kouluratsastus
,
Johan on ollutkin kiireinen viikko, kun ei edes blogille ole löytynyt aikaa. Osiltaan tätä selittänee se, että mie aloitin työt tällä viikolla. Jotenkin nuo päivät hupenevat kuin hiekka sormien välistä, eikä mitään meinaa ehtiä tekemään. Ja olihan tuossa koirillakin näyttelyt, joten niihin valmisteluineen kului aikaa.
Mutta mitäs hevosille kuuluu? Lotta on liikkunut taas hyvin monipuolisesti kisojen jälkeisellä viikolla. Mie kävin sillä kärryttelemässä, maastoiltu on muutama kerta ja kentällekin jaksoin lähteä tuuppailemaan yhtenä iltana. Etsittiin Lotan kanssa taas uusi maastoreitti, joka kartasta mitattuna on reilut 16km. Saatiin tähän uppoamaan yli kaksi tuntia, eikä Lotta ollut reissun jälkeen tippaakaan väsynyt! Ei edes hiennot muualta kuin satulan alta. On tuo hevonen vaan uskomaton. Vitsailinkin tässä jo, että aletaan seuraavaks viidenkympin keikkoja heittään, että tulee edes jotain haastetta hevoselle..
Kenttähommissa Lotta on taas ollut oikea unelma! On se vaan meidänkin kannalta hyvä, että Anna käy sitä välillä läpiratsastamassa, koska Annan jäljiltä Lottaa on taas niin ihana ratsastaa. Se ihan oikeasti hakee pyöreää muotoa jatkuvasti ja kulkee tosi pehmeästi tuntumalla ja hyvin kuulolla. Tai ainakin siltä tuntuu, kun yksinään sen kanssa vääntää.. :)
Tänäpä vihdoin ja viimein päästiin ensimmäistä kertaa kauan kaivatulle tunnille! Tosin eri kentälle ja eri opettajalle kuin alunperin oli tarkoitus, mutta mitäpä tuolla on väliä. Muutoinkin tämä naapuritalli, missä saadaan käydä kentällä, on oikea unelmalöytö. Kenttä on aivan loistava, tallilla käyvät ihmiset ovat aivan ihania ja oikeastaan aina on seuraa, kun sinne poikkeaa. Ja ihan vapaasti saadaan käydä kentällä treenaamassa, omistaja on vaan mielissään, kun on elämää. Kuinka näin hyvä tuuri voi käydäkään?! Varasin jo seuraavankin tunnin viikon päähän, jotta saadaan rytmistä kiinni. Ja toki pitäisi ominpäinkin tehostaa noita kenttäreissuja. (mie vaan tykkään maastoilusta, etenkin nyt kun olisi hurjasti uusia reittejä ja paikkoja tutkittavana, ja Lotan kanssa voi huoletta juosta yli kahden tunnin reippaita lenkkejä)
Tunninpitäjältä tuli muuten kehuja Lotan hyvästä kunnosta. Samoin muut tallilaiset jaksavat aina kysyä ja ihmetellä, että minkä ikäinen tää hevonen onkaan. Viimeksi kun ratsastin tallin ohi, luuli eräs nainen, että miulla on joku muu hevonen kuin Lotta, kun näytti kuulemma niin paljon nuoremmalta, hih :D
Olen kuullut monelta vuoniksen kanssa kisaavalta, että yleinen reaktio kisapaikoilla on ylenkatsonta ja jokseenkin halveksuvat katseet, kuin ihmetellen ja säälien, mitä NOI täällä tekee.. Sen sijaan nyt kun myö oltiin Lotan kanssa kisoissa, mie sain kokea täysin päinvastaista! Kaksi eri ihmistä jäivät innoissaan miun kanssani juttelemaan ja kertoivat joskus vuonohevosen itsekin omistaneensa (nyt taisi molemmilla olla puoliveriset kisaamassa..) Lotan iän kertoessani ensimmäinen reaktio oli "TÄH?" haavi auki. Ja siihen perään: "Onpa se hyvässä kunnossa!" Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä lämmittää sydäntä ja lujasti. Etenkin kun itse vielä pohdin, kehtaako sitä viedä kisoihin laisinkaan, vai onko se vielä liian laiha luuviulu roikkumahalla varustettuna. Mutta eihän se ole, vaan se on juuri niin ihana ja upea kuin 20v hevonen voi olla.
Voisi siis sanoa, että elämä hymyilee, ja tällä hetkellä kaikki on enemmän kuin täydellistä :)
Ja hyvin voisi sanoa menevän myös Roppe-Romuluisella, jonka kuulumisia ja kuvia olen saanut tallitytöiltä kuulla. Sillä tuntuu olevan huippukivaa Yli-Tokolla, enkä yhtään ihmettele. Rousku ja kaksi muuta pikkuoria pääsevät myös päivittäin puomille harjaukseen ja ovatpa nuo maastossakin käyneet lenkkeilemässä. Milläköhän me enää saadaan Rousku suostuteltua kotio palaamaan?! :D
Palautumista ja uusia tuulia
 |
| Rousku ja Pinoccio. Kuva: Jonna Heino |
Mutta mitäs hevosille kuuluu? Lotta on liikkunut taas hyvin monipuolisesti kisojen jälkeisellä viikolla. Mie kävin sillä kärryttelemässä, maastoiltu on muutama kerta ja kentällekin jaksoin lähteä tuuppailemaan yhtenä iltana. Etsittiin Lotan kanssa taas uusi maastoreitti, joka kartasta mitattuna on reilut 16km. Saatiin tähän uppoamaan yli kaksi tuntia, eikä Lotta ollut reissun jälkeen tippaakaan väsynyt! Ei edes hiennot muualta kuin satulan alta. On tuo hevonen vaan uskomaton. Vitsailinkin tässä jo, että aletaan seuraavaks viidenkympin keikkoja heittään, että tulee edes jotain haastetta hevoselle..
Kenttähommissa Lotta on taas ollut oikea unelma! On se vaan meidänkin kannalta hyvä, että Anna käy sitä välillä läpiratsastamassa, koska Annan jäljiltä Lottaa on taas niin ihana ratsastaa. Se ihan oikeasti hakee pyöreää muotoa jatkuvasti ja kulkee tosi pehmeästi tuntumalla ja hyvin kuulolla. Tai ainakin siltä tuntuu, kun yksinään sen kanssa vääntää.. :)
Tänäpä vihdoin ja viimein päästiin ensimmäistä kertaa kauan kaivatulle tunnille! Tosin eri kentälle ja eri opettajalle kuin alunperin oli tarkoitus, mutta mitäpä tuolla on väliä. Muutoinkin tämä naapuritalli, missä saadaan käydä kentällä, on oikea unelmalöytö. Kenttä on aivan loistava, tallilla käyvät ihmiset ovat aivan ihania ja oikeastaan aina on seuraa, kun sinne poikkeaa. Ja ihan vapaasti saadaan käydä kentällä treenaamassa, omistaja on vaan mielissään, kun on elämää. Kuinka näin hyvä tuuri voi käydäkään?! Varasin jo seuraavankin tunnin viikon päähän, jotta saadaan rytmistä kiinni. Ja toki pitäisi ominpäinkin tehostaa noita kenttäreissuja. (mie vaan tykkään maastoilusta, etenkin nyt kun olisi hurjasti uusia reittejä ja paikkoja tutkittavana, ja Lotan kanssa voi huoletta juosta yli kahden tunnin reippaita lenkkejä)
Tunninpitäjältä tuli muuten kehuja Lotan hyvästä kunnosta. Samoin muut tallilaiset jaksavat aina kysyä ja ihmetellä, että minkä ikäinen tää hevonen onkaan. Viimeksi kun ratsastin tallin ohi, luuli eräs nainen, että miulla on joku muu hevonen kuin Lotta, kun näytti kuulemma niin paljon nuoremmalta, hih :D
Olen kuullut monelta vuoniksen kanssa kisaavalta, että yleinen reaktio kisapaikoilla on ylenkatsonta ja jokseenkin halveksuvat katseet, kuin ihmetellen ja säälien, mitä NOI täällä tekee.. Sen sijaan nyt kun myö oltiin Lotan kanssa kisoissa, mie sain kokea täysin päinvastaista! Kaksi eri ihmistä jäivät innoissaan miun kanssani juttelemaan ja kertoivat joskus vuonohevosen itsekin omistaneensa (nyt taisi molemmilla olla puoliveriset kisaamassa..) Lotan iän kertoessani ensimmäinen reaktio oli "TÄH?" haavi auki. Ja siihen perään: "Onpa se hyvässä kunnossa!" Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä lämmittää sydäntä ja lujasti. Etenkin kun itse vielä pohdin, kehtaako sitä viedä kisoihin laisinkaan, vai onko se vielä liian laiha luuviulu roikkumahalla varustettuna. Mutta eihän se ole, vaan se on juuri niin ihana ja upea kuin 20v hevonen voi olla.
Voisi siis sanoa, että elämä hymyilee, ja tällä hetkellä kaikki on enemmän kuin täydellistä :)
Ja hyvin voisi sanoa menevän myös Roppe-Romuluisella, jonka kuulumisia ja kuvia olen saanut tallitytöiltä kuulla. Sillä tuntuu olevan huippukivaa Yli-Tokolla, enkä yhtään ihmettele. Rousku ja kaksi muuta pikkuoria pääsevät myös päivittäin puomille harjaukseen ja ovatpa nuo maastossakin käyneet lenkkeilemässä. Milläköhän me enää saadaan Rousku suostuteltua kotio palaamaan?! :D
 |
| Kuvat: Jonna Heino |
 |
| Iso mies puomilla harjattavana. Kuva: Jade Liski |
<3 Sen etutukka on kasvanu, menee jo ihan simmuille.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista