kuvia ,

Muutamat naamat

10/06/2016 01:10:00 ip. marjo 2 Comments

Minäkös se tässä juuri avaduin, kuinka nyt jos koska pitää ulkoiluttaa kameraa - keli on kuin morsian ja maisemat parhaimmillaan! Jostain syystä vaan tuntuu vaivaavan jonkin sortin kuvausdepressio. Juuri tästä Sirin kanssa juttelimmekin.. Ei vaan enää löydy paikkoja/ideoita/malleja, että jaksaisi oikeasti lähteä ottamaan kuvia ajatuksen ja idean kanssa. Tarvitsisi jotain uutta. Jotain erilaista ja hienoa. Ja se taas vaatisi suunnittelua ja oikeasti paneutumista asiaan ajan ja vaivan kanssa. Ehkä tuo motivaatio vielä jostain joskus ilmaantuu takaisin..

Sen verran kuitenkin sain itsestäni irti, että roudasin kameran tallille mukaan. Jostain kumman syystä macro-putkella varustettuna? Pitäähän sitä nyt joskus kokeilla jotain tavallisesta poikkeavaa. Olimme liian myöhään liikenteessä, eikä aurinkoisia kohtia meinannut enää löytyä. Eikä tuo macro-putki todellakaan ole mikään hevoskuvauslinssi. Mutta tulipahan ulkoilutettua kameraa, pointsit siitä!

Kyllä tässä joku päivä on vielä ihan oikeasti roudattava hevonen hyvään kuvauspaikkaan ja otettava kunnon kalusto mukaan! Ovat nuo tarkoituksella otetut kuvat kuitenkin niin ihania muistoja aina jälkikäteen..

Tässä kuvassa Nemolla on melkein sellainen suloinen ponimainen ori-ilme ja pää, mitä pitäisi ollakin.

Kunnes totuus pitkästä nenästä jälleen paljastuu..

Nemoakin melkein kiinnosti kuvien otto. Ei sitten niin yhtään.

Aurinko oli kyllä nätti.

Vaikkakin juuri painumassa metsän taa.

Pellolta löytyi vielä kirkas läntti.

On se suloinen :)

Onneksi muita hevosia kulki ympärillä, niin saatiin välillä pää ylös ruohosta.

...tosin suu täynnä ruohoa :'D

Tai vähintään joku epämääräinen mato huulesta roikkumassa.

Alkaa olla jo melkoinen pörröturkki hevosilla.

Vielä viimeiset yritykset poissa pellolta.

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät kaiken hehkuvan punaiseksi.

Nemo keskittyi katselemaan kentällä treenaavaa Tonia.

Kaunis mies.

<3