erikoispostaus ,

Miksi valintani olisi pihatto?

10/03/2013 02:10:00 ip. marjo 6 Comments

Seuraavassa tekstissä on käytetty lähteenä Vudekan uutuustietokirjaa Pihatto - jos hevonen saisi valita, Johanna Viitanen




Olen useasti tainnut mainitakin, että meillä on poneilla jonkin sortin pihatto käytössään. "Jonkin sortin" sen takia, että kyseessä ei varsinaisesti ole pihaton määreet täyttävä tila, ja yön siinä majoittuvat vain Lotta ja Nemo ulko-ovet suljettuina muiden ponien yöpyessä karsinoissa. Päiväsaikaan tuo tila on muutoin täysin pihattoon verrattavissa, mutta kaikki kahdeksan hevosta eivät mahdu sinne yhtä aikaa sisälle - lähinnä Lotan suuresta egosta johtuen.. Jos haluaisimme hevoset täyteen pihattomajoitukseen, tulisi tilaa olla huomattavasti enemmän. Pihatto herättää jo terminä hyvin ristiriitaisia ajatuksia, sillä "pihattoja" on joka lähtöön, ja varmasti lähes kaikki meistä ovat nähneet ei-niin-toimivia rakennelmia ajamassa pihaton virkaa..

Pihatto tyhjennetään tyypillisesti kerran-pari vuodessa.

Sen sijaan hyvin rakennettu ja toimiva pihatto on paras ratkaisu, mitä hevoselle voi tarjota. Nykyisin tietous pihaton hyödyistä on vain lisääntymässä, ja monissa tutkimuksissa on edelleen selvitetty pihaton etuja. Vaikka hevosten pidolle on olemassa tarkat EU-säädökset ja määräykset esim. karsinoiden vähimmäiskoosta, ovat pihattoihin sekä tarhoihin liittyvät asetukset hieman kyseenalaisempia. Myös pihaton makuutilalle on kuitenkin määritetty riittävät mitat.

Mikä on pihatto?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pihattoa voisi verrata suureen ryhmäkarsinaan. Pihatossa kaikki hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan samoissa tiloissa ja nukkumaan samassa suuressa makuuhallissa. Pihattoon kuuluu aina myös tarha, johon ovet ovat auki yötä päivää. Oveen asennetaan usein jokin suoja, jonka läpi hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan, mutta joka pitää sateen ja tuulen ulkona makuutilasta. Yöksi ovi on kuitenkin hyvä saada suljettua pahimpien kelien aikoina. Pääsääntöisesti hevoset voivat vapaasti valita, oleilevatko ne sisällä vai ulkona, ja missä ne viettävät yönsä. Tarhan ja makuuhallin lisäksi pihatto tarvitsee sairaskarsinat, hoitotilan, rehu- ja varustevarastot sekä lantalan.

Vaikka hevoset eläisivät täysin pihatossa, tulee käytettävissä olla myös sairaskarsinat sekä hoitotilat esim. kengittäjää ja eläinlääkäriä varten.

Talli on aikoinaan syntynyt hevosen säilytyspaikaksi. Hevosten toimiessa työkäytössä ja hevosten määrän kasvaessa piti niille olla jokin sijoituspaikka yön ajaksi - hevostalli oli siis lähinnä verrattavissa autotalliin. Pääasiassa päivisin hevoset toimivat käytännön töissä aamusta iltaan, ja yön ajan ne lepäsivät tallissa. Nykyhevosen käyttö ei ole mitenkään verrattavissa aiempaan, eivätkä hevoset rasitu samoin kuin sata vuotta sitten. Nykyhevonen tarvitsee muutakin liikuntaa kuin ihmisen sille hetkellisesti tarjoaman aktiviteetin. Hevosen ei enää tarvitse kerätä voimia koko yötä seisten, jotta se jaksaisi taas seuraavana päivänä palvella omistajaansa.

Nykyhevosen ei tarvitse seistä yötä paikoillaan kerätäkseen voimia seuraavan päivän töitä varten.

Millainen hevonen sopii pihattoon?

Useimmat hevoset voivat elää pihatossa, eikä sopeutumiseen vaikuta niinkään rotu kuin muut tekijät. Muun muassa hevosen terveys, ikä sekä aiemmat tarha- ja laumakokemukset vaikuttavat pihattoelämään sopeutumiseen. Useimmiten pihaton asukkeina pidetään siitostammoja, varsoja, eläkeläisiä sekä harrastehevosia, mutta nykyisin myös kilpahevosia ja ravureita sekä paikoitellen ratsastuskoulun hevosia.

Vaikka hevoset ovat kaikki samaa lajia ja polveutuvat samoista esi-isistä, ovat ihmiset jalostusvalinnoillaan muokanneet roduista eri tyyppisiä. Pohjoisen hevosrodut ovat jo vuosisatojen saatossa sopeutuneet kylmään, kun taas etelän hevoset ovat erikoistuneet poistamaan lämpöä tehokkaasti kehostaan. Esimerkiksi vuonohevonen - yksi Euroopan vanhimpia hevosrotuja - on selkeästi pohjoisten leveyspiirien rotu. Vuonohevosella on pienet sieraimet sekä pienet korvat, jotta lämmönhukka haihdutuksena olisi mahdollisimman vähäistä. Jalat ovat lyhyet. Vuonohevosen pintaverisuonet erottuvat vain äärimmäisessä rasituksessa, kun taas arabilla leveät pintaverisuonet kuljettavat tehokkaasti verta pois kehon sisäosista ja näkyvät jo matalissa lämpötiloissa.

Hevosen talviturkki suojaa sitä lumelta ja kylmältä. Lumisateessa karvan eristävän vaikutuksen näkee parhaiten, sillä lumi kertyy turkin päälle, eikä pääse iholle saakka. Tästä näkee, että kaikki lämpö pysyy hevosen karvan alla, eikä siis sulata selkään satanutta lunta!

Jokainen hevonen voi kuitenkin sopeutua hyvinhoidettuun ja toimivaan pihattoon. Hevosella on lukuisia mekanismeja säädellä lämmöneritystään. Hevonen on hyvin sopeutunut kylmään muun muassa paksun talviturkkinsa sekä syksyllä kasvattamansa ihonalaisen rasvakerroksen turvin. Hevonen osaa myös käyttäytymisellään säästää energiaa hakeutumalla tuulensuojaan, seisomalla häntä kohti tuulta, hakemalla pakkasessa kaverista lämpöä sekä auringonpaisteella kääntymällä kohti aurinkoa asennossa, joka lämmittää kehoa eniten. Hevosen turkki eristää erinomaisesti sen päälle sataneen lumen, eikä hevonen palele kovillakaan pakkasilla. Ainoastaan, jos vesi pääsee turkin läpi iholle saakka (esim. syksyllä rankkasateissa tai hikisen liikunnan jälkeen), saattaa hevoselle tulla kylmä ja sen turkki tulee ehdottomasti kuivattaa ennen ulospääsyä. Villavimmillaan hevosen turkki on 1-vuotistalvella, jolloin on varsalle hyväkin, ettei se kohtaa suuria lämpötilanvaihteluita tallin ja ulkoilman välillä, eikä näin ollen hikoile ja kastu välillä tallissa. Vastaavasti kesähelteillä hevonen kaipaa viileän ja varjoisan pihaton suojaa sekä auringon paahteelta että hyönteisiltä.

Tärkeimmät syyt pihattoelämään?

1.Seura
Hevosen elämän tärkein tekijä on lauma. Suomen laki ei kiellä pitämästä hevosta yksin, mutta itse ainakin suhtaudun tähän hyvin kriittisesti. Mikäli suinkaan mahdollista, en sijoittaisi hevosta edes yksinään tarhaan. Laki kuitenkin velvoittaa hevoselle mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hevonen on laumaeläin ja tarvitsee lajitoverin kosketusta. Hevoset haistelevat, koskettelevat ja rapsuttelevat toisiaan. Varsat ja joskus aikuisetkin hevoset leikkivät keskenään. Hevoset tunnistavat oman laumansa jäsenet hyvin ja muistavat ne vielä pitkään myöhemminkin. Olen mielessäni hieman epäillyt, miten vaihtuva lauma ja seura vaikuttavat Rouskun ja nyt jatkossa Nemonkin elämään. Onnekseni sain kuitenkin kirjasta lukea, että etenkin nuorille oriille sopii hyvin se, että ne viettävät kesät laitumella orilaumassa ja talvet tutussa laumassa kotitallillaan. Vieraassa orilaumassa laitumella olo opettaa nuorta oria sietämään uusia tovereita sekä kehittää sosiaalisia taitoja loppuelämäksi.

Varsoille laumaelämä ja toisten varsojen seura on erityisen tärkeää.

Rousku vietti sekä 1- että 2-vuotiskesänsä uudessa porukassa orilaitumilla. Nemo tulee tekemään samoin ja lähtee orilaumaan kasvamaan heti vieroituksensa jälkeen.

2. Luonne ja käytös
Edelliseen vahvasti liittyen nuori hevonen sisäistää pihattoelämässä kaikki ne tärkeät taidot, joilla se tulee toimeen muiden hevosten ja ihmisten kanssa. Lukuisat tutkimustulokset vahvistavat jo vanhaa perimätietoa, jonka mukaan laumassa kasvanut hevonen on helpompi ja yhteistyökykyisempi kouluttaa.  Ihmisen ei tarvitse enää opettaa hevoselle niitä käyttäytymismalleja, jotka se omaksuu jo muilta hevosilta. Myös aikuiselle hevoselle pihatto on käytöksen kannalta paras ratkaisu. Hevoset seuraavat toistensa esimerkkiä, lepäävät yhdessä ja juoksevat yhdessä. Sopiva seura siis parhaimmillaan rauhoittaa ylienergisiä hevosia ja vastaavasti aktivoi laiskimpia lauman jäseniä. Pihatossa hevonen pääsee vapaasti purkamaan energiaansa, mikä vähentää äkkinäisiä räjähtäviä reaktioita ihmisten kanssa työskennellessä.

Pihattoelämää viettävät hevoset saattavat joskus yksissä tuumin innostua juoksentelemaan, mikäli tarhassa on siihen riittävästi tilaa ja riittävän hyvä pohja, joka innostaa hevosia liikkumaan.

3. Stressin ehkäisy
Hevosen elämään saaliseläimenä kuuluu ohimenevä stressi. Monesti huonoista olosuhteista johtuen stressiä esintyy hevosella jatkuvasti ja tämä ilmenee muun muassa käytöshäiriöinä. Pihatossa hevonen pääsee vapaasti toteuttamaan kaikkia lajille tyypillisiä käyttäytymistarpeitaan, eikä syytä ylimääräiseen stressiin ole. Tallissa stressaantuva hevonen saattaa ajan kanssa päästä täysin oireistaan pihattoelämän myötä.

Pihattohevosen ei tarvitse seistä öitä paikoillaan pienessä tilassa, vaan se voi siirtyä ulos ja liikkua sekä syödä vapaasti mihin vuorokaudenaikaan itse haluaa. Hevoset eivät nuku pitkiä yöunia.

4. Liikunta
Jokainen hevonen tarvitsee liikuntaa - lähes aina huomattavasti enemmän kuin mitä me ihmiset pystymme hevosille tarjoamaan. Oikein suunniteltu, suurikokoinen tarha lisää huomattavasti pihattohevosen liikkumista. Pitkä ja kapea, etenkin U:n muotoinen tarha on tähän paras ratkaisu, kun ruokinta- ja juomapaikat sijoitetaan eri päihin tarhaa. Meillä on tällä hetkellä hyvä tilanne liikkumisen suhteen, sillä hevosilla on vielä hyvin vihreää syötävää kaukana toisessa päässä tarhaa. Talvella onkin huomattavasti vaikeampaa motivoida hevoset kulkemaan kauas tarhan toiseen päätyyn, kun sekä suoja, ruokinta että vesi sijaitsevat samassa päässä tarhaa.

Ruokinta- ja vesipisteiden olisi hyvä sijaita tarhan vastakkaisissa päädyissä.

5. Elämäntilanne
Pihatto tarjoaa monesti helpottavan ratkaisun, jos joko hevosen tai omistajan elämäntilanne muuttuu yllättäen. Pihatossa hevosen kaikki tarpeet tyydyttyvät, eikä se välttämättä tarvitse laisinkaan ihmisen seuraa. Monesti sairaslomaa viettävälle hevoselle pihatto on paras ratkaisu toipua. Yhtä lailla omistajan elämäntilanne saattaa muuttua siten, ettei hevosta pysty liikuttamaan kuten aiemmin.

6. Ikä
Etenkin varsoille pihatto on paras mahdollinen vaihtoehto. Varsa tarvitsee seuraa, mieluiten omanikäisiään painikavereita. Muutama aikuinen hevonen varsalauman seassa opettaa ja rauhoittaa varsoja sekä tuo niille turvaa monissa tilanteissa. Myös vanhalle eläkeläishevoselle pihatto on oivallinen ratkaisu. Vanhus pysyy aktiivisemmin liikkeessä, jolloin se saa virikkeitä ja pysyy vetreänä.

7. Stereotypiat
Tutkimusten mukaan 18,4 % tallissa asuvista hevosista kehittävät huonoja tallitapoja. Näitä ovat muun muassa puun pureminen, ilmannieleminen, kalterien kolisteleminen, seinien potkiminen, itsensä pureminen, kehänkiertäminen ja muu ramppaaminen. Nämä johtuvat usein karsinatallin aiheuttamasta stressistä, ja pihatossa käytös useimmiten saadaan lakkaamaan.

8. Rodun piirteet
Kuten aiemmin mainittu, pohjoisen rodut ovat hyvin sopeutuneet kylmään ja kehittävät itselleen paksun talviturkin. Näille roduille lämmin talli on jopa haitallinen vaihtoehto hikoilemisen takia. Jotkin rodut ovat myös tottuneempia elämään laumoissa, esim. vuonohevoset, issikat, shetlanninponit tai ravurivarsatkin. Näitä hevosia yksinäinen majoitus tallissa saattaa stressata toisia enemmän.

Issikat ovat hyvin sopeutuneita tiiviiseen laumaelämään ja nauttivat tiiviistä seurasta suljetussakin pihatossa yöpyessään. (ruokakipot eivät kuulu pihaton lattialle, ne nostetaan pois aina hevosten syötyä iltaruokansa :))

9. Hengitysilma
Vaikka talli-ilma onkin parantunut huomattavasti vuosien saatossa, on tallissa silti jatkuvasti jonkin verran kuivikepölyä, hevosista irronneita hiukkasia sekä virtsan kaasuja. Esimerkiksi vaikeasti sairaalle puhkuripotilaalle pihatto saattaa olla viimeinen mahdollinen vaihtoehto.

10. Mahahaava
Mahahaavat ovat yleistyneet hurjasti viime vuosina (tai ainakin niistä saatu tieto) - yleisin syy näihin on puutteellinen ruokinta. Hevonen on sopeutunut syömään jatkuvasti ja maha tarvitsee toimiakseen säännöllisesti ruokaa. Nykyhevonen sairastuu liian harvoista ruokintakerroista johtuen, kun mahahapot pääsevät syövyttämään tyhjän mahan limakalvoja. Jo muutaman tunnin tauko ruokailussa on haitaksi hevoselle.

11. Painonhallinta
Nykyhevoset myös lihovat huolestuttavan paljon. Lihavan hevosen pitäisi liikkua paljon ja hitaasti, mitä harva omistaja pystyy hevoselleen tarjoamaan.

Pitkä ja kapea tarha kannustaa hevosia liikkumaan.

12. Sopivat tilat
Pihattoja on rakennettu paljon vanhoihin maatalousrakennuksiin. Maatalouden muutoksen myötä monista pihapiireistä löytyy vanhoja rakennuksia, joista pienellä työllä saa vallan hyviä ja toimivia hevospihattoja.

13. Työturvallisuus
Hevosten kanssa työskentelyyn liittyy paljon terveysriskejä - sekä ilman epäpuhtauksien että fyysisten vaaratilanteiden vuoksi. Pihatossa haitallisia pölyhiukkasia on ilmassa vähemmän, ja jopa heinälle tai hevosille allerginen saattaa pysyä harrastamaan hevosia raikkaassa ulkoilmassa. Myös hevosenkäsittelyn riskit vähenevät, kun hevoset pääsevät toteuttamaan luontaista käyttäytymistään, jolloin yliampuvat reaktiot ihmisten seurassa vähenevät.

14. Uudet työtavat
Myös pihattoa pitää siivota ja hoitaa kuten karsinoitakin, ja työtä se taatusti vaatii. Hyvin suunniteltu pihatto kuitenkin vapauttaa aikaa enempi muuhun harrastamiseen hevosten kanssa.

Pihaton hoito vapauttaa omistajalleen aikaa muuhun puuhasteluun hevosten kanssa.

Millainen on hyvä pihatto?

Jos saisin suunnitella oman pihattoni, olisi se tilava ja valoisa. Kaikki hevoset mahtuisivat huoletta yhtä aikaa pihattoon ja tilaa jäisi vielä ylikin. Ilmanvaihto olisi suunniteltu huolella. Pihatto olisi ylävällä maalla, jotta vedet valuisivat alas pois tarhasta. Ovet olisivat pois vallitsevasta tuulensuunnasta. Aurinko pääsisi paistamaan suoraan hevosten tarhaan koko päivän. Tarha pihaton edessä olisi hyväpohjainen, salaojitettu hiekkatarha, josta jatkuisi pitkä ja kapea tarha kauas metsäiseen maastoon. Pihaton oviaukko olisi suunniteltu siten, että se pitää ulkona tuulen ja sateen. Uloskäyntejä olisi mieluusti kaksi, jotta mahdollisissa hevosten riitatilanteissa alemmalla lauman jäsenellä olisi aina tilaa poistua, eikä jäädä ahdistetuksi nurkkaan. Oven edessä pihaton ulkopuolella olisi katos, jotta maa pihaton ulkopuolella pysyisi vapaana mudasta ja suojaisi niin hevosia kuin pihaton etuosia sateelta. Ruokintapaikkoja olisi useampia. Hevoset saisivat syödä hidasta vapaata heinää, eli hyvin tiheällä heinäverkolla hidastettuja vapaita pyöröpaaleja. Ja ennen kaikkea hevoset saisivat elää vähintään kolmen hevosen laumassa kaikkia lajityypillisiä käytösmallejaan toteuttaen. Tämä olisi minun unelmani.

Pihaton yksi tärkeimmistä osista on siihen liittyvä tarha. Tarhan tulisi kannustaa hevosia liikkumaan aktiivisesti,  tarjota hevosille virikkeitä sekä monipuolista ja vaihtelevaa maastoa.

Metsätarha pysyy kuivana syksylläkin.

Vaikka hevonen viettäisi vapaata pihattoelämää, tulee se silti hoitaa ja tarkistaa säännöllisesti. Kavioiden ja hampaiden hoito kuuluvat jokaisen hevosenomistajan vastuulle, kuten myös rokotuksista ja madotuksista huolehtiminen.

Onko sinulla käytössäsi pihatto? Millainen? Oletko itse tehnyt sen? Miksi olet valinnut pihaton? Miksi et veisi hevostasi pihattoon? Kertokaa näistä kommenteissanne, olisin hyvin halukas kuulemaan sekä hyvistä ja toimiviksi todetuista kuin myös ei-niin-käytännöllisistä pihattoratkaisuista!

Entä suunnitteletko vasta pihattoa? Haaveiletko hevosellesi elämästä, jonka hevonenkin itse taatusti valitsisi? Kiinnostaisiko ylipäätään saada lisää tietoa pihaton eduista, vaikutuksista hevosen elämään, rakentamisesta, kustannuksista, ruokinnasta, ylläpidosta, tai mistä tahansa pihattoelämään liittyvistä aiheista?

Suosittelen tällöin erittäin lämpimästi tutustumaan Vudekan uutuuskirjaan: Pihatto - jos hevonen saisi valita

Olen pienoisen työtehtävän kautta saanut lukea kirjan läpi, ja ihastuin suuresti. Kirja vakuutti minut täysin siitä, että jos koskaan saan omaa tallia itselleni, tulee siellä olemaan hevosille pihatto. Teos ei pelkästään pureudu pihattoelämään, vaan koko teoksen läpi punaisena lankana kulkee itse hevonen. Kirjassa on kerrottu hevosen ruokinnasta, liikunnasta sekä kavioidenhoidosta, kuten myös pihatoiden roolista ja vaikutuksesta muuhun maisemaan ja ympäristöön - lukuisia asioita, joita en itse olisi osannut edes ajatella.. Kirjassa neuvotaan, kuinka hevoset kannattaa totuttaa toisiinsa pihatossa uuden hevosen liittyessä laumaan, sekä monia muita huomionarvoisia seikkoja pihaton perustamiseen ja ylläpitoon liittyen. Tästä teoksesta saat hyvät ohjeet ja vinkit, miten toteuttaa toimiva pihatto, mitä tulee ottaa huomioon ja mitä sen hoitaminen vaatii. Upeat vuoden ympäri kiertävät kuvat saavat lukijan huokaamaan ihastuksesta ja suorastaan näkemään sen, kuinka hevoset nauttivat pihattoelämästään.

Kirjassa on käytetty hyvin suurta määrää lähdekirjallisuutta kirjailijan itsensä laajan osaamisen tukena, joten samalla se tarjoilee uusimpia tutkimustuloksia sekä tietoutta hevosten elämästä. Monesti hevosharrastus kulkee suvussa ja asiat tehdään kaavoihin kangistuen kuten vaarinvaarinvaarikin on aina tehnyt. Itse kuitenkin tieteellisen alan opiskelijana olen hyvin tottunut asioiden kyseenalaistamiseen ja uuden tiedon hakemiseen. Haluan aina kysyä: miksi? Luotan hyvin tehtyihin tutkimuksiin ja suorastaan janoan uutta tietoa myös hevostenpitoon liittyen. Tämä kirja olikin minulle jonkinsortin aarreaitta ja vastaus kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka ovat mielessäni pyörineet hevosille parhaiden mahdollisten elinolosuhteiden tarjoamisen kannalta! Olen tainnut tämän aiemminkin mainita, mutta hevosen tasapainoisen ja laadukkaan elämän kannalta merkityksellistä ei ole niinkään se tunti, jonka ihminen päivässä hevosensa kanssa viettää, vaan ne kaikki loput kaksikymmentäkolme tuntia..
Nyt jos koska kannattaa tilata Vudekan uutuuskirja Pihatto - jos hevonen saisi valita! Teos julkaistaan virallisesti Helsinki International Horse Show:n yhteydessä, mutta tämän jopa 192-sivuisen kirjan voi tilata jo nyt hyvin edulliseen ennakkohintaan 22,80eur, joka on voimassa vain 8.10. asti! (normaalihinta 32,80eur) Hintaan lisätään postikulut 4eur. Siirry suoraan tekemään tilaus tästä!

Klikkaa kuvaa tutustuaksesi kirjaan tarkemmin.