ajelutus
,
Täytyy kyllä hehkuttaa, kuinka uskomattoman tasaisen pehmeää vaunuissa on istua! I'm in heaven! Tässä kun on rynkytetty menemään pelkästään työvaunulla, on ero kuin maa ja taivas. Työvaunu kilisee, kolisee, paukuttaa, jynkyttää, sattuu selkään, pomppii töyssyissä, ja ties mitä vielä. Tämän jousitetun nelipyörävaunun kyydissä hädin tuskin tajusi olevansa hevosen vetämässä vaunussa. Jopa ravi muhkuraisella peltotiellä oli tasaista kuin mikä!
Yksi harmillinen ongelma näissä vaunuissa tosin on esim. ajelutuskäyttöä ajatellen. Niihin on erittäin vaikea päästä kyytiin! Iäkkäämmällä ihmisellä ei ole pienintäkään toivoa kiivetä maasta omin jaloin vaunuun, eikä myöskään esim. morsiamella hääpuku päällään. Täysin mahdoton tehtävä. Täytyykin nyt alkuun miettiä joku koroke käyttöön, kun parin viikon päästä olisi taas ajelutusta tiedossa. Jatkoa ajatellen ongelma on kyllä olemassa, joten enpä osaa sanoa, tuleeko tällä vaunulla juurikaan ajelutuksia kotipihan ulkopuolella tehtyä?
Perinnevaunujen neitsytajot
Vihdoin se päivä koitti! Tätä hetkeä on kyllä odotettu, ja voinpa sanoa, että oli aika huikeaa.
Joku teistä saattaa muistaa, kuinka hevostemme vuokrapaikan tilan isäntä viime kesänä osti huutokaupasta noin sata vuotta vanhat talonpoikaisvaunut? Tuolloin jo kokeiltiin niitä kertaalleen Nemon perään, mutta minua epäilytti vaunun kunto niin suuresti, etten uskaltanut niillä sen enempää ajaa.
Nyt keväällä veimme vaunut Ypäjälle T:mi Kiesimestareille kunnostettavaksi, ja eilen oli aika hakea vaunut kotiin. Ja saman tien ne piti totta kai hevoselle perään laittaa!
 |
| Uunituoreena. |
Vaunuissa tapahtunut muutos on aivan huikea. En olisi ikinä uskonut, että pikkuiset ja silloin melkein jopa "karsean" näköiset (no se aiempi kulunut maalaus ja väritys..) talonpoikaisvaunut voisivat muuttua näinkin upean edustaviksi, ja jopa melkein juhlavaunun näköiseksi! Totta kai ne pienet ja kiikkerät ovat edelleen, ja kaukana promenadivaunuista, mutta aivan ihanat ja suloiset ja juuri Nemolle passelit perään!
Sain tähän hommaan sopivasti avuksi ystäväni Emilian, sekä tämän matkassa saapuneen blogin uskollisen seuraajan ja itsekin vuonohevosen omistavan Nemon fanin (hih :D) Tinjan. Suuret kiitokset siis sekä avusta että kuvista Emilialle ja Tinjalle!
 |
| Aisoihinlaitto käynnissä. Tämä ei vissiin olisi tosin ollut Nemon valinta ensimmäiseksi fanitapaamiseksi?? :D |
 |
| Liikkeelle lähdettiin maasta ajaen ja taluttaen, kun uusi kapistus oli ensi kertaa perässä. |
 |
| Eipä Nemo kiinnittänyt mitään huomiota uuteen vaunuun. |
 |
| ...joten hyppäsin miltei saman tien kyytiin. |
 |
| Herra oli ennemminkin varsin laiskanpulskea lyllertäjä. Hyvin eri fiilis siis kuin edellispäivänä maastossa, keskimäärin hyvin vai? (ja ihan kun jonkun huuli meinaisi taas pudota...) |
 |
| Taluttaja pois narunvarresta ja kyytiin mukaan! |
 |
| Joskus Suomen kesä voi olla aika tosi ihana!! |
 |
| Nemokin oli sitä mieltä, että joo niin on. Kivoja nää käännökset pellon kautta. Ruokaa nenän edessä!! |
 |
| Ihan "hivenen" oli vaikeuksia saada hänet etenemään keskellä heinäpeltoa. Peltotiellä onneksi houkutus ei ollut niin suuri, ja ravikin nousi nätisti. |
 |
| Pate katseli tarkkaavaisena kaverin menoa. |
Muistelen ennen kunnostusta, kun viime kesänä ajettiin samalla vaunulla, ettei se ollut laisinkaan mukavaa menoa. Vaunu vemputti paljon enemmän hevosen liikkeen tahdissa, ja tuolloin renkaissa ei ollut kumitusta päällä, joten äänikin oli ihan eri luokkaa. Oli muuten todellakin hyvä ratkaisu ottaa kumit renkaisiin, juurikaan hiljaisemmin ja pehmeämmin ei enää voisi sata vuotta vanha vaunu edetä.
 |
| Nemokin sai tehdä töitä ihan tosissaan. |
 |
| Kaunispoika. |
 |
| Ei ollut tosiaan mikään kevyt homma vetää vaunuja ylämäkeen, kun kolme aikuista ihmistä istui kyydissä. Nemolta loppui kunto ihan kesken. Joten kääk, nyt äkkiä ajotreeniä lisää! Kuorman veto onkin itse asiassa jäänyt lähes nolliin rekikelien jälkeen.. |
 |
| Pätevä pieni mies se on. |
 |
| Kiskoimme Emilian kanssa vaunut navetan vintille suojaan pienen loivan ylämäen. Jäi kyllä pienestä kiinni, saammeko ne ylös asti vai jääkö matkalle! Yllättävän painava kapistus voi näinkin pieni vaunu olla. |
 |
| Nemo sai lopettaa urakkansa kevyesti tyhjän vaunun vetämiseen. |
 |
| Lotankin piti käydä portilla vilkuilemassa, mitä poika oikein duunaa. |
 |
| Maisemaa pihan toisella puolen. Neljä häntää viuhtoivat kaikki varsin tiuhaan tahtiin. |
Vaunun historiasta ei harmillisesti löytynyt sen suurempaa tietoa purkamisen yhteydessä. Kertaalleen ne on maalattu Ruotsissa muutama vuosikymmen sitten, ja maalari on jättänyt vaunuun puumerkkinsä. Ihme kyllä, ettei valmistajan merkintää ole olemassa missään?! Menee siis täysin arvion puolelle, mutta jostain 1900-luvun alkupuolelta nämä ovat peräisin ja ruotsalaiset vaunut ovat. Käyttö on luultavasti ollut jotain työtyyppistä, nykypäivänä voisi verrata vaikkapa Toyota Hiaceen ;)
 |
| Onnellinen Tinja vihdoinkin Nemoa tapaamassa <3 |
Ja hei, muistellaanpa vielä, tältä siis vaunut näyttivät viime kesänä! Voi apua! :D
Mielettömän suuri kaunis kiitos vielä tilamme isännälle Heimolle, joka nämä vaunut hankki ja kunnosti! Olemme me onnekkaita, kun saamme tällaisilla ajella ♥ (kuvista vielä lyhdyt puuttuvat, mutta sellaisetkin on toki olemassa)
Ihanat vaunut! Miäkii haluun... meillä olisi heinäparvessa iso kasa vanhoja rekiä ja pari pyörätöntä vaunua, jotka tekisi kyllä mieli kunnistaa mutta kun ei ole hevosta millä pääsisi sitten ajamaan... ihan superihania kuvia muuten!
VastaaPoistaNoita vanhoja hevosvetoisia kamppeita löytyy kyllä miltei jokaisen vanhan maatilan perältä! ja yleensä juuri siinä kunnossa, ettei niillä enää ajella ilman mittavaa remonttia.. Onneksi meidän tilamme isänsä on nyt innostunut kunnostamaan kirkkoreen, metsäreen ja nämä vaunut :) Ei muuta kun ajohevosta sitten teillekin hommaamaan! :D Ja kiitos <3
PoistaWau, upeet vaunut ja fiksu hevonen! Ihastuttavat kuvat.
VastaaPoistaKiitos! <3 Ihastuttava ilma ja ihastuttavat kuvaajat ;)
PoistaHienot vaunut! Upeita kuvia, etenkin tuo tiellä ja metsää vasten oleva :)
VastaaPoista