Laitumelle
Bloggaaminen on myös sen verran haastavaa, kun joudun kikkailemaan kuvien kanssa muiden tietokoneiden varassa, ettei postauksia kovin tiheästi ole luvassa. Kävin kuitenkin kasan kuvia siirtelemässä ja latailin valmiiksi bloggeriin, tekstit syntyvät kotona puhelimella. Ei ole kyllä mun juttuni yhtään tämä puhelimella näpyttely, joten en vastaa tekstin oikeinkirjoituksesta.
Kaikki tallin hevoset siirtyivät uusiin tarhoihin kuluneella viikolla. Toisella laumalla ei juurikaan ruohoa talven pihattotarhassa kasvanutkin, joten niiden oli korkea aikakin päästä laitumelle. Pojilla toki on ollut vihreää vaikka muille jakaa koko kevään, mutta niiden talvilaidun ollaan pian kyntämässä, joten piti saada hevoset ja aidat pois pellolta. Onneksi teimme poikien oman tarhan varsin huolellisesti kaksi vuotta sitten, se oli lähes suoraan käyttövalmis talven jäljiltä.
Nemon ilme olo kyllä hauska, kun se tajusi, että portti toiseen tarhaan on auki. Huutelin hevoset kaukaa pellolta ja sieltä Nemo tulla löntysti pihattoon yhtenä löysänä vetelyksenä. Vaan kun askel siirtyi avoimesta portista tarhan puolelle, eipä ollut löysyydestä enää tietoakaan!
Viimeinen kuva hevosista talvitarhassaan.
Olipa kivaa päästä monen kuukauden jälkeen taas omaan tuttuun tarhaan.
Kerrankin Nemo pörhisti itseään sen verran, että sekin jopa näyttää orilta!
Nyt mennään täysii!
Harmillisesti ei ollut kunnon putkea mukana, mutta onneksi ihana ilta-aurinko pelasti tilannetta.
Tyylikkäät asennot molemmilla :D
Mää puren sua
Hevosten talvilaidun piti tietysti vielä purkaa pois pellolta. Tämä olikin yllättävän kätevä homma, kun langat vedettiin maata pitkin odottamaan seuraavan väliaikaisen laitumen rakennusta ja tolpat kuljetettiin pellolta pois Nemon kyydillä.
Olipa muuten aivan j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-ä meteliä, mitä tyhjä peräkärry yksi metallinen perälaita kyydissään pitää tuolla hevosten tallaamalla erittäin koppuraisella mutaisella pellolla! Yksi jos toinenkin hevonen olisi taatusti ottanut äkkilähdöt jo pelkän räminän kuullessaan, mutta Nemo vaan taivalsi menemään kuormansa kanssa. On tuo hevonen oikeasti aivan uskomaton. Onneksi kolina laantui sitä mukaa kun päästiin kauemmas pahasti tallatusta kohdasta ja kuorma peräkärryssä alkoi kasvaa. Minua meinaan todellakin hirvitti kyydissä!
 |
| Tässä mennään jo tasaisessa maastossa :) |
 |
| Tuli vähän haastava reitti, kun piti jyrkän alamäen kohdalla tehdä vielä käännös. |
 |
| Ylämäet sujuivat huomattavasti helpommin :) |
 |
| Nemo seisoi hienosti paikoillaan, kun Virpi nosteli tolppia kyytiin. |
Ajokuvista kiitos Siiri Valkamalle.
Kuten mainitsin, myös tallin toinen lauma siirrettiin laitumelle. Lähdin mukaan kameran kanssa, toiveissani saada ihania kuvia laukkaavasta hevoslaumasta ilta-auringon säteissä. Villeinä ja vapaina kirmaavat hevoset jäivät ikuistamatta, mutta sainpa kuvattua näitä ihanuuksia maastolenkin varrella ennen laitumelle laskua.
Maailman ihanin rinsessaponi-Elsan ratsastaja on vasta 5-vuotias, mutta siellä hän reippaasti kulkee mukana maastolenkit ja baanattaa täysiä pellolla yhdessä äitinsä rinnalla. On tämä niin ihana ratsukko että ihan sydän sulaa <3
Yllä olevien kuvien hevoset saattavat ollakin jollekin tuttuja Roosan ja Tonin blogista? Huomasitteko muuten, että molemmat ovat liikenteessä kuolaimettomilla suitsilla ja myös kengättöminä :)
