ajo
,
Vihdoinkin tuli se päivä, kun päästiin testaamaan ratsastuskentän hoitoon tarkoitettua haravaa! Itse kenttä on suhteellisen uusi, sen koko pintakerros uusittiin keväällä ja silloin tilan isäntä hankki myös kentän hoitoon soveltuvan haravan.
Eipä vaan ollutkaan niin yksinkertainen juttu tuo kentän lanaus. Ilmeisesti haravassa on joku osa hajonnut, joten säätöihin ei nyt päässyt vaikuttamaan ihan siten kuin olisi pitänyt. Tässä mallissa on useampi säätömahdollisuus ja jälkeä saa hyvinkin erilaista. Haravaa pystyi kyllä vetämään, joten aikamme ihmeteltyämme Hemppa sillä kokeilikin lanata kenttää traktorin kanssa. Vaikka säädöt eivät ihan pelanneetkaan, päätimme testata myös Nemon perään. Ei muuta kun heppaa valjastamaan.
Hemppa ajoi traktorin pois ja minä vuorostani peruuttelin Nemon lanan eteen (hyvin muuten toimii pakki ja ohjaus tällä hevosella :)). Eipä siis muuta kuin harava Jelppariin kiinni ja menoksi!
Kenttäharava testissä
 |
| Long time no seen. Ihana pari, Nemo ja Kiia. |
 |
| Nemo tykkää pienistä ja rakastaa saamaansa huomiota :) |
Kenttää on lanattu tällä Kellfrin haravalla jo useaan otteeseen, ja hyvin tyytyväisiä olemme jälkeen olleet. Laite on tarkoitettu mönkijällä vedettäväksi, mutta meillä oli jo alusta alkaen ajatuksena, että sitä voisi myös Nemolla vetää. Vielä ei vaan ollut löytynyt sopivaa saumaa tuota testailla.
 |
| Popi seuraili touhua tarkoin.. |
 |
| Välillä laittoi kuntoilun merkeiksi. |
 |
| ...ja taas seurasi silmä kovana. |
 |
| Lanatulla pohjalla on hyvä juoksennella. |
 |
| Nemo odottelee vuoroaan päästä haravan eteen. Tai itse asiassa kovasti se oli jo menossa kentälle ;) |
Heti alkumetreillä kävi selväksi, että painoa on ja paljon. Nemo sai tehdä ihan tosissaan töitä, kun lähti liikenteeseen. Yritimme siis saada haravan piikkejä ylemmäs, mutta ei tämä oikein toiminut. Muutamaan otteeseen lanasimme ja säädimme, taas lanasimme ja säädimme. Kunnes luovutimme.
Nemo kyllä veti lanaa ihan kiltisti, vaikkakin selvästi vähän ihmeissään. Siitä näki selvästi kärryjen kyytiin, kuinka se jokaisen askeleen joutui työntämään eteenpäin pää pitkällä edessä ja peppu alhaalla. Harava kyllä toimi hyvin ja jälki oli ihan passelia. Minä en kuitenkaan halua vielä tässä vaiheessa vedättää näin raskasta kuormaa, enkä varsinkaan tylsällä kentällä. Pari vai kolme kierrosta ajettiin kentän ympäri lyhyissä pätkissä leipäpalkan kera ja se sai riittää tältä erää.
Tulipa muuten samalla huomattua pieni etu hevosella vetoon versus koneella vedettäessä. Paikoitellen alkoi kuulua hirveä rahina tai kirskuna, miten sen sanoisi, jolloin haravan piikit selvästi porautuivat kentän pintahiekan läpi alempaan kerrokseen! Tätä kerrosta kentästä ei toki ole tarkoitus sekoittaa pintahiekkaan, eivätkä piikit saisi sinne ylettyä. Se on sanomattakin selvää, että kentän pinta on eri paksuinen eri osissa kenttää, joten sama piikkien syvyys ei välttämättä ole passeli joka paikassa. Kuitenkin haravan äänen kuullessaan osaa tarvittaessa nostaa lanaussyvyyttä ylemmäs, jos piikit uhkaavat painua liian alas.
Jätimme siis Hempan jatkamaan haravointia traktorin voimin ja minä ajelin pelkkä Jelppari hevosen perässä. En edes raaskinut jäädä kentälle pyörimään, sillä se on tylsää. Ei Nemolla riitä motivaatio talsia kenttää ympäri ees taas. Varsinkin, kun siellä on niin hankala kääntyä tällä yhdistelmällä. Pellolla sen sijaan on kiva ajaa. Etenkin kotoa pois päin Nemo talsii oikein reipasta vauhtia. Kotiin kääntyessä meno tuppaa hidastumaan, hih.
Nemon treenit ovat tässä vaiheessa helppoja ja lyhyitä. Tärkeintä on pitää hevosen mieli virkeänä, kiinnostus suurena työntekoa kohtaan ja rasittaa sitä sopivissa määrin. Haluan tarjota sille sellaisia haasteita, joista se pystyy selviytymään, niin henkisesti kuin fyysisesti. Toistaiseksi tämä on toiminut, sillä Nemo on aina innoissaan, kun pääsee tekemään jotain. Toki mukavuusalueelta on joskus hyvä poistua, ja onhan sitä tehtykin. Mutta vain hetkittäin ja sopivalla tavalla. Treenien vaativuus kasvaa koko ajan kuin huomaamatta, samalla kun hevosen kunto kohenee ja kehitys etenee. Nemo on myös vielä täysin keskenkasvuinen, eikä sille tee hyvää vetää liian suurta kuormaa. Kuten myös ratsastamalla liian aikaisin, hevosen voi rikkoa myös vedättämällä liikaa liian nuorena.
En toki aio odotella sinne kuusivuotiaan valmiiseen luustoon asti ennen ratsastusta ja oikeasti raskaan kuorman vedätystä, mutta en myöskään näe syitä, miksi pitäisi pyytää liikaa jo nyt. Niin kauan kun Nemon fiilis sekä työntekoa kohtaan että yleisesti on tätä luokkaa kuin nykyisin, uskon vakaasti siihen, että treenit sen kanssa ovat enemmän kuin onnistuneita! :) (ja vaikka se on vasta 3v, erittäin selväksi on tullut, että pitkä tauko ei tee hyvää pääkopalle, säännöllinen mielenvirkistys on pakko pitää ohjelmassa mukana!)
On tuo hevonen myös vakaasti tarkoitus saada laihtumaan tässä jossain vaiheessa! Itse asiassa se oli tarkoituksena jo tänä kesänä, mutta koska kesän treenisuunnitelmat ovat menneet täysin penkin alle, ei laihtumisesta voi puhua halaistua sanaakaan. Otetaan siis sama tavoite tulevalle talvelle! Rekikelejä odotellessa..!
Kiva postaus . Tykkään lukea teidän blogia kun ootte niin aktiivisia kirjoittaan postauskia ja teidän kuvat ja tekstit on kivoja :)
VastaaPoistaKiitos Taru, kiva kuulla että tykkäät! :)
Poista