kouluratsastus ,

Peltokoulua ilman satulaa

5/12/2012 10:37:00 ap. marjo 2 Comments

Sainpas pitkästä aikaa kuvaajan mukaan tallille, jei! Ja oikeastaan "ensimmäistä" kertaa joku oli ottamassa minusta kuvia, kun ihan oikeasti yritän ratsastaa. Onhan noita jotain peltokäppäilyjä tai maastolaukkoja kuvattu aiemminkin.. Mutta kentällä ei ole tainnut koskaan olla kuvaajaa mukana (kun ei tässä viimeiseen kahdeksaan vuoteen ole juuri kentällä edes käyty), enkä pellollakaan aiemmin ole koulua yrittänyt kameran edessä vääntää..?

Lotta kulki taas aivan hitsin nätisti :) On se vaan edennyt hurjasti, ei voi muuta sanoa! Ilman satulaa sen tuntee vielä kymmenen kertaa paremmin, kun hevonen "nousee" ja selkä alkaa tehdä hommia. Lotan selkä on pudonnut aivan hurjasti sen laihtumisen myötä, ja nykyisin ilman satulaa istuminen on jokseenkin epämukavaa, kun selkäranka on niin törröllään. Aikana ennen ylläpitoa menin varmaan puolet maastoiluista ilman satulaa, koska Lotalla oli niin ihanan pyöreä ja pehmeä selkä istuskella. Talvella hevonen lämmitti kivasti, ja kesäkuumalla pystyi maastoilemaan sortsit jalassa. Jostain kumman syystä nyt ylläpidon jälkeen ei ole enää tullut ilman satulaa maastolenkkejä heitettyä...

Koulua sen sijaan on kiva vääntää, ei satu yhtään omaan peppuun! Varsinkin ravissa Lotan selässä on todella hyvä istuskella. Oikeastaan alku- ja loppukäynnit on ainoita, missä saa itse voihkia tuskasta ja kiemurrella kyydissä, hih :)

Miulla on kyllä itselläni vielä ihan hakusessa Lotan oikea muoto. En ole koskaan ketään hevosta peräänannossa ratsastanut (paitsi Kalinoa viimeksi hetkittäin), joten olen vähän ulapalla sen suhteen, koska heppa kulkee oikein. Toki tunnen ja tajuan, koska se myötää ja asettuu niskan seudulta, ja pyrin tällöin siihen reagoimaan ja hevosta palkitsemaan. Nyt kuvista kuitenkin näkee myös sen, mitä itsekin epäilin, että Lotta kulkee liian etupainoisena (niin se on kyllä tainnut tehdä koko ikänsä). Se kyllä venyttää eteen ja alas, mikä on erittäin hyvä juttu, mutta seuraavaksi pitäisi alkaa saada se myös nousemaan sieltä ylös... Tosin tämä taitaa olla ikuisuusongelma kaikilla raskaammilla kylmäverisillä, ja etenkin Lotan lihaksilla vaatii vielä ponnisteluja. Ehkä me joskus opitaan, etenkin nyt kun huomenna on taas seuraava tunti, kivaa!

Alkuverkkoja.

Toisella on häntäkin niin ihanasti pörhöllä :)

Miun jalat huitelee jossain...

Yritystä on ainakin :)

Jahas, joko nää tuuppailut alkais riittää...? Sit päästellään!

Lotta lähtee aina kun piipunsuusta ampuis, kun on tyhjä pelto edessä, ja sille vähän ohjaa antaa. Joku on selvästi oppinut jutun juonen ;)

Harmi vaan, että vauhti hiipuu aina parin askeleen jälkeen, ja sitten laukkaillaan ihan rauhassa pitkin peltoa..

Hieman rauhoittelua ja hevosen keräilyä ennen uutta spurttia.

Lotalla kyllä virtaa riittäisi. Kerran kun pääsee juoksemaan, ei se enää muuta haluaisikaan.

...mutta ennen seuraavaa laukkapätkää pitää vielä keskittyä.

Kunnes taas mennään!

Kaikkensa antanut väsynyt ratsukko loppukäynneillä.

Ja hommien jälkeen ansaitusti pihassa herkuttelemassa!