Kävin viikonloppuna taas Nemon luona, ja tällä kertaa ihasteltavana oli jo viisi tämänkesäistä varsaa! Saatte näistä pienistä nöyhtätukista kuvia myöhemmin. Myös Nemon pikkusisko oli syntynyt juuri edellisenä päivänä. Kyllä noita katsellessa taas kerran tajusin, kuinka onnellinen saankaan olla omasta varsastani. Nemo on aivan mahtava pakkaus. Ollut heti syntymästään saakka! Niin helppo, niin fiksu, niin kiltti, niin oppivainen ja kuuliainen. Niin upea. En voi käsittää. En oikeasti villeimmissä unelmissanikaan olisi voinut kuvitella, että ensimmäinen oma kasvattini - ensimmäinen oma hevoseni - olisi jotain niin täydellistä kuin Nemo on ollut koko tähänastisen elämänsä ajan. Yhden täydellisen miehen elämästäni jo menetin, mutta onneksi tämä toinen on tullut jäädäkseen ♥

Tällaisia "yökötyksiä" tupsahtelee maailmaan yksi toisensa perään. Täytyy ehkä tunnustaa, että hieman jopa heräsi varsakuume näiden touhuja seuraillessa ;)

Väkersin Nemon synttäreiden kunniaksi videokoosteen hänen ensimmäisestä elinvuodestaan. Samalla tuli muisteltua läpi varsa-ajat ja kaikkea mitä vuoden aikana olemme yhdessä ehtineet nähdä ja kokea. Oli se vaan suloinen pakkaus pikkuvauvana, vaikka onhan se edelleenkin! :) Sanonta taisi tosin mennä, että 1-vuotiaana rumin ja 2-vuotiaana kamalin, joten sitä kuuluisaa murrosikää ja orin hormoneiden heräämistä odotellessa. Ei kai tuo lopun ikäänsä voi olla yhtä kiltti mamman mussukka kuin tähän saakka?!

Tämä jengi pitää tiiviisti yhtä: Nemo, Emil ja Olvir.

Tammat ovatkin muuten poistuneet nyt poikien luota ja nämä pikkumiehet ovat jääneet kolmistaan. Pian on edessä laitumille lähtö ja sen jälkeen jengiin liittyy myös vanhempia poikia mukaan. Sen aika näyttää, koska Nemo pääsee seuraavan kerran tammojen seuraan, jos koskaan, ei ainakaan lähimpään pariin vuoteen.. :)

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä teillekin muisteltavaa viimeisen vuoden ajalta ja yhteen kasattuna Nemon kasvua pääasiassa videoin ja muutamalla kuvalla koristettuna. Videolla esiintyy suurimmaksi osin vanhaa tuttua matskua, mutta myös joitan aiemmin julkaisemattomia pätkiä. Musiikit on valittu juuri tätä varten ja kaikilla kappaleilla on tarkoituksensa niitä sen enempiä tässä avaamatta… Enjoy! (rataspyörästä laatu paremmaksi)

PS. Kirjoitan tätä postausta tippa linssissä, videon tekemiseen ja kaikkien kuvattujen pätkien läpikäymiseen on mennyt useampi viikko, samalla kuluneen vuoden ajatteleminen on ollut niin tunteita herättävä prosessi, että nyt kun se on tässä valmiina, tuntuu jotenkin kuin yksi merkittävä etappi olisi tullut täyteen. Vaikka se onkin niin olematon asia kuin hevosen yhden vuoden ikä. Samalla herää ajatus, mitä kaikkea meillä onkaan edessämme ja mitä tulevaisuus Nemolle tuo tullessaan.. Kaikki se on vielä yhtä suurta kysymysmerkkiä. Tässä vaiheessa voi vaan elää päivän kerrallaan, nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä, ottaa ilon irti varsa-ajoista ja antaa Nemon kasvaa rauhassa elämästään nauttien. Tuo hevonen on vaan jotain niin tärkeää ja olen siitä niin onnellinen, ettei sitä voi edes sanoin kuvata. Toivottavasti tämä video kertoo siitä edes pienen osan :')

Nappasin videolle pienen pätkän selästä kesken laukkapätkän. Keksin koko ajatuksen ottaa videota vasta siinä laukatessamme, jonka jälkeen kaivoin puhelimen taskusta, laitoin kameran päälle ja sen videokuvaukselle, joten hirmuisen pitkää pätkää tähän ei enää kerennyt tallentua :D

Epätoivoista yritystä rakennekuvasta.

Nemon synttärit tosiaan lähestyvät. Pian on jo vuosi kulunut siitä, kun pakattiin makuupussit ja suklaapatukat mukaan tallille ja rakenneltiin Sirin kanssa peti vintille heinäpatjojen päälle. Oi noita aikoja. Ei vaan nyt huijasin, ei muuten ole yhtään ikävä - siis niiltä osin mitä hevosiin tulee - muuten kyllä. Niin ihania kun varsat ovatkin, niin kyllä mie ennemmin odotan sitä, että hevonen kasvaa päivä päivältä aikuisemmaksi kuin sitä, että olisi uusi pieni napero käsissä. Saati sitä, että pitäisi jännittää ja repiä hiukset päästään varsomista odotellessa.

Ja taas tätä samaa..

Nemo joutui taas tutun kaavan mukaan käytävälle harjattavaksi. Tällä kertaa hän käyttäytyi itselleen tyypilliseen tapaan oikein esimerkillisesti. En ymmärrä mikä se yksi kerta täyttä sekoilua mahtoi olla.. Siihen se näemmä jäi. Puunauksen jälkeen matka jatkui laitumelle pikaisiin kuvauksiin sekä sieltä metsään käppäilemään. Metsässä laitoin toisen narun riimuun kiinni ja takaa-ajoin varsaa siellä sekä takaisin tallin pihaan. Tallilla käytiin vielä kentällä pyörimässä takaa-ajon merkeissä. Ilman apuja homma ei oikein toiminut, mutta kun kaverina mukana ollut siskoni tuli kävelemään varsan vierelle, saatiin loppuun oikein onnistunut kierros kentän ympäri. Harjoituksen kohteena olivat edelleen liikkeelle lähtö sekä pysähdys.

Emil ja Nemo nuuskuttelemassa.

Näillä naperoilla taitaa olla astetta syvällisempi väittely meneillään?

Hyppy pomppu koikka loikka..

Maastossa tää homma sujuu hienosti.

Tukan voi leikata vaikka poni "vapaana". (on sillä riimu kaulalla..)

Miks tää varsa näyttää ennemmin hirvenvasalta aina näissä ravikuvissa? :D

"Tää on äiti ihan liian helppoo"

Mun pieni rakas tuulitukkani.

Näin se menee. Saapi nähdä miltä homma näyttää vuoden tai parin kuluttua ;)

Lupasin teille liudan varsakuvia seuraavalta visiitiltä Nemon luo, mutta valitettavasti en vielä tätä lupausta pysty pitämään. Varsoja on kyllä jo kolme maailmaan putkahtanut, ja he olivat aivan syötävän suloisia! Varsat olivat sisällä tammoineen, joten kovin kummoisia kuvia niistä ei kännykällä saanut otettua. Odotellaan siis parempia kelejä ja ulkoilukuvia pienistä nöyhtätukista ja rokkiparroista ♥

Saanen siis esitellä:

TAAVI 

ja ratsastajansa "Laa Laa Luttinen"

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

Toivoo:
Lotta :)

Siri

Lara

Marjo

Rohan

Nemo

ja

Taavi ;)

Ekaa kertaa yksin maastossa Ropsukan kanssa 

(lukuunottamatta turvamiestä eli kuvaajaa). Kannataa pika kelata jotta näkyisi, että jotenkin edes etenemme tiellä :) Mun pieni etana poni. Ei tullut videolle, mutta otin ekat kevennysravitkin sillä tällä reissulla.

Seuraavalla kerralla otettiin äiti (Lotta) mukaan Marjon kanssa ja johan siitä löytyi jo vauhtiakin. Piti oikein kiilata ihan kärkeenkin ja kun oli Laran vuoro ratsastaa melkein sain juosta vieressä kun oli niin "vauhdikas" veijari (kotiopäin menemisellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä) :)

Mie kannoin aisoja koko matkan, vaikka Rousku kulki erittäin rentona ja tyytyväisenä. Just in case. Ehkä ensi kerralla  kokeillaan jo hieman maassa vetoakin..?

Paljon on mahtunut muutamaan päivään, näistä osasta on ehkä myöhemmin luvassa lisää tarinointia kuvien ja videoiden kera - tai sitten ei, mitään en uskalla luvata… :)