erikoispostaus
,
Heti alkuun mie suuntasin ensin etsimään pressihuoneen, jätin sinne kamppeet ja nautiskelin kulkemisesta ilman järkkäriä kaulassa roikkumassa. Ensimmäisenä yritimme löytää tiemme yhdistyksen kojulle, mutta tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Piti oikein pohjakartasta katsoa, mistä moinen ihme löytyy. Ei oltu näemmä saatu taustaseinää ständille, joten hieno iso vuonisplakaatti ei päässyt esille. Sen voimin kojun kun on aiemmin bongannut helposti jo kaukaa. Täytyy muistaa tämä siis erikseen pyytää tulevina vuosina..
Pian tämän jälkeen olikin Pas de Deux -näytöksen vuoro, joten mie linnoittauduin aidan viereen kamera kaulassani. Ilokseni Kani eksyi meikäläisen viereen kuvaamaan, joten jälleen riitti loistavaa juttuseuraa. Hevostapahtumien kuvaaminen on kyllä sen puolesta aina yhtä kivaa, kun yleensä meitä on melko lailla sama porukka paikalla. Tätäkin kautta syntyy ihania uusia tuttavuuksia, ja aina tulee säännöllisesti tavattua vuoden mittaan.
Vuonisten näytöksen jälkeen areenalle ilmestyi Emmi kera suokkiori Hessin Nöpin. Jäin siis vielä seuraamaan Nöpin esiintymisen ja napsin herrasta muutamia kuvia. Hienosti tuo malttoi areenalla keskittyä, vaikka pihassa taisi olla hieman enemmän virtaa nuorella orilla..
Tämän jälkeen kävimme ravintolassa syömässä, ja kyllä ehtikin jo tulla nälkä. Yllättävän nopeasti ruokaa saikin, ehdin jo ihmismäärän vuoksi pelätä, että jonot ovat kilometrin mittaiset. Messuhallissa kulkiessa paikoitellen joutui todellakin seisomaan joka suunnasta puristettuna kykenemättä liikkumaan mihinkään suuntaan, etenkin katsomoiden kohdilla. Mie inhoan ahtaita paikkoja ja ihmismassoja, mutta onneksi hermoni ovat sen verran joustavat, että aina jaksan odottaa, kun kuitenkin tietää tilanteen pian helpottavan..
Viimeinen näytös, jonka enää seurasimme, oli valjakkoajon näytöskilpailu. Tästä täytyy kyllä antaa täydet pisteet niin järjestäjille kuin osallistujille. Koko näytös oli loistava, kuskit Suomen parhaita - ajo sen mukaista - ja yleisö eläytyi täydellä tunteella mukaan. Minä, joka rakastan valjakkoajoa, koin lähes kylmiä väreitä valjakoita seuratessani. Voi kun joskus itsekin osaisi ajaa yhtä taidokkaasti ja hevonen toimisi yhtä hienosti..
Ja loppupäivästä - vihdoinkin - suuntasimme shoppailemaan! Toki aiemmin piti jo tsekkailla kojujen tarjontaa ja vähän hypistellä jotain, mutta järkyttävästä ihmismassasta johtuen lähempi tutustuminen messutarjontaan jäi hyvin vähille. Minä löysin kuin löysinkin sen, mitä tulin hakemaan, eli pinkin varsariimun! Jee, ja kiitos Ansku vinkistä!
Muutamia muitakin kivoja löytöjä tehtiin, mutta niistä lisää kuvien muodossa. Kaiken kaikkiaan koko päivä oli aivan ihana, täynnä menoa ja ohjelmaa, mutta silti riittävän rento ja kiireetön. Oli todella mukava tavata kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja! Kiitos vielä kaikille teille, ketkä teitte jälleen yhdestä päivästä elämässämme ikimuistoisen.
Ehdottomasti suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kanille! Mahtava messupäivä jatkui vielä paremmissa merkeissä messujen jälkeen. Siinä Kanin kanssa jutellessamme tuo totesi, että on tulossa yöksi ihan meidän tallimme lähellä asuvalle hevoskasvattajalle. Minulla syttyi lamppu päässä saman tien, ja into piukeana utelin, haluaisiko Kani tulla poikkeamaan kameran kera myös meidän tallillamme?! Ja niin syntyi diili, ja saimme ensimmäistä kertaa yhteiskuvia äidistä ja pojasta (siis Lotasta ja Rouskusta), sekä myös meistä Sirin kanssa poniemme kera.
Ilta-aurinko loi viimeisiä säteitään pellon reunaan, ja kävelimmekin tallilta vajaan kilometrin päähän pienelle peltotien pätkälle poseerauskuvia napsimaan. Mitään muuta aurinkoista paikkaa ei olisi enää löytynytkään, kun ei pellolle paksuun uppohankeen ole vielä mitään asiaa. Väännettiin ja käännettiin, Lottaa ällötti yli kaiken liian lähelle tuotava pojankloppinsa. Mutta uskomatonta kyllä, syntyi sieltä myös liuta aivan ihania otoksia! Olen niin happy näistä kuvista. Aivan mahtavaa saada kerrankin joku muu - todellakin asiansa osaava ihminen - kameran taakse, kun käytännössä aina meistä jompi kumpi Sirin kanssa käsittelee kameraa.
Ja näin loppuun vielä pikainen läheisempi katsaus ostoskorin sisältöön messujen jäljiltä:
Messutunnelmia
Ruuhka. Ryysis. Ihmispaljous. Nämä olivat suunnilleen ensimmäiset ajatukset, kun messuille lauantaiaamuna saavuimme. Olimme liikenteessä Sirin, Heikin ja Laran kanssa. Lara-raukka oli telonut polvensa edellisenä päivänä, joten likalla oli rattaat mukana. Tämä vaikeutti vielä huomattavasti entisestään messuhallissa kulkemista.. Rauhallisella asenteella, ilman kiirettä ja mieli iloisena liikkuminen kuitenkin onnistui pääasiassa hyvin, hallin reunoja kierrellen jopa melko väljästi.
 |
| Jonna ja Pekko verkkailemassa. |
 |
| Kuin myös Salla ja Zorris. |
Ennen puoltapäivää suunnattiin vuonisihmisten tapaamiseen. Tästä miitingistä sovittiin Facebookin Vuonisratsut -ryhmässä (liittykääpä kaikki vuonisihmiset!). Sosiaalisen median kautta on hienoa pitää yhteyttä samanhenkisiin harrastajiin, ja yksi uusi nettituttu sai myös kasvot, oli kiva tutustua Ansku! Meitä oli paikalla yhdeksän (?) ihmistä, ja vuoniksista juoruttavaa riitti :)
 |
| Pas de Deux -näytöksen upea friisiläinen. |
 |
| Näytöksessä esiintyneet suomenhevoset. |
 |
| Ihana pörheä Pekko ihailee suokkien esiintymistä oman koitoksensa jälkeen. |
 |
| Emmi ja Nöpi areenalla. Ihastuin totaalisesti Emmin asuvalintaan! Hempeän vaaleanpunaista yhdistettynä ruskeaan, aika lailla miun suosikkini.. |
 |
| Monitoimiheppa esteitä ylittämässä. |
 |
| Sindan Heidi ja maan mainiot "pikkunopat" Hessi-Iida ja Hessin Myrsky |
 |
| Jarmo Tauriaisen upea parivaljakko. Kyllä heikkopäistä hirvitti tämänkin parin vauhdikasta menoa katsellessa.. |
Jossain kohti kierrellessämme bongasin vielä aivan ihanan ruskeaan varsariimuun. Aikani sitä hypistelin ja vääntelin ja vertasin pinkkiin riimuun.. Mutta entäpä, jos sieltä tuleekin ori? Voinko oikeasti pukea pojan pinkkiin? Voinhan minä... Tai sitten en... Ainakin se olisi hyvä syy ostaa myös tämä ruskea riimu?! Se oli vaan niin ihana, että en voinut vastustaa kiusausta. Pystyy sitten kuvissakin päättämään, haluaako ruskeaa vai pinkkiä somistetta vauvalle.
 |
| Ennen lähtöä Lara kävi vielä ratsastamassa - kerrankin itselleen sopivan kokoisella ponilla. |
Ilta-aurinko loi viimeisiä säteitään pellon reunaan, ja kävelimmekin tallilta vajaan kilometrin päähän pienelle peltotien pätkälle poseerauskuvia napsimaan. Mitään muuta aurinkoista paikkaa ei olisi enää löytynytkään, kun ei pellolle paksuun uppohankeen ole vielä mitään asiaa. Väännettiin ja käännettiin, Lottaa ällötti yli kaiken liian lähelle tuotava pojankloppinsa. Mutta uskomatonta kyllä, syntyi sieltä myös liuta aivan ihania otoksia! Olen niin happy näistä kuvista. Aivan mahtavaa saada kerrankin joku muu - todellakin asiansa osaava ihminen - kameran taakse, kun käytännössä aina meistä jompi kumpi Sirin kanssa käsittelee kameraa.
Äiti-poika-Marjo-Siri-kuvia siis tulossa myöhemmin esille läjäpäin :)
 |
| Nöpi kilttinä ajelutushevosena messujen piha-alueella. |
 |
| Näihin harjoihin olen ihastunut Kalinoa harjatessani. Oli sitten pakko ostaa myös itselle, kun hyvästä tarjouksesta löytyivät (9e). Euron piikkisuka tarttui myös mukaan, edelliset kun alkavat olla hivenen kuluneita.. Totesin kyllä, että tässä karvanlähdön vaiheessa piikkisuka toimii vielä paremmin kuin Magic brushit. |
 |
| Lotta ja Rousku saivat uudet hienot riimut. Vihdoin ovat äiti ja poika samaa sarjaa. Oikeastaan tämäkin ajatus syntyi siitä, kun tiesimme Kanin tulevan kuvaamaan, ja pitihän ponit laittaa edustuskuntoon. |
 |
| Hintaa riimuilla oli 25e kipale. Rouskulle ei löytynyt oikeaa kokoa kahvin värisenä, joten jätkä sai hieman tummemman ruskean version. Toisaalta ihan hyväkin, niin eivät mene niin helposti sekaisin.. |
 |
| Tältä meno näyttää, kun näitä kahta yrittää saada kahta metriä lähemmäs toisiaan. On muuten melkoisen samikset äiti ja poika tässä kuvassa ;) |
 |
| Ollaan me söpöjä, ja on meillä ihan törkeen hienot edustusriimut! |
 |
| Sirin suurin intohimo messuilla vuodesta toiseen on pieni keramiikkakoju. Tätä kyseistä teosta olemme ihailleet jo aiemminkin, ja lopulta Sirin oli se pakko napata mukaan. Miunkin oli tarkoitus shopata täältä valokuvakehys sekä korvakorut, mutta joku ryökäle oli ne ehtinyt viedä. Tällä ihanalla keijuhepalla oli hintaa 36e. |
 |
| Mie tein löydön: jo kauan olen haaveillut jodhpur-housuista, mutten ole raaskinut ostaa. Oikeastaan halusin kyllä farkkuhousut, mutta ei nätti beige ruutukuviointi ole laisinkaan huonompi vaihtoehto. Hintaa 20e, ovh 109e. Ja taisipa olla yksi ja ainoa kappale näitä housuja rekissä.. |
 |
| Sitten nämä ihastuksen ja onnen aiheet: varsariimut! Kuten todettu, vaaleanpunainen ja ruskea ovat ne ainoat oikeat värit. Tämä ruskea versio on hieman pinkkiä riimua pienempi ja pehmeämpi, osittain senkin takia sen ostin. Hintaa 9,80e. |
 |
| Pinkki unelma. Täytyyhän jokaisella vauvalla olla jotain söpöä, niin meilläkin. Hintaa en enää edes muista, mutta halvempi oli kuin toinen riimu. |
 |
| Ihana ihana ihana! Eivätkös nämäkin käy ihan vuoniksista..? |
Lotalla oli muuten messupäivänä synttärit. ONNEA maailman rakkaimmalle 21v möhömahalle! ♥
oii miten komia tuo suokkiorhi! :) ja aika hyvässä alennuksessa noi ratsastushousut.. *kade* puhumattakaan tietenkään noista riimuista :) Mutta kiva postaus!
VastaaPoistaAivan ihana tuo pinkki riimu. :)) Niin söpö!
VastaaPoistaIhania varusteita ostit!(: saanks kysyy et miks lotalla on pidempi harjas tosta yhestä kohasta?
VastaaPoistaAno, tarkoitat varmaan lettiä? Lotalla oli niin kiva pitkä harja, että kävi sääliksi leikata se. Letti jäi siis muistoksi pitkästä tukasta. Samalla on mielenkiintoista seurata, kuinka pitkäksi se kasvaa!
VastaaPoistaLetillä on myös "tunnearvoa", sillä tukka pääsi kasvamaan ylläpitoreissulla, josta ei ole mitään hyvää sanottavana. Hevonen palasi kamalassa kunnossa kotio, ja "ensimmäinen askel" matkalla kohti kuntoutusta oli leikata harja lyhyeksi. Letti muistuttaa noista kamalista ajoista ja koettelemuksista, mitä on käyty läpi..
Juu lettiähän mie tarkotin(: kamala juttu tuo yp. mut onneks lotta voi nyt hyvin teidän hoidossa. t. sama kirjoittelia(: teillä on muuten tosi ihana blogi!
PoistaHevosillehan vois ommella kaikenmoisia koristeriimuja. Ne jopa näkyis, toisin kuin näiden karvakorvakoirien pannat ;)
VastaaPoistaLaura, totta puhut! Noitten rumien tylsien yksiväristen valmisriimujen päällekin sais varmaan tehtyä vaikka mitä..? Itse riimua tuskin kannattaa itse ommella, kun niiden tarvii olla melko kestävää tekoa :)
VastaaPoistaHei osaisitkohan tehä Lotalle jonkun kivan otsapannan suitsiin!
Noniin... nyt mä täällä töissä vaan duunailen otsapantoja ;) Kotiin en pääse ennenkuin abstracti on kirjoitettu.
VastaaPoistaVoi jestas miten suloinen tuo pinkki riimu! Todella söpö! Ja tuo "keijukaisratsu" koriste, aivan ihana!
VastaaPoistakuinka korkea tuo lempeä jätti (jolla hypättiin ja mentiin valjakkoo) mahtaa olla? ihana muuten tuo pinkki riimu<3
VastaaPoistaSaara waa, lempeä jätti on 164cm :)
VastaaPoistahttp://emmilepola.blogspot.com