kuvia ,

Hui hirveä

11/05/2016 09:32:00 ap. marjo 2 Comments

Minä koin taas yhden tällaisen hetken. No ei näitä onneksi montaa ole ollutkaan, mutta näemmä aina joskus täytyy nostaa addrenaliinitasoja hevosten kanssa. Tylsäksihän tämä elämä muuten kävisi?

"Hei mä jäin tänne ihan yksin. Hengaisitsä mun kaa?"

Nemo oli yksin laitumella, sillä Patea oltiin juuri laittamassa kuntoon ratsastusta varten. Olin jo itse lähdössä kotiin, mutta päätinkin sitten jäädä vielä seuraamaan Paten ratsastusta ja ottaa siitä muutaman kuvan, kun oli kamerakin mukana. Seisoin laitumen reunalla Nemon kanssa, kun samaan aikaan Roosa ratsasti ohi hevosellaan Tonilla. Yksi eniten käytetyistä ratsastusreiteistä kulkee pitkän matkaa poikien aidan takana, ja näillä on aina ollut tapana juosta aidan vieressä mukana, kun joku muu hevonen siitä ohi kulkee. Siis viimeiset reilut kaksi vuotta.

"Ai Toni menee tonne, no pakkohan mun on sit lähteä mukaan.."

"Joo joo täällä mä tuun perässä."

"No voi hitsi, tonne pellolle en enää pääsekään."

Jäin katselemaan ja kuvaamaan laitumen portille, kun Nemo lähti talsimaan Tonin matkassa mukana kauemmas laitumelle. Ratsukko pääsi lopulta peltoja metsään ja vilahteli vaan välillä puiden lomasta. Ilmeisesti Nemokin tämän huomasi, sillä se otti laukkalähdöt aiemmasta tähystyspaikastaan ja juoksi laitumen perälle osioon, joka ylettää lähemmäs metsänreunaa. Minä vaan siinä tyytyväisenä katselin, onpa hyvä kun hevonen saa liikuntaa ja laukkaa tuolla itsekseen pitkän matkaa kaverin perässä.

Yksinäinen ratsastaja metsän reunassa.

Nemokin päätti vaihtaa maisemaa, kun näki Tonin kauempana metsässä.

Vaan hetkonen. Yhtäkkiä tapahtui jotain! Siinä, missä Nemon olisi pitänyt pysähtyä aidan taakse, se vaan jatkoikin laukkaamista! Ja katosi mutkan taa! Tässä oli kyseessä kapea kuja, jota pitkin pääsee suoraan joko metsäpolulle (missä Roosa ratsasti!!), oikealle laidunlohkolle tai vasemmalle laidunlohkolle, riippuen mihin portit ovat auki. Kelasin hyvin nopeasti mielessäni, miten langat ylhäällä laidunlohkoilla ovat. Kävin siellä nimittäin tarkastamassa silloin, kun nykyinen laidun tehtiin ja tein eteen portin, jotteivat hevoset tuonne kujaan pääse. Mielessäni uskoin vahvasti, että ainakaan suoraan metsään Nemolla ei pitäisi olla pääsyä, mutta oikeanpuoleiselle laitumelle kyllä, enkä tiedä yhtään missä kunnossa siellä ovat langat metsänreunassa, tai onko sieltä portteja auki suuntiin x, y ja z.

Tuli meinaan pikkuisen kiire perään! Minulla toki oli juostavana matkaa muutama sata metriä muhkuraista peltoa, enkä tiennyt missä kohtaa Roosa on metsäpolulla menossa, en mitenkään olisi voinut ehtiä häntä varoittamaan. Mielessä pyörivät vaan kauhukuvat siitä, kun mitään aavistamattoman ratsukon eteen pamahtaakin yhtäkkiä ori puskista. Ehtisikö Roosa hypätä selästä alas? Miten Nemo reagoisi Toniin? Vai lähtisikö Toni karkuun? Apua!! Minulle oli ihan se ja sama, miten hevosten kävisi mahdollisessa yhteenotossa, kunhan Roosa selviäisi alta pois vahingoittumattomana.

Sinälläänhän Nemon oriudessa ei ole mitään merkitystä niin sanotussa jokapäiväisessä elämässämme. Ei se jaksa välittää tallin muista hevosista, mitä nyt kulkee aidan takana mukana ja saattaa höristä, jos nämä menevät parin metrin päästä ohi Nemon ollessa aitassa harjattavana. Kaikki toki tietävät Nemon olevan ori, ja sen mukaan suunnitellaan muun muassa laidunkuviot kesällä ja toki toimitaan järjen kanssa, vaikka Nemo helppo ja löysä ori onkin. Tosin olipa tässä yhtenä talvena vieraileva ratsastaja mennyt tamman kanssa haistelemaan Nemoa langan yli, kun ei tiennyt, että se oli ori.

Liike lähtee pepusta! Niin työhommissa kuin näemmä viihteelläkin ;)

Väärällä laitumella ilottelemassa.

Mutta kyllä meinaan taas oli onni onnettomuudessa. Muistin oikein lankojen sijainnin, eikä Nemolla tosiaan ollut pääsyä metsään. Se laukkasi siellä hirmuista pieru-pukki-loikka-koikkaa pitkin laidunta, mihin oli päätynyt. Roosa ja Toni olivat langan toisella puolella metsän reunassa. Onneksi Nemolla ja Popilla on myös ollut tämä laidun aiempana talvena käytössään, joten Nemolle rajat olivat tutut, ja se on täälläkin lukemattomia kertoja juossut aidan takana muiden hevosten mukana, kuten tällä hetkellä Tonin vierellä. Sen sijaan laitumelta oli kyllä portti auki seuraavalle lohkolle, josta olisi ollut taas pääsy seuraavalle lohkolle jne, lopulta ilmeisesti myös täyteen vapauteen. Nemo ei kuitenkaan tätä tajunnut, kun aiemmin siitäkin on ollut aita kiinni.

Ei muuta kun soittoa tallilla oleville ihmisille: tuokaa mulle riimu, aitanarua ja sakset. Roosa jäi Tonin kanssa aidan viereen seisomaan, jottei Nemo lähtisi niiden perässä enää kauemmas uusille lohkoille. Kyllä siinäkin katselin vieressä, että aika iisisti Nemo osaa olla. Yksi ohut lanka kulki välissä ja hevoset olivat miltei nenät vastatusten, eikä Nemo välittänyt sen enempää Tonista. Eipä siinä enää muuta kuin otettiin hevonen riimuun, kahteen kohtaan kujaa viriteltiin portit, laitumen portti laitettiin kiinni ja Nemo palautettiin takaisin oman laitumen puolelle. Nyt on ainakin estettä edessä vaikka muille jakaa ennen pääsyä uusiin maisemiin!

Showmään

Harmi etten saanut yhtään kunnon pukkia kuvaan, varsin komeasti takapää lensi.

Päivän liikuntasuoritus: check.

Sitä vaan ihmettelin kovasti, miten lanka saattoi olla poikki kujan kohdalta! Olihan siinä hyvin ohut sinikeltainen naru, jota ei juuri edes erottanut, mutta hevoset ovat olleet sen takana jo useamman viikon, ja nämä kaksi todella pelkäävät lankoja. En voi kuvitellakaan tilannetta, jossa ne uskaltaisivat koskea lankoja, saati juosta siitä läpi "ei mihinkään" kohti tyhjiä laitumia ja metsän reunaa. Tätä jäin ihmettelemään haavi auki..

Kunnes. Seuraavana päivänä tilan isäntä oli ollut traktorin kanssa liikenteessä samalla suunnalla, ja hänkin oli jo ehtinyt ihmetellä, onko Pate karannut laitumelta, kun hevosta muistuttava tumma hahmo seisoi pellolla. Vasta lähemmäs päästyään ja olennon lopulta siirryttyä pois traktorin edestä selvisi, että sehän oli hirvi. Vaaleat kintut vaan vilahtelivat illan hämärässä. Tästä on melkein pakko laskea yhteen yksi plus yksi ja todeta, että olisiko hirvi käynyt vierailulla myös poikien laitumen puolella, ja katkonut mennessään nämä ohuet (huononväriset) langat? Mitään muuta en keksi, ja tämä kuulostaisi varsin loogiselta.

Isännän sanojen mukaan hirviä tai valkohäntäkauriita ei ole näkynyt vuosikausiin tilan pelloilla. Sen sijaan vielä muutama vuosikymmen sitten niitä oli vaikka muille jakaa! Jopa päärakennuksen edestä on marssinut läpi hirvi kavereineen. Melkein sopii kiittää onneaan, ettei näitä sorkkaeläimiä enää alueella juurikaan liiku, sillä muutoin lankojen puolesta saisi pelätä pitkin kesää. Laitumien takana on suojeltu vanha metsä, joten ei olisi mitenkään tavatonta, että siellä majailisi jos jonkinnäköistä nisäkästä. Täytyypä vaan jatkossa pitää silmät auki ja käydä riittävän usein tarkistamassa langat myös kauempana laitumella. Sekä käyttää paremmin erottuvia, paksumpia lankoja.. Luojan kiitos selvisimme taas vain säikähdyksellä - mikä onni, että päätin vielä jäädä laitumelle seisomaan ja odottamaan Paten saapumista kentälle! Mistä sitten muuten jäivätkin kaikki kuvat saamatta..

Oikeasti keskityin ihailemaan Nemon riekkumista laitumella, mutta kun näin söpö hömötiainen istahti viereen, niin pakkohan sitä oli kuvata ennemmin kuin hevosta :D