ajo ,

Pitkä talliputki

10/28/2016 10:25:00 ap. marjo 3 Comments

Kuka käy tallilla joka päivä käsi ylös nyt! Ohhoh, pointsit teille! Vai oliko niin, että teillä onkin hevoset omassa pihassa?

Nemo ei ihan edusta, mutta ratsastajalla ei enää juuri suoremmassa voisi selkä olla :D

Kuka käy tallilla kuus kertaa viikossa käsi ylös nyt! Vau, teitäkin löytyy. Samaa sopii yrittää.

When you gotta go you gotta go.

Kuka käy tallilla viis kertaa viikossa käsi ylös nyt! No alkoihan niitä käsiä nousta..

Pieni peppu ja iso peppu. Onneks tuo yks peppu on piilossa, niin siitä ei tarvi kommentoida mitään x)

Oma tahti on pitkään ollut tuota keskimäärin neljän viiden kerran käyntiä viikoittain. Tokihan sitä kävisi vaikka joka päivä, jos vaan aikaa riittäisi. Yleensä kun on pakko tasapainotella useamman asian välillä, jotka vaativat läsnäoloa ja omaa aikaa, joten hevoselle ei voi ihan joka päivä useampaa tuntia suoda. Paitsi jostain syystä viime aikoina on voinut?

Laskin tuossa juuri, että olen käynyt putkeen kolmenatoista päivänä tallilla! Tämä taisi jo olla jonkin sortin oma ennätys? Helposti olisi tullut pidempikin pätkä, mutta koska eilen satoi vettä koko päivän, ja Nemolla on tosiaan nyt tehty aktiivisesti kaikennäköistä, oli ihan tietoinen päätös jättää yksi tallipäivä väliin. Jos sitten taas tänäpä lähdettäisiin liikenteeseen.

Tanja sai napattua kivan kuvan kyydistä :)

Kyllä on taas huomannut, että tämä hevonen vaatii treeniä ja kunnolla tekemistä. Onhan tuosta jo aikaa, kun paise oli aktiivisimmillaan ja elämä meni ihan seisomiseksi ja kavion hoitamiseksi. Kun liike alkoi jälleen sujua, kului pari viikkoa mitään tekemättä Paten kanssa tutustuessa ja sen jälkeen on vähitellen palailtu duuniin. Kevyesti totta kai pitkän tauon jälkeen.

Edellisen kerran Nemolla on käyty maastossa ajamassa niin sanotusti kunnon lenkillä syyskuun alussa. Sitä edellinen kerta taitaakin mennä pitkälle kesän puolelle. Ei tässä taas vaan auta muu kuin tsempata itseään lähtemään kärryille istumaan ja lenkille! Harmi vaan, että juuri tähän vuodenaikaan se on kaikkea muuta kuin mukavaa. Kauhistelin tuossa juuri, mitä ravureita treenaavat ihmiset joutuvatkaan kestämään! Lähes päivittäin kilometritolkulla juoksuvauhtia kärryjen kyydissä. Ei mitään mukavaa tai lämmintä touhua viiltävässä tuulessa ja tihkusateessa, yök! Pointsit teille.

Oi ihanaa, me maastoillaan taas.

Tulipa samalla uusi reittikin kärryteltyä.

Meillä järjestettiin (tai siis minä järjestin) Suomen Vuonohevosyhdistyksen syyskokous viime viikonloppuna. Oli kyllä mukava päivä, kaikki kävijät suorastaan ihastuivat paikkaan ja nauttivat tunnelmasta! Erityiskiitokset vielä tallikaveri-Katjalle, joka teki ihanan keiton, Sirille keittiössä hääräämisestä, Tanjalle käytännön avusta sekä Hemppa-isännälle tilavuokrasta ja kiehtovista historiallisista tarinoista. On meillä aikas ihana porukka :)

Edellisenä iltana laitettiin Sirin ja Tanjan kanssa kivipirtti kokouskuntoon.

Valjastusoppia saamassa.

Kokouksen yhteydessä oli ohjelmassa oppia länkivaljaiden sovituksesta. Nemo toimi toki mallihevosena. Hieman itseäni harmitti, että tuli sitten juuri tähän saumaan, kun Nemolla on ollut löysää elämää ja siitä johtuen normaalia enempi virtaa. Olihan se ihan kiltisti demon ajan (ainakin siihen nähden, että on 3v ori), mutta ns. "normaali" Nemo olisi ollut vielä paremmin. Tyypillisempi reaktio olisi ollut nuokkua jalkaa lepuuttaen ja huuli roikkuen. Mutta vaikka herraa hieman alkoikin harmittaa ja lopussa jo etukavio nousta, saipa hän hyvän treenin paikoillaan seisomisesta, valjaiden kanssa säätämisestä ja ihmislaumasta ympärillään.

Nemolle sovitettiin sen omat kakkosen valjaat sekä Yli-Tokon lainaamat kolmoset. Kyllä ne kolmoset olivat ihan selvästi paremmat, herralla kun on "hiukka" paksu niska, ei kakkosen länki hänelle enää mahdu.

Ja samalla selvisi se ikävä tosiasia, mitä olen jo pitkään uumoillutkin.. Nemon valjaat ovat sille pienet! Nyyh. Tai sanotaanko näin, että yhä pienemmiksi käyvät tässä koko ajan, hevonen kun tulee kasvamaan vielä ainakin sen pari-kolme vuotta. Eipä siis auta muu kuin kissojen ja koirien kanssa metsästää Tärnsjön valjaita koossa kolme! Jos tiedät jossain tällaiset majailevan vailla käyttöä, niin huikkaa heti! Minä ostan ne pois! Ja hei, sitten kun löydän meille jostain kolmosen valjaat, on täältä tulossa myyntiin kakkoset. Nämä sopivat noin 99 prosentille vuonohevosista! Eli jos omistat vuonohevosen, ja haluat tehdä sen kanssa (työ)ajoa, suosittelen erittäin lämpimästi Tärnsjön valjaita. Parempia ei vaan ole. Mutta kuten todettu, Tärnsjö lopetti valmistuksen, joten saatavuus alkaa tästä vaan heikkenemään entisestään.. Ja samalla mahdollisesti hinnat nousemaan?

Tanja jännittyneenä ohjaksissa. On tuo ajaminen hurjaa touhua :D

Rämmittiin muuten sellaisen pöpelikön läpi pellolle päästäksemme, että oli todellakin hurjaa touhua! Tanja käveli edellä maastoa tsekkaamassa, ja Nemohan porhelsi Tanjan perässä into piukeana. Harmi vaan, että polun molemmin puolin oli piilossa isoja kiviä, joista todellakin lenneltiin yli! En tiedä kumpaa pelkäsin enemmän, Kiian putoavan kyydistä vai kärryjen kaatuvan, kun vuorotellen jompi kumpi pyöristä pomppasi kymmeniä senttejä ilmaan maankamaralta. Onneksi Kiialla oli vaan hauskaa, ja Tanja meinasi tukehtua nauruun, kun edestä katseli meidän poukkoiluamme puolelta toiselle. Jostain syystä tultiin pois kyydistä pahimman ryteikön ajaksi.

Pellolla meno oli hivenen tasaisempaa.

No mutta, nyt kun on taas päästy lenkkeilyn makuun, ehkä tuo Nemon sisäinen feng shui alkaa taas löytää oman paikkansa. Siltä on ainakin vaikuttanut, kun tämän lörppähuulen kanssa kävimme vähän rekkoja ja linja-autoja morjestamassa. Pitkästä aikaa sitäkin.

Käynnissä mentiin ihan kiltisti ja rauhassa, vaikka kyllä sen välillä huomasi, että menohalujakin olisi löytynyt.

Tämä oli melkein jo odotettavissa oleva reaktio! Erittäin harvinaista Nemolta, mutta tällä kertaa ensimmäinen pyyntö ravia sai aikaan kamikaze-potkun, jiihaa!

Samalla tuli sisäänajettua Nemon uudet lenkkarit. Onpa kyllä luksusta päästä vanhoista Cavalloista eroon.

Hyvä oli pito niin pellolla, ryteikössä, asvaltilla kuin soralla. Tiellä ajaessa löytyi myös kiva pitkä ja letkeä ravi, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvyys Nemon kanssa. Yleensä kun sen ravi maastoillessa on muistuttanut enempi mummon vanhaa Singeriä.

Toki myös Nemon laihdutuksen kannalta olisi suotavaa saada kunnolla taas lenkkeily käyntiin. Tässäkin vaan ongelmana on se, kuinka kamalaa noiden työkärryjen kyydissä on istua pidempi aika. Oma selkä ei vaan kestä sitä, kun mitenkään et saa hyvää asentoa kyydissä - ainakaan, jos samalla pitää hevosta ohjastaa. Onneksi myös oma liikunta on aina hyväksi, joten myös hevosen kanssa voi käydä kävellen lenkkeilemässä. Vaikka olisihan se tehokkaampaa laittaa kärryt perään, mutta miksei joskus myös näin! Nemon kanssa on lenkkeilty maastakäsin jo pienestä varsasta saakka ihan lukemattomia kertoja, ja varmasti tätä tullaan harrastamaan koko hevosen eliniän ajan.

Aina on aikaa suukottelulle!

Reippaat lenkkeilijät.

Ajolenkin tiedot. Mittarimadot matelee ja sitä rataa.. Mutta käynti on paras askellaji, mihin siitä pääsisi.

ps. Minä päätin jättää paikkani Vuonohevosyhdistyksen hallituksessa. Nyt on onneksi niin paljon tulossa innokkaita ja aktiivisia ihmisiä remmiin, että hyvillä mielin halusin tehdä tilaa uusille tulokkaille. Johan tässä ehtikin yli kymmenen vuotta kertyä hallitusduunia, kiitos kuluneista vuosista ja lämpimästi hyvää jatkoa uudelle hallitukselle!