Arvosteluja kertaa kaks

Huomenna on taas juhannus! Kyllä aika oikeasti menee nopeasti, ei tätä voi kuin hämmästellä joka kerta.. Rakas ystäväni Sanna on taas tulossa meille kyläilemään, joten tallitunnelmia juhannuksen ajalta on jälleen luvassa - kuten tässä on jo jokusen vuoden ollut tapana!

Tämä kuva on juhannukselta vuoden takaa 

Juhannussiivoa tehdessäni olen tässä viskellyt tavaroita omille paikoilleen, ja samalla käsiini sattuivat Nemon molemmat näyttelyarvostelut tältä kesältä. Eihän näillä arvosteluilla sinällään ole "mitään merkitystä", kun eivät ole viralliselta taholta, vaan leikkimielisistä match show -näyttelyistä - mutta on arvostelu silti aina kiva saada! Onneksi hevosten mätsäreissä lähes aina kirjoitetaan kunnon kirjallinen arvio, on se aina hauska kuulla, mitä täysin vieras ihminen hevosesta tuumaa. Itse rodustahan tuomareilla ei välttämättä ole mitään tietämystä, mutta rotutyypillisyys ei mätsäreissä suurin pointti olekaan..

Lempäälä 21.5.

Match show Lempäälä, 21.5.2016, tuomari Kristiina Keski-Jyrä 
laatutyyppi: Hyvä ori- & rotuleima 
runko: Pitkä runko, kaunis lihaksikas takaosa, lyhyt ryhdikäs kaula 
jalat: Hyväasentoiset, vankkaluiset 
käynti: Takaa & edestä hieman ahdasta, matkaavoittava, hyvä 
ravi: Suorat, ponimaiset liikkeet 
erityishuomioita: Nuoreksi oriksi hienosti käyttäytyy

Forssa 18.6. Kuva: Pilvi Vähämäki

Match show Kisamatkalla Champion, Forssa, 18.6.2016, tuomari: Mirella Ruotsalainen 
yleisvaikutelma: Hyvin kehittynyt nuori. Hyvät tyypit. Suurilinjainen, pitkä runko. Esitetty hieman pyöreässä kunnossa. Järeäluiset, hyväasentoiset jalat. Vauhtiinpääsy kestää, mutta sitä löytyy. Letkeä ja pitkä ravi. 
käyttäytyminen: Tietää olevansa ori, mutta osaa myös rauhoittua ja rentoutua. Kuuntelee esittäjää. Rauhoittuu liikkeessä. 
esittäminen: Esittäjä on rauhallinen, pitää hevosen hyvin hallinnassa. Esitetty rodunomaisesti.
lisämaininnat: Erittäin tyylikäs pari!

Huomaatteko muuten, kuinka paljon näissäkin on samaa? Eivät nuo arvostelut siis mitään tuulesta temmattuja ole, vaikkeivat Hippoksen tuomareilta tulekaan. Hippoksen kehissä muutenkin kun tupataan käydä hakemassa hevosesta lista, jossa kerrotaan, mikä kaikki siinä on pielessä, ovat nämä mätsäreiden ja rotunäyttelyiden arvostelut sen sijaan mukavan positiivisessa sävyssä tehtyjä.. :)

Ihanaa juhannusta kaikille!! 

Kisamatkalla Champion

Hei me reissattiin taas! Joku saattoi jo bongatakin, että osallistuimme eilen Forssassa järjestettyyn match show -näyttelyyn Kisamatkalla Champion. Tämä oli nyt Nemon neljäs näyttelyreissu yhteensä ja toinen tälle kesälle.


Bongasin jo viime kesänä netissä keskustelun, missä kyseltiin vinkkejä ja ajatuksia mätsärin järjestämisestä seuraavaa kesää silmällä pitäen. Tämä jäi positiivisesti mieleen jo silloin, kun joku jo vuotta ennen alkoi suunnitella tapahtumaa. Muutenkin olen sivusilmällä pitkän aikaa seurannut Sennin työtä tämän tapahtuman eteen, ja osittain juuri sen takia halusin lähteäkin mukaan - jos joku oikeasti uhraa yhtä paljon aikaa ja vaivaa vastaavan hyväntekeväisyystapahtuman eteen, on sitä syytä myös kannattaa osallistumalla.

Nostan oikeasti hattua järjestäjille, sillä tiedän kokemuksesta hyvin, kuinka paljon tekemistä minkä tahansa tapahtuman järjestämisessä on, ja olen myös osallistunut moniin ei-niin-hyvin kokoon kasattuihin vastaaviin tapahtumiin, ja ovathan ne ihan eri maailmasta.. Toivottavasti lisää Kisamatkalla-kehiä on tulossa jatkossakin!


Nemon kanssa lähdimme vain ja ainoastaan harjoittelemaan ihmisten ilmoilla oloa ilman mitään sen suurempia tavoitteita. Itse asiassa meinasin jo perua koko kehään menon kisapaikalla, sillä Herra oli lievästi sanottuna idiootti. Ja kävi vielä piehtaroimassa märässä hiekkaisessa maassa ennen kehään menoa! Toinen kylki hevosesta sai kauniin harmaan kuorrutteen, joka ei meinannut lähteä sitten millään, eikä Nemo ollut mitenkään järin yhteistyökykyinen puunattava.

Edellisessä näyttelyssä ollessamme suorastaan ihmettelin, kuinka kiltisti ja rennosti Nemo oli näyttelypaikalla. Toki se vähän välillä otti raviaskelta narun päässä ja huuteli muille hevosille, mutta kokonaisuutena meno oli varsin iisiä. Kunnes sitten kehässä oman loistavan esiintymisen jälkeen toinen hevonen tuli viereen, ja sieltä tuli se ensimmäinen kohtalokas pystyynhyppy, josta itsekin otin osumaa. Sen jälkeen etupää jatkoi nousemista varsin tiiviiseen tahtiin, ja Forssassa mentiin sitten samalla teemalla. Eikä meinaan enää mitään ihan pieniä pomppuja!


Siitä Nemon kanssa on kyllä kiva kulkea, että se taatusti pysyy näpeissä. Oikeastaan Nemo on jopa varsin kevyt pideltävä - ei se osaa eikä tiedä että voisi kiikuttaa ketään mihinkään suuntaan. Mutta nuo hypyt. No nyt kun sen tietää, että se keulii herkästi, osaa siihen varautua ja pysyä pois alta, mutta olisihan tuo ehdottomasti saatava loppumaan! Niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun muita hevosia ei ole vieressä, vaan melkein alkoi jo tulla tavaksi keulia saman tien, kun toinen hevonen menee läheltä. Harmi ettei tätä voi treenata mitenkään muutoin kuin viemällä hevosen vieraaseen paikkaan vieraiden hevosten keskelle, ja siinä vaiheessa taas ainoa tavoite on pitää narun päästä kiinni ja pysyä itse ehjänä.. Ei hyvä yhdistelmä.


Melkein jopa huvittavaa, että kotona Nemon ainoa toive on seistä paikoillaan maahan sidottuna niin kauan kuin mahdollista, ja reissussa taas Nemo ei missään nimessä kykene seisomaan paikoillaan liikkumatta - tasapaino asian suhteen on siis näin saavutettu vai?? No mutta onhan tuo nuori herra, joka on juuri keksinyt miehuutensa (näemmä?), joten ehkä tämä käytöskin on hyvin normaalia. Ja kuten Tanja asian totesi, on se hauska välillä nähdä, että Nemokin oikeasti on ori. Ainakin vielä toistaiseksi, vähän alkaa tuntua, että jokainen julkinen näyttäytyminen vie hevosta askeleen lähemmäs kohti ruunan elämää... :D


Vähän kyllä epäilyttää myös, omaako tuo meidän koppimme jotain maagisia voimia?? Sain muuten kaveriltani vuokralle kopin koko kesän ajaksi, joten nyt reissaaminen helpottui kummasti, jee! Voisipa vaikka tehdä jotain "huvimatkojakin" kesän aikana ennalta määrittelemättömiin kohteisiin. Nyt jos koska on hyvä luoda rutiinia matkustamiseen ja treenata tätä käytöstä kotipihan ulkopuolella. Jonkinnäköinen työleiri Nemon pään menoksi on nyt suunnitteilla, pelkkä narun päässä pyöriminen ei selvästi tee hyvää herran aivoille, töitä ja töitä ja töitä, sillä se hörhöily ja hyppiminen unohtuu! Mutta niin ne kopin maagiset voimat, tai mikä lie Narnian portti onkaan, kun sekä mennessä että tullessa koppiin lastattiin täysin eri hevonen, kuin mikä sieltä otettiin ulos! Mitenkä se on mahdollista?

Kiitos viime kesän treenien, Nemo on tosi helppo lastattava ja hyvä matkustaja. Yhtä ainutta heilahdusta tai kolahdusta ei kopista kuulunut matkan aikana.

Niin ja mites tuo tulospuoli? En todellakaan lähtenyt hakemaan mitään sijoituksia tai palkintoja, enkä olettanut niitä Nemon käytöksellä tulevankaan. Vaikka itse asiassa oma esiintymisemme kehässä meni muutoin liki täydellisesti, paitsi pari kunnon loikkaa taisi siihenkin hetkeen mahtua? Seisominen sujui nätisti paikoillaan, melkein jopa jalatkin oikein päin (pystyin taas asettelemaan ja korjaamaan asentoa, uskomatonta!). Samoin käynti ja ravi kulkivat ihan hyvin ne hetket, kun ei oltu kahdella jalalla. Parista saimme punaisen ruusukkeen, mutta punaisten kehässä emme enää sijoittuneet.

Sen sijaan Nemolle napsahti erikoispalkintoja kaksin kappalein: Nokkelin Nuori sekä Puunatuin Pari. Jee! :) (vink vink, jos hevonen ei ole rakennekukkanen, eikä osaa edes käyttäytyä, niin pääasia on näyttää hyvältä, hih) Kyllähän tuo kummasti mieltä lämmitti lähteä kotiin palkintosaaliin ja upeiden ruusukkeiden kera, kun ensin oltiin pitkä päivä seisoskeltu sateessa yhden hormonihyrrän narun päässä roikkuen.. Etenkin, kun tapahtumaan oltiin oikeasti panostettu, ja myös palkinnot olivat sen mukaiset!

Melkein niska notkuisi ruusukkeista, jos se olisi yhtään ohuempi. Nemolla on muuten aivan jäätävän vahva niska, tajusin sen vasta itsekin oikeasti harjaa pestessäni ja sitä antaumuksella käsin hinkatessani..

Ja hei, vielä vino pino kuvia, kuten asiaan kuuluu! ;)

Tämä hevonen me lastattiin kyytiin ja purettiin kopista reissun päätteeksi.

...vaan silti Forssassa kopista esiin asteli tämä otus??

Nemon normaali olotila on kutakuinkin tämä. Se on aina ollut vähän sellainen "hyväntuulen hömppä". Se on kamalan seurallinen, utelias, kaikkien kaveri, laumassa aina toimeentuleva, sellainen positiivinen hyvä jätkä.

Vaan näyttelypaikalla esiin tuli aivan uusi puoli. En ole ikinä ennen nähnyt Nemoa yhtä vihaisena, mitä se oli tuolla odotellessamme! Sitä suoraan sanoen potutti ja lujaa. Nemo on niin läpinäkyvä ja helposti tulkittava, että sen ajatukset näkee jo kilometrin päähän. Sillä todellakin keitti päässä ja lujaa, kaikki ärsytti, eikä se tiennyt mihin voisi kaiken raivonsa purkaa. Sieltä siis tuli kaikkea mahdollista pään ravistelusta kuopimiseen, ravaamiseen, haukotteluun, pystyynnousemiseen jne. Kamalasti se olisi halunnut vaan piehtaroida koko ajan, sillä selvästi tuo sateessa kastunut turkki kutitti.
On tuo pienen hevosen elämä rankkaa, kun aina ei saakaan tehdä sitä, mitä haluaisi. Vaan näin luimussa en tosiaan koskaan ennen ole Nemon korvia nähnyt!

Olihan se toki välillä ihan oma kiltti itsensäkin. Onneksi Nemon uskollinen ykkösfani Tanja tykkää pojasta, vaikka se vähän hölmöileekin :D

Nemo ei taas tiedä miten päin olisi... 

Jos vaikka Nemo seisoisit hetken paikoillas, niin määkin huilaan ja nojailen tässä vaan?

Haha, joo niin varmaan...

Pallo! 

Mutta hitsin nätti sellainen.

Vai mitä? Tämä jos joku on niin perus Nemon ilme :)

Ja niin on kyllä tämäkin!

Kehässä me esiinnyttiin tähän malliin. Sopivasti meneillään oli letkuttelu-hetki, ja silloin seistään rentoreiskoina paikoillaan, hih.

Ravikin oli vähän en-mä-nyt-tiedä-viittinkö meininkiä..

Ryhdikkäänä seistessään se näyttää heti kivalta, vaikka asento onkin huono. Mutta hei, voiko hevonen enää juur enempää ponilta näyttää?!

Nuorten luokan sijoittuneet rivissä, myö pysyttelimme sopivan turvavälin päässä.

En tuossa loppukehässä keskittynyt yhtään muihin hevosiin tai siihen mitä tapahtuu, ainoastaan että Nemo pysyy kaikki jalat maan kamaralla, emmekä mene liian lähelle edellä menevää. Tuli ihan yllätyksenä kun tajusin, että kehästä ovat lähes kaikki hevoset kadonneet ja meille alettiin jakaa palkintoja.

Ruusukekokoelma tallin seinällä sai hienoa jatkoa.

Itse asiassa ei voi sanoa, että omena olisi kovin kauas puusta pudonnut käytöksen osalta.. Nemon isältä meinasi 1-vuotiaana jäädä näyttelyt kokonaan väliin, kun hormonihyrrää ei meinattu kehdata kehään viedä - onneksi löytyi lainahändleri nuorelle orille ja sieltähän napsahti BIS2-titteli tuolloin. Kuten myös Lotta 20v edellisessä näyttelyssään Kiljavalla käyttäytyi kaikkea muuta kuin vanhan luottohevosen tavoin! Reeniä reeniä vaan, ehkä me vielä joskus opitaan... :)

Lotta 20v (vuonna 2012) ja Nemo 3v näyttelyissä samat suitset päässään.
Suuren suuri kiitos jälleen Maaritille upeiden suitsien lainasta!

Kiitos järjestäjille sekä huipputiimille Nemon matkassa mukana, on nämäkin raskaat reissut sen arvoisia, kun saa hyvässä porukassa ne tehdä! :)

Reipas kärryheppa


Nemon kanssa kaikki on vaan jotenkin niin helppoa. Ei sitä enää juurikaan tule ajateltua, että tämä on nuori, kokematon, ja vielä ori, kun sen kanssa toimii. Siinä missä vielä joskus aiemmin kaikki tehtiin vähän varmistellen, varovasti, herkkujen kera jne, nykyisin oikeastaan kaikki käytännön asiat toimivat kuin vettä vaan minkä tahansa muun hevosen kanssa tehtäisiin. Sama alkaa päteä myös ajohommissa.

Kuntoonlaitto on liki aina sitä, että Nemo nuokkuu paikallaan puoliunessa. Maastossa se sentään vähän piristyy, ja itse asiassa tänään oli ensimmäistä kertaa oikeasti jopa tosi reipas ajettava! Olen varmasti useasti maininnut näistä meidän onnettomista maastoistamme, joten onneksi Nemon reippaus vauhdin lisäksi ulottuu myös sen käytökseen.

Lähtötunnelmat ovat aina tätä luokkaa

Mikäs tässä on nukkuessa auringon paisteessa..

Kaksi hevosta(?) nenät vastakkain naruissaan kiinni.

Maastoreittien luonteesta johtuen en tiedä tulenko koskaan(??) ajamaan Nemolla yksin, mutta en ainakaan vielä pitkään aikaan. Kaiken varalta on hyvä olla apuri mukana varmistamassa, jos tulee jokin äkillinen tilanne. Ajaessa riskit ovat aina suuret, kun on tavaraa perässä, mahdolliset vaaratilanteet ovat tällöin ihan eri luokkaa kuin pelkän hevosen ja ratsastajan kanssa.

Pari viimeistä maastoa on nyt kuitenkin mennyt siten, ettei avustajalle olisi oikeastaan ollut tarvetta. Parissa kohtaa olen pyytänyt apurin kävelemään Nemon edelle, jos on tullut jännä paikka vastaan. 3-vuotiaalle on ihan hyvä lisätä luottamusta siten, että ihminen kulkee vierellä. Selvästi siitä on hevoselle yhä suuri tuki, että joku tulee sen viereen kävelemään, vaikka reippaasti tuo osaa ja haluaa itsekin edetä.

Nyt pitäisi vaan useasti päästä ajelemaan! Meidän tahtimme on todellakin harva, vaikka toivoisin edes kerran - mieluummin pari - viikossa saavani hevosen kärryjen eteen. Tänä kesänä ajetaan varmaan pääosin käyntilenkkejä muutamasta kilometristä ehkä jopa kymmeneen kilsaan? Tällä hetkellä lenkit ovat olleet hieman yli tai alle viiden kilometrin mittaisia, liki pelkkää käyntiä, eikä tuo matka tunnu vielä miltään.. Mutta hiljaa hyvä tulee, ja aina on vaan niin kiva lähteä tutkimaan uusia reittejä, että saas nähdä mihin tässä vielä päädytään ajelemaan! Maastot kun tuppaavat paranemaan sitä myötä, mitä pidemmälle tallilta viitsii lähteä.

Tervetuloa kyytiin!


Tiedän ettei pyörätiellä saisi ajaa hevosella, vaan hevonen ja vaunut rinnastetaan autoihin. Silti mikään laki ei saa minua menemään vilkkaasti rekkoja ja linja-autoja vilisevälle tielle 80km/h nopeusrajoituksella hevosen kanssa. Se vasta vaarallista olisikin, tai sanotaanko silkkaa hulluutta.

Sen sijaan hieman hiljaisemmilla sivuteillä pyrimme jättämään pyöräilijöille rauhan ja siirrymme omalle paikallemme häiriköimään autoilijoita.

Kyllähän tuo vähän hurjalta tuntuu ajokaistaa pitkin ajella, kuitenkin autot kun joutuvat ohittamaan vastaantulijan puolelta takaa tullessaan. Onneksi tilaa kuitenkin on varsin hyvin.

Nemossa on muuten aivan äärettömän paljon samaa äitinsä kanssa ajohevosena! Minulle tulee vähän väliä kyydissä olo, kuin ajaisin Lotalla. Ihan käsittämätöntä. Niiden tapa liikkua, eleet ja käytös, ilmeet ja pään liikkeet, apuihin reagointi, aktiivisuus, siis lähes kaikki on hyvin samankaltaista keskenään. Lotalta löytyy kaikki mahdolliset fiilikset laidasta laitaan yksin maastoillessa, mutta yleensä se on enempi vauhdikas kuin laiska ajettava. Molemmat saattavat vähän kytätä jotain olematonta tien reunassa, mutta kumpikaan ei pelkää oikeastaan mitään, ja jos pelästyykin, on reaktio pieni säpsähdys paikoillaan. Molemmat myös lähtevät suoraan automaattisesti kävelemään ohi ajavan auton perään, jos ohituksen ajaksi on ensin pysähdytty :D

Tosin onhan Nemo aloittanut ajohevosen uransa äitiinsä kiinni sidottuna, ja noita yhteisiä ajokilometrejä ehti kertyä ihan kiitettävä määrä, joten ehkä sieltä on jotain jäänyt mieleen.. Ja kyllähän nuo varsin samalta myös näyttävät kyydistä katsottuna, mitä nyt Nemolla on pienempi peppu ja lyhyempi runko kuin äidillään.

Autotiellä mennään.

Vielä hieman sivummalla ei toki enää pyöräteitä olekaan, mutta liikennettä piisaa senkin edestä. Pöh.

Kohta pitää pysähtyä ja varmistaa, ettei tule junia!

Onneksi junatkin ovat jo varsasta asti tuttuja menopelejä.

Asutusta piisaa lähes koko matkan ajan.

...vaan mitäpä se haittaisi. Onpa hevosellekin mielenkiintoista kytätä ihmisiä pihatöissään. Näimme Tanjan kanssa jo niin sanotusti vähän liikaakin ;)

Junarata lähestyy ja pakettiauto lähestyy..

Kuulepas Nemo, ei sitten kaahata!

Kiitos Virpin vinkin, löysimme yhden pienen kivan hiljaisen tienpätkän. Pohja on harmillisen kova täälläkin, mutta muutoin tämä lyhyt tie suorastaan kehottaa laukkaamaan sen läpi. Näin ei tietenkään nyt tehty, mutta pieni pätkä ravia tuli hölköteltyä, Nemolla oli koko ajan niin kivasti menohaluja, että vähän piti antaa pojan juostakin. Tanja kuvasi pätkän videolle tässä pikkutiellä:

 

Kiia harjaili Rouskua pihatossa.

...mutta ilmeisesti haliminen oli kivempaa! :)

Yritin ottaa Popista nätin kuvan tarhan portilla juhannusruusun kukkiessa. Tässä Rouskun mielipide asiasta..

Tässä on taas käytetty jokunen työtunti laitumen teon merkeissä. Aitoja on kyllä tänä keväänä tullut viriteltyä ihan kiitettävä määrä, mutta mikäs siinä, kun on ihania länttejä hevosille mitä aidata! Tällä kertaa laajensimme poikien laidunta puron reunalla siten, että mukaan aidattiin myös metsäinen kukkula laitumen perältä. Pojat olivatkin muutaman päivän taas "omassa tarhassaan" pois tuolta laitumelta, joten riemua riitti taas tarhan vaihdon myötä.

Matkalla laitumelle. Ja löysällä narulla perässä, mitäs siinä viime videossa tulikaan aiheesta todettua...

Nemo tulee täyttä kiitoa!

Uusien maastojen tutkailua.

<3

Kivoja nämä laajakulmaisen linssin kuvakulmat, hih!

Tämä metsäinen läntti on kyllä ihana.

Nyt on taas hyvin suojaa auringolta, vaikkei pihattoa olekaan käytössä.

Ja ruokaa riittää vaikka kymmenen hevosen tarpeisiin.

Välillä pitää käydä kurkkaamassa olisko herkkuja tarjolla.

Ei tarvitse juurikaan päätä laskea syödäkseen.

Noi Popin korvat :D

3-vuotiaan möhköfantin pönötys.

"Jaa mua nimittelet siellä vai??"

On se vaan suloinen siltikin.

Aina niin utelias ja seurallinen kaveri. Molemmat.

Ihan äkkiä ei ruoka pääse loppumaan kesken. Mitäköhän Popi mahtaa tuumailla, kun noin myrtsillä ilmeellä keskittyy syömiseen?

Välillä pitää käydä tsekkailemassa maisemia. Hevosille aukeni nyt valtaisat uudet näkymätkin eri suuntiin peltojen yli, mihin ei muilta laitumilta ole ollut näköyhteyttä.

Rapsutukset kelpaavat aina.

Hei oikeesti, tämä ei voi olla mahdollista! Niin edustava kuva velipojista ettei tosikaan :DD

Ihana kesä ja ihana laidun.

Tämä laidun on myös siinä mielessä kiva, että se aktivoi hevosia liikkumaan. Kuten ehkä alla olevasta - laitumen portin luota otetusta - kuvasta näkee... tai sitten ei näe?

Sinne johonkin ne ponit jäivät.

Videolla myös siirtyminen uudelle lohkolle.
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )