hevoskuvaus
,
Minkä ikäisiä lukijoita teitä mahtaa siellä ruudun takana olla? Osa varmasti nuorempia ja osa vanhempia kuin minä. Toisille kolmekymmentä kuulostaa maailmanlopulta, ja toisille se on osa mennyttä villiä nuoruutta.. Mitä se sitten minulle on? Ei oikein mitään. En ole hetkeäkään potenut kolmenkympinkriisiä, enkä toteuttanut mitään hulluja päähänpistoja viimeisellä vuosikymmenelläni parikymppisenä.
Suuren suuret kiitokset näistä kuvauksista upeat taitavat Kimmo Mäkiselkä ja Heli Saarinen! Ootte te huikeita!
Oon kolmekymppinen, kolmekymppinen, takana on luja putki heppavuosien!
 |
| 1. Heading ahead in life as a fairy queen |
Ellei näitä kuvauksia lasketa! Olen jo vuosia halunnut lumikuningatar-kuvia, ja kauan suunnittelinkin niitä Nemon kanssa toteuttavani, kunhan hevonen kasvaa riittävän vanhaksi ratsuna toimiakseen. Ajattelin aina sen olevan kuvissa vielä ori, ja näyttävän upean mahtavalta, kun jollain herätellään se kunnolla henkiin kuvissa. Haaveilin saavani kuvat järven jäällä kovalla pakkasella, jolloin koko maisema värjäytyy punertavan eri sävyihin. Ja itselleni ajattelin hakevani teatterilta jonkun upean paksun valkoisen viitan sekä ison kruunun. No sattumoisin tämä nyt jäi toteuttamatta, sen sijaan pikaisella kyhäelmällä sain kuin sainkin aikaiseksi jonkinlaisen kuvausluukin.
 |
| 2. |
Tuntuuhan tämä oikeasti aika hullulta ajatella, että elämää tosiaan on takana kokonaiset kolmekymmentä vuotta. Ja vielä hullumalta, että siitä lähes parikymmentä on kulunut hevosten parissa! Ala-asteella suuntasin tallille luokkatoverini matkassa, ja sen jälkeen ei taukoa ole näkynyt. Lotta asteli elämääni vuonna 2001 ja samalla tiellä ollaan edelleen. Paljon olen oppinut ja varmasti muuttunut hevosten käsittelijänä, enkä silti osaa edelleenkään mitään. Oman kokemuksen ja kokeilun kautta oikeastaan kaikki opit ovat tulleet, sillä en edes osaisi nimetä hevoshistoriastani juurikaan sellaisia nimiä, joita olisin seurannut tai joilta käytännössä tietoni ja tekemiseni ammentanut.
Toki vuosien saatossa on ollut hurja määrä ihmisiä, joilta olen saanut tietoa ja neuvoja hevosten kanssa. Etenkin yksityishevosten omistajat ovat monet olleet korvaamattomassa roolissa. Missään ratsatuskoulussahan en ole koko ikäni aikana koskaan käynytkään. Mutta silti koen, että kaikki mitä hevosteni kanssa teen, on tarttunut matkaan pieninä palasina sieltä sun täältä. Ei valmiina pakettina tai roolimallina keneltäkään.
Ehdottomasti työajo ja hevosen työkäyttö ovat ne, jotka tällä hetkellä ovat eniten lähellä omaa sydäntäni. Se on aihe, josta en ole saanut juurikaan mitään kurssitusta tai opetusta mistään, mutta johon silti olen eniten panostanut. Tietoa hakemalla ja osaavia ihmisiä seuraamalla voi silti saada paljon irti ja oppia oleellisia asioita. Netti auttaa tässäkin hurjasti, kun vaan osaa suodattaa ja sisäistää löytämänsä tiedon, vaikka mikään ei tietenkään käytännön ohjeita ja opetusta voitakaan.
 |
| 3. |
 |
| 4. |
Miten suhtaudun elämään kolmikymppisenä? Mitä odotan tulevalta vuosikymmeneltä? En oikeastaan edes tiedä. En osaa ajatella elämää juurikaan eteenpäin. Ehkä en uskalla, ehkä en halua? Toivon tulevan vuosikymmenen tuovan tullessaan tarpeellisia muutoksia - ehkä isojakin sellaisia - mutta toivon myös, että moni asia säilyy ennallaan.
Haluaisin päästä kehittämään itseäni hevospuolella ja ehkä saada lisää syvyyttä työajoon. En tiedä, miten pystyisin omaani ja hevoseni osaamista parhaiten hyödyntämään, mutta ehkä mahdollisuudet jostain aukenevat? Nemokin on kuitenkin vielä niin nuori, että kovin ihmeitä siltä ei pysty odottamaan, mutta koko ajan hevosellakin kokemus ja varmuus kasvavat.
 |
| 5. |
Olen pitkään ihaillut Kaktun suhtautumista elämään! Hän on onnistunut säilyttämään ihailtavan energisyyden ja lapsenmielisyyden sisällään vielä tässäkin iässä - kuten kuuluisikin! Hän teki hurjan muutoksen elämässään ryhtyessään yrittäjäksi kolmikymppisenä. Mutta näin arvaamattomasti elämä meitä kuljettaa.. En koskaan halua tuntea olevani vanha. En ainakaan vielä seuraavan vuosikymmenen aikana. Yhtä yltiöpositiivisesti en osaa elämää katsoa kuin Kaktu, mutta aina voi silti yrittää.
Pääasiassa toivon kuitenkin, että osaan pitää mieleni ja sydämeni avoinna. Aina se ei ole helppoa, ja menneiden vuosien ikävät asiat tuppaavat väkisin kulkemaan matkassa mukana. Mutta ehkä tässä koko ajan ollaan matkalla kohti paremmin itsensä tuntevaa ja itsevarmempaa uutta minää? En edelleenkään tiedä, mitä elämältä haluan, tai mikä haluan olla "isona", joten siinä mielessä kaikki mahdollisuudet ovat auki! Kun vaan osaisi tarttua niihin oikealla hetkellä.
 |
| 6. |
 |
| 7. |
Sen kuitenkin tiedän, että en aio olla pulverimaalari lopun ikääni. Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä, että minulla on hyvä vakituinen työpaikka, ja pystyn tätä palettia nykyisellä tavalla pyörittämään kera kahden hevosen. Työpaikan vaihdos aiheuttaisi luultavasti suuria muutoksia koko elämään, mutta toisaalta ne olisivat kyllä erittäin tervetulleita.
Uskon edelleen, että kaikella elämässä on tarkoitus. Haluan luottaa siihen, että kaikki valinnat, mitä elämässä teemme, tapahtuvat jostain syystä. Ehkä sitä syytä ei voi tajuta sillä hetkellä, mutta vuosien kuluttua taaksepäin katsoessaan voi ymmärtää, miksi mitäkin tapahtui. Etenkin vaikeiden asioiden kohdalla haluan luottaa tähän. Ja toivon, etten koskaan menetä tätä luottamusta. Miten muutoin itselleen voisi selittää tehtyjä valintoja?
Uskon myös, että se mitä on tarkoitus tapahtua, tulee tapahtumaan. Vaikka pyrin tietoisesti viemään elämääni tiettyyn suuntaan, en kuitenkaan tee sen eteen mitenkään tarkalla tähtäimellä töitä. On minulla toki tavoitteita ja unelmia, joita kohden koko ajan etenen. Mutta kuten todettua, en tiedä, mihin olen tässä elämässä vielä suuntaamassa, joten voin vain jännityksellä odottaa. Uskon, ettei maisterin koulutukseni ole mennyt hukkaan, vaan pääsen sitä vielä jotenkin hyödyntämään joko työn tai lisäkoulutuksen muodossa. Ei kai vielä ole myöhäistä jatkaa opintoja tai työllistyä uudelle polulle?!
 |
| 8. |
Haluan elää elämääni omalla tavallani ja "itseäni varten". Tässä iässä ei enää pitäisi pyrkiä täyttämään kenenkään odotuksia tai kuuntelemaan toisten ohjeita. Menneitä ovat ne vuodet, kun täytin itseni ihan liialla tekemisellä, enkä koskaan osannut sanoa ei. Sekin piti oikeasti opetella. Jossain kohden tuli vaan mitta täyteen, luovuin kaikesta ylimääräisestä ja otin oikeasti aikaa itselleni ja hevosilleni.
Toivon etten koskaan muutu "katkeraksi vanhaksi akaksi". Vaikka mistä sitäkään tietää. Ravistakaa minua niskasta ystävät hyvät, jos siltä alkaa näyttää! Pyrin herättämään henkiin sisäisen lumikuningattareni, joka tietää mitä haluaa, osaa arvostaa itseään ja sanoa mielipiteensä! Aina se ei ole turhan helppoa, kun harmaa hiirulainen sisälläni pyrkii yhä painumaan seinän taa koloonsa piiloon ja viemään kuningattaren mukanaan.
 |
| 9. |
 |
| 10. |
Olen moneen kertaan kiitellyt sitä, että minulla on Nemo. Tämä hevonen tuo esiin todellisen minäni. En ikinä osaa olla vihainen tai pahalla tuulella hevosteni seurassa. Ihan sama mikä on elämäntilanne, kuinka huono päivä on takana, tai mikä myrsky sisälläni velloo, hevosten seurassa kaikki tuo väistyy. Nemo on niin puhdas ja aito. Se ei millään tasolla ole koskaan ansainnut huonoa kohtelua osakseen, enkä sitä ikipäivänä halua siihen kohdistaa. Ihmisiin menetän hermoni monet kerrat, mutta hevosiin en oikeastaan koskaan.
Nemo tuo ehdottomasti esiin kaikki parhaat puoleni. Haluan aina olla sille kiltti, reilu ja ystävällinen. Toki haluaisin olla tätä aina kaikille muillekin, mutta usein ei vaan jaksa. En ole erityisen ihmisläheinen tai sosiaalinen henkilö, ja vietänkin paljon aikaa yksin. Tässä olisi ehdottomasti petraamisen varaa tulevan vuosikymmenen aikana, sillä myös ihmissuhteet vaativat hoitoa säilyäkseen. Onnekseni minulla kuitenkin on ihania ystäviä ympärilläni - vaikkakin monet turhan kaukana.
 |
| 11. Kohti auringonlaskua kera luottoratsuni. |
Tämä upea vuonohevosprinssi on kuitenkin elämäni tähti ja valo tällä hetkellä! En tiedä mitä tekisin ilman hevosia. En uskalla edes ajatella sellaista elämää. Ei siitä tulisi yhtään mitään. Vaikka kuluneeseen pariinkymmeneen hevosvuoteen on mahtunut paljon upeita kokemuksia, uskon ja toivon, että vielä vähintään yhtä hienoja hetkiä meillä on edessämme Nemon kanssa! Toivottavasti jotain uutta ja ihmeellistä. En tiedä enkä uskalla edes arvata mitä, mutta vain taivas olkoon rajanamme..
 |
| Punaa poskiin, lilaa luomiin ja leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä myös tulevana vuosikymmenenä! |
Suuren suuret kiitokset näistä kuvauksista upeat taitavat Kimmo Mäkiselkä ja Heli Saarinen! Ootte te huikeita!
Hyvää syntymäpäivää ja tervetuloa tälle kymmenelle 😃
VastaaPoistaMulla oli aivan jäätävän massiivinen kolmenkympinkriisi!!
Suorastaan pelkäsin sitä tulevaa päivää kun ikämittari napsahtaa uudelle kymmenelle 😅
Nyt siihen mittariin tulee läsähtämään jo 32, enkä kyllä ole vielä(kään) edes loppuun saakka sisäistänyt sitä, että tällä kymmenellä nyt mennään enkä ole enää "Twenty-something" 😂
Oon kuiten yrittäny olla ottamassa ylimäärästä ressiä tästä. Pitää edelleen samallalailla hauskaa silloin kun huvittaa ja muutenki nauttia niistä jutuista mistä nautin kakskymppisenäkin.
Ja koska en ole vielä tavannut miestä johon vois luottaa ja joka ei ois enemmän ja vähemmän k***pää, en pariutumisestakaan ota paineita 😂
Vanhapiikailu on ihan jees, saa mennä miten tykkää!
Ja lapsistakaan kun en välitä, ei senkään puolestä ole niin justiin 😃
1.1.2018 aloitin vakituisena mun unelmatyössä, mitään muuta en vois vaatiakaan elämältä.
Meidän pappaheppa 25v ihan pari viikkoa sitten oli pukittaa mut alas eli hänelläkin vielä kaikki hyvin, että ihan kivalta tää näyttää ❤😃
Hyvää syntymäpäivää :)
VastaaPoistaTuosta sun kirjoituksesta tuli mullekin parempi olo, menneen hyväksyminen ja tulevaisuuteen luottaminen antaa varmaan jo aika paljon rauhaa elämään. Karsin kanssa pois jossain välissä paljon "ylimääräistä" mikä johtui pakonomaisesta minäkuvasta ja suorittamisesta.
Kun koittaa kaikkea mikä tuntuu kiinnostavan niin tuleehan sitä vastaan lopulta se mitä duuniakin haluaa tehdä :P
-Nobody
Myöhästyneet onnittelut. Upeita kuvia! Ihanan pörröinen Nemo ja kaunis sinä.
VastaaPoistaterv. Virpi