kuvia ,

Ihania ihmisiä nää maajussit

5/01/2013 07:54:00 ip. marjo 2 Comments

Tiineysvuorokausi 312 menossa näissä kuvissa.

Vihdoinkin olkipaniikki helpotti! Olen tässä jo jonkin aikaa yrittänyt metsästää olkipaaleja. Tai oikeastaan paalia, yksikin riittää. Lotalle siis varsomiskarsinan kuivikkeeksi oli vain tarkoitus saada. Olen huomannut saman ilmiön kuin varmasti moni muukin, ei tunnu olevan olkea saatavilla. "Eioota" on pääasiassa tullut vastaan..

Aiemmin jo ponien omistaja kysäisi heinien toimittajalta oljesta, ja hänellä kuulemma sitä olisi. Ei vaan pystynyt tuomaan yhdessä heinien kanssa. Soittelin sitten itse miekkoselle pari päivää sitten ja kyselin uudelleen olkipaaleista. Olkea kuulemma olisi vaikka hur mycket, mutta ne ovat varastoituna latoon pellon taakse, ja pelto on niin umpimärkä, että siitä ei ole yli pääsyä. Voi itku.

Mamma ilta-auringossa. Pian näissäkin kuvissa kirmailee varsu ympärillä..

Maajussi oli oikein puhelias ja mukavan kuuloinen mies, ja tuo itsekin päivitteli, että olishan se hyvä pahnaa saada ja harmillisen vaikea sitä on nyt mistään löytää. Pari päivää sitten hän oli pellolla käynyt tarkistamassa tilanteen, mutta hänpä ajelee vielä tänään sinne uudestaan ja soittelee takaisin, saisiko sieltä jo haettua. Kiittelin kovasti ja jäin odottelemaan tietoa. Hieman kyllä epäilytti. Varasuunnitelmana on koko ajan ollut vuorata karsina heinillä, mutta onhan se olki tosiaan parempi.

Illan aikana tuo oli sitten soitellut useammankin kerran, ennen kuin itse pääsin taas puhelimen ääreen. Pirautin perään ja yllätys oli suuri, kun mies totesi, että juu, hän kävi jo heittämässä paalin sinne tallin pihaan! Hetken aikaa olin monttu auki luurin päässä, että näinkö helposti tämä kävi?! Kiittelin jälleen kovasti ja tuo naureskellen tuntui itsekin olevan varsin tyytyväinen aikaansaannokseensa :)

Että joskus näinkin. Kiitokset tästä, nyt on jälleen yksi stressin aihe vähemmän! Vaikka kyllä niitäkin vielä riittää...

Siivosin Lotan karsinan niin maan perusteellisesti viikonloppuna, kun vaan karsinan voi tyhjentää. Ja oli muuten tekemistä! Pinta-alaa on reilu kaksikymmentä neliötä, ja poistettavana koko syksyn ja talven aikana kertyneet moskat. Toki se päivittäin on siivottu, mutta koko ajan on patjaa kasvatettu, ja keskiosista se oli jo useamman kymmenen senttiä paksu. Pohjimmainen kerros oli jonkin sortin litimärkää mätänevää purun ja heinän sekoitusta. Haju oli... järkyttävä. Samoin paino. Mutta tulipahan huhkittua talikon varressa, ja nyt on Lotalla ja varsalla superpuhdas mökki.

Pihattokarsina typötyhjänä.

Kuva toisesta suunnasta

Puruilla vuorattuna ennen oljen saantia. Möhömaha tyytyväisenä iltapalansa ääressä.

Varsa selvästi häiritsee välillä, kun Lotta potkii vatsaansa tai heittää pienen rundin karsinan ympäri kesken syömisen..

Heinävintiltä kuvaa ponista.

Totesin ehkä ensimmäistä kertaa, että Lotta tosiaan reagoi nimeensä! Onhan se hyvin tottunut, että heinävintillä puuhastellaan ja heitetään heinät karsinaan. Sen sijaan ensimmäistä kertaa huikkasin sille "Lotta" ylhäältä kurkistellessani. Ponilla nousi saman tien pää heinistä, ja korvat pyörivät ympäri ämpäri, kun ei toinen tajunnut, mistä sitä kutsuttiin :D

Nisien tilanne vuorokaudella 312. Ei näy maitoa ei, huh..

Ja sama takaapäin. Tarkennus on näköjään jossain ihan muualla.