Hyvästi puhtaat koirat - tervetuloa upea tarha

Tänään on leka heilunut, hiki virrannut, naurua ja kuittailua riittänyt sekä hyvää mieltä ja tekemisen meininkiä vaikka muille jakaa. Käytiin fiksailemassa poikien tulevaa tarhaa entistä ehompaan kuntoon, ja nyt se on kyllä vimpan päälle loistava. Tolppia hakattiin maahan yli sata kipaletta ja vedettiin paksu talvinauha tarhan ympäri. Reilut kahdeksan tuntia meni työn tohinassa, mutta vastaavasti saatiin kyllä paljon aikaiseksikin!

Vinkkinä kaikille (hevos)remppahommiin ryhtyville, varatkaa ehdottomasti mukaan pari salskeaa työmiestä, joilla pysyy työkalut käsissä, kuntoa riittää, ja taitoa löytyy tekemiseen. Meille niin kuittailtiin, että kohta lukee naamakirjassa, kuinka Sirin kanssa kahdestaan väännettiin aitaus poneille. Ehei, ei todellakaan, voin täysin rehellisesti sanoa, ettei tästä olisi tullut mitään ilman loistavia apumiehiämme! Hurjan suuri ihana kiitos vielä teille ♥ ps. Varatkaa mukaan myös paljon kahvia sekä rasvaista syötävää raskaan työn raatajille! ;)

Niin ja mistä otsikko?? Halin äsken Zeldaa ja totesin, että täällä haisee! Ei täällä vielä eilen haissut.. Hetki sitten päivitin sinne kuuluisaan nassukirjaan näin:


Niin, mitä hommista tulisi ilman ahkeria työnjohtajia? Fiona veti taas pointsit kotiin ja käyttäytyi ihanasti koko pitkän päivän ajan. Sheltit ovat kyllä niin perskärpäsiä, että metrin päästähän ne seurasivat jokaisen liikkeen mikä päivän aikana tehtiin. Ja varsinkin Zeldaa saa potkia jatkuvasti jaloista alta pois. Vasta päivän lopussa pihaton remppaan siirtyessämme malttoivat koiratkin hetkeksi asettua aloilleen makaamaan. Arvatkaa vaan onko täällä nyt reporankoja piskejä kotosalla? :)

Mitäs sitten tehdään??

Työnvalvojat laatua tarkkailemassa

Jatkuvasti täytyy siirtyä tekijän luota toisen perään
seuraamaan työntohinaa.

…kunnes Zelda luovutti ja heitti pitkälleen pihattoon, kun minä naputtelin
tuulensuojalevyjä pihaton seinää entisestään tiivistämään.

Kaksi kulkuaukkoa, josta toisen eteen rakennetaan myöhemmin vielä
"tuulikaappi" eristämään pihattoa paremmin sekä vähentämään kuran määrää sisällä.

On meillä hieno aita. Superkiitos myös tallinpitäjälle, joka hommasi vimpan päälle
mahtavat vehkeet aidan rakentamista varten! Koko tarhan ympäri kulkee myös lammasverkko,
joten ihan äkkiä siitä ei ponien luulisi läpi kulkevan :)

Joku kaipasi aiemmin lisää juttua koirista, joten tässä kahta takkuturkkista kuraläjää katsellessani (ja miettiessäni koska jaksaisin alkaa repiä ohdakepalloja irti Fionan turkista, voi huokaus..) jaetaan vielä teillekin posetuskuvat miun lapsukaisistani. Nemosta kun oli rakennekuva edellisessä postauksessa, niin tasapuolisuuden vuoksi myös Zelda ja Fiona pääsivät kuvaukseen näyttelyn yhteydessä. Zelda kävi myös kehässä pyörähtämässä pariin kertaan tänä kesänä, ja sai molemmista oikein mukavat ja itseään hyvin kuvaavat arvostelut. Eihän se mikään näyttelytähti ole, mutta ilmaiseksi kun vanhuksena pääsee, niin käydään nyt joskus jossain koiratapahtumissakin tuttuja moikkaamassa.. Eikä aina vaan hevostelemassa :)) Oletteko muuten muut huomanneet tätä samaa ongelmaa, kuinka kaksi harrastusta syövät toinen toisiaan, ja väkisin tulee jomman kumman puolesta huono omatunto, jos panostaa enemmän toiseen? Valintojen teko on vaikeaa.

TK2 RTK2 BH Gwenda Zelda 10v 7kk

Cloudgarden's Fantastic Fairy 4v 3kk

Vakavaa hommaa nää näytelmät.. Zelda sai taas kehuja hienosta esiintymisestä,
kuten lähes aina. Mutta enpä minä kehtaisi kehään mennäkään, jos en olisi
opettanut koiralle oikeanlaista kehäkäytöstä :)

Ja supertylsän kehässä tönöttämisen jälkeen napsittiin vielä
vähän rennompia kuvia sivummalla, jiihaa!
Sannalle kiitos tsiljoonista näyttelykuvista! :D

Neppari muuttokuntoon

Kukas se sieltä kamujen takaa kurkistelee.

Viikko sitten kävi Nemolla vihdoinkin kengittäjä viilaamassa pojan kintut kuntoon. Väli pääsi venähtämään himpun liian pitkäksi ensin näyttelyiden peruuntumisen ja sitten osaksi ihan oman saamattomuuteni takia. Meitin "oman" kengittäjän piti tulla se laittamaan, mutta vasta puhelimessa selvisikin, ettei tuo suostu laitumella vuolemaan ilman kunnon tasaista alustaa ja kiinnityspaikkaa. Joten turvauduttiin sitten laidunpaikan luottokengittäjään, joka viimeksikin Nemon popot viilasi. Onneksi saatiin pikaisella aikataululla huolto kuitenkin järjestymään :)

Hei mutsi tulee!

Mennään kaikki sitä "äkkiä" vastaan, tulkaa kaverit!

Erittäin vauhdikasta porukkaa nämä nuoret miehet...

Ja sieltä ne saapuivat, Nemo etunenässä.

Tänä kesänä en enää olekaan näitä ihania miehiä menossa tapaamaan, snif.. 

Yllättävän hyvässä kuosissa Nemon kaviot ovat laitumella pysyneet, ei niistä paljon ollut varaa ottaa. Etujaloissa sillä on (valitettavasti) himpun samaa vikaa äiten ja velipojan kanssa, eli kaviot kuluvat enemmän ulkosyrjältä. Hyvin ne sai kuitenkin vuolulla suoristettua, ja täytyy vaan jatkossa pitää huoli "hivenen" lyhyemmästä vuoluvälistä..

Tällä kertaa reissasin varsan luo Lotan omistajan kanssa. Eipä tuo olekaan Nemoa nähnyt sitten sen omalta tallilta poismuuton eli helmikuun jälkeen, vähän oli varsa kasvanut! (eikä ole Sirikään muuten Nemoa tavannut kuin viimeksi maaliskuussa, hih)

Miten teillä vuollaan 1-vuotiaan oriin kaviot?

Näin meillä :)

"Äiti mullon tylsää, koska tää loppuu….?"

Samalla leikkelin varsan tukan kuosiin, kun Heidi sitä piteli narun päässä ja meillä oli hyvin aikaa ennen kengittäjän saapumista (vaikka karattiinkin töistä etuajassa…). Päätinpä sitten jälleen kerran yrittää ottaa varsasta edustavan rakennekuvan, niitä on aina niin kiva vertailla pitkän ajan jälkeen. Ei muuta kun poni tielle tönöttämään ja minä huutelin Heidille ohjeita mitä kinttua pitää siirtää mihinkin suuntaan. Ja sitten suuri ihme tapahtui: se seisoi jalat oikein päin! Tätä näkyä ei olekaan koettu lähes puoleen vuoteen??

Kattokaa nyt:

Nemo 1v 3kk

Ihan honkkeli-konkkeliini keskenkasvuiselta hirvenvasaltahan se näyttää, mutta niin 1-vuotiaiden vissiin kuuluukin? Nemon ensimmäinen ja tärkein tavoite heti muuton jälkeen on saada lisää massaa. Varsa on selvästi liian laiha, ja ahkeran lihotuskuurin lisäksi pyritään hetimmiten selvittämään, mistä sen laihtuminen johtuu.. Vaihtoehtoja kun on tietty muutamia, joten ei muuta kun ruokaa, ruokaa, lisää ruokaa ja tutkimuksia joko ensin lantanäytteistä tai sitten itse hevosesta jos on tarvis. Onneksi on hevosklinikka melkein tallin naapurissa :)

Käytiin jälleen kävelyllä ja Heidi kysyi ekana: "Niin kuin vanha tää sun varsas olikaan?",
johon mie vastasin: "Ööö tota, kakskytviis??" "No siltä se kyllä tuntuukin!"


Käytiin samalla ihastelemassa tämänkesäisiä vuonispallerovauvoja sekä muita tilan elukoita. Kamera kulki tuttun tapaan matkassa mukana ;)


Onnellisia possuja <3

Jotka juoksivat kaikki innoissaan vastaan kun menin laitumelle niitä kuvaamaan.

Onneks nää possut on niin pieniä, muuten ois voinut tulla meikäläisellä
pupu pöksyyn kun kaikki vyöryivät laumana ympärille!

Tämänkesäisiä ruuhkatukkia <3

Tämä pieni kaunis vaalea pörrövarsa vei miun sydämeni..

Tämä oripoika seurailee kovin kiinnostuneena lauman ison orin touhuja.
Vaan kun iso ori tulee lähelle, täytyy sille aina kertoa olevansa pieni ja harmiton vauva.

Yritä nyt ottaa näistä seuralaisista kuvia muistakin kuin turpakarvoista.

Norjalainen komistus poseeraa.

Maailman ihanin orpopossu Raipe, jonka hengissä selviytymistä pidettiin
lähes mahdottomuutena. Vaan isoksi mieheksi Raipe on jo kasvanut!
Jos muistan lataan teille myöhemmin nähtäväksi videon,
jossa pikku-Raipe yrittää hurjan päättäväisenä hypätä sohvalle
sylkkyyn, koska hän oli niin ihana pieni sylipossu :)

Kalkkuna-herra ei digannut kamerasta, vaan äityi vallan isottelemaan.

Tai sitten sen olikin vaan tarkoitus poseerata kuvaajalle??

Ja vielä loppuun oikea komistus-äijä.
Ja jos en ehdi enää ennen varsan muuttoa kirjoittelemaan, niin kerrotaan sekin, että sunnuntaina Nemo muuttaa! Vaan ei yksin… Huomenna käydään fiksailemassa tarhaa ja pihattoa, vaikka molemmat asumiskunnossa ovat tälläkin hetkellä. Vaan on se aina kiva laittaa paikkoja uuteen uskoon, joten ei muuta kun hihat heilumaan ja pian hevosia vastaanottamaan, jei!

Koirat uuteen talliin tutustumassa

Panoraamakuva poikien tulevasta pihatto-talvitarhasta.

Nyt se on virallista, nimet on paperissa ja sopimus tehty. Nemo siis muuttaa aivan ihanaan paikkaan syyskuun aikana, päivästä ei ole vielä tietoa, mutta syyskuun alusta alkaa sopimus. Kaverikseen se saa nuoren ruunan ja pojilla on tilaa temmeltää yllin kyllin yli hehtaarin kokoisessa tarhassaan. Ne asuvat pihatossa 247 ja saavat syödä vapaata heinää (ainakin alkuun). Aika lailla kaikki on siis juuri niin hyvin kohdillaan kuin ikinä varsalleni uskalsin toivoakaan!

Edellisellä visiitillä otin koiratkin mukaan paikkaan tutustumaan, ne kun tulevat taatusti jatkossa viettämään siellä paljon aikaa. Fionan kohdalla minulla oli suuret epäilykset mitä tästä tulee, sillä paikka suorastaan kuhisee kaikkea sen mielestä pelottavaa ja sen mielialaa kiihdyttävää - Fiona kun on sitä mieltä että hyökkäys on paras puolustus, joten se räyhää kaikelle hiemankin epäilyttävälle..

Käytiin siis koirat hihnassa tutustumassa tilan eläimiin. Pysyttiin niin kaukana, että Fiona pysyi rauhallisena ja palkkasin sitä hyvästä käytöksestä. Pikkukoira selviytyi tilanteista upeasti! Ainoastaan lampaat se sai kohdata toiseen kertaan vapaana, ja siitäkös taas ääntä syntyikin.. Pieni lammaspaimen piti lampaita vallan hurjina olentoina, tosin yhtä lailla lampaat hieman kavahtivat koiria, eikä lopulta oikein tiedetty kuka komentaa ketä ja kuka menee karkuun. Fiona kuitenkin ylitti odotukset ja käyttäytyi oikein hienosti reissussa!

Melkein sain aikaiseksi suuremman luokan yllärin Nemon muuttoon liittyen, mutta harmikseni(?) tämä suunnitelma ei sitten toteutunutkaan. Ei ollut kaukana, ettei Nemon mukana olisi Forssasta matkannut 3-vuotias vuonistamma joukon jatkoksi. Tamman paikan vei kuitenkin vanha lämppäriruuna, heh, joten blogin porukka pysyy samana tuttuna. Pieni ylläri Nemon muuttoon kuitenkin vielä liittyy, mutta paljastetaan se sitten vasta kun varsa on uudessa tallissaan! ;)

Pahoittelen surkeita kännykkäkuvia, mutta näiden myötä tervetuloa tutustumaan maisemiin koirien opastuksella.

Myös täältä löytyy vuohia. Fionalle näin läheinen
etäisyys oli ehdoton maksimi, vaikka vuohet olisivat
kovasti tehneet lähempää tuttavuutta.

"Voisitteko ottaa meiätkin täältä mukaan leikkiin?"
- Sori, ei tällä kertaa ;)

Lampi.. keskellä pihaa.. kääk! Vesihullu koira malttoi jopa olla
 hyppäämättä jorpakkoon kun hihnan päässä käytiin rannassa.

Tässä on miun unelmani - ruskeavalkokirjava shettistamma!
Ja aivan mielettömän kauniilla päällä varustettuna.. 

Harmillisesti hän kyllä muuttaa talveksi pois :( Fiona ei ihan Daisysta tykännyt.

Lara ihastui pupuvauvoihin ikihyväksi! Voi sitä pienen tytön onnea
kun sai pupulauman keskellä niitä ihastella.

Fionakin nuuskutteli pikkupupua.

No mitäs noi nyt sitten on?! Kanoja ei Fiona ole tainnut aiemmin nähdäkään..
Eikä ankkoja. Eipä se kummistakaan oikein välittänyt, onneksi.

Uteliaat lampaat eivät oikein olleet lammaskoirien mieleen.

Mahtuivat ne juuri ja juuri toisensa ohittamaan pihatossa.
Tässä siis osa poikien tulevaa asumusta.

Pikkusuokki Rilla odottelemassa töihin lähtöä puuhun sidottuna.

Koirat saivat myös uuden koirakaverin! Tutustuminen sujui oikein nätisti
jopa Fionan osalta.

Lara käväisi uimassa ja Zelda päätti paimentaa pihassa kulkevia poniratsastajia.

Uinnin jälkeen Larakin hyppäsi ratsaille.

Elsassa on selvää kouluponin ainesta?!

…vaiko sittenkin esteratsun?

Tjep, nyt se on paperilla. Miun ensimmäinen hevosiin liittyvä kirjallinen sopimukseni!
Nämä tietty kannattaisi tehdä aina ja suosittelenkin lämpimästi laittamaan
kaiken paperille, vaikka itse en niin olekaan aiemmin tehnyt..
Sekä vuokrauksesta, ylläpidosta, tallipaikoista yms.
Tai olihan minulla tietty paperilla Lotan kasvattajaoikeuden vuokraus,
mutta sekin vain Hipposta varten ;)

Pian täällä maisemassa tallustaa pieni keltainen pystytukka <3