joulukalenteri
,
Siri onkin päivitellyt Rouskun kuulumisia tässä syksyn mittaa herran orilaitumilta kotiutumisen jälkeen, mutta ajattelin silti kirjoitella Rohanista tämän päivityksen. Herran kanssa on tosiaan edetty hitaasti ja rauhassa, muistutellen mieleen jo kaikkea opittua ja vähitellen lisäten uutta ja ihmeellistä. Siri on touhunnut varsan kanssa useamman kerran viikossa, muttei tietty pitkiä aikoja kerrallaan.
Luukku 8 - Rohan puolitoista vuotta!
Tänään on Rouskun yks ja puoli vee synttärit. Muistan vielä kun vuosi sitten ihmeteltiin, että nyt se on jo puolivuotias. Nopeasti tämä aika menee. Ja vielä nopeammin näyttää hevosten ikääntyminen kulkevan, kun muutaman viikon kuluttua Rousku on jo "virallisesti" kaksivuotias. Mihin meidän varsamme katoaa?! |
| Puolitoistavuotias fiksu ja viisas herrasmiesvarsa. |
Eniten Rouskun ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä tallin käytävällä tapahtuvien toimenpiteiden lisäksi talutusharjoituksia tallin pihassa sekä lähimaastoissa. Kovin kauas tuon kanssa ei vielä pysty lähtemään, kun meidän on tosiaan pakko mennä joko a) junaradan ali, b) junaradan varteen tai c) ison tien reunaan päästäksemme paria sataa metriä kauemmas tallin pihasta. Onneksi varsan kanssa voi vielä treenata kotosallakin.
Pihassa tuo on saanut tottua juokseviin ja riekkuviin lapsiin sekä koiriin (vanha juttu...), sekä näiden lisäksi siedätetty oudompiin juttuihin. Varsa on muun muassa kävellyt pressun yli, seissyt puulavan päällä, kiivennyt maakellarin katolle jne.. Tietysti perus talutusharjoitukset väistämisineen, peruutuksineen ja paikallaan seisomisineen kuuluvat myös Rouskun treeneihin. Maastolenkeillä tuo on saanut ohitella autojen lisäksi jo pelottavan "moottorisahamurhaajankin" naapurin pihassa.
Kuolaimia jätkä on opetellut alkuun pitämään iltaruuan yhteydessä, nykyään myös jo lenkkeillessä. Ruokinnassa ideana oli tehdä kuolaimista kiva juttu hevosen mielessä, eli aina kun kuolaimet laitettiin suuhun, pääsi syömään iltaruuan. Kuolaimilla ei kuitenkaan ole vielä tehty mitään, ne vaan ovat, kaikki käsittely tapahtuu edelleen riimulla.
Valjaita Rohan on kantanut jo useaan otteeseen. Kaksi kertaa sen takana on nyt kävelty ohjien kera ohjien ollessa riimussa kiinni. Niitä on läpsytelty pyllyn yli ja vedetty takajalkoja myöden sivulle, eipä tuo enää tunnu välittävän niistäkään mitään. Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa pientä vetoa, kun laitettiin ohjat rintaremmiin kiinni, ja mie roikuin takana vastuksena. Paikoitellen jo lähes raahauduin varsan perässä, kun kaikin voimin laitoin vastaan sen takana, mutta tyynen rauhallisena Rohan vaan jatkoi kävelyä. Taisipa tuo tuumata, että kummasti tämä rintaremmi yhtäkkiä kutistui kesken matkan..
Kaikki on sujunut uskomattoman hyvin ja helposti Rouskun kanssa, onneksi sen perusluonne on noin rauhallinen ja tyyni. Seuraavana aletaan opettaa kuolainten käyttöä, ensin taluttaen ja jossain vaiheessa takaa-ajaen. Ajohommissa puolestaan opetetaan varsa vetämään painavia köysiä, joiden päässä roikkuu ketjut. Tästä ja kaikesta lisää myöhemmin, kunhan sinne saakka päästään. Maltti on valttia, etenkin eläinten koulutuksessa!
Kuolaimia jätkä on opetellut alkuun pitämään iltaruuan yhteydessä, nykyään myös jo lenkkeillessä. Ruokinnassa ideana oli tehdä kuolaimista kiva juttu hevosen mielessä, eli aina kun kuolaimet laitettiin suuhun, pääsi syömään iltaruuan. Kuolaimilla ei kuitenkaan ole vielä tehty mitään, ne vaan ovat, kaikki käsittely tapahtuu edelleen riimulla.
Valjaita Rohan on kantanut jo useaan otteeseen. Kaksi kertaa sen takana on nyt kävelty ohjien kera ohjien ollessa riimussa kiinni. Niitä on läpsytelty pyllyn yli ja vedetty takajalkoja myöden sivulle, eipä tuo enää tunnu välittävän niistäkään mitään. Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa pientä vetoa, kun laitettiin ohjat rintaremmiin kiinni, ja mie roikuin takana vastuksena. Paikoitellen jo lähes raahauduin varsan perässä, kun kaikin voimin laitoin vastaan sen takana, mutta tyynen rauhallisena Rohan vaan jatkoi kävelyä. Taisipa tuo tuumata, että kummasti tämä rintaremmi yhtäkkiä kutistui kesken matkan..
Kaikki on sujunut uskomattoman hyvin ja helposti Rouskun kanssa, onneksi sen perusluonne on noin rauhallinen ja tyyni. Seuraavana aletaan opettaa kuolainten käyttöä, ensin taluttaen ja jossain vaiheessa takaa-ajaen. Ajohommissa puolestaan opetetaan varsa vetämään painavia köysiä, joiden päässä roikkuu ketjut. Tästä ja kaikesta lisää myöhemmin, kunhan sinne saakka päästään. Maltti on valttia, etenkin eläinten koulutuksessa!
Teille olisi pieni haaste. :)
VastaaPoistahttp://m4rtzu.blogspot.fi/2012/12/kymmenen-kysymysta-blogihaaste.html