bambi ,

Kaupunkilaistytön unelmaa

6/25/2014 01:49:00 ap. marjo 3 Comments

…eli vieraileva tähti bloggaamassa!

Yksi ihana juhannus on taas takana. Tuttuun tapaan meillä kävivät perinteiset juhannusvieraat pääkaupunkiseudulta, ja ystäväni Sannan kanssa meillä vierähti lähestulkoon kolme päivää aamusta iltaan tallilla ravatessa. No ehdittiin me saunassa käydä ja herkkuja kiskoa naamaan aina heppailujen välissä :)

Sanna on tosiaan aikuisiällä ratsastuksen aloittanut iänikuinen heppahöperö ja aina niin liikuttavan innoissaan kaikesta hevosiin liittyvästä. Mie päätinkin käyttää tämän hyväkseni myös blogin kannalta, sillä Sanna kirjoittaa itselleen käsin päiväkirjaa jokaisen ratsastuskertansa jälkeen - näin saimme vierailevan tähden bloggaamaan tällä kertaa, kun pyysin lupaa julkaista Sannan kertomukset juhannuksen hevosteluista. Enjoy!

"su 22.6.2014 klo 00:20 

Juhannuspäivä päättyi juuri ja perinteinen juhannusvierailu alkaa olemaan loppupuolella, nyyh. Tällä kertaa jussinvietto on sujunut erittäin tiiviisti hevostellessa ja mikäpä olisi mukavempaa! Eipä paljon mikään… :D 

Ollaan pitkästä aikaa päästy Marjon kanssa kunnolla maastoilemaan - en edes muista milloin viimeksi ollaan päästy tekemään maastolenkki - Marjo muisteli, että saattoi olla viimeksi se talvireissu, joka ei mennyt ihan putkeen, mutta ei onneksi käynyt mitään (kun mentiin Lotan kanssa nurin - onneksi oli pehmeä luminen oja). Juhannussäät oli nyt aika surkeita, mutta eipä ollut ainakaan liikaa ötököitä kiusana. On tuo aurinkokin välillä pilkahdellut pilvien välistä, mutta sadekuurojakin on riittänyt - ja lämpötilat jotain 10-15 asteen tienoilla. Vaatetta on saanut kyllä pistää päälle ja Marjollakin oli toppatakki tänään käytössä. Kuulemma melkein samoissa kamoissa on tullut lähdettyä talvella tallille. Onneksi kuitenkin valoa riittää, vaikka muuten ei tunnu kovin keski-kesäiseltä… säiden puolesta siis.

Innokas talikonheiluttaja!

No riittäiskö tämä säistä eli sitten siihen kiinnostavampaan aiheeseen. Eilenhän käytiin tekemässä noin tunnin maastolenkki - paitsi että sehän oli toissapäivänä, kun ollaan jo sunnuntaina puolella. Eli perjantaina lähdettiin Marjon kanssa tallille, jossa Lotta asustelee laumoineen ja tämä innokas puuhastelija pääsi pitkästä aikaa tekemään tallihommia, kuten siivoamaan pihattoa talikon kanssa (se oli oikeasti kivaa, kun niin harvoin pääsee!) ja kantamaan heiniä ja täyttämään vesiastiaa ja semmmoista pientä kivaa =) 

Lenkkiä varten laitettiin Lotta ja Skella valmiiksi ja Lotta alkuun nosteli oikeaa takajalkaansa ja siinä ihmeteltiin, että miksi se nyt tommosta tekee, että kutittaako sitä jostain vai onko se jostain kipeä vai mitä. Mutta Marjo sitten vähän rapsutteli Lottaa nisistä ja se tuntui helpottavan, eli olisiko voinut sitten joku kutina vaivata.. en tiedä. 

Popi the nenäotus aina siellä missä tapahtuu.

Lähdettiin sitten tekemään lenkki minä Lotan selässä ja Marjo Skellan selässä. Skella on muuten islanninhevonen ja Hiltsu (Hildur) on Skellan äiti - omien muistikuvien mukaan olisin joskus ollut Hiltsunkin selässä. No mutta oli kyllä tosi kivaa päästä Marjon kanssa maastoilemaan ja Lottahan on mukava ratsu, kun ei tarvi jännitellä mitään - saa vaan nautiskella kyydistä ja yrittää vähän huolehtia, ettei kuitenkaan koko aikaa napsittais evästä sieltä puista ja puskista. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin tuollainen ihana ja turvallinen (niin, turpahan sillä on) maastoilukaveri =). Välillä mentiin ravia ja parit laukkapätkätkin päästiin ottamaan ja kivaa oli - enpä ole Lotallakaan tainnut aikoihin laukata ja huomasin, että pysyin vähän paremmin selässä nyt, kun on yrittänyt opetella sitä oikeanlaista tapaa istua selässä - ja jalatkin pysyi yllättävän hyvin jalustimissa jopa laukassa - toisin kuin eilen, mutta siitä myöhemmin lisää. Nyt on kai mentävä nukkumaan, Marjo tuossa patistelee. :D Jos meinataan vielä aamulla selvitä ratsastelemaan… Joten ei muuta kun heppaunia katselemaan (olis aika luksusta, kun yöt ja päivät ois yhtä heppailua - no ainakin vielä tuntuu siltä) ja jatketaan tarinaa heti, kun ehditään… =)  

t. heppahöppänä,
joka ei malttais mennä nukkumaan (kello on 01:25) 

Kukkaistyttö Hiltsu poseeraa.

Eikä tässä nyt vielä mennäkään nukkumaan, joten ehdinkin hetken vielä kirjoittaa, kun Marjo puuhailee vielä kuvien kanssa - mä siis hoidan tän tekstipuolen, hehheh. Perjantaisesta maastolenkistä en nyt taida osata sen enempiä turista - ainakin Marjo tuntuu viihtyvän myös Skellan selässä ja haeskelee eri askellajeja (Skella on vissiin ollut aiemmin aika olemattomalla ratsastuskäytöllä, mutta nyt sillä on alettu ratsastella). Marjo on tainnut olla nyt sen kolme kertaa Skellan selässä. Vaikuttais olevan aika maastovarma poni - kuten islanninhevoset yleensäkin ja kuulemma kyyti on ihanan tasaista (paitsi ravi).

Lenkin jälkeen touhuiltiin vielä vähän tallilla ja sain mennä Lotan selkään loikoilemaan, kun tuo söi pihassa ruohoa Skellan kanssa. Marjo otti vähän videopätkää kun yritin epätoivoisesti päästä itse hyppäämällä Lotan selkään, mutta aika toivotonta se oli, kun ei vaan pystynyt ponnistamaan tarpeeksi, enkä edes uskaltanut yrittää ihan täysillä, kun tuntui, että se jotenkin haittaisi Lottaa, vaikka ei kyllä näyttänyt haittaavan, kun otin vähän vauhtiakin. Mutta olin ihan onneton tapaus ja Marjo sitten punttasi mut selkään. Siellä mä makoilin mahallaan ja selällään ja Marjo räpsi kuvia. Oli kyllä hauskaa pyöriä siellä selässä, kun Lottaakaan ei tuntunut pahemmin häiritsevän - on se kyllä aikamoinen ihanuus tuo Lotta! Siinä se vaan mussutti menemään… Mutta nyt taidan oikeasti mennä nukkumaan eli kauniita heppaunia!  

 - S - 

Perjantain sateisella maastolenkillä.

Ja reissun jälkeen juhannusfiiliksissä :)

Voiko enää paremmin rentoutua - no ei!

su 22.6.2014 klo 12:45 

Ruuhkaa pihatossa..

Tänään pääsin vielä kerran Lotan selkään ja oli ihan superkivaa - plus kiva aurinkoinen sää, vaikka vettäkin alkoi ihan vähän ripsiä. Nyt tuolla tuleekin taas ihan kunnolla vettä…
Mutta kerronpa ensiksi meidän eilisestä maastosta, joka olikin vähän pidempi - noin kaksi tuntia. Taidettiin mennä enimmäkseen teitä pitkin ja ohitettiin pari laiduntakin, joissa molemmissa oli pari heppaa - molemmilla laitumilla oli welshinponi, valkoinen mountain ja rautias cob (Marjohan nämä tietää, itse olisin vaan sanonut, että ihana valkoinen komistus ja sen isompi ruskea kaveri). Taisivat olla oreja ja hieman innoissaan meidän tammoista. Ainakin se valkoinen pikkukaveri siinä ravaili selkä kaarella. 

Lotta ei tykkää valkoisista prinssiponeista.

…kesätunnelmissa kelistä huolimatta.

Tälläkin kertaa Marjo meni Skellalla ja minä Lotalla ja otettiin välillä niitä ravi- ja laukkapätkiäkin. Oli ihanaa yhelläkin tienpätkällä, kun aurinko paisteli ja peltoa molemmin puolin tietä, mutta ei ihan hirmu kauaa ehditty laukata, kun takaa tuli auto, joten piti hiljentää. Mutta myöhemmin otettiin vielä pari hyvää laukkapätkää ja mentiikin sitten niin päin, että mentiin Lotan kanssa edellä ja Marjo Skellan kanssa meidän perässä. Oli aika outoa, kun yleensä on aina tullut köpöteltyä Marjon perässä. Onnistuin vielä sähläämään toisen jalustimen kanssa ja tasapaino vähän lähti, kun jalustinkin lähti, mutta kyydissä pysyttiin ja seuraava laukkapätkä sujui taas paremmin, mutta vissiin vähän laiskanpuoleisesti. Olisi kai pitänyt itse ajaa Lottaa vähän enemmän eteenpäin, mutta kyllä se kyyti ainakin mulle kelpasi. Oli kaikinpuolin kiva maastoreissu ja sää oli edelleen tosi vaihteleva - välilllä vähän ripotteli vettä ja meinas olla viileää ja välillä saatiin nauttia auringonpaisteesta ja silloin taas tarkeni. Tulihan sillä reissulla testattua Marjon puhelimen kestävyyttä myös, kun se tippui tielle Marjon kädestä ja päätettiin, että on järkevintä tehdä niin, että mä tulin Lotan selästä alas noukkimaan puhelimen. Ehjänä siis selvittiin - puhelin ja muutkin. Eipä siitä nyt pahemmin pelkoa olekaan, kun Lotan selässä menee. Eilen oli muuten Sportstracker päällä, joten lenkki oli sellaiset 11km tuolla kertaa. Tänään ei sitten käytykään enää maastossa ja Marjo ei ollutkaan ollenkaan selässä, vaikka aluksi oli tarkoitus molempien mennä Lotalla. 

Värisuora tallin pihassa herkuttelemassa lenkin jälkeen.

Eipä ainakaan tarvitse miettiä, saako vapaaksi päästetyn hevosen kiinni, kun luoksetulo tapahtuu tähän malliin.

…jostain syystä myö siis pidämme huoletta poneja vapaina :)

Luulin että Hiltsu on se tallin aasi, mutta näemmä Skella on ottanut oppia äidistään?!

Ja näin talutetaan heppa takaisin tarhaan.

su 22.6.2014 klo 21.10  

Jäi näköjään vähän kesken tuo aikaisempi kirjoitus, joten jatketaan juttua täältä kotisohvalta… Tänään olikin aikainen herätys (klo 8), jotta ehdittiin vielä tallille, kun ei ollut enää koko päivää aikaa heppailuun tai talleiluun. Herätessä sää ei vaikuttanut ollenkaan houkuttelevalta, kun oli aika pilvistä ja märän näköistä, mutta tallia lähestyessä sää senkun parani ja sittenhän olikin aika kiva ja aurinkoinen keli. Vettä alkoi sadella juuri kun oltiin lähdössä tallilta ja loppupäivä olikin aika sateinen – myös kotimatkalla ja täällä Helsingissä. 

Mutta takaisin tallille, missä siis pääsin taas alkuun siivoilemaan pihattoa ylimääräisistä jätöksistä (nyt niitä oli täys kottikärryllinen!). Tallin pihassa Marjo heitti Lotan selkään vaan satulahuovan ja vikellysvyön (tai juoksutusvyö se taitaa olla) siihen päälle. Ei me kuitenkaan vikeltämään lähdetty, vaan pellolle pyörimään (mulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta ja vähänkö oli kivaa…J!). Pellolla vaan oli turhan pitkää heinää (tai jotain vihreetä) ja se oli kaiken lisäksi ihan märkää. Marjon housut ja jalat kastuivat aivan täysin, kun joutui siellä pellolla rämpimään kameran kanssa… Nahkakengistä huolimatta sai kuulemma kaadella vettä kengistä, kun oli päässyt pois pellolta. Itellä kastui vaan jalat (sukat oli ihan märät, kun ei nuo nahkaiset ratsastuskengät pidä vettä), mutta housut pysyivät kuivana. Että suurkiitos vain tästäkin ihanasta kokemuksesta, vaikka Marjolle se ei tainnut olla ihan niin ihana… 

Pellolla siis ravailtiin ja myöskin laukkailtiin Lotan kanssa enkä edes tippunut kyydistä, vaikka pari kertaa vähän horjahtelin. Tuli kyllä hyvää tasapainoharjoitusta, kun ei ollut ollenkaan jalustimia. Tosin vyö auttoi jonkun verran selässä pysymistä, kun ei ollut jalat täysin pelkästään kylkiä vasten, niin eivät päässeet ihan vallattomasti heilumaan.:D Käytiin kerran laukkaamassa pellon viereinen tienpätkäkin päästä päähän ja takaisin (se osuus, mikä pellolle näkyy). Se oli kyllä tajuttoman kivaa! Pellolla laukkailut sujui vähän vaihtelevasti ja taas laiskanpuoleisesti, mutta Marjon luvalla uskalsin patistella Lottaa pikkasen reippaammaksi ja saatiin sitten vähän parempikin laukkapätkä. Lotalla homma meni kyllä mun takia enempi syömiseksi, vaikka Marjo sanoi, että tänne ei sitten tulla syömään. Enpä mä vaan saanut tarpeeksi pidettyä Lottaa kurissa ja vähän väliä sitä heinää vaan päätyi Lotan suuhun. Oli vähän turhan pitkää tuo heinä, mutta pääsinpähän toteuttamaan haaveeni pellolla laukkaamisesta ilman satulaa – siitä suurkiitos Marjolle ja Lotalle! Tätä ihanampaa juhannusta ei olisi voinut meikäläinen toivoa (paitsi ehkä säiden osalta).

Toinen ”jännä” kokemus oli, että ekaa kertaa menin ihan itsekseni pienen matkan Lotan selässä pellolta tien kautta tallille, kun Marjo meni suorinta reittiä takaisin tallin pihaan. Ihan pieni pätkähän tuo oli ja kaverina kuitenkin Lotta, joten ei siinä kai oikeasti mitään niin ihmeellistä ollut, mutta mulle oli. Näin sitä ollaan juhannuksen jäljiltä monenlaista uutta kokemusta rikkaampia… Siinäpä tuo olikin aika huikea juhannuksen ratsastussaldo.

Käytiinpä me myöskin Forssan orilaitumella lauantai-iltana Nemoa moikkaamassa. Marjo siinä sitten enempi touhusi Nemon kanssa ja minä hengasin muiden ihanien vuonohevosten mutusteltavana ja yritin vuorotellen räpsiä kuvia omalla pokkarillani ja rapsutella noita superuteliaita ihmisten kavereita. Aika monessa kuvassa näkyy vaan osa vuonohevosen päästä, kun tulivat koko ajan ihan kiinni. Siellä olis kyllä viihtynyt vaikka kuinka pitkään tuollaisten söpöjen kavereiden kanssa ja kyllähän me jonkun aikaa oltiinkin. Yritin myös saada Marjolle kivoja kuvia Nemosta Marjon kameralla, mutta onnistuneiden kuvien saldo jäi kovin vähäiseksi, kun tarkennus oli monessa kuvassa väärässä kohtaa. Jossain vaiheessa sitten oli vaan maltettava lähteä ja jättää Nemo ja kumppanit keskenään jatkamaan laiduntamista. 

Sannan kuvia pikkupojista.

Ja kai sitä on taas itsekin maltettava tästä siirtyä unten maille, sillä huomenna koittaa taas ihana arki, mutta viikon päästä alkaakin kolmen viikon kesäloma. Jipii! Vaikka näin juhannuksen jäljiltäkin tuntuu aina vähän kuin olis pienellä lomalla ollut, kun on viikonlopun lisäksi yksi vapaa ja kun on ollut poissa kotoa ”kesäperheen” tykönä. Näin kivan juhannuksen jälkeen täytyy jaksaa olla ahkerana töissä ens viikko, mutta pitää ensin ottaa vähän untakin, joten eiköhän tässä jo riitä tätä tarinaa tältä erää. :) 

"Bloggaaja" tarinoimassa yön pikkutunneilla.

T. onnellinen kesälapsi"

Sanna ja yltiöseuralliset pojat.

Pieni mies yrittää muka olla iso <3

Aidan takaa kuviin voi saada muutakin kuin turpakarvat ;)

Rokkitukka metsäretkellä.

Treenattiin jälleen autojen ohitusta. Tässä varsan suhtautuminen :)

Auto = ruokaa.

Illalla myöhään matkalla orilaitumilta kotiin käytiin vielä koiria ulkoiluttamassa ihanissa maastoissa.

Ja tietty pikkukoira pääsi rakkautensa pariin eli uimaan!

Ilmeet kohdillaan :D

Siellä jossain se punainen piste taapertaa vihreyden keskellä.. :)