koirat
,
Vauva potkii! Viime viikonloppuna tunsin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kolme hyvin jämäkkää potkua suoraan kämmentäni vasten! Niin uskomattoman ihana tunne! ♥ Olen yrittänyt vähän Lotan mahasta sun muista seikoista ennustella vanhojen uskomusten mukaan, kumpi sieltä olisi tulossa. Pelottavasti päädyn useimmiten oriin. Mutta ei ennusteta vielä. Jos odotetaan ihan rauhassa vielä hetki... Lotta on kyllä niin pelottavan iso, että saisi alkaa tämä odottelu jo vähitellen loppua! Otin Lotasta taas uudet masukuvat, mutta yllättäen unohdin ottaa kuvat itselleni mukaan, joten ne jäivät vaan vanhempieni koneelle.. Tämä postaus sisältää siis puhelinlaatukuvia. Onneksi napsin niitäkin ohimennen..
Kävin maastossa käppäilemässä sekä la että su. Voi jestas että poni osaakin olla laiskamato. Molempien reissujen keskinopeus oli alta 5km/h. Noh, ei meillä kiire olekaan, pääasia että muori siirtää kavioitaan toisen eteen. Ei tuo ainakaan vielä tuntunut yhtään kyrsiintyvän siitä, että hän joutuu lenkille, tai että kiipesin selkään. Päin vastoin tuntui vallan tyytyväiseltä saadessaan riimu päässä löysin ohjin metsässä löntystää. Tuskin enää kauaa selkään viitsinkään kiivetä, mutta sitä en kyllä ymmärrä, miten ikinä omat hermoni tulevat kestämään taluttamista sitä vauhtia, mitä Lotta suostuu kävelemään..?!
Toiselle reissulle otin koirat mukaan, ja molemmat saivat tallin pihasta saakka juosta vapaina. Meillähän on talli tuossa asutuksen keskellä, joten autoja ja ihmisiä siitä saattaa kyllä joskus ohi kulkea. Ei kovin usein kuitenkaan. Mutta eiköhän nyt käynyt juuri niin, ja kun oltiin vähän matkaa tallin pihasta päästy, tuli pakettiauto vastaan. Onneksi ehdin huomata sen ajoissa, ja ehdin huutaa "hullun" pikkukoirani ajoissa luokse, ennen kuin se sai kilareita autosta. Hyvin sen luoksetulo kuitenkin toimii. Siinä sitten autoilijan odotellessa nappasin toisen koiran syliin (Lotta seisoi vapaana vieressä), hevosesta kiinni toisella kädellä, ja toisen koiran käskytin vaan eteeni istumaan. Siinä kolmen koplan kera seistessäni tajusin vasta katsoa, miten päin Lotta tiellä tököttää, mahtuuko paku ohitse. Juuri ja juuri se onneksi kapealla tiellä näytti mahtuvan, kun poni oli tarpeeksi reunassa.
Seuraava ongelma olikin päästä takaisin selkään. En mitenkään viitsinyt lähteä takaisin tallille kävelemään, joten aikani siellä upottavien lumipenkkojen harjoilla taiteiltuani ja hevosta edes takaisin siirreltyäni löysin tarpeeksi kovaksi painuneen penkan, jonka reunalta pääsi hyppäämään selkään. Mahtoi olla naapureilla hauskaa, jos joku sattui ikkunasta katsomaan :D Youtube ei taaskaan suostu videoitaan jakamaan, mutta tässä pieni pätkä Lotan kyydistä koirien juoksennellessa mukana: http://youtu.be/SGFyEASLggw
Let's kick some ass - or tummy!
That's my girl! |
Kävin maastossa käppäilemässä sekä la että su. Voi jestas että poni osaakin olla laiskamato. Molempien reissujen keskinopeus oli alta 5km/h. Noh, ei meillä kiire olekaan, pääasia että muori siirtää kavioitaan toisen eteen. Ei tuo ainakaan vielä tuntunut yhtään kyrsiintyvän siitä, että hän joutuu lenkille, tai että kiipesin selkään. Päin vastoin tuntui vallan tyytyväiseltä saadessaan riimu päässä löysin ohjin metsässä löntystää. Tuskin enää kauaa selkään viitsinkään kiivetä, mutta sitä en kyllä ymmärrä, miten ikinä omat hermoni tulevat kestämään taluttamista sitä vauhtia, mitä Lotta suostuu kävelemään..?!
Toiselle reissulle otin koirat mukaan, ja molemmat saivat tallin pihasta saakka juosta vapaina. Meillähän on talli tuossa asutuksen keskellä, joten autoja ja ihmisiä siitä saattaa kyllä joskus ohi kulkea. Ei kovin usein kuitenkaan. Mutta eiköhän nyt käynyt juuri niin, ja kun oltiin vähän matkaa tallin pihasta päästy, tuli pakettiauto vastaan. Onneksi ehdin huomata sen ajoissa, ja ehdin huutaa "hullun" pikkukoirani ajoissa luokse, ennen kuin se sai kilareita autosta. Hyvin sen luoksetulo kuitenkin toimii. Siinä sitten autoilijan odotellessa nappasin toisen koiran syliin (Lotta seisoi vapaana vieressä), hevosesta kiinni toisella kädellä, ja toisen koiran käskytin vaan eteeni istumaan. Siinä kolmen koplan kera seistessäni tajusin vasta katsoa, miten päin Lotta tiellä tököttää, mahtuuko paku ohitse. Juuri ja juuri se onneksi kapealla tiellä näytti mahtuvan, kun poni oli tarpeeksi reunassa.
Seuraava ongelma olikin päästä takaisin selkään. En mitenkään viitsinyt lähteä takaisin tallille kävelemään, joten aikani siellä upottavien lumipenkkojen harjoilla taiteiltuani ja hevosta edes takaisin siirreltyäni löysin tarpeeksi kovaksi painuneen penkan, jonka reunalta pääsi hyppäämään selkään. Mahtoi olla naapureilla hauskaa, jos joku sattui ikkunasta katsomaan :D Youtube ei taaskaan suostu videoitaan jakamaan, mutta tässä pieni pätkä Lotan kyydistä koirien juoksennellessa mukana: http://youtu.be/SGFyEASLggw
Lotan harja on päässyt taas kasvamaan järkyttäväksi revahkaksi. Tässä kuvassa ei ole edes niin pahannäköinen, kun olen sen juuri harjannut, mutta alkoihan tuo selvästi sivuille taittumaan.. |
Miltäköhän poni mahtaisi näyttää, jos en olisi leikannut sen harjaa vuosi sitten... |
Kaunis kaunis tamma keväisessä metsähangessa kahlaamassa. |
Meillä on ponin laskettuun aikaan 24 vuorokautta *huh* ja useimmiten on varsonut pari kolme viikkoa etuajassa, joka aamu on pieni jännä päällä odottaako tallissa pikkuinen varsa... Tissit on kyllä kasvaneet mutteivät vielä täydet. Sitä en sitten tiedä jos tuleekin maitoon vasta varsomisen yhteydessä, on tää vähän arvailua kun ei tämä tamma ole meillä ennen varsonut (aiemmin muualla kyllä 8 kertaa ja aina kaikki mennyt hyvin, se vähän lohduttaa :)) Lämpösen laskettuun aikaan taas on 47vrk, eipä sekään kovin kaukana ole. Molempien tammojen mahat on jo ihan kauheet ja varsojen liikkeet tuntuu tosi voimakkaasti, hauskaa että siellä masuissa jo pikkuhevoset kovasti kirmailevat :D
VastaaPoistaIhana postaus :3 ♥ Sulla on ihan törkeen upea blogi!!!
VastaaPoistahttp://sorsaporo.blogspot.fi/