kuvia
,
Nemo laukkasi vihreämmille niityille..
Varsa on päässyt hevosten taivaaseen. Kattokaa vaikka.
Tai oikeastaan ei tämä kyllä taivas voi olla.. Olen aivan varma, että jos kyseessä olisi hevosten paratiisi, ei siellä olisi viittäsataatuhattatriljoonaa ötökkää. Muuten ovat kyllä tuntomerkit kohdillaan!
Viikonlopun visiitillä varsan luo meinasi iskeä pieni Finding Nemo -probleema. Sain pari viikkoa sitten tallinpitäjältä kuvaviestin varsasta pitkän heinikon keskellä "taas on ruokaa :)" tervehdyksellä varustettuna. Poikien laidun kun alkoi käydä jo vähiin kynityksi. Ajattelin siis, että laidunta on laajennettu koskemattomalle pellolle. Tyytyväisenä ajelin tutulle laitumelle ja ihmettelin kovin, kun vastassa oli vain kaksi pikkumiestä. Yleensä kun ne kaikki seitsemän liikkuvat aina yhtenä tiiviinä ryppäänä. Ei muuta kun kierrokselle laitumen ympäri metsien ja mutkien taa, mutta eipä näy enempää hevosia missään. Mihin miun varsani on kadonnut?! Pikainen soitto tallinpitäjälle paljasti, että muut pojat ovat muuttaneet uudelle laitumelle. Nemolla on siis elämässään takana jo viisi rekkamatkaa, taatusti hyödyllisiä pikkumiehelle nämä lyhyet porukassa suoritetut reissaukset.
Ja aivan ihanalle laitumelle ovat pikkupojat päässeetkin! Ruokaa, vettä, suojaa, kaikkea löytyy laitsalta valmiina. Ja tilaa on vaikka muille jakaa! Voi kun kesä ei loppuisi koskaan.. Olen niin onnellinen varsani puolesta ♥
Toinen ihana puoli nykyisessä laitumessa on sen ympäristö. Ollaan rauhallisella paikalla keskellä maalaismaisemaa. Varsan voi siis huoletta napata pois laitsalta ja lähteä tutustumaan ympäröiviin maisemiin vaikka kuinka ja kauas. Nyt tosin käytiin vaan lyhyt reissu talsimassa, kun koirat joutuivat jäämään helteiseen autoon odottamaan.
Ötökät vähän meinasivat kiusata lenkkeillessäkin (kuten kuvasta näkyy), mutta tosi rauhassa taas kerran löntystettiin. Nemolla ei ollut pienintäkään hinkua kavereiden luo. Se talsi mukana kuin vanha lassie (taisi se välillä yrittää muuten kiirehtiä, lähinnä vissiin ötököitä karkuun). Edes metsätiellä kotia kohti kääntyessämme ei tahti kiristynyt laisinkaan. Ihanaa kun sen voi tuosta noin vaan viedä vieraaseen paikkaan pois laumasta, ja toinen kulkee niin rentona ja tyytyväisenä mukana :)
Matkalla ohi kulki muutama auto sekä yksi kaksipyöräinen päristelijä. Rauhassa ohitettiin kaikki. Hieman ihmettelin, kun yksi auto hiljensi ja pysähtyi meitä vastaan ajaessaan. Seuraavaksi ovi aukeni, ja autosta astui ulos vanhempi mies. Hän tuli hymyssä suin vastaan ja kysyi ensimmäisenä, onko se kiltti. Vastasin että on toki, ja mies tuli siihen Nemoa rapsuttelemaan. Oli varsin innoissaan hevosesta ja siinä juteltiin niitä näitä. Nemo oli niin nätisti koko ajan ja mies ihastuksissaan varsasta. Kivoja tällaiset yllättävät kohtaamiset!
Hui kamala ku säikähdin! Tiedät vamraan sen tunteen, kun sydän sykähtää sillai että "mitä ihmettä ei voi olla totta!" onneksi kuitenkin nopeasti tekstiä lukiessa oivalsin, ettei mitään hätää kuitenkaan ole :D
VastaaPoistaerikaaa, hih, täytyyhän sitä välillä aiheuttaa sydämensykähdyksiä lukijoille :D
VastaaPoistaHui minäkin säikähdin otsikkoa! Onneksi kyseessä ihana asia, Nemo on niin suloinen pikku-kaveri :)
VastaaPoista:D Haha, ylimääräisiä sydämentykytyksiä lukijoille! Todellakin hevosta paratiisi, ainakin jos niitä ylimääräisiä verta imeviä kavereita ei ympärillä olisi...
VastaaPoistaHitsi, onneksi olin töissä ja nitrosuihkeet lähellä!!! :D
VastaaPoistaPS. Ihania kuvia, ihana laidun. ;)
Herranpieksut, miekin säikähdin! :D Kuulostaa hienolta laitumelta. Hienoja kuvia ja suloinen Nemo :)
VastaaPoistayksi säikähtäjä lisää :D onneksi asialla oli aivan paljon paremmat asiat :)
VastaaPoistaSäikähdin ja melkein rupesin itkemään mut onneks Nemo pääs vaan laitumelle :'D ei saa tuollai pelästyttää :D
VastaaPoistaMäkin katoin otsikkoa et WHAT? ! :,D mutta mukavaa kun Nemolla menee hyvin ja laidun on hyvä :) t. Viivi
VastaaPoista