kuvia
,
Eli siis mistä tässä on kyse? Olen vähitellen alkanut katsella Nemolle uutta asuinpaikkaa syksystä alkaen. Valitettavasti kesä ja laidunkausi eivät jatku loputtomiin, joten syksystä alkaen pitäisi poika hakea "takaisin kotiin". Vanhaan "omaan" talliimme Lotan ja Ropen seuraksi Nemo ei voi palata, joten täysin uudet kuviot ovat edessä varsan suhteen. Hiljaista kautta olen muutamaa paikkaa jo katsellut ja kysellyt, ja hyvin potentiaalisia vaihtoehtoja onkin löytynyt. Onneksi tässä on aikaa ja tällä hetkellä hyvältä näyttää - ei ainakaan pitäisi paniikkia päästä syntymään..?
Hieman toki jännittää viedä hevonen uuteen talliin uusien ihmisten pariin. Olen niin tottunut ns. oma tupa oma lupa meininkiin, että vieraisiin sääntöihin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle sopeutuminen on varmasti minulle isompi juttu kuin Nemolle. Ratsastuskouluun tai mihinkään isoon laitokseen en haluaisi mennä. Joku pieni yksityinen kotitalli olisi kaikkein ihanin ja varmasti itselleni (ja hevoselle) sopivin vaihtoehto. Voi kun saisikin oman tallin ;) Tosin siinä vasta hommaa olisikin..
Millaista mahtaisi olla oman tallin pito? Olisiko siellä kaikki juuri niin kohdallaan kuin itse haluaisi? Tuskin. Tai ei tietenkään. Mie olisin varmaan yltiökriittinen friikki hevostenpidossa, jos ne omaan talliin saisin. Kaiken pitäisi olla vimpan päälle hevosten parhaaksi suunniteltu ja toteutettu. Tonttia siis pitäisi kättelyssä löytyä kymmenen hehtaaria tarkoin mitoitetulla pohjalla vesistöineen, metsineen, mäkineen, peltoineen jne. Puhumattakaan rakennelmista ja talli-olosuhteista.. Siinäpä riittäisikin suunnittelua ja rakentelemista, kun mie pääsisin toteuttamaan mitä hevosille haluaisin, hih. (rikasta miestä odotellessa..)
Mitä sitten haluaisin, jos kaikki olisi mahdollista? Tai ennemminkin mietitäänpä hetki, millainen olisi unelmapaikka Nemolle juuri nyt. Kun kyseessä on 1-vuotias ori, ovat vaatimukset hieman erilaiset mitä asettaisin esim. 10-vuotiaalle aktiiviselle treeni-/kisahevoselle. Ehdottomasti hevonen menee kuitenkin kaikessa etusijalle, kuten myös nyt Nemolle paikkaa etsiessä. Lähtökohdat haulle ovat siis melko hyvin selvillä. Olen kuitenkin hyvin joustava, sillä tiedän kyllä, ettei koskaan voi saada kaikkea. Rajoituksia aiheuttavat lukuisat eri tekijät ja niihin on sopeuduttava. Jos jossain asiassa on puutteita, korvaa sen jokin toinen seikka. Näistä vaan haetaan kokonaisuudessaan paras yhdistelmä ja sen mukaan tulen varsan syksyllä majoittamaan. Yritän nyt erotella näitä seikkoja, joilla on merkitystä paikan valinnassa. Oikeastaan vain yhden asian suhteen olen täysin joustamaton, se on pakko olla ja that's it!
En missään nimessä suostu tarhaamaan hevostani yksin. En etenkään nuorta oria. Kaveri on oltava samalla puolella aitoja, saman tallin muut hevoset eri tarhoissa eivät siis riitä. Siitä on lukematon määrä tietoa ja tutkimuksia kuinka suuri merkitys laumalla on hevoselle. Tämä vielä korostuu entisestään nuoren hevosen ollessa kyseessä. Kaikista paras vaihtoehto olisi lauma. Yksi tai kaksi hevosta ei vielä aja samaa asiaa, mutta yksikin kaveri minun puolestani riittää. Unelma olisi muutama muu nuori (1-3v) sekä muutama vanha ruuna pitämässä yllä kuria ja järjestystä (eli tuomassa turvaa ja vakautta nuorten elämään sekä estämään niiden kukkoilut tunkiolla)
Unelmissani tarha on suuri ja maastoltaan monipuolinen eli tarjoaa hevoselle virikkeitä. Yksi hyvä mitta olisi, että hevonen mahtuu kiihdyttämään tarhassa täyteen kiitolaukkaan aitojen tulematta heti vastaan. Tämä olisi myös nuorelle orille tärkeää, sillä sitä se taatusti tekee jos mahdollisuudet tähän suodaan. Tästäkin on lukematon määrä tutkimuksia, kuinka suuri sekä vaihteleva tarha kannustaa hevosta omaehtoiseen liikkumiseen. Ja aina on erittäin toivottua, että hevonen liikkuisi itse paljon tarhassaan. Se on sille luontaista käyttäytymistä sekä tukee kropan kehitystä. Pohjan kannalta toivoisin, ettei tarha muuttuisi saman tien mutavelliksi sateissa. Oletettavasti hevoset ovat samassa tarhassa läpi talven syksystä kevääseen, joten se ei vetyttyään pääse kuivumaan missään vaiheessa. Tällöin monipuolinen tarha esim. metsäsaarekkeilla mahdollistaisi kuivalla pohjalla kulkemisen ja syömisen..
Hevosen onnellisuuden ja elämänlaadun kannalta se pieni hetki, jonka ihminen päivässä tekee hevosen kanssa töitä on huomattavan pieni ja mitätön osa kaiken muun elämän rinnalla. Ehdottomasti siis tarhan pitäisi olla hevoselle mieluinen paikka, jossa se viihtyy ja haluaa olla. Hevosesta huomaa helposti onko se elämäänsä tyytyväinen, ennen kaikkea haluaisin tarjota Nemolle sellaisen ympäristön sekä virikkeineen, seuroineen että ruokinnaltaan, joka vastaa kaikkia sille luontaisia tarpeita. Tähän saakka varsa onkin saanut elää niin unelma-elämää ympäristön ja lauman osalta, että varmasti moni hevonen vaihtaisi mielellään paikkaa, toivottavasti pystyn toteuttamaan saman jatkossakin.. :)
Ensisijaisena toiveenani on pihatto ja näitä olen enempi katsellutkin. Olen kirjoittanut pitkän liudan pihaton eduista jo aiemmassa postauksessa Miksi valintani olisi pihatto?, joten en ala näitä uudelleen kertaamaan, samat seikat pätevät kyllä. Yhden asian voisin kuitenkin lisätä.. En haluaisi varsalle tässä vaiheessa mitään ns. pakollista käsittelyä eri ihmisten toimesta. Tähän tyypillisimpänä lukeutuu tarhan ja tallin väliä taluttaminen. Nemohan on asunut koko tähänastisen elämänsä pihatossa/laitumella, eikä sitä ole käsitelty kuin tarkoituksella ajan kanssa ja pääosin minun toimestani. Se on käsittämättömän helppo, kiltti ja vaivaton kaikissa toimenpiteissä. Reagoi pieniin apuihin ja toimii rauhallisesti.
Meistä kaikki varmasti ovat nähneet tai tuntevat hevosia, jotka rynnivät tarhasta talliin tai tallista tarhaan talutuksessa, steppaavat portin edessä, eivät meinaa rauhoittua riimuun pukemisessa, tai jopa rynnivät langoista läpi tai karsinan ovesta sen auetessa? Minun on hyvin vaikea kuvitella Nemoa näistä mihinkään käytökseen, mutta toisaalta myös erittäin helppoa kuvitella, kuinka se kehittäisi jonkun vastaavan tavan vieraiden ihmisten kuskatessa sitä ulos ja sisälle kiireessä miten sattuu. Ehkä vielä vähän varoenkin tammojen edessä kiihkoilevaa oria, jos sellaisia vaikka sattuu matkan varrelle.. Vielä Nemo ei ymmärrä tammoista tuon taivaallista, kun sen ainoat tammakokemukset rajoittuvat kantaviin äksyihin ämmiin, mutta ensi keväänä tilanne voi olla toinen. Vuonohevonen on niin käsittämättömän fiksu ja nopea oppimaan, että valitettavasti sen huomaa myös huonojen tapojen osalta, jos hevonen sellaisen kerran tajuaa.
Tässäkin olen melko ehdoton, eli hevosen olisi saatava heinät vähintään kolmesti päivässä. Ihanteellistahan olisi, että hevonen ei olisi syömättä paria tuntia kauempaa koskaan, mutta tämä lienee hyvin harvoin mahdollista.. Tietty paras mahdollinen ratkaisu Nemolle tässä vaiheessa on vapaa heinä! (kuten se on viimeiset puoli vuotta saanutkin) Toivoisin myös sulaa juomavettä tarhaan talvella..
Seuraava seikka menee ehkä jo oman mukavuusalueen puolelle, eli tietty mitä lähempänä talli on, sen parempi! Matka on kuitenkin yksi tekijä muiden ohella, mistä olen valmis joustamaan, jos hevosen elinympäristö on kohdallaan..
Pakko se on myöntää, että rahalla on väliä. Nuoren varsan kanssa en niin sanotusti tee mitään hulppeilla puitteilla kuten isolla maneesilla tai kävelytyskoneella, joten mieluummin vältän hintaa nostattavia ylellisyyksiä tallia valitessa.
Olen itse melko vähään tyytyväinen tallin suhteen. Kuten todettu, hevosen olot ovat tärkeimmät. Toki valoisa ja lämmin tila esim. harjaukseen ja valjastukseen olisi ihana, sekä muutenkin nätti ja siisti talli pihoineen. Rakastaisin vanhaa maalaismiljöötä. Kunhan joku paikka hevosen hoitoon kuitenkin löytyy, niin se riittää. Maastoja toivoisin myös olevan, sekä hiljaisia metsäreittejä että mahdollisesti hieman liikennettäkin jossain. Mieluiten niin että on vara valita, haluaako lähteä autojen sekaan vai ei. Tällöin liikennevarmuuttakin voisi harjoitella tarkoituksenmukaisesti. Kenttä (tai pelto) olisi plussaa, mutten näe sitä mitenkään välttämättömänä. Toki aidattu tila helpottaa koulutusta monelta osin, mutta tässä vaiheessa tehdään varmaan pääasiassa juttuja maastossa rymyten. Irtohypytysmahdollisuus olisi kiva olla olemassa kentän myötä :)
Jos taas Nemon kannalta parasta ajateltaisiin, ei tallissa olisi laisinkaan tammoja. Tämä mahdollistaisi nuorelle orille kaikista stressivapaimman ja luonnollisimman elämän. Nuoret orit elävät tyypillisesti poikamieslaumoissa ilman tammoja kuten Nemo tekee tälläkin hetkellä. Samassa tallissa asuvat tammat aiheuttavat orille aina väkisinkin stressiä, etenkin keväällä kiimojen aikaan. Sen asian kanssa on vaan elettävä ;) Toiveissa olisi myös sellainen kaveri, jonka mukana päästäisiin lenkkeilemään. Eli varma ja turvallinen hevonen, joka ei maastossa pelkää. Plussaa olisi kärryttelyominaisuus, jolloin Neppari pääsisi vaunujen perään juoksemaan..
Samanhenkinen seura on aina plussaa, joten ensimmäisenä en välttämättä suuntaisi ravitallille tai kansallista kisaavien yksityisten puoliveristen keskelle - kumpiakaan mitenkään väheksymättä. Omaa sydäntä lähellä ovat mm. kuolaimettomuus, kengättömyys, lh, vapaa heinä, käyttöajo jne.. Vaikken mitään aatetta täysin aja tai seiso minkään nimetyn suuntauksen takana - ainoastaan sen, että hevosen hyvinvointi on kaiken a ja o ja tarkoittaen mahdollisimman luonnonmukaista elämää hevoselle, tietenkin käytännön mahdollisuuksien sallimissa rajoissa.
Olikohan tässä suunnilleen kaikki? Varmaan unohdin jotain, mutta nämä asiat ainakin pyörivät mielessä. Ja kuten todettu, aina pitää joustaa ja tehdä kompromisseja, se on hyvin tiedossa, eikä ole mikään ongelma. Katsotaan mitä vastaan tulee :) Jos joku olisi halukas majoittamaan tämän hurmurin tai osaa suositella hyvää (pihatto)paikkaa näillä nurkilla, laittakaahan viestiä tulemaan, otan kiitollisena vinkit vastaan!
Millaisia kokemuksia teillä on hevosen majoittamisesta toisen talliin? Mitä kannattaa erityisesti ottaa huomioon? Missä on tullut ongelmia?
Pikkumiehen deitti-ilmoitus
Pirteä hirnahdus, oi kaikki rakkaat hevosystäväni siellä ruutujen takana!
Täällä kirjoittelee upea ja uljas hurja orimies (äiti korjaa: pieni ja kiltti tossukka). Etsin seurakseni erityisesti kauniita pitkäripsisiä neitokaisia (äiti korjaa: vain oreja ja ruunia). Yhdessä voisimme jakaa elämämme suurella vehreällä laitumella (äiti korjaa: lumen keskellä talvitarhassa) olostamme nauttien. Minun seurassani saat viettää kiireetöntä ja rentoa luksuselämää vapaana käyskennellen, leikkien ja loputtomasti ruokaillen (äiti korjaa: tämän ohella opiskella hevoselle tärkeitä taitoja sekä töiden tekoa). Joten kaikki kiinnostuneet kaviokkaat ympäri maan (äiti korjaa: Etelä-Pirkanmaalla / pohjoisessa Kanta-Hämeessä) karvoihin katsomatta, ottakaa yhteyttä!
♥:lla Nemo
Eli siis mistä tässä on kyse? Olen vähitellen alkanut katsella Nemolle uutta asuinpaikkaa syksystä alkaen. Valitettavasti kesä ja laidunkausi eivät jatku loputtomiin, joten syksystä alkaen pitäisi poika hakea "takaisin kotiin". Vanhaan "omaan" talliimme Lotan ja Ropen seuraksi Nemo ei voi palata, joten täysin uudet kuviot ovat edessä varsan suhteen. Hiljaista kautta olen muutamaa paikkaa jo katsellut ja kysellyt, ja hyvin potentiaalisia vaihtoehtoja onkin löytynyt. Onneksi tässä on aikaa ja tällä hetkellä hyvältä näyttää - ei ainakaan pitäisi paniikkia päästä syntymään..?
Hieman toki jännittää viedä hevonen uuteen talliin uusien ihmisten pariin. Olen niin tottunut ns. oma tupa oma lupa meininkiin, että vieraisiin sääntöihin vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle sopeutuminen on varmasti minulle isompi juttu kuin Nemolle. Ratsastuskouluun tai mihinkään isoon laitokseen en haluaisi mennä. Joku pieni yksityinen kotitalli olisi kaikkein ihanin ja varmasti itselleni (ja hevoselle) sopivin vaihtoehto. Voi kun saisikin oman tallin ;) Tosin siinä vasta hommaa olisikin..
Millaista mahtaisi olla oman tallin pito? Olisiko siellä kaikki juuri niin kohdallaan kuin itse haluaisi? Tuskin. Tai ei tietenkään. Mie olisin varmaan yltiökriittinen friikki hevostenpidossa, jos ne omaan talliin saisin. Kaiken pitäisi olla vimpan päälle hevosten parhaaksi suunniteltu ja toteutettu. Tonttia siis pitäisi kättelyssä löytyä kymmenen hehtaaria tarkoin mitoitetulla pohjalla vesistöineen, metsineen, mäkineen, peltoineen jne. Puhumattakaan rakennelmista ja talli-olosuhteista.. Siinäpä riittäisikin suunnittelua ja rakentelemista, kun mie pääsisin toteuttamaan mitä hevosille haluaisin, hih. (rikasta miestä odotellessa..)
 |
| Kaverit on pop. |
 |
| Toiveissa metsäinen tarha! |
 |
| …vaikka suuressa metsätarhassa onkin riskinä hukata hevonen ;) |
Mitä sitten haluaisin, jos kaikki olisi mahdollista? Tai ennemminkin mietitäänpä hetki, millainen olisi unelmapaikka Nemolle juuri nyt. Kun kyseessä on 1-vuotias ori, ovat vaatimukset hieman erilaiset mitä asettaisin esim. 10-vuotiaalle aktiiviselle treeni-/kisahevoselle. Ehdottomasti hevonen menee kuitenkin kaikessa etusijalle, kuten myös nyt Nemolle paikkaa etsiessä. Lähtökohdat haulle ovat siis melko hyvin selvillä. Olen kuitenkin hyvin joustava, sillä tiedän kyllä, ettei koskaan voi saada kaikkea. Rajoituksia aiheuttavat lukuisat eri tekijät ja niihin on sopeuduttava. Jos jossain asiassa on puutteita, korvaa sen jokin toinen seikka. Näistä vaan haetaan kokonaisuudessaan paras yhdistelmä ja sen mukaan tulen varsan syksyllä majoittamaan. Yritän nyt erotella näitä seikkoja, joilla on merkitystä paikan valinnassa. Oikeastaan vain yhden asian suhteen olen täysin joustamaton, se on pakko olla ja that's it!
1. Tarhakaveri
En missään nimessä suostu tarhaamaan hevostani yksin. En etenkään nuorta oria. Kaveri on oltava samalla puolella aitoja, saman tallin muut hevoset eri tarhoissa eivät siis riitä. Siitä on lukematon määrä tietoa ja tutkimuksia kuinka suuri merkitys laumalla on hevoselle. Tämä vielä korostuu entisestään nuoren hevosen ollessa kyseessä. Kaikista paras vaihtoehto olisi lauma. Yksi tai kaksi hevosta ei vielä aja samaa asiaa, mutta yksikin kaveri minun puolestani riittää. Unelma olisi muutama muu nuori (1-3v) sekä muutama vanha ruuna pitämässä yllä kuria ja järjestystä (eli tuomassa turvaa ja vakautta nuorten elämään sekä estämään niiden kukkoilut tunkiolla)
2. Tarhaolosuhteet
Unelmissani tarha on suuri ja maastoltaan monipuolinen eli tarjoaa hevoselle virikkeitä. Yksi hyvä mitta olisi, että hevonen mahtuu kiihdyttämään tarhassa täyteen kiitolaukkaan aitojen tulematta heti vastaan. Tämä olisi myös nuorelle orille tärkeää, sillä sitä se taatusti tekee jos mahdollisuudet tähän suodaan. Tästäkin on lukematon määrä tutkimuksia, kuinka suuri sekä vaihteleva tarha kannustaa hevosta omaehtoiseen liikkumiseen. Ja aina on erittäin toivottua, että hevonen liikkuisi itse paljon tarhassaan. Se on sille luontaista käyttäytymistä sekä tukee kropan kehitystä. Pohjan kannalta toivoisin, ettei tarha muuttuisi saman tien mutavelliksi sateissa. Oletettavasti hevoset ovat samassa tarhassa läpi talven syksystä kevääseen, joten se ei vetyttyään pääse kuivumaan missään vaiheessa. Tällöin monipuolinen tarha esim. metsäsaarekkeilla mahdollistaisi kuivalla pohjalla kulkemisen ja syömisen..
 |
| Tarhassa pitää mahtua laukkaan täysiiiiii. Jopa Nemo viitsii näemmä joskus juosta. |
Hevosen onnellisuuden ja elämänlaadun kannalta se pieni hetki, jonka ihminen päivässä tekee hevosen kanssa töitä on huomattavan pieni ja mitätön osa kaiken muun elämän rinnalla. Ehdottomasti siis tarhan pitäisi olla hevoselle mieluinen paikka, jossa se viihtyy ja haluaa olla. Hevosesta huomaa helposti onko se elämäänsä tyytyväinen, ennen kaikkea haluaisin tarjota Nemolle sellaisen ympäristön sekä virikkeineen, seuroineen että ruokinnaltaan, joka vastaa kaikkia sille luontaisia tarpeita. Tähän saakka varsa onkin saanut elää niin unelma-elämää ympäristön ja lauman osalta, että varmasti moni hevonen vaihtaisi mielellään paikkaa, toivottavasti pystyn toteuttamaan saman jatkossakin.. :)
 |
| Haaveissa monipuoliset, epätasaisetkin ja vaihtelevat maastot tarhassa. |
3. Pihatto / karsina
Ensisijaisena toiveenani on pihatto ja näitä olen enempi katsellutkin. Olen kirjoittanut pitkän liudan pihaton eduista jo aiemmassa postauksessa Miksi valintani olisi pihatto?, joten en ala näitä uudelleen kertaamaan, samat seikat pätevät kyllä. Yhden asian voisin kuitenkin lisätä.. En haluaisi varsalle tässä vaiheessa mitään ns. pakollista käsittelyä eri ihmisten toimesta. Tähän tyypillisimpänä lukeutuu tarhan ja tallin väliä taluttaminen. Nemohan on asunut koko tähänastisen elämänsä pihatossa/laitumella, eikä sitä ole käsitelty kuin tarkoituksella ajan kanssa ja pääosin minun toimestani. Se on käsittämättömän helppo, kiltti ja vaivaton kaikissa toimenpiteissä. Reagoi pieniin apuihin ja toimii rauhallisesti.
Meistä kaikki varmasti ovat nähneet tai tuntevat hevosia, jotka rynnivät tarhasta talliin tai tallista tarhaan talutuksessa, steppaavat portin edessä, eivät meinaa rauhoittua riimuun pukemisessa, tai jopa rynnivät langoista läpi tai karsinan ovesta sen auetessa? Minun on hyvin vaikea kuvitella Nemoa näistä mihinkään käytökseen, mutta toisaalta myös erittäin helppoa kuvitella, kuinka se kehittäisi jonkun vastaavan tavan vieraiden ihmisten kuskatessa sitä ulos ja sisälle kiireessä miten sattuu. Ehkä vielä vähän varoenkin tammojen edessä kiihkoilevaa oria, jos sellaisia vaikka sattuu matkan varrelle.. Vielä Nemo ei ymmärrä tammoista tuon taivaallista, kun sen ainoat tammakokemukset rajoittuvat kantaviin äksyihin ämmiin, mutta ensi keväänä tilanne voi olla toinen. Vuonohevonen on niin käsittämättömän fiksu ja nopea oppimaan, että valitettavasti sen huomaa myös huonojen tapojen osalta, jos hevonen sellaisen kerran tajuaa.
 |
| Hyvinsuunniteltu ja -hoidettu pihatto tarjoaa hevosille kuivan ja mukavan makuupaikan myös syksyn ja talven surkeilla keleillä. |
4. Ruokinta
Tässäkin olen melko ehdoton, eli hevosen olisi saatava heinät vähintään kolmesti päivässä. Ihanteellistahan olisi, että hevonen ei olisi syömättä paria tuntia kauempaa koskaan, mutta tämä lienee hyvin harvoin mahdollista.. Tietty paras mahdollinen ratkaisu Nemolle tässä vaiheessa on vapaa heinä! (kuten se on viimeiset puoli vuotta saanutkin) Toivoisin myös sulaa juomavettä tarhaan talvella..
5. Etäisyys
Seuraava seikka menee ehkä jo oman mukavuusalueen puolelle, eli tietty mitä lähempänä talli on, sen parempi! Matka on kuitenkin yksi tekijä muiden ohella, mistä olen valmis joustamaan, jos hevosen elinympäristö on kohdallaan..
6. Hinta
Pakko se on myöntää, että rahalla on väliä. Nuoren varsan kanssa en niin sanotusti tee mitään hulppeilla puitteilla kuten isolla maneesilla tai kävelytyskoneella, joten mieluummin vältän hintaa nostattavia ylellisyyksiä tallia valitessa.
7. Muu talliympäristö
Olen itse melko vähään tyytyväinen tallin suhteen. Kuten todettu, hevosen olot ovat tärkeimmät. Toki valoisa ja lämmin tila esim. harjaukseen ja valjastukseen olisi ihana, sekä muutenkin nätti ja siisti talli pihoineen. Rakastaisin vanhaa maalaismiljöötä. Kunhan joku paikka hevosen hoitoon kuitenkin löytyy, niin se riittää. Maastoja toivoisin myös olevan, sekä hiljaisia metsäreittejä että mahdollisesti hieman liikennettäkin jossain. Mieluiten niin että on vara valita, haluaako lähteä autojen sekaan vai ei. Tällöin liikennevarmuuttakin voisi harjoitella tarkoituksenmukaisesti. Kenttä (tai pelto) olisi plussaa, mutten näe sitä mitenkään välttämättömänä. Toki aidattu tila helpottaa koulutusta monelta osin, mutta tässä vaiheessa tehdään varmaan pääasiassa juttuja maastossa rymyten. Irtohypytysmahdollisuus olisi kiva olla olemassa kentän myötä :)
 |
| Lämmin, valoisa, kuiva ja tilava hevosenhoitotila olisi jo luksusta, kunhan joku näppärä hoitopaikka löytyy niin se riittää meille. |
 |
| Kenttä tai pyöröaitaus helpottaisi koulutusta monelta osin. |
 |
| Minä rakastaisin järveä tallin lähellä - tai jotain käytettävissä olevaa uittopaikkaa! Nemo tosin inhoaa vettä erittäin voimakkaasti, joten kaikenlaiset vesistöt ovat meille tärkeä treenin paikka.. |
8. Muut tallin hevoset
Jos taas Nemon kannalta parasta ajateltaisiin, ei tallissa olisi laisinkaan tammoja. Tämä mahdollistaisi nuorelle orille kaikista stressivapaimman ja luonnollisimman elämän. Nuoret orit elävät tyypillisesti poikamieslaumoissa ilman tammoja kuten Nemo tekee tälläkin hetkellä. Samassa tallissa asuvat tammat aiheuttavat orille aina väkisinkin stressiä, etenkin keväällä kiimojen aikaan. Sen asian kanssa on vaan elettävä ;) Toiveissa olisi myös sellainen kaveri, jonka mukana päästäisiin lenkkeilemään. Eli varma ja turvallinen hevonen, joka ei maastossa pelkää. Plussaa olisi kärryttelyominaisuus, jolloin Neppari pääsisi vaunujen perään juoksemaan..
 |
| Haaveissa olisi päästä varman ja turvallisen hevosen seurassa maastovarmuutta harjoittelemaan. |
9. Ihmisten aatteet ja suuntaukset
Samanhenkinen seura on aina plussaa, joten ensimmäisenä en välttämättä suuntaisi ravitallille tai kansallista kisaavien yksityisten puoliveristen keskelle - kumpiakaan mitenkään väheksymättä. Omaa sydäntä lähellä ovat mm. kuolaimettomuus, kengättömyys, lh, vapaa heinä, käyttöajo jne.. Vaikken mitään aatetta täysin aja tai seiso minkään nimetyn suuntauksen takana - ainoastaan sen, että hevosen hyvinvointi on kaiken a ja o ja tarkoittaen mahdollisimman luonnonmukaista elämää hevoselle, tietenkin käytännön mahdollisuuksien sallimissa rajoissa.
 |
| En panisi pahakseni apuja ja ohjeita Nemon ajokoulutuksessa.. |
 |
| Treeniä olisi hyvä päästä tekemään niin maastossa kuin kentän tapaisellakin. |
Olikohan tässä suunnilleen kaikki? Varmaan unohdin jotain, mutta nämä asiat ainakin pyörivät mielessä. Ja kuten todettu, aina pitää joustaa ja tehdä kompromisseja, se on hyvin tiedossa, eikä ole mikään ongelma. Katsotaan mitä vastaan tulee :) Jos joku olisi halukas majoittamaan tämän hurmurin tai osaa suositella hyvää (pihatto)paikkaa näillä nurkilla, laittakaahan viestiä tulemaan, otan kiitollisena vinkit vastaan!
Millaisia kokemuksia teillä on hevosen majoittamisesta toisen talliin? Mitä kannattaa erityisesti ottaa huomioon? Missä on tullut ongelmia?
Meillä on myös edessä uuden tallipaikan etsiminen. Liki 10 vuotta ollaan samassa paikassa oltu, mutta nyt muuton vuoksi on hevosenkin "pakko" muuttaa. :P Nykyisessä tallissa on puitteet ja hoito niin ihanteelliset (siistit, hoidetut tilat ja pohjat, laumatarhaus aamusta iltaan, slow feeding jne.), että vähän hirvittää miten sitä löytäisi edes jotenkuten samankaltaisen paikan.. Monissa paikoissa tuntuu olevan täysin normaalia se, että esim. hevonen tarhataan yksin (ja vieläpä puolipäivätarhauksella)ja tarhoissa ei ole lainkaan vettä talviaikaan. Ja sitten vielä ihmetellään miksi tuo hevonen on stressaantunut ja käyttäytyy huonosti? Välillä kyllä kauhistuttaa, miten kukaan voi kuvitella hevosen olevan onnellinen viettäessään suurimman osan päivästään karsinassa yksin kaltereiden takana kököttäen..
VastaaPoistaKanelikettu, no voi että! Tsemppiä teille hurjasti etsintään, toivottavasti hyvä paikka löytyy. Meillä näyttää tällä hetkellä siltä, että Nemo pääsee aivan ihanaan talliin pihattoelämään, kunhan vielä muutamat seikat saadaan järjestykseen :)
VastaaPoista