hevoskuvaus ,

Luukku 17 - lumen pöllytystä feat Kalino

12/17/2012 03:22:00 ip. marjo 3 Comments

Varoitus, tämä postaus sisältää hyvin paljon kuvia! 

Kävin tänään pitkästä aikaa Miljan tunnilla, eli Kalinolla ratsastamassa. Kylläpä oli taas kivaa, ja yhtä aikaa kamalaa päästä vieraan hevosen selkään. Totesin jo viimeksi parin Kalino-kyydin jälkeen Lotan selkään istuessani, ah tätä ihanaa home sweet home -tunnetta. Vaikka hyväähän se vaan tekee keikkua aina välillä eri hevosten selässä.. Minä olen vielä pahasti jämähtänyt vuonohevosiin, joten lähes aina jos jonkun muun hevosen selkään jouduin kuin Lotan, on alla silti vuonis. Kummallista kerrassaan.

Hetken aikaa väänneltiin kentällä perusjuttuja. Laiskalle ponille liikettä käynnissä ja ravissa, siistit kulmat, hyvät laukannostot, laukkaympyröitä jne.. Loppuun vielä taivuteltiin ympyrällä aina puoli ympyrää ulos ja puoli sisälle. Käynnissä tämä sujui suorastaan loistavasti, mutta auta armias, kun piti tehdä sama harjoitusravissa! Olen muutenkin aivan onneton istumaan ravissa alhaalla, saati kenenkään muun kuin Lotan selässä, ja vielä kun piti samaan aikaan yrittää jotain tehdäkin... Nauroinkin Miljalle kuvia katsoessani, että tää näyttää ihan siltä, kun mie ähkisin ja pusertaisin kyydissä hiki tirskuen, ja Kalino vaan mennä löntystelee vähän sinne päin. Ja niin se taisi mennäkin, hih. 

Voi naurunpurskahdus, mitä ihmettä tässä tapahtuu??

Siistiä pientä laukkaa, ehkä vähän reippaamminkin voisi liikkua..

Mutta kaikki laukat nousi kerrasta oikein päin, myös vaikeampi puoli. Jei.

Hyvin keskittynyttä käyntityöskentelyä.

...ja epätoivoista pungertamista ravissa.


Hetkonen, siis mikä ohja johtaa ja mitä tää toinen käsi tekee??

Koko tunnin teema ja päähänpinttymä taisi olla kolme asiaa, joiden tiedän olevan itselleni ongelma. Sisäpolvi irti! Katse eteen! Nyrkit ylös! Voisiko joku tulla huutelemaan näitä samoja minulle, kun ratsastan Lotalla? Vähän väliä sai huomautella samoista asioista, miten voikin olla niin vaikea muistaa muutamaa pikkuseikkaa kahta sekuntia pidempään.. Etenkin nuo nyrkit ovat todellinen ongelma. Olen niin tottunut maastossa ratsastamaan lähes aina löysällä ohjalla, välillä kädet roikkuen reisillä tai sylissä tai satulan päällä, miten lie. Ei kuitenkaan käytännössä ikinä siinä asennossa, missä käsiä kuuluisi pitää. Ikuisuusprojekti siis. Ja kenties tästä juontaa juurensa yksi ikuinen ongelma, josta en vaan pääse eroon, eli liian löysä ohja. En vaan osaa pitää sitä tuntumaa, minkä varsinkin Kalino vaatisi kulkeakseen nätisti ja reippaammin.. Lisää treeniä lisää treeniä.

Tylsien tunteilukuvien jälkeen hieman riehakkaampaa menoa, minun elämäni ensimmäiset kunnolliset peltolaukkailut! Jiiihaaa!

Ai miten niin löysä ohja, ei ikinä....












Ihan järkyttävää katsottavaa taas oma asento tuolla kyydissä.. Lähinnä keskityin pysymään menossa mukana, kun oli sen verran uutta touhua taas tämä hangessa päästely. Mutta huippukivaa! Ponikin yllätti erittäin positiivisesti, kun tämä laiskamato lähti jokaisella vedolla suoraan pysähdyksestä laukkaan. Ja minä jo ehdin epäillä, saanko sitä ollenkaan laukkaamaan.. Ei ollut ongelma ;) Kuvista ja tunnista kiitos Milja Forsman!

PS. Jouluaatto on tasan viikon kuluttua! Tiesittekös sitä..?

You Might Also Like

3 kommenttia :

  1. Voi sentään miten IHANIA kuvia! :) Vauhdikkaan näköistä menoa.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja kivannäköstä menoa! :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania kuvia, varsinkin nuo peltohanki-kuvat ;D

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.