koirat
,
Kuvan sijaan luukusta paljastuikin tällä kertaa video...
Olen aina haaveillut koirasta, jota voisi pitää mukana maastoilemassa. Haaveissani itse ratsastan vuonolla ja niittyjä pitkin mukanani juoksee kultainennoutaja. Tämä tuskin koskaan tulee toteutumaan, nuo koirat kun ovat kaikkea muuta kuin noutajia.. Mutta aina voi vähän joustaa. Olen nyt parina päivänä ylittänyt itseni ja uskaltanut ottaa nuoremman koirani mukaan maastoilemaan. Jotenkin niin säälittää jättää koirat kotiin, kun ne saisivat samalla pitkät reippaat lenkit metsässä... Ja näin Fona pääsi mukaan.
Riskejä tuohon kyllä sisältyy, Fiona kun ei ole mikään järin rauhallinen tapaus. Ekalla lenkillä jouduin tulemaan kolme kertaa selästä alas ja ottamaan sen hihnaan - ensin tuli vastaa traktori, sitten ratsastaja ja vielä henkilöauto. Eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan, jos maastot olisivat sellaisia, että siellä ei ketään liiku. Tai koira luonteeltaan sellainen, ettei se välitä mistään tuon taivaallista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.
Talvella uskallan ehkä paremmin luottaa siihen, että autoilijat näkevät mustan pienen koiran. Talvella ehkä ajetaankin vähän hiljempaa, kun metsäteillä kuitenkin on paljon lunta. Viimeinen vaihtoehto on parkkeerata hevonen keskelle tietä, jolloin autoilijan on pakko pysähtyä, jos sellainen tilanne sattuisi tulemaan. Hienosti me kuitenkin selvittiin, ei mitään ongelmaa syntynyt kummallakaan lenkillä. Tällä kertaa voi jopa todeta, että onneksi meillä on tuo muutaman kilometrin mittainen, lähes viivasuora metsätie. Siellä näkee kauas, joten vaikka Fiona juoksee edelle reippaat sata metriä, edelleen se on näköpiirissä.. Samoin itse ehtii bongata kaukaa autot ja autoilijat meidät.
Siri on joskus maastoillut oman shelttinsä kanssa sen ollessa hihnassa. Fionan kera en edes uskaltaisi kokeilla, kun se käy niin kierroksilla ja jäisi varmaan hevosen alle siinä vaiheessa.. Otatteko te lukijat koirianne maastoon mukaan? Ja miten sen käytännössä toteutatte? Vai onko teillä niin pieniä ja hiljaisia metsäreittejä, että siellä on hyvin epätodennäköistä törmätä kehenkään?
Luukku 11 - pikkukoira maastolenkillä
Kuvan sijaan luukusta paljastuikin tällä kertaa video...
Olen aina haaveillut koirasta, jota voisi pitää mukana maastoilemassa. Haaveissani itse ratsastan vuonolla ja niittyjä pitkin mukanani juoksee kultainennoutaja. Tämä tuskin koskaan tulee toteutumaan, nuo koirat kun ovat kaikkea muuta kuin noutajia.. Mutta aina voi vähän joustaa. Olen nyt parina päivänä ylittänyt itseni ja uskaltanut ottaa nuoremman koirani mukaan maastoilemaan. Jotenkin niin säälittää jättää koirat kotiin, kun ne saisivat samalla pitkät reippaat lenkit metsässä... Ja näin Fona pääsi mukaan.
Riskejä tuohon kyllä sisältyy, Fiona kun ei ole mikään järin rauhallinen tapaus. Ekalla lenkillä jouduin tulemaan kolme kertaa selästä alas ja ottamaan sen hihnaan - ensin tuli vastaa traktori, sitten ratsastaja ja vielä henkilöauto. Eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan, jos maastot olisivat sellaisia, että siellä ei ketään liiku. Tai koira luonteeltaan sellainen, ettei se välitä mistään tuon taivaallista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.
Talvella uskallan ehkä paremmin luottaa siihen, että autoilijat näkevät mustan pienen koiran. Talvella ehkä ajetaankin vähän hiljempaa, kun metsäteillä kuitenkin on paljon lunta. Viimeinen vaihtoehto on parkkeerata hevonen keskelle tietä, jolloin autoilijan on pakko pysähtyä, jos sellainen tilanne sattuisi tulemaan. Hienosti me kuitenkin selvittiin, ei mitään ongelmaa syntynyt kummallakaan lenkillä. Tällä kertaa voi jopa todeta, että onneksi meillä on tuo muutaman kilometrin mittainen, lähes viivasuora metsätie. Siellä näkee kauas, joten vaikka Fiona juoksee edelle reippaat sata metriä, edelleen se on näköpiirissä.. Samoin itse ehtii bongata kaukaa autot ja autoilijat meidät.
Siri on joskus maastoillut oman shelttinsä kanssa sen ollessa hihnassa. Fionan kera en edes uskaltaisi kokeilla, kun se käy niin kierroksilla ja jäisi varmaan hevosen alle siinä vaiheessa.. Otatteko te lukijat koirianne maastoon mukaan? Ja miten sen käytännössä toteutatte? Vai onko teillä niin pieniä ja hiljaisia metsäreittejä, että siellä on hyvin epätodennäköistä törmätä kehenkään?
Me maastoillaan välillä myös koiran ja hepan kanssa yhdessä. (Saksanpaimenkoira löytyy) Tosin vasta pari kertaa olemme käyneet. Ensimmäisellä kerralla talutin hevosta, isä piti koiralle kuria vain varmistaaksemme, että hevonen ei hermostu vaikka koira juoksee välillä läheltäkin. Toisella kerralla itse ratsastin, mutta edelleen isä käveli mukana, koska koirani ei vielä ymmärrä, kuinka lähelle hevosta on turvallista tulla. Onneksi hevonen ei välitä, vaikka koira välillä tuli lenkin aikana haistelemaan hännästä :D Itsekin unelmoin pääseväni laukkailemaan maastoon koira kiltisti edellä juosten :)
VastaaPoistaIhana video!
VastaaPoistaOn sulla innokas koirakaveri, ja Lotta suhtautuu siihen todella rauhallisesti :)
Mulla on vähän samat haaveet, mutta ei taida toteutua ikinä, kun meillä kulkee teillä niin paljon autoja/kävelijöitä/ muuta liikennettä. Kumpa olisikin sellaiset maastoreitit jossa ei tulisi ketään koskaan vastaan! Luulen myös että hevosellani saattaisi mennä hetki tottua mukana pyöriviin koiriin :)
Multa on näköjään mennyt ihan ohi: Onko Lotta siis parantunut jo hyvin siitä jalkavaivoistaan?
VastaaPoistaH3nsku97, tuo onkin varmaan ihan fiksua totuttaa koira ja hevonen vähitellen toisiinsa, etenkin jos kummallakaan ei ole kokemusta yhdessä kulkemisesta.. Vauhdin lisääminen monesti nostaa kierroksia molemmilla ja viettiä koiralla. Äkkiä voi tulla paha tilanne, jos koira päättää napata jalkoihin kiinni tai hevonen muuten pelästyy, varsinkin isomman koiran kanssa saa olla vielä varovaisempi. Toivottavasti pääsette vielä yhdessä maastoilemaan :)
VastaaPoistaKirsi, vähän sama ongelma, vastaantulijoita voi olla aina, ja hyvin todennäköisesti onkin. Onneksi tuon koiran luoksetulo pelittää sen verran hyvin, että jos vaan ehdin huutaa sen luokse, ennen kuin se ehtii bongata esim. vastaantulevan ratsastajan, niin hyvin saa kyllä kiinni..
Merika, hyvä kysymys, itse asiassa en ole tainnut edes muistaa kirjoitella koko jaloista. Selvästi on parempaan päin mennyt, etenkin pakkasten ja lumien tulon jälkeen, mutta kyllä vielä turvottaakin. Varsinkin takajalat, edestä harvemmin.