ajo-opetus ,

Päällimmäiset tunnelmat

3/10/2013 09:03:00 ip. marjo 5 Comments

Aivan älyttömän hyvä kurssi takana! Vitsit, meille jäi kyllä kaikille niin huiput fiilikset menneestä viikonlopusta, ettei ole tosikaan! Lähes koko ajan oli kylmä, nukuttua tuli liian vähän, ja nälkäkin usein vaivasi, mutta hevostellessa kaikki tällainen unohtuu, kun hevoset ovat niin upeita, asiaa on valtavasti - halua oppia vielä enemmän, ja homma toimii. Vautsi. Kiitos Sari!

Rousku teki neljä settiä pyöröaitauksessa. Kaksi lauantaina ja kaksi sunnuntaina. Kaikilla kerroilla otettiin periaatteessa uusi asia, jonka opetukseen keskityttiin, mutta toki koko ajan tuli myös vanhan kertausta. Ehdottomasti suurin edistysaskel tapahtui herran ajo-opetuksessa (kuten oli kurssin tarkoituskin, heh heh..), kun takaa-ajo sai aivan uusia ulottuvuuksia. Nämä kaikki sessiot ovat toki videolla, joten matskua on tulossa ja paljon! En ymmärrä, miten ikinä saan videot editoitua siihen muotoon, että niitä jaksaa joku katsoakin..?

Kurssilla oli myös toinen 2-vuotias, lähes samassa vaiheessa Rouskun kanssa oleva welsh-varsa. Luonteeltaan noissa kahdessa oli paljon erilaista, mutta tietyllä tavalla myös paljon samaa. Onkin todella avartavaa seurata myös täysin vieraita poneja, joista ei entuudestaan tiedä juurikaan mitään, ja miettiä niiden tekemistä ja käytöstä. Opetuksen idea kun on periaatteessa sama, mutta silti eri hevoset voivat vaatia hyvin erilaisia lähestymistapoja. Oikeastaan koko kurssilta yksi käteen jäänyt asia olikin, että aina hevosen mukaan..

Minulle uusi elämys oli seurata myös kahta muuta "kurssivarsaa", jotka ovat Sarilla itsellään koulutuksessa. Toinen on erittäin säpäkkä 3-vuotias, nopea liikkeissään, hyvin seurallinen, mutta samalla melko herkkis. Toinen viime kesän varsa taas on todella arka, eikä sitä tarhassa pääse edes koskemaan. Mie kun olen tottunut ainoastaan "omiin" varsoihin, jotka oikeastaan kaikki ovat olleet ennemminkin hyvin rohkeita, jopa röyhkeitä käytöksessään, ylisosiaalisia ja aina ihmisen kimpussa tekemistä hakemassa. Oli siis hyvin avartavaa tutustua myös täysin toisenlaisiin yksilöihin..

Tämä kaikki herätti älyttömästi ajatuksia myös tulevaa omaa varsaa kohtaan. Kurssilla toki keskityttiin lähinnä jo vanhempiin varsoihin, joiden kanssa voi tosissaan opiskella asioita ja kouluttaa varsoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Joku voisi pitää minulle vielä luennon aiheesta hyvin pienen maitovarsan käsittely. Toki ihanne olisi tehdä aivan äärettömän hitaasti, rauhassa ja kaikki pohjustaen. Mutta valitettavasti varsan elämässä on paikkoja, jolloin sen vaan tulee toimia (esim. vuolut, tunnistukset, rokotukset jne..), joten näihinkin olisi hyvä jotenkin valmistautua ja tehdä tilanteista varsalle mahdollisimman helppoja ja turvallisia. Toki Lottaa tullaan liikuttamaan ja käsittelemään paljon myös varsomisen jälkeen, joten jollain muotoa varsan on kuljettava menossa mukana..

Onneksi tässä on nähnyt paljon varsoja (etenkin vuonisvarsoja!) vuosien varrella, mutta kultaista keskitietä en ole vielä onnistunut omassa päässäni hahmottamaan.. Ehkä tässäkin mennään pitkälti sen mukaan, millainen varsa maailmaan tulla tupsahtaa. Onneksi vuonot tuppaavat olemaan melko rohkeita ja rentoja rämäpäitä jo pienestä pitäen ;)

Siis miten päin nää narut, mikä käsi vetää ja mihin, miten päin kroppa ja missä oma linja?? Sari avustaa Siriä juoksutuksen suunnanvaihdossa, melko riemukasta meininkiä ;)

Ooh mikä wannabe-kouluponi. Ohjasotteiden opiskelua säkityksen kautta.

Tämä kuva oli pakko julkaista vain sen takia, että Roppe on niin komea! Ei sitä ihan äkkiä veikkaisi vasta 2-vuotiaaksi?! Ja tämä kaikki on tapahtunut parissa kuukaudessa, sillä joulukuussa jätkä oli vielä onneton rimpula.. On näiden varsojen kasvua ihana seurata.

Supertaitava ajoponi edistyi aivan mielettömästi kurssilla, ollaan kaikki niin ylpeitä pikku-Popinosta! (ja Siristä kans!)

Tätä ei ole videolla, joten laitoin vielä pari kuvaa tämän hyvin aran varsan lähestymisistä. Tässä keskustellaan varsan kanssa, ja myödätään aina, kun varsa ajattelee kohti. Tässä painetta on jo lähestulkoon liikaa, sillä varsa selvästi harkitsee, pitäisikö sen poistua paikalta.

Loppusaavutus oli se, että varsa uskalsi kurottautua haistamaan ojennettua kättä. Tästä se sai suurimman mahdollisen myötäyksen, eli mie häippäsin ja jätettiin varsa rauhaan. Tämäkin varsa edistyi aivan huimasti kahden päivän aikana!