ajo
,
Ai että mitä sitten touhusin? Kävin yksin ajamassa! Ihka ensimmäistä kertaa! Taisin joskus kirjoitella blogissa, että vaikka Nemolla olisi jo ajettu monta vuotta täysin onnistuneesti ja turvallisesti, mahtaisinko silti koskaan uskaltaa lähteä yksin ajamaan? No liikenteen sekaan en lähtenyt, enkä edelleenkään tiedä tulenko koskaan lähtemäänkään?! Mutta sen verran päätin antaa kyytiä omille peikoilleni aivojen perällä, että pellolle ja lähitielle lähdin yksin kärryttelemään.
Olisihan Nemolla voinut ajaa yksin jo aikapäiviä sitten, mutta olen halunnut varmistaa. En edes tiedä mitä? Mitä ihminen voisi maastakäsin jossain toisessa päässä peltoa tai tietä tehdä, jos jotain sattuisikin? En ehkä halua edes pohtia, mitä nämä "jotain" voisivat olla, kun ei mitään ole koskaan sattunut. *koputtaa puuta* Kerta se on kuitenkin ensimmäinenkin.
Ainoa haaste tässä "hurjassa" yksin ajelussa oli pitää pää irti pellosta. Onneksi on ajopiiska olemassa, muuten ei touhusta tulisi yhtikäs mitään. Mutta Nemo toimii kyllä. Ei ole olemassa yhtäkään syytä, miksei sen kanssa voisi lähteä yksin turvallisin mielin (turvallisiin) maastoihin ajelemaan :)
Tulin pois kyydistä jo keskellä peltoa kesken ajon ja kävelin maasta loppumatkan reissusta. Viimeisenä kun on pieni ylämäki kiivettävänä, pyrin mieluummin jättämään Nemolle hyvän fiiliksen ajosta, enkä lopeta siihen kaikkein raskaimpaan suoritukseen eli mäen kiipeämiseen. Onhan noissa kärryissä hivenen kiskomista ilman kyytiläisiäkin, vaikka hevosen perässä toki hyttysen paino onkin.
Itse asiassa Nemon isoveljen Blakkenin kanssa oltiin tuossa iässä porhallettu kaksin kaikissa askellajeissa ja mahdollisissa paikoissa jo aikapäiviä kärryiltä käsin. Ei haitanneet junaradat, moottoritiet, ratsastuskoulun hevoset tai mikään muukaan matkan varrella. Tosin Blaken kanssa kaikki tehtiin täysin eri mentaliteetilla syntymästä alkaen kuin Nemon kanssa, ja olivathan maastotkin aivan eri luokkaa lähteä paanattamaan (kilometritolkulla hiljaisia metsäteitä suoraan tallin pihasta, mitä meillä ei ole nyt siis yhtään). Mutta luotto pelasi Blakkeniin ihan täysillä, joten niin sitä mentiin vaan senkin kanssa. Ei käynyt mielessäkään, ettei voisi mennä ja tehdä. Onneksi oli hyvällä itseluottamuksella varustettu selväpäinen(??) hevonen. Ah ihana kultainen nuoruus ;)
Itse asiassa tulin taas kerran liikuttaneeksi väärän hevosen.. Kuvittelin vieväni Nemon lenkille, mutta kolme kertaa hikisempi hevonen löytyikin jälleen laitumelta odottelemasta!
"Kun luottamus on kunnossa, ei iällä ole väliä"
Ja tämä toteamus oli meitäkin Sirin kanssa hevosmiestaidoissa kouluttaneen henkilön näppäimistöltä, kun julkaisin nettiin kuvan tämän päivän touhuistamme. |
| Oh what a day! |
Ai että mitä sitten touhusin? Kävin yksin ajamassa! Ihka ensimmäistä kertaa! Taisin joskus kirjoitella blogissa, että vaikka Nemolla olisi jo ajettu monta vuotta täysin onnistuneesti ja turvallisesti, mahtaisinko silti koskaan uskaltaa lähteä yksin ajamaan? No liikenteen sekaan en lähtenyt, enkä edelleenkään tiedä tulenko koskaan lähtemäänkään?! Mutta sen verran päätin antaa kyytiä omille peikoilleni aivojen perällä, että pellolle ja lähitielle lähdin yksin kärryttelemään.
 |
| Täältä me tullaan! |
Olisihan Nemolla voinut ajaa yksin jo aikapäiviä sitten, mutta olen halunnut varmistaa. En edes tiedä mitä? Mitä ihminen voisi maastakäsin jossain toisessa päässä peltoa tai tietä tehdä, jos jotain sattuisikin? En ehkä halua edes pohtia, mitä nämä "jotain" voisivat olla, kun ei mitään ole koskaan sattunut. *koputtaa puuta* Kerta se on kuitenkin ensimmäinenkin.
 |
| Aina on aikaa selfielle. Vaikka 3v ori ohjien päässä. |
Ainoa haaste tässä "hurjassa" yksin ajelussa oli pitää pää irti pellosta. Onneksi on ajopiiska olemassa, muuten ei touhusta tulisi yhtikäs mitään. Mutta Nemo toimii kyllä. Ei ole olemassa yhtäkään syytä, miksei sen kanssa voisi lähteä yksin turvallisin mielin (turvallisiin) maastoihin ajelemaan :)
Tulin pois kyydistä jo keskellä peltoa kesken ajon ja kävelin maasta loppumatkan reissusta. Viimeisenä kun on pieni ylämäki kiivettävänä, pyrin mieluummin jättämään Nemolle hyvän fiiliksen ajosta, enkä lopeta siihen kaikkein raskaimpaan suoritukseen eli mäen kiipeämiseen. Onhan noissa kärryissä hivenen kiskomista ilman kyytiläisiäkin, vaikka hevosen perässä toki hyttysen paino onkin.
 |
| Jotenkin tuntuu, että mie olin tästä "saavutuksesta" huomattavasti enempi innoissani kuin Nemo?! :'D |
Itse asiassa Nemon isoveljen Blakkenin kanssa oltiin tuossa iässä porhallettu kaksin kaikissa askellajeissa ja mahdollisissa paikoissa jo aikapäiviä kärryiltä käsin. Ei haitanneet junaradat, moottoritiet, ratsastuskoulun hevoset tai mikään muukaan matkan varrella. Tosin Blaken kanssa kaikki tehtiin täysin eri mentaliteetilla syntymästä alkaen kuin Nemon kanssa, ja olivathan maastotkin aivan eri luokkaa lähteä paanattamaan (kilometritolkulla hiljaisia metsäteitä suoraan tallin pihasta, mitä meillä ei ole nyt siis yhtään). Mutta luotto pelasi Blakkeniin ihan täysillä, joten niin sitä mentiin vaan senkin kanssa. Ei käynyt mielessäkään, ettei voisi mennä ja tehdä. Onneksi oli hyvällä itseluottamuksella varustettu selväpäinen(??) hevonen. Ah ihana kultainen nuoruus ;)
 |
| Sirin kanssa ajamassa Blakkenilla, joka on tässä samanikäinen ori kuin pikkuveljensä Nemo nyt. |
ps. Huomenna reissataan taas! Tällä kertaa vähän uimarantaa kauemmas..
Hyvä te! ^^
VastaaPoistaHienoa! Teillähän on pojat pihatossa ja laitumilla ympäri vuoden, vai onko? Laitumet käytössä myös kevät/syksy? Asutaan uudessa paikassa ekaa syksyä ja kylmät yöt+nurmi+sokerit mietityttää.
VastaaPoistaJuu ympäri vuoden ovat laitumella & pihatossa, olleet nyt siis kaksi talvea :) Ja vihreää riittää myös ympäri vuoden, itse asiassa myös lumen alta kaivavat ruohoa syötäväksi. Ei ole ainakaan meillä ongelmia esiintynyt, ja tiedän myös monen muun pitävän hevosia ympärivuotisesti laiduntamassa. Toki lisäheinää on tarjolla aina talvella :)
PoistaMä olen ollut vähän samanlainen varmistelija kuin sinäkin, omia peikkoja aivojen perukoilla. Ja minulla myös on 3-vuotias ajolle opetettu nuori. Viime kevättalvella päätin, että kun minulla on ihan kertakaikkisen fiksu varsa, niin on aika karistaa ne omat peikot ja ruveta luottamaan siihen hevoseen. Niimpä ne nykyään tehdään ajolenkkejä ihan kaksistaan liikennöidyilläkin hiekkateillä. Ei haittaa puimurit eikä traktorit. Alkuun talvella ajoin pellolla ja siitä sitten pikkuhiljaa laajennettiin reviiriä, kun oma luottamus kasvoi.
VastaaPoistaNäin blogiasi seuranneena sanoisin, että sinulla on varmaan vielä minunkin hevostani varmempi tapaus: kun se näemmä luottaa sinuun, niin luota sinä siihen ja ei muuta kuin jatkossakin kaksin liikkumaan. :)