kuvia
,
Kaiken kukkuraksi tunnelissa pauhaa kaksi kovaäänistä viemäriä jotka saavat usein lisävauhtia töppösiin varmemmillakin maastoratsuilla. Näihinkin oli siis tarkoitus mennä tutustumaan.
No me lähestytään kaikessa rauhassa tunnelia. Viiden metrin päästä junaradan alituksesta aloin kuulemaan kovaa ääntä "voihan p...kele" se tulee ja lujaa! Yritin pitää itseni rauhallisen varmana ja tehdä hallitun u-käännöksen ja samassa juna kiitää ohi yläpuolelta hirveää suhinaa pitäen. Rohan toki kuuli jo äänen, varmasti ennenkuin minä, mutta reagoi siihen vasta kun se oli näkyvissä. Kerkesin vain ajatella, että pidä kiinni kun se nosti päänsä ja alkoi rynnistää kotia kohti.. tai no voiko tuota nyt rynnistämiseksi sanoa. Muutama paniikin omainen raviaskel ja tärinää. Kiskoin sen päätä itseäni kohti pidätellessäni sen etenemistä "ptruu-ptruu-sooo-jaaa" ja sitten siirryttiinkin jo käyntiin. En tehnyt elettäkään rauhoitellakseni sitä enempää vaan tein saman tein u-käännöksen ja eikun takaisin. Herra luottavaisin mielin lainkaan empimättä äskeistä kohtausta kävelee perässäni tunnelia kohti. Sitten alkaa kuulua viemärin pauhu. "Mitäs tää nyt sitten on? Voisinko taas miettiä tovin" hän tuntuu tuumaavaan. Seiskoskellaan siinä hetki (nyt jo uskallan luottaa, ettei sieltä enempää junia voi ainakaan ihan hetkeen tulla joten annan sen rauhassa ihmetellä viemäreitä). Vaikeinta tuntuu olevan päättää kummalta puolelta ne ohittaisi, mutta päätöksen tehtyään hän kävelee varsin rauhallisesti koko tunnelin läpi. Käydään kääntymässä rinteessä ja takaisin tunneliin. En halua kohdata uutta junaa enää tällä reissulla joten kipin kapin takaisin turvallisemmalle alueelle. Hienosti menee tälläkin kertaa.
Koska olemme olleet liikkellä vain n. muutaman minuutin päätän kävelyttää sitä vielä pätkän verran pikku teitä ennen tallille palaamista. Käydään kääntymässä ison tien varressa. Autokin suhaa ohi ja toinenkin joka sattuu olemaan ystäväni auto. Hän pysähtyy jutulle ja juorutaan siinä hetki. Hienoa harjoitusta pojalle jälleen. Joskus kun nuo peltihökötykset pysähtyvät kohdalle ja täytyisi malttaa pysyä vielä paikallaankin. Jälleen tulee auto joten meidän täytyy väistää tieltä sivummalle. Ystäväni käynnistää auton meidän seisoessamme sen takana, toinen auto tulee vastaan. Tässä vaiheessa huomaan, että aletaan olla rajoilla hermostuako vai eikö hermostua. Lähdetään mielestäni takaisin tallia kohti juuri oikeaan aikaan. Rohanin pää roikkuu ja myhäilen tyytyväisenä sen fiksua käyttäytymistä koko reissun aikana. Jopa oli paljon kokemuksia pienen ponin puolen tunnin aikana.
Käyn vielä Lotalla heittämässä pilkkopimeän vaunulenkin. Masentava pimeys syö lähes kaiken valon otsalampustani, mutta näen sentään tällä kertaa missä ojanreunat menevät. Auraviitoista on hyötyä näköjään muillekin kuin auraajille, mutta pahus niitäkin on vain muutama hassu reitillämme.
Tänään sitten käytiin taas pojanklopin kanssa kävelyllä. Tällä kertaa laitoin Ropsukalle myös suitset päähän. Alkumatka jaksettiin jauhaa kuolaimia, mutta takaisinpäin tullessa saadessaan popsia muutaman nahistuneet ruohonkorren tienpenkalta ei niitä taidettu enää muistaakaan :)
Kokeiltiin myös raviakin. Alkuun Rousku oli ihan, että onko pakko, mutta sainkin kuin sainkin sen raviin ja sitten tultiinkin ihan nätisti pikku töpötöpö ravia vierellä pitkän matkaa, Jeeee!!
Marjo saa sit ens kesänä kiikuttaa poikaa näyttelykehissä ja esitellä "maanlaajuisesti" vielä hieman hakusessa olevaa lennokasta ravia ;) mä voin sit vaan tyytyväisenä tuijotella kentän laidalla kuinka komia se on.
JA ennenkaikkea niin uskomattoman KILTTI viilipyttyponi <3
Juna!!!
Tällä viikolla ollaan käyty Ropsukan kanssa kävelyllä melkein joka päivä. Valjaat ja heijastimet niskaan ja tien päälle. Toissapäivänä juuri kun olin lähdössä tallin pihasta tielle kuulin junan menevän ohi kauempana sijaitsevalla junaradalla joten ajattelin heti, että nyt jos koskaan on aika lähteä merta edemmäs kalaan :) ja niinpä suunnistettiinkin junarataa kohti -eihän sieltä nyt heti perään voi tulla toista (tai no itseasiassa aina tulee melkein heti perään toinen juna toiseen suuntaan ja näiden välillä onkin parinkymmenen minuutin tauko kunnes taas uusi juna-pari pyyhältää ohitse, lukuunottamatta tavarajunia joiden aikatauluista ei ole tietoakaan). No ajattelin, että ehkä se toinen juna on jo mennyt. Talli kun sijaitsee harmittavasti junaradan läheisyydessä ja maastoon lähtiessä on melkein pakko joko kulkea junaradan vierttä tai mennä vähintään alikulun kautta päästäkseen muualle kuin pihaympyröihin pyörimään.Kaiken kukkuraksi tunnelissa pauhaa kaksi kovaäänistä viemäriä jotka saavat usein lisävauhtia töppösiin varmemmillakin maastoratsuilla. Näihinkin oli siis tarkoitus mennä tutustumaan.
 |
| Tämä kuva on viime talvelta kuvastamaan paikkaa jossa Rouskun kanssa käytiin pyörähtään tällä viikolla. |
No me lähestytään kaikessa rauhassa tunnelia. Viiden metrin päästä junaradan alituksesta aloin kuulemaan kovaa ääntä "voihan p...kele" se tulee ja lujaa! Yritin pitää itseni rauhallisen varmana ja tehdä hallitun u-käännöksen ja samassa juna kiitää ohi yläpuolelta hirveää suhinaa pitäen. Rohan toki kuuli jo äänen, varmasti ennenkuin minä, mutta reagoi siihen vasta kun se oli näkyvissä. Kerkesin vain ajatella, että pidä kiinni kun se nosti päänsä ja alkoi rynnistää kotia kohti.. tai no voiko tuota nyt rynnistämiseksi sanoa. Muutama paniikin omainen raviaskel ja tärinää. Kiskoin sen päätä itseäni kohti pidätellessäni sen etenemistä "ptruu-ptruu-sooo-jaaa" ja sitten siirryttiinkin jo käyntiin. En tehnyt elettäkään rauhoitellakseni sitä enempää vaan tein saman tein u-käännöksen ja eikun takaisin. Herra luottavaisin mielin lainkaan empimättä äskeistä kohtausta kävelee perässäni tunnelia kohti. Sitten alkaa kuulua viemärin pauhu. "Mitäs tää nyt sitten on? Voisinko taas miettiä tovin" hän tuntuu tuumaavaan. Seiskoskellaan siinä hetki (nyt jo uskallan luottaa, ettei sieltä enempää junia voi ainakaan ihan hetkeen tulla joten annan sen rauhassa ihmetellä viemäreitä). Vaikeinta tuntuu olevan päättää kummalta puolelta ne ohittaisi, mutta päätöksen tehtyään hän kävelee varsin rauhallisesti koko tunnelin läpi. Käydään kääntymässä rinteessä ja takaisin tunneliin. En halua kohdata uutta junaa enää tällä reissulla joten kipin kapin takaisin turvallisemmalle alueelle. Hienosti menee tälläkin kertaa.
Koska olemme olleet liikkellä vain n. muutaman minuutin päätän kävelyttää sitä vielä pätkän verran pikku teitä ennen tallille palaamista. Käydään kääntymässä ison tien varressa. Autokin suhaa ohi ja toinenkin joka sattuu olemaan ystäväni auto. Hän pysähtyy jutulle ja juorutaan siinä hetki. Hienoa harjoitusta pojalle jälleen. Joskus kun nuo peltihökötykset pysähtyvät kohdalle ja täytyisi malttaa pysyä vielä paikallaankin. Jälleen tulee auto joten meidän täytyy väistää tieltä sivummalle. Ystäväni käynnistää auton meidän seisoessamme sen takana, toinen auto tulee vastaan. Tässä vaiheessa huomaan, että aletaan olla rajoilla hermostuako vai eikö hermostua. Lähdetään mielestäni takaisin tallia kohti juuri oikeaan aikaan. Rohanin pää roikkuu ja myhäilen tyytyväisenä sen fiksua käyttäytymistä koko reissun aikana. Jopa oli paljon kokemuksia pienen ponin puolen tunnin aikana.
Käyn vielä Lotalla heittämässä pilkkopimeän vaunulenkin. Masentava pimeys syö lähes kaiken valon otsalampustani, mutta näen sentään tällä kertaa missä ojanreunat menevät. Auraviitoista on hyötyä näköjään muillekin kuin auraajille, mutta pahus niitäkin on vain muutama hassu reitillämme.
Tänään sitten käytiin taas pojanklopin kanssa kävelyllä. Tällä kertaa laitoin Ropsukalle myös suitset päähän. Alkumatka jaksettiin jauhaa kuolaimia, mutta takaisinpäin tullessa saadessaan popsia muutaman nahistuneet ruohonkorren tienpenkalta ei niitä taidettu enää muistaakaan :)
Kokeiltiin myös raviakin. Alkuun Rousku oli ihan, että onko pakko, mutta sainkin kuin sainkin sen raviin ja sitten tultiinkin ihan nätisti pikku töpötöpö ravia vierellä pitkän matkaa, Jeeee!!
Marjo saa sit ens kesänä kiikuttaa poikaa näyttelykehissä ja esitellä "maanlaajuisesti" vielä hieman hakusessa olevaa lennokasta ravia ;) mä voin sit vaan tyytyväisenä tuijotella kentän laidalla kuinka komia se on.
JA ennenkaikkea niin uskomattoman KILTTI viilipyttyponi <3
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.