tällä viikolla pellolla pyörimässä Lotan voimin, koska Marjo on ollut estynyt töidensä vuoksi sitä liikuttelemaan. Viimeksi oli pilkkopimeää vaikka kiinnitinkin Lotan suitsiin otsalampun sen korvien väliin ja omassa päässäkin oli niitä kaksin kappalein. Silti näkyvyys oli huono, mutta ponien toimivuus hyvä. Tänään näkyvyyskin oli hyvä joten pitihän se käyttää hyödyksi mun rakkaan talliukkoni avustuksella. Sille vaan kamerakasa kaulaan ja käskyjä: Kuvaa tällä tota ja tolla tätä.
Tässä hänen aikaansaannoksiaan kuvien ja videon muodossa:

Iloisia uutisia kepparifaneille!

Löytyykö joukostamme innokkaita keppihevosharrastajia tai harrastuksen aloittamisesta haaveilevia? Oletteko jo kuulleet Vudekan uutuudesta Kepparikorteista?


Kortit sisältävät vinkkejä ja ohjeita liikunnasta, ravinnosta sekä hevosmiestaidoista. Olen lukenut kortit läpi ja ihastuin näihin ensisilmäyksellä - jos itse olisin nuorempana keppareita harrastanut, niin varmasti olisin innostunut korttien vinkeistä ja ohjeista hevosharrastuksessa. Kortit soveltuvat työkaluksi myös harrastuksen ohjaajalle.

Kepparikortit sisältää kahdeksan korttia samoihin kansiin liitettynä, kortit voi halutessaan helposti myös irrottaa kansista.


Nyt sinulla Rouskutellen-blogin lukijana (ei tarvitse olla rek. lukija - riittää kun bongaat tämän ohjeen) on loistava tilaisuus tutustua näihin kortteihin ennen varsinaisen markkinoinnin aloittamista saamamme tarjouksen avulla! Korttien normaalihinta tulee olemaan 12,80eur sekä toimituskulut 4eur, mutta nyt voit saada kortit itsellesi hintaan 9,80 euroa ilman toimituskuluja!

Lähetä tilauksesi sähköpostilla osoitteeseen info@vudeka.fi ja mainitse tilauksen yhteydessä Rouskutellen-blogi (tai Marjo Uimi) ja saat hyödynnettyä tämän upean tarjouksen. 


Suosittelen kortteja lämpimästi :) Tämän postauksen kuvat ovat valitettavaa kännykkälaatua, eivätkä tee oikeutta korttien hienolle ulkoasulle..


PS. Jos joku haaveilee omasta vuonis-keppihevosesta, on Suomen Vuonohevosyhdistyksellä myynnissä vielä ainakin muutama ihana käsinvalmistettu vuonis-keppari! Näistä ei valitettavasti ole  nettisivulla kuvaa, mutta myyntivastaavan yhteystiedot löytyvät myyntituotteet-sivulta, joten kiinnostuneet kyselkää Annelta lisää :)

Loppiaisajelulla

Tuttuun tapaan kaikki ponit menossa mukana :)

Vieroitusstressiä ja tammikuun kuulumisia

Bimin kanssa lenkille lähdössä.

En ole aiemmin muistanut kirjoitellakaan, että Nemon vierotus on nyt aloitettu. Muistaakseni pari päivää ennen jouluaattoa. Vieroitus tulee tapahtumaan Nemon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, eli varsan elämässä ei tapahdu suuria muutoksia, ja äiti häviää kuvioista vähitellen.. Parin viikon ajan Lotta ja Nemo ovat siis nyt yöpyneet erillään, kun Rousku muutti Nemon seuraksi pihattoon ja Lotta siirrettiin Rouskun karsinaan. Muutamana päivänä nuo ovat olleet päivisinkin muutaman tunnin eri tarhoissa; Lotta ja Bambi ovat majailleet etupihan sähköttömässä pikkutarhassa muiden ponien jäädessä normitarhaan. Tarkoitus on vähitellen lisätä myös päivin näitä erilläoloja, kunnes lopulta ei Lottaa ja Nemoa enää samaan tarhaan lasketakaan..

Nemolle homma on ollut siis melko kivutonta, mutta kyllä tämän vaikutukset huomaa koko laumassa. Lotta ensimmäisenä veti herneet nenään karsinamajoituksestaan, ja muutaman päivän vastassa oli hyvin kireä rouvashevonen. Aamuisin Lotta edelleen välillä paukuttaa mielenosoituksellisesti karsinanovea, kun tallille menee. Muutoinkin Lotta on viime aikoina ollut melko kireä, kiireinen ja levoton - siis siihen normaaliin rauhalliseen ja hyvin laiskaan itseensä verrattuna. Yhtenä päivänä se tosin meinasi nukahtaa pystyyn tallin käytävälle! Taitaa siis olla hevosella pientä väsymystä tilanteesta..

Kauheeta kun vauvaponi näyttää niin isolta...

Lotta omassa tarhassaan - hetken saa kulkea uimatta kuravellissä, pakkaset tänne ja äkkiä!

Muussa laumassa taas vaikutukset huomaa, kun Lotta on pois porukasta. Lotta on edelleen se yksi ja ainoa suuri johtaja, jota kaikki muut ponit kumartavat ja seuraisivat vaikka perse edellä puuhun, jos se olisi mahdollista ;) Nyt kun Lotta on välillä poissa, on lauman tasapaino kadoksissa. Bambi on heti Lotasta seuraavana laumahierarkiassa, joten ehkä senkin poissaolo vaikuttaa tilanteeseen? Toki nuo muut ponit keskenään pärjäävät, mutta sellainen tietty lauman yllä vallitseva tyyni stabiilisuus puuttuu porukasta.

Ja onhan Nemollakin toki äitiä ikävä. Aina. Päivän paras hetki sille on varmasti heti aamusta, kun varsa pääsee tissille. Sitä lutkutusta kestääkin kauan.. Samoin aina niille molemmille Lotan kanssa ehtii tulla ikävä pidempien maastolenkkien aikana. Lotta joskus jopa hirnuu lenkillä vieraille ohitettaville hevosille. Jälleennäkemisen riemu on rajaton mamman palatessa takaisin kotiin :) 

Käytän nykyisin hiljaisilla maastoreiteillä tällaisia päävehkeitä, liikenteen seassa ja radanvarressa pysyy kuolaimet suussa - ainakin niin kauan kun hevonen on yhtä virkeä kuin viime aikoina..

Kuvasin teille tänään hauskan videon poneista ilman Lottaa ja Bambia, mutta jostain syystä en saa sitä siirrettyä, tiedostossa on jotain vikaa.. Olin menossa hakemaan Nemoa tarhasta, mutta kaikki ponit olivat näkymättömissä kaukana tarhan perällä, joten huutelin Nemoa pihaton portilta. Ensin kuului vastauksena hyvin voimakas, kirkas pitkä "iiiiiiiihahaaaaa", seuraavaksi näin pellon yli tarhassa pienen vaalean vilahduksen, ja tajusin kaivaa kännykän taskusta. Sain videolle koko lauman kiitävän täyttä laukkaa kaukaa tarhasta portille, Nemo kärjessä ja Rousku-veikka perässä, oli vähän porukalla virtaa ja kierrokset katossa kaikilla..

Lotan kanssa olen yrittänyt lenkkeillä hieman tehokkaammin. Ja on tullut huomattua, että kuntoa muorilla kyllä riittää, vaikkei se ulkoisesti siltä näytäkään. Kuten olen maininnut, on Lotta ajaessa tyypillisesti paljon rennompi ja mukavampi kuin ratsain, oli tilanne oikeastaan mikä tahansa. Mutta nyt myös parilla ajolenkillä Lotta on yrittänyt lähteä käsistä ja on jopa päässyt omatoimisesti vaihtamaan ravista laukalle. Kärryjen edessä ponin ei viitsi antaa mitään kiitolaukkoja vetää, joten pientä taistojen tahtoa on saatu käydä. Selästä sitten edellinen lenkki mentiikin miltei täysiä. Minä jälleen määräsin askellajin ja Lotta vauhdin, joten voitte uskoa, että sitä vauhtia riitti - taatusti niin paljon, mitä Lotta kintuistaan irti sai aina kun annoin sille luvan laukata. Kaukana on se hevonen, jolla viime talvena kävellä löntystettiin löysiä lenkkejä ilman satulaa riimu päässä, huh.. Jokunen päivä sitten ratsastin reilun 15km lenkin, ja vielä loppumatkastakin Lotta olisi vaan halunnut juosta. Ei tietoakaan väsymisestä. Joten melko "normaaliin" tapaan tuolla taas maastossa voi mennä, ja näköjään täytyykin, jottei poni räjähdä käsiin.. 


Varsan (ja Bimin) kanssa lenkkeillään rauhallisesti.



Nemon jalat näyttää yhtä pitkiltä kun äitin jalat :))

Ballero-poni pirtsakkana liikenteeseen lähdössä.

*röh röh röh röh* kuuluu vaan takaa kun Bimi tulee perässä...

Suoraa tietä ja suoraa tietä, (laukka)mäkiä on matkan varrella..

Lotta katselee kaihoisasti tarhasta, että siellä jossain se mun poikani on..

Onneks täällä pikkutarhassa riittää tekemistä, voi vaikka nakertaa havuja suoraan puusta.

Ja jälleen joulukalenterin aktivoimana nappasin teille kuvan tallirakennuksesta tieltä päin. Tuossa puuosassa en ole kyllä koskaan edes käynyt sisällä..
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )