Tammikuun tunnelmia


Vihdoinkin alkoi talvi! Kulunut alkuvuosi on ollut oikeastaan varsin mukavaa aikaa, sillä koko ajan on ollut lunta maassa - enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin! Hevosen liikuttaminen on ollut huomattavasti helpompaa, kun pohja on pysynyt pääasiassa hyvässä kunnossa. Kelit ovat olleet sen verran mukavia tässä viime viikkojen aikana, että kamerakin on päässyt ulkoilemaan varsin useasti. Yritänkin nyt tiivistää yhteen postaukseen kuvia ja kuulumisia tammikuun ajalta. Tälle jutulle voi hieman tulla mittaa..

1.1.2017 ja vuoden ensimmäinen kuva nelivuotiaaksi kääntyneestä hevosesta. Eikö hän olekin juuri niin vanhan ja viisaan näköinen kuin ikäisensä kuuluu olla?

Alkuvuodesta tein aika paljon Nemon kanssa itsekseni hommia. Tanja oli kipeänä, eikä päässyt auttamaan, joten kehittelin tekemistä, mihin ei tarvitse avustajaa. Kolattiin muun muassa lumia pihasta, käytiin pulkalla ajamassa, hyppelin Nemon selkää vasten sen, mitä yksin ja onnistuneesti kykenin, harjoiteltiin hieman naksulla juttuja sekä oltiin vaan ja hengailtiin. Näistä tekemisistä ei luonnollisestikaan juuri kertynyt kuvamateriaalia ;)

Tämän kuvan nappasin Nemon vetämässä pulkassa istuessani.

Olen kuvaillut hevosia laitumellakin melko paljon nyt tammikuun aikana. Pakkohan se on ollut hyödyntää luminen maisema ja valoisat päivät. Onneksi nuo ovat sen verran liikkuvaista sorttia, että edes joskus onnistuu saamaan muitakin kuin möllötyskuvia. Vaikka pääasiassa tuntuukin, että hevoset vaan seuraavat perässä ja tuijottavat kummissaan, mitä tuo akka täällä taas duunaa..


Nemokin on oppinut pitämään puolensa! :D

Välillä mennään täysii!

Kentällä naksuttelusessio. En meinannut saada edes hevosta kuvaan, kun hän tuli koko ajan niin lähellä perässä.

Herra hyvin päättäväisenä matkalla pihatosta laitumelle.

Näitä Nemon korvat tötteröllä luoksetulokuvia alkaa olla ehkä muutama tuhat.. Vähintään!

Pate palaamassa maastolenkiltä.

Pari kertaa on päästy tekemään myös metsäajoa! Tämä olikin pakko aloittaa heti, kun lumet maahan satoivat ja päästiin rekeä vetämään. Tilan isäntä on taas tehnyt meille pari tukkipinoa metsään, mistä saadaan käydä puita hakemassa. Toinen pino onkin nyt jo tuotu pois, mutta toinen vielä odottelee kuljetusta.

Ensimmäistä kertaa tänä talvena puita hakemaan.

Nemo seisoi tällä kertaa ilman avustajaa edessä ja söi tyytyväisenä heiniä.

Lapset yhdessä metsällä hommissa <3


Onko tämä nyt lapsityövoiman käyttöä?! :D Kiiasta oli kyllä oikeasti apua, kun yksin jouduin puut maasta rekeen nostamaan, ja välillä oli tarvetta saada toinen käsipari tekemään jotain, esim. pujottamaan köysi tukin alta.

Polkua pitkin matkalla metsästä takaisin.

Aloitettiin hommat sopivan pienellä kuormalla.

Ja Nemo oli pätevä työhevonen, kuten aina.

Kuormaa purkaessa Kiia päätti syöttää Nemolle lunta. Nemo oli vaan että jaa tämmöstä, okei, syödään sitten! :D

Toinen reissu tehtiin Tanjan kanssa kahdestaan ja ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa pois. Tässä tulikin jo vähän isompi kuorma ja oli vielä haastavampaa saada viimeiset tukit kyytiin, mutta hienosti selvittiin! Kuormaliinan käyttöäkin tuli tässä samalla opeteltua, ihan hyödyllinen eikä mikään turhan helppo taito sekään.

Kuin minun syntymäpäiväni kunniaksi, satoi maahan taas uusi ja paksumpi kerros lunta. Oli pakko jälleen kuvailla hevosia laitumella lumisateen keskellä.

"Kohta mää sua puraisen!"

"No senkus puret, tiedät kyllä mitä siitä seuraa!"

Mikseivät nämä parhaat ilmekuvat koskaan onnistu?? :D

Mitäs sitä tulikaan äsken todettua luoketulokuvista..

Märkä pihattoponi lumisateessa nököttämässä. Ja niin elementissään.

Hei sieltä se taas tulee!

Oletteko huomanneet, kuina vaikeaa lumisateen läpi on välillä saada tarkennus oikeaan osoitteeseen?

...ja taas. 

Nemo sai myös vihdoin ihan omat ajosuitset! Nämä ovat Ideal Harnessin valmistamat silmälaputtomat ajosuitset full-koossa. Piti erikseen tilata ilman silmälappuja, kun normaalisti nuo kuuluvat vakiona suitsiin. En vaan edelleenkään ole keksinyt, miksi me käyttäisimme silmälappuja, joten mieluummin mennään ilman.. Oli pakko heti laitumella kokeilla päähän jo ennen varsinaista käyttökertaa. Nämä saavat myös tulevaisuudessa toimia Nemon näyttelysuitsina, joten täytyy pitää niistä hyvää huolta. On ne vaan hienot!

Jaa että tämmöset sitten keksit hommata..

Patekin sovitti suitsia :D Katsoi mua niin hölmistyneen näköisenä, enkö muka tajua, että ne on viisi numeroa liian isot!

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita, että tulipa tässä korkattua myös uusi-vanha kirkkoreki! Tämä reki on lojunut tilan vintillä vuosikymmenien ajan, ja nyt kun käytössä on taas vuosikymmenien jälkeen ajohevonen, jolla rekeä vetää, innostui tilan isäntä viemään reen puusepälle entisöitäväksi. Ja voi että siitä tuli hieno! Minua melkein pelottaa ajaa tällä reellä, ettei vahingossakaan sitä mitenkään vaurioiteta. Vaikka olihan tuo nyt hienoa touhua! Isäntä itse laskeskeli, että hänellä taitaa olla kulunut 65 vuotta edellisestä ajelusta kirkkoreellä - ja taisipa olla vielä tämä samainen reki kyseessä!

Valmiina aisoihinlaittoon.

Nemo on vaan niin söpö. 

Ja kuin luotu tähän hommaan.

Herra oli varsin tyytyväinen (ja laiskanpulskea) rekihevosena.

<3

Eipä ole tätä näkyä näissä maisemissa hetkeen todistettu. Taustalla suojellut perinnemaisemat ja vanhan ajan tunnelmaa reen muodossa. 

Joku päivä vielä otetaan sellaisia kuvia, joissa oikeasti luodaan 50-luvun tunnelmaa tällä valjakolla :)

Toki on sitten ajeltu myös pidempiä maastolenkkejä vanhalla tutulla työreellä. Nemo on ollut sen verran innoissaan menossa ja jopa oikeasti pideltävää mallia aina välillä, etten viitsi kirkkoreen kanssa kauemmas lenkille lähteä. "Pulkkareki" on vallan mainio menoväline pellolla puksuttelua varten. Tosi kiltisti herra on kyllä lenkeillä toiminut, ja tuntuupa tuo itsekin olevan niin tyytyväinen reen vetämiseen. On se vaan ihan erilaista kuin kärryillä ajo. Nemon kunto on muuten kasvanut aivan huimasti, kun vertaa viime talven ajeluihin. Siltä uskaltaa oikeasti jo vaatia välillä haastaviakin vetoja (esim. ylämäkeen), ja sen suorastaan näkee, kuinka se laittaa itsensä peliin ja pistelee menemään. Toki edelleen pääasiassa käynnissä ajetaan, mutta ei hevonen väsy tai pyydä taukoja yhtään samaan malliin, mitä vielä vuosi sitten.


Auringon kultaama pikkuorhi.

Se on niiiiiin söpö!! 

Aina kun näen Nemon reen edessä tai muuten vaan näin söpönä, alkaa minulla soimaan päässä "sä oot söpö, mut mullei oo aikaa jne..." Ihan muutamaan otteeseen on sitä tullut hevoselle laulettuakin :'D

Kyllä tässä kelissä kelpaa ajelulle lähteä!

Aurinkolasit olisi tosin tarvinnut matkaan.

Kirkkaan vihreät työhanskat eivät oikein istu tähän kuvaan, mutta ne on vaan niin parhaat!

Hih mikä ilme ponilla.

Aika kivasti istuu keltainen hevonen tähän keltaiseen peltomaisemaan.

Tätä lisää kiitos! Älä talvi lopu vielä pitkään aikaan!

Tarkennus ei ole ihan touhussa mukana, mutta tältä alkaa näyttää se ravi, jota Nemo nykyisin reen edessä esittelee. Ei enää selkä notkolla ja takajalat tallissa.

27.1. oli hyvin outo keli! Huomasitte varmaan? Oli tavallaan kylmä ja pakkasta, mutta kuitenkin märkää, aurinko paistoi mutta silti oli hämärää, ja iltapäivästä kaikki alavat paikat peitti sankka sumu.  Satuin tällöin töiden jälkeen tallille, ja heti harmittelin, kun ei ollut kamerassa kunnon putkea eikä avustajaa mukana. Olisipa ollut melkoisen upeat maisemat kuvia ajatellen!


Tältä näytti hevosten laidun portin luota kuvattuna.

Oli minulla kuitenkin kittiputki kamerassa matkassa, joten pakko oli houkutella hevoset pihatosta laitumelle ja napsia muutama kuva. Onneksi ne tulevat huutamalla, ja heidät pystyy siirtelemään juuri sinne mihin haluaa, joten kätevästi kävi tuo kuvaaminen yksinkin. En ole kyllä ikinä ennen tällaista tilannetta nähnyt! Oli suorastaan maagisen näköistä, kuinka aurinko paistoi sankan sumuverhon läpi. Ja hitsit tuolla sumun keskellä oli kylmä! Ihan erilainen keli, kuin kirkkaassa auringossa ilman sumua..


Usvaponi Pate.

Molemmat möllöttäjät.  Ai että kun he olisivat tässä vaiheessa innostuneet leikkimään.

Mutta ei.. Me vaan kyylätään, mitä sää duunaat?!

Nemo jäi surkeana laitumen portin taa ihmettelemään, miksi en ottanutkaan sitä mukaani!

No kyllä sitten myöhemmin otin. Ja tehtiin pienet treenit, jotka tallensin videolle. Nemo on aina pihaton ovella kyyläämässä, kun jotain tallilla tapahtuu. 

Ai niin, kävipä meille pieni äksidentti heinäkuljetuksen kanssa! Pyöröpaalit on nyt käyty pudottamassa suoraan trailerista hevosten laitumelle, ei tarvitse sitten erikseen niitä traktorilla kuskata. Mietin jo vähän etukäteen, uskaltaako lumiselle laitumelle Ivecolla ajaa, mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Alamäkeen menikin hienosti, mutta kun piti ajaa pois laitumelta, eihän auto liikkunut enää mihinkään. Pyörät vaan sutivat lumisen ja sen alta jäisen pellon pinnassa, kun eteenpäin yritti!

Onneksi tilalta löytyy traktori jos toinenkin, joten eipä hätä ollut tuon näköinen. Traktori vaan käyntiin ja ei muuta kun sillä vetämään autoa ja traileria pois laitumelta. Hevoset söivät tyytyväisinä vieressä uudesta paalista heinää, kun illan pimeydessä Valtra, Iveco ja traileri hiljakseen alkoivat liikkua pois laitumelta. Pääsinpä siis ensimmäisen kerran eläessäni ajamaan sekä traktoria että täysperävaunuyhdistelmää! Kaikkeen sitä hevosen omistaja voikin joutua! :D ps. Hienosti selvittiin, jopa mutkainen ja jäinen mäki ylös.

Ihan parasta!

Kymmenen tavoitetta kuluvalle vuodelle




Ugh. Kyllähän minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä postaus heti vuoden alusta, mutta koska en tiennyt mitä kirjoittaisin, annoin itselleni muutaman päivän aikaa miettiä asiaa. "Muutama" päivä on tainnut jo kulua, enkä edelleenkään tiedä, mitä me tavoitellaan tänä vuonna? Ihan rehellisesti sanottuna ainoa oma tavoitteeni tälle vuodelle on pitää hevonen hengissä ja harrastus mielekkäänä. Nämä kun eivät koskaan ole mitään itsestäänselvyyksiä hevosenpidossa.


Mutta koska tuppaan olemaan sielultani tilastotieteisiin taipuva ihminen, ja koska konkreettiset asiat ja luvut sun muut ovat aina kivoja tarkasteltavia, yritetään nyt kuitenkin kehittää jotain mitattavia asioita, joita voidaan taas loppuvuodesta palata arvioimaan.

Kieltämättä tämä vuosi on minun näkökannaltani varsin erilainen kuin viime vuosi. Vuosi sitten Nemo kääntyi kolmivuotiaaksi ja niin sanotusti "aikuiseksi". Monia asioita oli panttailtu siihen asti, ja viime vuonna päästiin tekemään ensimmäisiä kertoja. Nyt nelivuotiaan kanssa pyritään lähinnä syventämään jo osattuja asioita, rakentamaan kuntoa lisää ja viemään osaamista eteenpäin. Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tarkoitus ottaa kuvioihin tänä vuonna. Tai toki ratsujuttuja pyritään viemään eteenpäin, mutta hyvin maltillisesti vielä sitäkin.

Mitä tänä vuonna voisi siis olla sellaisia asioita, joita pyrittäisiin tekemään..


Ajoon liittyen:

1. Ajo meille uusilla hevosvetoisilla laitteilla

Itse asiassa tämä on päässytkin jo tapahtumaan, kun korkattiin viime vuonna entisöity kirkkoreki. Toiveena olisi saada myös muita ajokamppeita perään, ja näitä luultavasti onkin tiedossa. Nelipyöräiset vaunut ovat menossa kunnostukseen, joten niillä päästään kesällä ajelemaan. Parireki on tällä hetkellä puusepällä, joten jos vaan lunta riittää, saatanee se perään vielä tänä talvena. Myös niittokone toivottavasti saadaan testiin, jos se vaan saadaan Nemon valjaisiin kiinnitettyä. Kaikenlaiset kapistukset, mitä vaan ikinä hevosen perään voi turvallisesti kiinnittää, otetaan mieluusti testiin! Tähän voisi myös lisätä, että edelleen haaveilen maratonvaunujen hankinnasta. Toisaalta pärjäämme kyllä vielä toistaiseksi ilmankin, joten tämä haave eläköön niin kauan, että sopivat vaunut (sopivaan hintaan) ilmaantuvat tarjolle..


2. Uusien länkien hankinta

Hankalaa, hankalaa. Jostain on pakko alkaa kehitellä Nemolle uusia länkiä. Hevonen vaan kasvaa kasvamistaan, eikä varmasti lopeta vielä pariin vuoteen. Merkkiä en haluaisi vaihtaa, mutta se saattaa olla pakollista jossain vaiheessa, kun tarjonta on liki olematonta.


Ratsastukseen liittyen:

3. Selkäännousu yksin siten, että hevonen seisoo vapaana paikoillaan korokkeen vieressä

Hienoa olisi sekin, että hevonen osaisi itse kävellä oikeaan kohtaan korokkeen viereen, mutta riittäköön se, että se siihen talutetaan ja asetellaan valmiiksi oikeaan kohtaan. Ja toki molemmilta puolin tämä, sekä vaihtelevissa paikoissa, esim. maastossa kiven päältä selkäännousu.


4. Pienen maastolenkin ratsastus itsenäisesti

Melkeinpä veikkaan, että Nemo olisi jo nyt valmis lähtemään maastoon käppäilemään ratsastaja selässään. Toki vielä ei olla lähimainkaan tässä vaiheessa, mutta hienoa olisi, jos vuoden aikana siihen edettäisiin.

5. Kaikkien askellajien ratsastus

Tämä saattaa olla jo liikaa toivottu, mutta olisihan se ihan mahdollista ottaa myös ravi ja laukka ohjelmistoon tämän vuoden aikana. Tosin tarkoitukseni on pitää ratsastus edelleen hyvin harvassa nelivuotiaalla, joten luultavasti montaakaan lenkkiä ei Nemolla tulla vuoden aikana selästä tekemään.  Lisättäköön vielä, että mieluusti hallitusti nämä askellajit, ei niin, että hevonen kiikuttaa kuskin kiitolaukalla maastosta kotiin :D



Muihin asioihin liittyen:

6. Pitää hevonen terveenä ja onnellisena, sekä sen elinolosuhteet kunnossa

Jos kaikki jatkuu elämässä kuten tähän asti, ei näissä pitäisi olla ongelmia. Toki ikinä ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, eikä hevosen sairastuminen ole juurikaan omissa käsissä. Pidetään siis sormet ja varpaat ristissä, että tämä tavoite tulee täyttymään.


7. Opetella uusi temppu maastakäsin

Yhtä uutta asiaa on jo laitettu alulle, joten jos edes sen saisi loppuun tämän vuoden aikana, oltaisiin jo voiton puolella. Toki hyvä olisi opetella kaikennäköistä lisää maastakäsin..

8. Tehdä kopilla ainakin kolme reissua

Viime vuonna reissattiin kuusi kertaa, joten yritetään pysyä tahdissa! Matkustaminen ja uusien paikkojen näkeminen on aina plussaa. Itseni tuntien Nemosta tuskin koskaan tulee pelkkää kotona hengaavaa pullaponia, kyllä me tullaan menemään ja tekemään yhtä sun toista pitkin maita ja mantuja, joten parempi treenata säännöllisesti ;)



9. Osallistua ainakin yhteen mätsäriin

Tämä herra on ollut varsinainen ruusukehai näyttelykehissä (kaikissa muissa paitsi virallisissa..), joten olisihan se kiva käydä taas jossain näyttäytymässä! En ole yhtään edes seurannut, onko ensi kesän mätsäreitä ja harjoitusnäyttelyitä missään ilmoiteltuna, mutta jos tarpeeksi lähellä järjestetään, niin eiköhän meidät sieltä löydä kehästä. Reeniä reeniä tämäkin. Ei niillä ruusukkeilla oikeasti ole mitään merkitystä :D


10. Käydä maastoilemassa tallin muiden hevosten kanssa

Viime vuonna korkattiin tämä ura, ja tehtiin yksi reilu tunnin lenkki porukassa. Tästä on hyvä jatkaa, joten toivottavasti nämä treenit jatkuvat tänäkin vuonna.



Tämä oli muuten oma tavoitteeni - keksiä kymmenen konkreettista asiaa, mitä voitaisiin tänä vuonna tavoitella! Vuosi sitten toteutettiin kaikki, joten saas nähdä, olinko tällä kertaa yhtä höveli näitä listatessani, ja saadaanko taas kaikkiin vetää rasti päälle vuoden lopussa. Yksi tavoite olisi tietty voinut olla myös Nemon laihduttaminen, mutta se taitaa olla kaikista haastavin, joten pidetään se vaan hiljaisena mielessä kuukaudesta toiseen! :'D

ps. Kaikki postauksen kuvat ovat tältä tammikuulta.
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )