esteratsastus ,

Ongelmalapa

5/14/2012 10:00:00 ip. marjo 1 Comments

Ai että hommiin vai??

Taas olisi niin hirmuisesti kirjoiteltavaa, etten edes tiedä, mistä aloittaisi! Yritetäänpä siis tehdä hyvin lyhyt tiivistelmä. Kellokin jo tikittää, ja aamuherätys viideltä töihin odottaa..

Eilen käytiin toista kertaa tunnilla vääntämässä. Loppakorva osoitti heti alkuun, mistä mummot on tehty, kun tunteiltiin yhdessä nuoren welsh ruunan kanssa. Mummolla oli oikea turbovaihde päällä, ja sain oikeasti tehdä töitä, että hevonen pysyi ravissa (eikä laukassa!), ja pystyi edes vähän keskittymään itse tekemiseen. Pian tuo onneksi rauhoittui, mutta kyllä taas selässä nauratti. On Lotta vaan ihme otus.

Työskenneltiin oikeastaan koko tunti suurella pääty-ympyrällä. Tämä on meille edelleen äärettömän vaikeaa, kun ei tuo vaan meinaa pysyä ympyrällä. Tunnin jälkeen opettaja totesikin, että Lotan suurin ongelma on sen oikea lapa. Koko liikkumista johtaa oikea lapa. Ja tämän kyllä huomaa; oikeaan kierrokseen hevonen yrittää jatkuvasti punkea lapa edellä sisälle. Tällöin toki pitäisi asettaa hevonen sisään ja sisäpohkeella työntää kroppaa ulospäin.

Mie en vaan jaksa saada sisäpohjetta läpi, vaan asetuksen sijaan Lotta kääntyy vielä tiukemmin ympyrän sisälle. Voi tuskanhiki! Vastaavasti vasemmassa kierroksessa tamma meinaa valahtaa ulos ympyrältä oikea lapa edellä. Saatiinkin kotiinviemisiksi vinkkejä tämän lavan venyttelyyn, tänään jo näitä kokeiltiin. Ja seuraavalla tunnilla tullaan keskittymään "ongelmalapaan".

Tunnilla tehtiin taas siirtymisiä paljon, sekä sisätakajalan aktivointia. Ympyrällä hevosen takaosaa väistätettiin ulos, eli aktivoitiin sisempää takajalkaa, ja samalla tuli myös suoristuksia kaarevalle tielle. Ei ollut meille mitenkään turhan helppoa, kun miulle on jo työn ja tuskan takana pitää Lotta pelkästään ympyrällä oikealla uralla ja asettuneena.

Laukannostoista olen tainnut aiemmin vuodattaakin, kun nykyisin Lotta aina ja joka kerta laukannostossa nykäisee päänsä ylös. Sekä kentällä että maastossa. Nyt saatiin muutama aivan helmi laukannosto, joissa ei pää lentänyt ja nousi tasan tarkkaan sillä sekunilla, kun laukkaa pyysin. Tehtiin nostot ympyrällä käynnistä sisätakalajan aktivoinnin jälkeen suoraan, eli ensin takapään väistätys, suoristus ja siitä nosto. Toimii! Laukasta suoraan käyntiin siirtyminen ei sitten enää oikein toiminutkaan, köh köh..

Tänään käytiin heti uudelleen kentällä jumppailemassa, ja sain taas kuvaajan mukaan, jee! Yritin nyt perustreenien lisäksi saada tuota lapaa liikkeelle ja ratsastin opettajan ohjeen mukaan neliötä kentällä. Jokaisessa kulmassa pyrittiin tekemään pienennetty takaosakäännöstä vastaava liike neljännesympyrän verran. Eli käytännössä terävä kulma. Ei mennyt ihan kuin strömsössä tämäkään, mutta ehkä ensi tunnilla saadaan lisää vinkkejä ongelmaan..

Kouluväännön jälkeen otin vielä muutaman puomin kentälle ja ravailtiin niiden yli. Johan tuli Lottaan taas virtaa, kun puomit astuivat kehiin! Rouva oikein kiihdytteli puomeja kohti kauempaa kentältä. Lotta rakastaa hyppäämistä ja innostuu aina esteistä. Päätinpä siis kokeilla vielä pari kertaa pienen ristikon ylittää. Ihan hetkeen ei tamman kanssa ole hypeltykään, kun eivät kilot ole antaneet myöden. Ei Lotasta enää estehevosta ole toiveitakaan saada (jos se olisikin nuorempi...), mutta kyllä oli mummolla kivaa. Se vaan tykkää esteistä, ei sille mitään mahda :) Kuski ei vaan ihan ollut hypyissä mukana, miun estekokemuksella ja Lotan hyvin läheltä tai hyvin kaukaa lähtevillä pompuilla lopputulos oli vähän sitä sun tätä..

Aina ei keskittyminen pysy itse asiassa. Mutta virtaa riittää.

Ei tietoakaan "ongelmalavan" taipumisesta kulmassa..

Esteiden välillä löysällä ohjalla ravailua ja toinen venyttelee niin tyytyväisenä :)

Skella ja Ylläri ovat taas kunnostautuneet vankikarkurin urallaan. Like a mother like a daughter! Tai tällä kertaa ehkä toisin päin, koska Ylle-Bylle taitaa olla yleensä se, joka ensimmäisenä puskee langoista läpi. Jotenkin voisi kuvitella, että seitsemän kerrosta lankaa sähköpaimenella varustettuna pitäisi pienen ponin takanaan, mutta ei! Nämä ovat oppineet jutun vähän liian hyvin: ensin riittävästi etäisyyttä aidasta, kiihdytys nollasta sataan ja täysiä lankoja päin, niin kyllä niistä läpi pääsee!! Monesti langat eivät kärsi tästä laisinkaan, joskus saattaa joku lanka napsahtaa poikki. Ihan käsittämättömiä otuksia.. Eilen taas tätä kaksikkoa sai metsästää pitkin peltoja ja naapurien pihoja. Totesinkin jo, että seuraavalla (?!?) kerralla otan kameran kaulaan, ja nautin mahdollisuudesta kuvata kahta ponia, jotka päästelevät täysillä vapauden onnesta nauttien pitkin maita ja mantuja. Onhan tuota menoa ilta-auringon paisteessa vihreällä pellolla hieno katsella, ei siinä mitään.. ;)

Pikkupaholainen niin kilttinä mukamas aitojen sisäpuolella, mur ;)

Tänään kyllä otin karkurikaksikon sisään ennen kuin lähdettiin Lotan kanssa reissuun. Eiväthän nuo muuten karkaa, mutta se, kun Lotta saapuu lenkiltä pihaan tarkoittaa vihreällä herkuttelun aikaa, ja siitä eivät Skella ja Ylläri suostu jäämään paitsi!

Matkalla kentältä kotio, hei hei!