eläinlääkäri
,
Olemme asuneet nykyisellä tallipaikalla reilut kaksi vuotta. Sinä aikana Nemolla on ollut muistaakseni kolme kertaa kaviopaise etujaloissa. Ensimmäisen paiseen hoitoon kulutin pyöreästi tuhat euroa klinikkakäyntien muodossa. No tulipa ainakin vaiva erittäin tutuksi. (ja sitä ennen iskin hevosen kenkään, koska kengittäjä uskoi sen kärsivän ohuista anturoista - ja sain sen luokan ripityksen eläinlääkäriltä etten unohda tuota ikinä!)
Seuraavat kaksi paisetta hoidettiinkin jo vanhalla rutiinilla "pikkujuttu" -logiikalla ja hyvin selvittiin. Viime talven aikana aloin itsekin vuolla Nemon kavioita, jolloin kavioiden hoito oli jollain tasolla jatkuvaa ja säännöllistä, eikä sillä olekaan ollut mitään ongelmia kavioiden suhteen.
Tässä reilun kolmen vuoden aikana on tullut hyvin selväksi, että Nemo on melkoinen herkkis. Fyysisesti siis. Siinä missä se henkisesti on varsinainen kallio, joka ei välitä mistään mitään eikä reagoi mihinkään, onnistuu se kropallaan reagoimaan mitättömiin asioihin jatkuvasti, siinä missä muille hevosille ei tule mitään oireita.
Tänä kesänä sen kavioiden hoito on muuttunut täydellisesti, kun se laitettiin kenkään. Ensimmäistä kertaa kaviot jätettiin koskemattomiksi kahdeksan viikon ajaksi, sitten kerralla revittiin naulat irti, vuoltiin kavio ja iskettiin uudet naulat jalkaan. Melkein Nemon kohdalla sopisi ihmetellä, jos se ei reagoisi jotenkin tähän uuteen jalkojen käsittelyyn.
Kolmen viimeisen kengittäjän käynnin seuraksena minulla on pian ollut kolmijalkainen hevonen. Toinen etujalka on ollut täysin pelistä pois. Kengittäjä on sitä mieltä, ettei vaivoilla ole mitään tekemistä kavion ja kengän kanssa. Ok.. Uskoin aluksi. Mutta kolmas kerta samalla kaavalla on jo vähän enemmän kuin sattuma sallii. Kyllä tässä on jo pohdittu kaikki mahdolliset maailman vaivat, mikä jaloissa voi olla vikana! Melkoisissa stressilukemissa on oma olotila välillä käynyt. Hevonen on kuitenkin aina parantunut hetkessä.
Mutta miksi en ole ajatellut paisetta!? Oireet ovat aivan täydellisesti samat kuin aiemmin, kun Nemo on paiseesta kärsinyt. Paiseelle olisi loogista syntyä muutama päivä kavion käsittelyn jälkeen, kuten on käynytkin. Joka kerralla hevonen on oireillut samoin ja parantunut samalla kaavalla muutamassa päivässä. Kaikki on mennyt tismalleen samalla kaavalla kuin kaikki aiemmat paiseen hoidot.
En lähde kirkossa kuuluttamaan, että Nemon jalkaongelmat olisivat paiseiden aiheuttamia. Mutta kyllä vähintään 90 prosentin varmuudella uskaltaisin siihen kallistua. Siis kaikkein helpoin ja harmittomin vaiva, joka hevosen ontuman voi aiheuttaa. Toivotaan kädet ristissä, ettei tosiaan mistään muusta ole ollut kyse! Nyt eletään ilman kenkiä ja pidetään kavioiden huolto säännöllisenä. Jos vielä vastaavia vaivoja tulee, en ainakaan pääse "syyttämään" yhtäkkistä muutosta kavioiden käsittelyssä, ja silloin onkin jo aika klinikalle käytännössä varattuna ;)
Jalkajuttuja
Kuinka hölmöksi voi taas ihminen itsensä tuntea.. Oikeesti. En voi sanoa, että olisin keksinyt täydellisen ratkaisun ongelmiin, mutta kummasti tässä ovat ajatukset kirkastuneet. |
| Pörrömammutti <3 |
Olemme asuneet nykyisellä tallipaikalla reilut kaksi vuotta. Sinä aikana Nemolla on ollut muistaakseni kolme kertaa kaviopaise etujaloissa. Ensimmäisen paiseen hoitoon kulutin pyöreästi tuhat euroa klinikkakäyntien muodossa. No tulipa ainakin vaiva erittäin tutuksi. (ja sitä ennen iskin hevosen kenkään, koska kengittäjä uskoi sen kärsivän ohuista anturoista - ja sain sen luokan ripityksen eläinlääkäriltä etten unohda tuota ikinä!)
Seuraavat kaksi paisetta hoidettiinkin jo vanhalla rutiinilla "pikkujuttu" -logiikalla ja hyvin selvittiin. Viime talven aikana aloin itsekin vuolla Nemon kavioita, jolloin kavioiden hoito oli jollain tasolla jatkuvaa ja säännöllistä, eikä sillä olekaan ollut mitään ongelmia kavioiden suhteen.
Tässä reilun kolmen vuoden aikana on tullut hyvin selväksi, että Nemo on melkoinen herkkis. Fyysisesti siis. Siinä missä se henkisesti on varsinainen kallio, joka ei välitä mistään mitään eikä reagoi mihinkään, onnistuu se kropallaan reagoimaan mitättömiin asioihin jatkuvasti, siinä missä muille hevosille ei tule mitään oireita.
Tänä kesänä sen kavioiden hoito on muuttunut täydellisesti, kun se laitettiin kenkään. Ensimmäistä kertaa kaviot jätettiin koskemattomiksi kahdeksan viikon ajaksi, sitten kerralla revittiin naulat irti, vuoltiin kavio ja iskettiin uudet naulat jalkaan. Melkein Nemon kohdalla sopisi ihmetellä, jos se ei reagoisi jotenkin tähän uuteen jalkojen käsittelyyn.
Kolmen viimeisen kengittäjän käynnin seuraksena minulla on pian ollut kolmijalkainen hevonen. Toinen etujalka on ollut täysin pelistä pois. Kengittäjä on sitä mieltä, ettei vaivoilla ole mitään tekemistä kavion ja kengän kanssa. Ok.. Uskoin aluksi. Mutta kolmas kerta samalla kaavalla on jo vähän enemmän kuin sattuma sallii. Kyllä tässä on jo pohdittu kaikki mahdolliset maailman vaivat, mikä jaloissa voi olla vikana! Melkoisissa stressilukemissa on oma olotila välillä käynyt. Hevonen on kuitenkin aina parantunut hetkessä.
Mutta miksi en ole ajatellut paisetta!? Oireet ovat aivan täydellisesti samat kuin aiemmin, kun Nemo on paiseesta kärsinyt. Paiseelle olisi loogista syntyä muutama päivä kavion käsittelyn jälkeen, kuten on käynytkin. Joka kerralla hevonen on oireillut samoin ja parantunut samalla kaavalla muutamassa päivässä. Kaikki on mennyt tismalleen samalla kaavalla kuin kaikki aiemmat paiseen hoidot.
En lähde kirkossa kuuluttamaan, että Nemon jalkaongelmat olisivat paiseiden aiheuttamia. Mutta kyllä vähintään 90 prosentin varmuudella uskaltaisin siihen kallistua. Siis kaikkein helpoin ja harmittomin vaiva, joka hevosen ontuman voi aiheuttaa. Toivotaan kädet ristissä, ettei tosiaan mistään muusta ole ollut kyse! Nyt eletään ilman kenkiä ja pidetään kavioiden huolto säännöllisenä. Jos vielä vastaavia vaivoja tulee, en ainakaan pääse "syyttämään" yhtäkkistä muutosta kavioiden käsittelyssä, ja silloin onkin jo aika klinikalle käytännössä varattuna ;)
Toivottavasti tästä eteenpäin pysyisi jalat kunnossa!
VastaaPoistaSitä kovasti toivotaan, sormet ja varpaat ristissä :)
Poista