erikoispostaus
,
Päätin jo aikaisemmin olla tarttumatta tähän aiheeseen, sillä sitä pursuaa parhaillaan lähes jokaisessa hevosmediassa netin syövereissä. Mutta en malta enää. Pääni poukkoilee niin täynnä ajatuksia ja asiaa, jotka haluan ammentaa kirjallisena ulos, että minunkin on pakko sohaista lusikkani soppaan mukaan liittyen SEY:n kampanjaan hevosen hyvinvoinnin puolesta.
Itse asiassa koko ajatus kirjoittaa aiheesta blogiin lähti eilisestä seminaarista, jossa puhujina olivat arvostamani eläintenkouluttajat Tuire Kaimio, Minna Tallberg ja Jaana Pohjola. Ei varmasti tarvitse kahteen kertaan mainita, että istuin koko seminaarin ajan naama television edessä ja kuuntelin joka sanan (hieroen samalla molemmat koirat ;)). Onneksi nettilähetys oli erittäin hyvin toteutettu, joten kotisohvalta sai saman irti, mitä paikan päällä olisi saanut. Tämän seminaarin voi muuten katsoa myös tallenteena SEY:n sivuilta. (ei näemmä vielä, mutta lähiaikoina)
Koko SEY:n aiheuttama "kohu" lähti alunperin liikkeelle bussipysäkille kiinnitetystä mainoskuvasta, jossa hevonen on rullattu turpa ryntäisiin kiinni. Tämän varmasti kaikki netissä surffaavat hevosihmiset ovat nähneet?! Tai ainakin jonkun aiheeseen liittyvän keskustelun/kannanoton/vastakampanjan? Ottamatta sen enempää kantaa alkuperäiseen kampanjakuvaan ja sen lähettämään viestiin, voiko tässä muuta todeta, kuin hyvin tehty SEY! Huomio on taattu! Kampanja on aiheuttanut valtavasti keskustelua, kannanottoja ja näkyvyyttä. Olisiko samaan päästy jollain "siistimmällä" kuvalla tai laimeammalla viestillä? Tuskin.
Paljon kritiikkiä on aiheuttanut se, millaisia ajatuksia kyseinen kuva aiheuttaa ei-hevosihmisten mielissä. Minä puolestani kysyn: mitä väliä? Matti Meikäläinen, 35v, insinööri Helsingistä näkee kuvan ja ajattelee mitä? Onko sillä merkitystä? Matti ei ole eläessään käynyt sataa metriä lähempänä elävää hevosta, eikä varmasti tule koskaan käymäänkään. Hän ei tiedä, mitkä ovat suitset tai kuolaimet ja mitä niillä tehdään. Sen sijaan jokainen hevosihminen ymmärtää, mitä kuvalla haetaan takaa ja kiinnittää huomiota kampanjaan ja toivottavasti sen syvempään tarkoitukseen. Itse ajattelen näin, että kampanja on ehdottomasti suunnattu juurikin hevosten kanssa toimiville ihmisille, sillä me olemme vastuussa hevosten hyvinvoinnista, ja me olemme ne, jotka tekevät tulevaisuudessakin päätökset ja käytännön järjestelyt hevosten elämässä! SEY:n kampanjan ei suinkaan ole tarkoitus ottaa kantaa suitsien tai muiden varusteiden käyttöön, vaan hevosten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Siihen keskittyi myös eilinen seminaari. Luentojen aiheet oli itse asiassa erinomaisen hyvin valittu, sillä ne koskettivat meitä kaikkia. Luennoissa ei jaettu mielipiteitä, koulutusvinkkejä tiettyyn suuntaukseen perustuen tai mitään muutakaan "kukkahattufilosofiaa", vaan aiheet keskittyivät hevoseen eläimenä; millainen eläin hevonen on, mitä se tarvitsee, ja mitä me voimme tehdä taataksemme hevoselle sellaisen elämän, jossa se voi olla onnellinen ja hyvinvoiva sekä psyykkisesti että fyysisesti. Luentojen tiedot perustuivat tutkittuun tietoon hevosista, eikä kukaan varmasti voi käydä väittämään vastaan näistä asioista.
Mikä itseäni herätti taas uudella tavalla, oli ajatus siitä, jos hevonen kesytettäisiin vasta nyt. Ei olisi olemassa kesyhevosta, vaan villihevoset löydettäisiin vasta nyt, ja joku saisi päähänsä käydä pyydystämässä muutaman hevosen ja alkaa tehdä niistä apulaisia ihmisen käyttöön. Millaista olisi hevosenpito silloin?
En voi uskoa, että kukaan sulkisi villinä laumasta lassottua hevosta yksin karsinaan? En myöskään usko, että kukaan eristäisi villihevosta muista laumansa yksilöistä? Hyvin todennäköisesti villille hevoselle aidattaisiin mahdollisimman iso laidun, jossa se saisi syödä, ja johon se laitettaisiin yhdessä muiden hevosten kanssa, mahdollisesti pystytettäisiin jokin sääsuoja. Jokainen voi kuvitella, millaiseksi villihevonen muuttuisi, jos se suljettaisiin yksin pieneen karsinaan seisomaan pois kaikesta siitä, mihin se on eläessään aiemmin tottunut..
Jokaisella hevosella, vielä tänäkin päivänä, on samat lajityypilliset tarpeet ja ominaisuudet kuin tuhansia vuosia sitten eläneillä villeinä vaeltaneilla hevosilla. Miksi sitten niiden kohtelu on niin erilaista? Hevonen on aivan äärettömän hyvin sopeutuva eläin. Se pystyy sopeutumaan lähes millaisiin olosuhteisiin tahansa. Hevonen, joka on elänyt koko ikänsä sisällä pienessä tilassa luultavasti pelkää, stressaantuu ja voi huonosti, jos se yhtäkkiä joutuukin ulos. Silti sillä on edelleen sisäänrakennettuina samat tarpeet, jotka jokaisella hevosella on jo syntyessään.
Pienillä asioilla on mahdollista parantaa hevosten hyvinvointia merkittävästi. Toivon suuresti, että jokainen miettisi mielessään näitä asioita, ja pyrkisi toteuttamaan niitä oman hevosensa kohdalla. En suinkaan tarkoita, että jokainen hevonen pitäisi päästää parin hehtaarin laitumelle ympärivuotisesti kaverin kanssa peltoon asumaan vain pihatto suojanaan (siis kuten meillä ;)), mutta uskon vakaasti, että lähes jokaisen Suomessa asuvan hevosen elämänlaatua voitaisiin parantaa merkittävästi pienilläkin muutoksilla.
Juuri näitä asioita tuotiin esille Tuikun ja Minnan seminaarin luennoissa, mutta poimin niistä vielä tähän muutamia jokaiselle teille ajateltavaksi oman hevosen osalta. Suosittelen lämpimästi katsomaan luennot kokonaisuudessaan netistä.
1. Hevonen on erittäin sosiaalinen laumaeläin
Jokaisen hevosen tulisi saada asua muiden hevosten läheisyydessä. Paras vaihtoehto hevoselle on yhteistarhaus (sellaisessa porukassa, jossa kaikki tulevat toimeen keskenään). Aina tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Muiden lajien seura ei korvaa toista hevosta, eikä hevonen näköpiirissä korvaa kosketusmahdollisuutta toiseen hevoseen. Myös mahdollisuus koskea kaveria aidan yli tai karsinasta toiseen on parempi kuin ei kosketusta laisinkaan.
2. Hevonen kuluttaa luontaisesti noin 16h vuorokaudesta laiduntamiseen
Hevosen elimistö vaatii säännöllisesti syötävää, jotta hevonen pysyy terveenä. Jos hevonen saisi valita, ei se koskaan pitäisi yli kolmen tunnin mittaista taukoa syömisessä. Hevosen sopiva ruokinta onkin yksi suurimpia hevosenpitoon liittyviä ongelmia, sillä liian vähäinen heinä ja liian harvoin tarjoiltuna altistavat sekä mahahaavalle että liudalle käytösongelmia, kun taas vapaa heinä aiheuttaa hyvin herkästi liikaa lihomista. Kultainen keskitie olisikin vähän heinää hyvin tiiviiseen tahtiin tarjoiltuna. Hevoselle olisi myös tärkeää päästä liikkumaan syödessään, eli kävellä jatkuvasti hitaaseen tahtiin syödessään. Myös ruuan etsiminen on hevoselle luontaista käytöstä. Sen sijaan paikoillaan heinäkasan vieressä syöminen ei.
3. Hevonen on luotu liikkumaan
Laiduntaessaan vapaasti (villi)hevonen liikkuu noin kaksikymmentä kilometriä vuorokaudessa. Myös äkkinäiset spurttailut ja juoksentelut kuuluvat hevosen elämään. Jos hevonen ei pääse liikkumaan riittävästi, patoutuu sille ylimääräistä energiaa, joka purkautuu tavalla tai toisella monesti sopimattomissa paikoissa.
4. Hevonen tarvitsee tilaa
Mitä enemmän laumalla on tilaa ja resursseja käytössään, sitä leppoisampaa on yhteiselo. Ei ole sattumaa, että uusien hevosten totutus toisiinsa sujuu parhaiten kesällä kesken laidunkauden. Mitä vähemmän resursseja ja vähemmän tilaa, sitä herkemmin esiintyy konflikteja ja ongelmakäytöstä porukassa.
Suuri osa hevosten käytösongelmista sekä sairauksista johtuu lähes suoranaisesti hevosen elinympäristöstä. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka romaanin, mutta en halua saarnata enkä toistaa itseäni :) Toivon vaan, että jokainen meistä tutkiskelisi hetken objektiivisesti oman (tai vuokra- tai minkä tahansa) hevosen elämää ja miettisi, onko jotain mahdollista tehdä, jotta hevonen voisi paremmin..
Asiaa hevosen hyvinvoinnista
Päätin jo aikaisemmin olla tarttumatta tähän aiheeseen, sillä sitä pursuaa parhaillaan lähes jokaisessa hevosmediassa netin syövereissä. Mutta en malta enää. Pääni poukkoilee niin täynnä ajatuksia ja asiaa, jotka haluan ammentaa kirjallisena ulos, että minunkin on pakko sohaista lusikkani soppaan mukaan liittyen SEY:n kampanjaan hevosen hyvinvoinnin puolesta.
Itse asiassa koko ajatus kirjoittaa aiheesta blogiin lähti eilisestä seminaarista, jossa puhujina olivat arvostamani eläintenkouluttajat Tuire Kaimio, Minna Tallberg ja Jaana Pohjola. Ei varmasti tarvitse kahteen kertaan mainita, että istuin koko seminaarin ajan naama television edessä ja kuuntelin joka sanan (hieroen samalla molemmat koirat ;)). Onneksi nettilähetys oli erittäin hyvin toteutettu, joten kotisohvalta sai saman irti, mitä paikan päällä olisi saanut. Tämän seminaarin voi muuten katsoa myös tallenteena SEY:n sivuilta. (ei näemmä vielä, mutta lähiaikoina)
Koko SEY:n aiheuttama "kohu" lähti alunperin liikkeelle bussipysäkille kiinnitetystä mainoskuvasta, jossa hevonen on rullattu turpa ryntäisiin kiinni. Tämän varmasti kaikki netissä surffaavat hevosihmiset ovat nähneet?! Tai ainakin jonkun aiheeseen liittyvän keskustelun/kannanoton/vastakampanjan? Ottamatta sen enempää kantaa alkuperäiseen kampanjakuvaan ja sen lähettämään viestiin, voiko tässä muuta todeta, kuin hyvin tehty SEY! Huomio on taattu! Kampanja on aiheuttanut valtavasti keskustelua, kannanottoja ja näkyvyyttä. Olisiko samaan päästy jollain "siistimmällä" kuvalla tai laimeammalla viestillä? Tuskin.
Paljon kritiikkiä on aiheuttanut se, millaisia ajatuksia kyseinen kuva aiheuttaa ei-hevosihmisten mielissä. Minä puolestani kysyn: mitä väliä? Matti Meikäläinen, 35v, insinööri Helsingistä näkee kuvan ja ajattelee mitä? Onko sillä merkitystä? Matti ei ole eläessään käynyt sataa metriä lähempänä elävää hevosta, eikä varmasti tule koskaan käymäänkään. Hän ei tiedä, mitkä ovat suitset tai kuolaimet ja mitä niillä tehdään. Sen sijaan jokainen hevosihminen ymmärtää, mitä kuvalla haetaan takaa ja kiinnittää huomiota kampanjaan ja toivottavasti sen syvempään tarkoitukseen. Itse ajattelen näin, että kampanja on ehdottomasti suunnattu juurikin hevosten kanssa toimiville ihmisille, sillä me olemme vastuussa hevosten hyvinvoinnista, ja me olemme ne, jotka tekevät tulevaisuudessakin päätökset ja käytännön järjestelyt hevosten elämässä! SEY:n kampanjan ei suinkaan ole tarkoitus ottaa kantaa suitsien tai muiden varusteiden käyttöön, vaan hevosten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Siihen keskittyi myös eilinen seminaari. Luentojen aiheet oli itse asiassa erinomaisen hyvin valittu, sillä ne koskettivat meitä kaikkia. Luennoissa ei jaettu mielipiteitä, koulutusvinkkejä tiettyyn suuntaukseen perustuen tai mitään muutakaan "kukkahattufilosofiaa", vaan aiheet keskittyivät hevoseen eläimenä; millainen eläin hevonen on, mitä se tarvitsee, ja mitä me voimme tehdä taataksemme hevoselle sellaisen elämän, jossa se voi olla onnellinen ja hyvinvoiva sekä psyykkisesti että fyysisesti. Luentojen tiedot perustuivat tutkittuun tietoon hevosista, eikä kukaan varmasti voi käydä väittämään vastaan näistä asioista.
Mikä itseäni herätti taas uudella tavalla, oli ajatus siitä, jos hevonen kesytettäisiin vasta nyt. Ei olisi olemassa kesyhevosta, vaan villihevoset löydettäisiin vasta nyt, ja joku saisi päähänsä käydä pyydystämässä muutaman hevosen ja alkaa tehdä niistä apulaisia ihmisen käyttöön. Millaista olisi hevosenpito silloin?
En voi uskoa, että kukaan sulkisi villinä laumasta lassottua hevosta yksin karsinaan? En myöskään usko, että kukaan eristäisi villihevosta muista laumansa yksilöistä? Hyvin todennäköisesti villille hevoselle aidattaisiin mahdollisimman iso laidun, jossa se saisi syödä, ja johon se laitettaisiin yhdessä muiden hevosten kanssa, mahdollisesti pystytettäisiin jokin sääsuoja. Jokainen voi kuvitella, millaiseksi villihevonen muuttuisi, jos se suljettaisiin yksin pieneen karsinaan seisomaan pois kaikesta siitä, mihin se on eläessään aiemmin tottunut..
Jokaisella hevosella, vielä tänäkin päivänä, on samat lajityypilliset tarpeet ja ominaisuudet kuin tuhansia vuosia sitten eläneillä villeinä vaeltaneilla hevosilla. Miksi sitten niiden kohtelu on niin erilaista? Hevonen on aivan äärettömän hyvin sopeutuva eläin. Se pystyy sopeutumaan lähes millaisiin olosuhteisiin tahansa. Hevonen, joka on elänyt koko ikänsä sisällä pienessä tilassa luultavasti pelkää, stressaantuu ja voi huonosti, jos se yhtäkkiä joutuukin ulos. Silti sillä on edelleen sisäänrakennettuina samat tarpeet, jotka jokaisella hevosella on jo syntyessään.
Pienillä asioilla on mahdollista parantaa hevosten hyvinvointia merkittävästi. Toivon suuresti, että jokainen miettisi mielessään näitä asioita, ja pyrkisi toteuttamaan niitä oman hevosensa kohdalla. En suinkaan tarkoita, että jokainen hevonen pitäisi päästää parin hehtaarin laitumelle ympärivuotisesti kaverin kanssa peltoon asumaan vain pihatto suojanaan (siis kuten meillä ;)), mutta uskon vakaasti, että lähes jokaisen Suomessa asuvan hevosen elämänlaatua voitaisiin parantaa merkittävästi pienilläkin muutoksilla.
Juuri näitä asioita tuotiin esille Tuikun ja Minnan seminaarin luennoissa, mutta poimin niistä vielä tähän muutamia jokaiselle teille ajateltavaksi oman hevosen osalta. Suosittelen lämpimästi katsomaan luennot kokonaisuudessaan netistä.
1. Hevonen on erittäin sosiaalinen laumaeläin
Jokaisen hevosen tulisi saada asua muiden hevosten läheisyydessä. Paras vaihtoehto hevoselle on yhteistarhaus (sellaisessa porukassa, jossa kaikki tulevat toimeen keskenään). Aina tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Muiden lajien seura ei korvaa toista hevosta, eikä hevonen näköpiirissä korvaa kosketusmahdollisuutta toiseen hevoseen. Myös mahdollisuus koskea kaveria aidan yli tai karsinasta toiseen on parempi kuin ei kosketusta laisinkaan.
 |
| Sosiaalisia taitoja aletaan opetella jo varsana. |
2. Hevonen kuluttaa luontaisesti noin 16h vuorokaudesta laiduntamiseen
Hevosen elimistö vaatii säännöllisesti syötävää, jotta hevonen pysyy terveenä. Jos hevonen saisi valita, ei se koskaan pitäisi yli kolmen tunnin mittaista taukoa syömisessä. Hevosen sopiva ruokinta onkin yksi suurimpia hevosenpitoon liittyviä ongelmia, sillä liian vähäinen heinä ja liian harvoin tarjoiltuna altistavat sekä mahahaavalle että liudalle käytösongelmia, kun taas vapaa heinä aiheuttaa hyvin herkästi liikaa lihomista. Kultainen keskitie olisikin vähän heinää hyvin tiiviiseen tahtiin tarjoiltuna. Hevoselle olisi myös tärkeää päästä liikkumaan syödessään, eli kävellä jatkuvasti hitaaseen tahtiin syödessään. Myös ruuan etsiminen on hevoselle luontaista käytöstä. Sen sijaan paikoillaan heinäkasan vieressä syöminen ei.
 |
| Hevonen tutkii mielellään ympäristöään, ruuan aktiivinen etsiminen pitää myös hevosen aktiivisena. Tähän kuvaan liittyen on pakko todeta; toki esille seminaarissa nousi myös se seikka, kuinka erinomaisen hyvin hevonen on sopeutunut kylmään! |
3. Hevonen on luotu liikkumaan
Laiduntaessaan vapaasti (villi)hevonen liikkuu noin kaksikymmentä kilometriä vuorokaudessa. Myös äkkinäiset spurttailut ja juoksentelut kuuluvat hevosen elämään. Jos hevonen ei pääse liikkumaan riittävästi, patoutuu sille ylimääräistä energiaa, joka purkautuu tavalla tai toisella monesti sopimattomissa paikoissa.
 |
| Jos mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen poistetaan, löytyy liikettä astetta enemmän mahdollisuuden jälleen avautuessa. Myös aikuisen hevosen elämään kuuluu harjoitella pakoreaktiota ja leikkiä muiden hevosten kanssa, eli liikkua omasta halustaan. |
4. Hevonen tarvitsee tilaa
Mitä enemmän laumalla on tilaa ja resursseja käytössään, sitä leppoisampaa on yhteiselo. Ei ole sattumaa, että uusien hevosten totutus toisiinsa sujuu parhaiten kesällä kesken laidunkauden. Mitä vähemmän resursseja ja vähemmän tilaa, sitä herkemmin esiintyy konflikteja ja ongelmakäytöstä porukassa.
 |
| Tällä laitumella pärjäisi vaikka parinkymmenen hevosen lauma. No ehkei ihan :) |
 |
| Että terkkuja vaan näiltä villeinä ja vapaina pellossa eläviltä poneilta. Ainakin he osaavat edustaa kuvissa paremmin kuin omistajansa! Vai onko sekin lajille luontaista? ;) ps. Viimeistä kertaa tällä porukalla yhdessä. Huomenna alkaa uudet tuulet puhaltaa. Kuva: Pinja Tuominen |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.